Kasvimaailman aakkoset

 Niinhän siinä kävi, etten voinut vastustaa Repolaisen heittämää haastetta tehdä blogijuttua aakkosista! Hänen oma juttunsa keskittyi ihaniin, mahtaviin ja mieleen painuneisiin matkoihin, mutta omat aakkoseni löytyvät kasvikunnasta ja puutarhoista, ei sekään kovin yllättävää.

A

Amelanchier eli tuomipihlajat. Lyömättömiä kukkapensaita keväällä, tosin huomiosta kilpailevat samaan aikaan myös omenapuut, kirsikat ja monet muut. Kuvassa on rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii), joita minulla on kaksi. Harmittaa, että vesimyyrät söivät sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) juuret niin, että puska heitti kokonaan henkensä. Täytyy vielä joskus hankkia uusi. Vaikka se on samantapainen, on se vähän erilainen ja minusta oikeastaan kauniimpi.

B

Balkaninvuokko 'Blue Snow' (Anemone blanda). Vähän riskillä istutin sitä penkkiin, josta vesimyyrä saattaa viedä mukulat, mutta ainakin pari kappaletta nousi viime keväänä. Toivottavasti tänäkin vuonna!

C

Caltha palustris eli rentukka. Olen siitä onnekas, että minulla on ojia, vaikka sitten on kyllä myös vesimyyriä. Jonakin vuonna joku pikku jyrsijä puri rentukan kukkavarret poikki, mutta onneksi se ei ole toistunut. Rentukkani on kerrottukukkainen 'Plena'. Olen istuttanut valkokukkaisen lajikkeen kahteen kertaan, mutta kumpikin on heittänyt henkensä. Täytyy yrittää vielä uudestaan.

D

Dianthus gratianopolitanus eli vuorineilikka. Siitä on kasvanut muhkea mätäs alppipenkissä. Viime talvena sen keskusosa kuoli, mutta se ei paljon menoa haitannut. Tänä talvena se on jo sohvatyynyn kokoinen harmaanvihreä keko lupaillen ensi kesälle tätäkin mojovampaa kukkaloistoa.

E

Kiinanpioni 'Eskimo Pie' (Paeonia lactiflora). Aivan valtavat överikukat, ihan liian isot makuuni. Näin myymälän verkkosivuilla kuvan, jossa valkeissa kukissa oli punaisia raitoja eikä näissä niitä ole – nupuissa vain. Jos olisin tiennyt tämän ja kukan jättikoon, en olisi tilannut, mutta onhan eskimopiiras ihan hauska nimi ja olkoon nyt, kun on kerran taloksi asettunut.

F

Fagus sylvatica eli pyökki. Nämä puut viihtyvät lounaissaariston lauhassa ilmastossa. Olen istuttanut pyökkejä pensasaidaksi, ja sitten on tämä yksittäispensas, tummalehtinen ja riippuva 'Rohan Weeping'. Valkokukkainen lehtoakileija on sille täydellinen pari.

G

Kurjenpolvet eli Geranium. Todellisia luottokasveja ja niitä on niin paljon erilaisia!

H

Hyasintit, Hyacinthus orientalis. Rakastan näitä keväisiä sipulikukkia. Minulle ne ovat ilman muuta toukokuun kukkia, ei joulun. Tämä on lajiketta 'Pink Pearl'.

I

Illakko, Hesperis matronalis. Tämä kaunokainen on pysynyt hengissä mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä, joskaan siementaimia ei tunnu koskaan ilmestyvän. Tuulessa joskus vaikea kuvattava!

J

Jane Austenin puutarha. Yksi pitkäaikaisista haaveista täyttyi toukokuussa, kun pääsin käymään niin Jane Austenin haudalla kuin hänen kodissaankin, joka on nykyisin museona. Perienglantilaisessa pikkukylässä sijaitsevan cottagen puutarha on näin ihastuttava.

K

Kirsikat ja niiden kukinta. Pihallani kasvaa vanhoja hapankirsikoita ja niiden kukinta on kevään huippuhetkiä.

L

Tarhakurjenmiekka 'Louvois' (Iris Germanica-Ryhmä). Tämä kaunotar kukki välivuoden jälkeen viime alkukesänä ja kuvasin sitä edestä, takaa, sivulta ja päältä.

M

Misteli. Näistä oli puhetta blogini kommenteissa jossain vaiheessa talvea. Olen yrittänyt kylvää siemeniä kahteen eri pihlajaan pihallani ja aiemmin myös omenapuuhun, toistaiseksi ei ole tärpännyt enkä ole nähnyt ituja. Olisi hauskaa saada näitä pallukoita omaan puutarhaan! 

