Puronvarsien lumikellot ja pohdintaa kasvupaikoista

Yhä uusia lumikelloja paljastuu, kun lunta sulaa pois. Samalla olen tarkkaillut, mihin paikkoihin kertyy jäätiköitä ja mihin ei. 

Muotopuutarhan ensimmäinen 'Hippolyta' -risteymälumikello löytyi eilen.

Tänään sille löytyi jo kavereita, tuon lehden alta kurkkaavan nupun takana on lehden läpi työntyvän kukkanupun kärki. 

Tässä on Hippolyte-keskittymä muutenkin, sillä lumikellojen keskellä kasvaa myös ranskanruusu 'Hippolyte'.

Jäätiköt, etenkin mutapuutarhan ympäristö ja tämä tontin länsireunan jäätikkö, ovat aiheuttaneet huolta tänä talvena. Mietin, kuinka kasvit tuolla pärjäävät. Oikealla, metallipenkin keskellä kasvaa kiinanpunapuu ja tuolla alempana verkon sisällä kuparivaahtera. 

Eilen, kun plusasteita oli useampi, yritin rikkoa jäätä rautakangella, mutta ei se pystynyt mihinkään. Kova umpijää on yli 5 cm paksua. Tänään heitin tuhkaa heti aamusta puuntaimien ympärille ja iltapäivällä sain joitakin reikiä jäähän, vaikka en tiedä, onko siitä yhtään mitään hyötyä. Puuntaimien juuret ovat varmasti happea vailla.

Luulen, että nämä olosuhteet ovat koituneet tähän rinteeseen istuttamieni kahden Austin-ruusun kohtaloksi. Tai toinen niistä sinnitteli vielä elossa viime kesänä.

Kun katsotaan mäkeä ylös, on näky aivan toisenlainen, kevättunteita herättävä! Melkoinen ero myös perjantaiseen lumipyrykuvaan edellisessä jutussa. Siitä on vain kaksi päivää.

Silti, kun rautakangen kanssa kulkee ja käyttää sitä kävelykeppinä, voi kuulla, kuinka se joka iskulla kalahtaa jäiseen maahan. Maa näyttää jo ihan sulalta, mutta ei se sitä vielä ollenkaan ole.

Mennään huussin taakse kurkkaamaan Rivendellin jokea, sillä sen rannalla pitäisi myös olla lumikelloja.

Sieltä löytyikin! Kuvan vasemmassa alanurkassa, tarhajouluruusuvauvojen edessä, ruskeiden lehtien seassa. Nämä ovat ystävältä saatua puistolumikelloa. Toinenkin tupas varmaan löytyy lähipäivinä. Oikealla voi nähdä vettä, eli nämä kasvavat hyvin kevätkosteassa paikassa pikku puron partaalla.

Tontillani on varsin monenlaisia kohtia. Tällä hetkellä on toivotonta jäätikköä ja sitten aivan paljasta maata paikoissa, joihin jäätikköä ei kerry, kuten tässä vanhan talon edustalla.

Jäätikkö kertoo valuvasta vedestä ja jäätyneestä maasta. On paikkoja, joihin vesi valuu ylärinteestä tai jostakin lähteestä kesälläkin. Monille kasveille suositellaan paikkaa, joka ei ole kesällä rutikuiva (esimerkiksi esikoille). 

Nämä kohdat, jotka nyt näyttävät otollisilta, koska niissä ei ole jäätikköä, ovat niitä, jotka kulottuvat keltaisiksi joka kesä. Joten on vähän suhteellista, mitä tällaisille kohdille kannattaa istuttaa, sillä suotuisia eivät nämäkään ole. 

Ne kohdat, joissa on nyt jäätikköä, eivät kuivu rutikuiviksi kesälläkään. Kostea paikka on lauhemmissa maissa hyvä joillekin kasveille, mutta meillä se tarkoittaa jäässä elämistä.

Yritä nyt tässä tasapainoilla sitten! 

Mutta ehkä tämä loppumaton haastavuus on juuri puutarhaharrastuksen ydintä. Se on se, joka koukuttaa. Täytyy vain kokeilla, kokeilla, kokeilla, ja joskus onnistuukin. Ilman haasteita ja vaihtelevutta olisi vain tylsää rutiinia, ennalta-arvattavia tuloksia ja samanlaisina toistuvia vuosia.

Sitä paitsi – yhtäkkiä maa alkaakin vetää! Kun otin eilen tämän kuvan navetan nurkalta, tippui räystäästä vettä ainakin kymmenen litran kokoiseen lätäkkökuoppaan tuolla kivien keskellä – maa ei imenyt sitten yhtään.

Tänään kurkkasin kuoppaan; lätäkkö on hävinnyt! Veden tilalla vain maata kuopan pohjalla. 

Voihan ihme.

Navetalta ja muualta ylärinteestä vettä johtuu mutapuutarhaan, jonka paikkeilta tämä kuva on otettu. Ojan viimeiset metrit japaninlehtikuusen alla olen ottanut erityisen kevätpuutarhan paikaksi vasta kaksi vuotta sitten.

'S. Arnott' -lumikelloja nähtiinkin jo edellisessä jutussa, näinä aurinkoisina päivinä ne tuntuvat venyvän ihan silmissä. Tämä kuva on eiliseltä.

Tässä samat tänään, lunta on hävinnyt ja versoihin tullut ainakin sentti lisää pituutta. Lisäksi voin ilokseni todeta, että siinä missä viime keväänä jokainen sipuli kukki yksittäin, on siinä vieressä tänä keväänä jo kaveri. Lisääntymistä on tapahtunut!