N

Navetta. Vanha, pikkuruinen hirsinavetta oli yksi ostopäätökseen vaikuttaneista tekijöistä, kun tämän paikan ostin.

O

Oranpihlajat, Crataegus. Meillä päin joitakin näistä kasvaa luonnossa, ja dendrologiystävä keräilee näitä tässä samalla saarella. Kuva on hänen puutarhastaan. 

P

Esikot eli Primula. Tontillani kasvaa luonnostaan kevätesikkoa (Primula veris), ja itse olen istuttanut vaaleamman keltaisen ja aikaisemman etelänkevätesikon (Primula elatior). Se on osoittanut viihtyvänsä mainiosti entisen saunan pohjoispuolella, viileässä ja kosteassa maassa. Monena vuonna olen löytänyt ensimmäiset pari kukkaa jo tammikuussa. Etelänkevätesikon väri on ihanaakin ihanampi kalpeankeltainen.

Q

Quercus eli tammet. Oma tammeni on vielä niin pieni, etten ole juurikaan sitä kuvannut. Tässä on otatammi (Quercus palustris) Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa marraskuussa. Kerran tuossa samassa puutarhassa käydessäni siellä olisi ollut myynnissä pieniä otatammen taimia. En kuitenkaan ostanut, vaikka tonttini varmaan näille sopisi (palustris = suolla tai kosteikolla asuva). Minulla kun on kosteita ojanpenkkoja aika paljon. Mutta aika vähän tilaa valtavaksi kasvaville puille.

R

Raparperi, Rheum rhabarbarum. Tämä tyyppi on asunut täällä paljon kauemmin kuin minä. Raparperilla on järkyttävän kokoinen juurakko ja myös kasvuvoima. Onneksi se ei pistänyt pahakseen siirtoa vanhan talon vierestä tänne sivummalle, muuten se olisi jäänyt talon kengittämisessä pahasti jalkoihin.

S

Syreenit, Syringa. Näitä on puutarhassani sekä vanhastaan että minun istuttamanani. Ihana, lapsuudesta tuttu tuoksu ja kauniita kukkavärejä.

T

Topiaarit eli muotoonleikatut pensaat. Rakastan niitä! Omat marjakuuseni kasvavat niin järjettömän hitaasti, että pääsen niiden kanssa tähän vaiheeseen ehkä satavuotiaana.

U

Ulkomaiset tilaukset. Joskus ei kotimaan taimimyymälöiden valikoima riitä ja silloin on pakko tilata ulkomailta. Tässä on ruusutilaus, joka tuli paljasjuurisena marraskuun alkupäivinä. Onneksi oli pitkä lauha syksy! Säkissä tuli muutama Austin-ruusu ja sitten mm. mandariiniruusu (Rosa moyesii), josta olin pitkään haaveillut. Tosin ei juuri se tummanpunakukkainen lajike, josta haaveilen, sillä sitä ilmeisesti saa vain Liettuasta ja sieltäkin vain paikan päällä käymällä. Harkitsen asiaa. Mitäpä sitä ei ruusun eteen tekisi.

V

Violetti. Tässäpä väri, josta en ole koskaan pitänyt esim. vaatteissa, mutta huomasin eräänä päivänä pitäväni siitä aivan hirveän paljon puutarhassa. 

W

'White Lady' on ihastuttava lyhyttorvinen narsissilajike 1800-luvun lopusta. Tämä hurmaavasti tuoksuva ja pitkään kukkiva lajike on viihtynyt pitkään kuivalla paikalla vaahteran juurella ja täydessä paahteessa. Olen pystynyt sitä jakamaankin vähän kauemmas heinikkoon. Huippunarsissi.

X

Kasvien väliset risteymät merkitään x:llä, paitsi että aivan virallisesti sen pitäisi olla kirjaimen sijaan matemaattinen symboli ×. Merkki voi olla sukunimen edessä, jolloin kyseessä on eri sukujen välinen risteymä, tai sitten ennen lajinimeä, jolloin saman suvun eri lajit on risteytetty ja saatu aikaan oma erillinen lajinsa. Hurmehappomarja, Berberis × ottawensis f. purpurea 'Superba' on tällainen lajien välinen risteymä. Sen vanhemmat ovat B. thunbergii 'Atropurpurea' ja Berberis vulgaris. Luonnontieteessähän sukunimi kirjoitetaan ensin.

Y

Varjohiippa 'Yenomoto' (Epimedium × youngianum). Pakkohan tähän juttuun oli saada mukaan yksi varjohiippakin!

Z

Valkohuonevehka eli Zantedeschia aethiopica. Huonevehkat ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta, mikä saattaa Repolaista kiinnostaa. Tämä on talvenkestävin laji, jota tapaa puutarhoissa esimerkiksi Etelä-Englannissa, mistä toukokuinen kuva on peräisin.

Å

'Åkerö'; ihana omenapuuni, jonka omput sopivat omenoita karsastavalle suulleni ja vatsalleni. Muuten olisi Å-kirjain ollut vähän vaikea, ellen sitten olisi laittanut maisemakuvaa, sillä kotisaareni nimi on Åvensor.

Ä

Äidin lempipaikka. Kesällä blogin lukijalta tuli kysymys, mistä hän puutarhassani pitää. Hän vastasi pitävänsä muotopuutarhasta ja istuikin monet tovit sen penkillä.

Ö

Ötökät. Ne ovat tärkeitä, vaikka joskus suhde onkin kaksijakoinen. Mahtavan komeat pyjamaluteet vievät putkikasveista mehut niin, ettei esimerkiksi kaunis jättikarhunputki pysty koskaan tuottamaan siemeniä. Tässä on ritariluteen nymfi. Näitä luteita on saarellamme paljon, sillä täällä kasvaa kalkkimaan kasveja, joista toukat saavat ravintoa.

Olipahan maratooni! Jaksatko esitellä omat aakkosesi?

Parit ukonhatut

 ... nämäkään eivät päätyneet blogiin viime kesänä ollenkaan!

Siis edes tätä uutta kasvia, jonka olin hankkinut keväällä ja joka näin ollen kukki ensimmäistä kertaa puutarhassani, en laittanut blogiin. Jo on surkeaa.

Otin tämän kuvan viikkoa ennen juhannusta, viereiset valkokukkaiset Camassiat ovat vasta tulossa kukkaan. Tilasin tämän ukonhatun keväällä Hollannista, mutta kesällä havaitsin tätä samaa lajiketta kotimaisessakin myymälässä. Lajike on 'Purple Sparrow'. Sillä ei ole lajia, vaan on risteytetty lajike. Taustalla on varmaan useampaakin ukonhattulajia.

Ukonhatun takana on tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty'. 

Ukonhatut viihtyvät puutarhassani harmillisen huonosti. Olen istuttanut niitä todella paljon, sillä peurat eivät niitä syö, mutta useimmat ukonhatuista – tai oikeastaan lähes kaikki, jotka olen istuttanut – ovat kuolleet. Ihan sellaiset tavalliset luotettavat perinnekasvi-ukonhatutkin. En tiedä, sataako täällä liian vähän; luultavasti. Lumisuojaakin ne saattaisivat kaivata. Kateellisena katson kukoistavia ukonhattuja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa.

Minulla on siemenkylvön tuloksena muutama nuori ukonhattu, jotka sinnittelevät elossa vuodesta toiseen, kiitos kovasti siemenistä Lappalainen etelässä -blogiin. Olen kasvatellut taimia monta vuotta, enkä tiedä, aikovatko ne koskaan rehevöityä ja kukkia, mutta ainakin ne olivat elossa vielä syksyllä.

Onneksi tämä ihanaakin ihanampi Aconitum ferox viihtyy ja kukki viime kesänä näin hyvin, oikein moneen suuntaan! Tämä sietää selvästi kuivuutta montaa muuta ukonhattua paremmin.

Samassa muotopuutarhan penkissä vuosia kukkimattomana sinnitellyt köynnösukonhattu kuoli, hankin uuden taimen tänä vuonna ja istutin sen Rohaniin. Jospa siellä olisi otollisempaa. Siitä on tullut puiden ja pensaiden kasvettua varjoisampi.

Kirjoukonhattu on perua yhdeltä juttukeikalta iät ja ajat sitten. Se on kunnioitettavasti pysynyt hengissä varmaan jo 15 vuotta, mutta teki viime elokuun lopussa vain pari kukkaa, kuten useimpina vuosina. Loput nuput jotenkin näivettyvät, kuten koko kasvi – kitulias se on ja vain polvenkorkuinen. Ajattelin, että istutan sen omenapuun varjoon hyvään multaan, mutta joku tässä mättää ukonhatun mielestä.

Voi olla sama syy, mikseivät hortensiat viihdy. Ne kuivuvat. 

Nyt onkin uudenvuodenaatto ja on aika tehdä lupauksia uudelle vuodelle.