Puronvarsi ei vielä kummoiselta kevätpuutarhalta näytä, mutta oikeassa reunassa voi nähdä pari lumikellon versoa ja vasemmalla on purossa virtaavaa vettä. Tässä kasvaa myös pari tarhajouluruusua, etelänkevätesikoita (eskoista aikaisimpia) ja talventähtiä. Toivottavasti alue on vuosi vuodelta ihanampi.

Myös puron vastarannalla on lumikelloja, kaksi tällaista tupasta tavallista vanhaa puistolumikelloa. Näissä on selvästi sirompi nuppu verrattuna esimerkiksi korkeaan ja rotevaan S. Arnottiin.

Joitakin krookuksenversojakin näkyy: tässä katajapenkissä kasvavat kultasahramit. 

Kuten kuvista voi havaita, ovat istutusalueet vielä tyystin siivoamatta kuivista perennanvarsista. Jos versoja nousee tätä tahtia, tässä tulee kiire! Niitä kun ei halua yhtään tallata.

Rauhallista viikonloppua ja ilon pilkahduksia!

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Kultasahrami – Crocus chrysanthus

Kiinanpunapuu – Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera – Acer griseum

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Ajattelin kuvata lumikelloja

 Eilen vesisade ja plusasteet olivat hävittäneet lumet pihasta niin tehokkaasti, että ajattelin tänä aamuna mennä kuvaamaan lumikellojen versoja pihalla. 

Kun aamulla vedin makuuhuoneen verhot auki, teki mieli vetää ne uudestaan kiinni. Voihan räntä!

Onhan tuo valkoinen tavallaan ihan kaunista, mutta enää ei ole joulu. Kirsikkapuu toisaalta näyttää varsin koristeelliselta, kun vaakasuuntaisilla tummilla oksilla on lumipäällys.

Täällä ruskopenkissä pitäisi olla lumikelloja, mutta muutaman senttimetrin lumikerros peittää niiden mahdolliset versot. Tuo on nimittäin melkoisella varmuudella pikkukurjenmiekka 'Gingerbread Man'.

Vanhan talon etelänurkalle ei lumi kerry, tuuli puhaltaa sen siitä joka ilmansuunnan puuskilla pois. Siinä on jo loppuvuonna nousseisiin puistolumikelloihin ilmestynyt valkoinen kukkanuppu. 

Vieressä kasvaa ahomansikkaa, loistava talvivihreyttä tuova kasvi. Siis jos ei ole lunta. Anteeksi vain, tiedän, että lähes kaikki tuskailevat liian lumen kanssa! Täältä se tosiaan oli eilen lähestulkoon hävinnyt. En pysy laskuissa, monennenko kerran tänä talvena.

Musti tuli tervehtimään, mutta ei yhtään innostunut lumiriehaan. Se näytti tyytymättömältä. 

Ehkä sitä huolestuttaa, jos Pantteripalstankaan suvereniteettiä ei kunnioiteta? Kun nyt kaikenlaiset tyypit kokevat oikeudekseen hyökkäillä viattomien kimppuun.

Tai sitten lumen koostumus on väärä.

Niin kuin onkin. Se on aivan liian märkää. Ei tuollaisessa voi riehua.

Musti painui sisälle ja rakensi sängyssä olevasta lampaantaljasta itselleen iglun.

Sain sitten jatkaa pihakierrosta yksin. Vaaleajouluruusu on yhä kukassa ja uusia nuppuja avautuu.

Kuusten alla ei lunta ole ja sieltä löytyi 'Kildare' -lumikellon nenänpää!

Pisimmällä ovat japaninlehtikuusen alla olevat 'S. Arnott' -lumikellot, näitä on monta ja nuppuja näkyy jo lukuisia! Ihana näky, jota täytyy konttailla tutkimaan lähipäivinä, plussakeliä on luvassa auringon kera.

Toivoa ja voimia sinulle, lukijani!

Ahomansikka – Fragaria vesca

Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Ehkä tämän jälkeen tulee kevät

Tuulee ja pyryttää, pakkastakin on luvassa. Ja totta on, että ollaan vasta helmikuussa. Kuitenkin jo bongatut lumikellojen ja krookusten versot saavat niin kovasti odottamaan kevättä. Sitä odotellessa toivottavasti talven viimeinen lumimyräkkäjuttu!

Taas tulee laivarantakuvia, kun merimaisema on joka säällä eri näköinen.

Meidän yhteysaluslaituri.

Eipä huvittaisi tuonne pulahtaa.

Otin kameran mukaan, koska halusin kuvia jään kuorruttamista rantalepistä, mutta ei niissä ollutkaan jäätä.

Kotipihalla rusokirsikka jo odottaa kevättä ja minä sen kukkia. Viime keväänä niitä oli jo kolme.

Juhannusruusu on hyvä keräämään lunta ja lopputulos on koristeellinen.

Mutta rajansa kaikella. Nyt toivotan pikaista kevättä!

Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'

Rusokirsikka – Prunus sargentii

Parvekkeella ja navetassa

Tulin hetkeksi kaupunkiin ja nytpä onkin lumikellon nuppuja raportoitavana!

Nimittäin Plantagenista löytyi lumikelloja ruukussa. Lapussa luki Galanthus nivalis eli puistolumikello, mutta lehdistä näkee