Lupaan ensi vuonnakin kylvää ja hankkia uusia kasveja.

Entäs siellä?

Hyvää uutta vuotta!

Kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'

Köynnösukonhattu Aconitum hemsleyanum

Mustaselja Samburus nigra

Kevätkalenterin yhdeksästoista luukku

 Se hetki toukokuun lopussa, kun kasvillisuus vyöryy yli äyräiden.

Puihin ovat jo puhjenneet lehdet ja nurmikkoa täytyy leikata neljän päivän välein, kun kasvuvoima on niin suuri. Minulle tuolloin paras kevät on jo ohi – on liian vihreää, se tuntuu jopa ahdistavalta, se vyöryy joka suunnasta päälle. Valoisimmat viikot ovat myös takana, vaikka päivä pitenee; mutta kun valo ei enää siilaudu puiden paljaiden oksistojen läpi.

Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, koen luopumisen tuskaa tuohon aikaan, vaikka kesä on vasta alkamassa. 

Kuvassa on siperianesikko ja rotkolemmikki sekä varjoliljan versoja ja lukemattomia muita versoja ja korsia.

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Siperianesikko Primula cortusoides

Pari sateista veneretkeä

Huomasin, että en ole kertonut tämän kesän venereissuista. 

Ensimmäinen reissu oli kesäkuussa. Sattui sateinen päivä. Nyt en enää muista, miksi retkikohteeksi valikoitui juuri kyseinen saari – ehkä siksi, että useimmat meistä eivät olleet käyneet siellä aiemmin. Tai kävimme kyllä parillakin saarella. 

Tällä rantakalliolla on vähän säälittävän näköinen penkki, en kokeillut istua. Ehkä se olisi vielä kestänyt, juuri ja juuri. Hieno idea kyllä käyttää oksaista runkoa, kaikki yhtä ja samaa puunkappaletta!

Lähdimme tarpomaan saaren sisäosiin. Löytyi iso muurahaiskeko.

Tätä saarta halkoo alava lehto, entinen niitty. Seurasimme sen reunaa.

Lähellä saaren toista rantaa niitty leviää laajemmaksi. Rinteessä on hirsikehikko muistona entisestä asumuksesta.

On myös kiviseinää ja tulisijan perustuksia. On kiehtovaa ajatella entisiä asukkaita. Lienevätkö olleet ympärivuotisia vai kesäpaimenessa? Tässä on kyllä hyvää viljelys- ja niittymaata jo sen verran, ja rakennuksissakin jonkin verran kokoa, että veikkaan pysyvää asutusta.

Heleäorjanruusu on meillä päin luonnonkasvi, mutta on sitä varmaan talonväki myös kauniina pitänyt.

Metsässä on mielikuvitusta kutkuttava juurakkoseinämä.

Joissakin saarissa on vaikuttavat rantakalliot. Joutsenet uiskentelevat rauhassa rotkon juurella pelkäämättä, että taivas –  tai kivi – putoaa niskaan.

Tässä saaressa on puolestaan kallio kuin nakkisämpylä.

Kotimatkalla alkoi sataa tihuuttaa sen verran, että laitoin kameran muovipussiin. 

Heinäkuun lopussa tulivat ranskalaisvieraat ja silloin oli onneksi parempi sää – ainakin aluksi. Kävelimme saaremme entiselle kalkkilouhokselle uimaan.

Ranskikset isossa altaassa.

Näyttivät nauttivan! Vesi oli tosi houkuttelevaa ja mätkin itseäni, kun en ollut tajunnut ottaa uikkaria mukaan. Seuraavana päivänä en tehnyt samaa virhettä.

Ranskalaiset nuoret tytöt olivat tosi reippaita ja kävelivät joka päivä parin kilometrin matkan uimaan ja takaisin kertaakaan nurkumatta. Kun ehdotin, että vien autolla, vastaus oli jyrkkä ei.

Saaren toisessa niemessä entinen kalkkilouhos on osaksi luolaa. Toinen tytöistä harrastaa kalliokiipeilyä ja molemmat olivat marakatteina kallionseinässä yhdessä silmänräpäyksessä.

Ranskalaiset saivat myös kokea veneretken ystäväni hienolla paatilla, mutta kas – sattui taas sadepäivä. Vieläpä oikein tuulinen sellainen.

Reippaasti tytöt kuitenkin lähtivät tutkimaan saarta. He saivat myös ohjata venettä. Toivon, että heille jäi matkasta mukavia muistoja.
 

Luotettu menopeli, mukana niin monilla mukavilla retkillä. 

Tähän mennessä meillä on aina ollut niin satumaisen hienot retkisäät, että kuvittelin sään jumalien olevan pysyvästi puolellamme, mutta tämä vuosi oli poikkeus.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kesäkuun alussa ruusutarhassa

 Vielä on ainakin pari syksyistä aihetta – tai kuvasettiä – odottamassa, että kirjoitan ne jutuiksi, mutta teki mieli katsella vielä hetki kesää. Sieltä löytyy lukemattomia julkaisemattomia kuvia ja esittelemättömiä kasveja.

Kun etsin kukkivien varjohiippojen kuvia edelliseen juttuun, päädyin toukokuulle. Jatketaan siitä kesäkuun alkuun, niin näyttää tältä.

Ruusutarhaan pari vuotta sitten istuttamani valkokukkainen särkynytsydän 'Alba' on kasvanut jo sen verran korkeaksi, että nousee kauniisti muun kasvuston seasta. Se on satumaisen kaunis kasvi. Naapurikasvina on tummanpuhuva metsätyräkki 'Chameleon'. 

Kesäkuun alku on myös lehtoakileijojen kulta-aikaa. Tämä sini-valkoinen petticoat-mallinen siementaimi kasvoi Rohanissa, minne siniset värit eivät kuulu. Olin siirtänyt sen edelliskesänä ruusutarhaan, missä se nyt kukki kauniisti.

Taustalla on aikainen pioni.

Amerikanpioneiksi kutsutaan siementaimia, joissa on useita pionilajeja sekaisin. Nämä ovat ymmärtääkseni kaikki aikaisia kukkijoita, ja niinpä tämä ruusutarhan amerikanpioni oli kukassa jo kesäkuun alkupäivinä. 

Komeakotakuusama Wine and Roses eli 'Alexandra' puhkesi myös kukkaan jo heti kesäkuun alkuun. Se on vielä niin matala, että maanpeitekasviksi siirtämäni hopeatäpläpeippi kukkii puskan seassa.

Koska alueella on ruusupuskia, olen jakanut tänne muualta muitakin hyviä maanpeittokasveja: tässä koristemansio Lipstick ja keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Lukemattomat rikkaruohot tuli onneksi jossain vaiheessa kitkettyä, tosi kortteesta ei pääse ikinä eroon kitkemällä. Eikä kai muutenkaan.

Ensimmäiset ruusut tulevat kukkaan juhannuksen alla. 'Syke' -tarhakurtturuusun ensimmäinen pinkki kukka näkyy kuvassa. Edessä on kameliajasmike, joka ei ole vielä tähän mennessä suostunut kasvamaan isoksi puskaksi. Sen takana on muotopuutarhasta siirretty 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolven siementaimi, joka oli pikkuisen liian tumma vaaleanliiloihin emokasveihin verrattuna. 

Yritän pitää muotopuutarhan kasvuston oikean lajikkeen värisenä, joka tietää siementaimien keruuta kompostiin tai siirtoa muualle. Sama juttu akileijojen kanssa: kun siementaimia syntyy tuhottomasti, on niitä pakko kitkeä, muuten muilla kasveilla ei ole elintilaa. Parhaan väriset tai -malliset kukat pääsevät jatkamaan eloaan muualla puutarhassa.

Ihan kuvan oikeassa reunassa on muuten ketoruusuruohon siniliila kukka. Tuon saman kasviyksilön viimeisiä kukkia kuvasin vielä tämän kuun alussa.

Päätetään juttu juhannusviikon kuvaan. Kameliajasmikkeen lisäksi alueella on toinenkin kääpiö, nimittäin katsura, joka pysyy vuodesta toiseen vain noin metrin korkuisena, vaikka siitä on varmaan jo kymmenen vuotta, kun sen istutin. Voi olla parempi niin, kun alue on nyt täyttynyt kaikista muista kasveista. 

Kuvassa kukkii edellä mainittujen jasmikkeen, ruusun ja tummakurjenpolven lisäksi puna-ailakki, hennon aprikoosinsävyinen rohtosormustinkukka ja kiinanpioni 'Wladyslawa'. Pergolan iso heleäorjanruusu on myös aloittanut kukinnan.

Tähän on vielä yli puoli vuotta, mutta kevääseen ei ole enää kohta kuin keikaus!

 

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Katsura (pikkulehtikatsura) Cercidiphyllum japonicum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristemansio ×Comagaria rosea

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Mäkimeirami Origanum vulgare

Puna-ailakki Silene dioica

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum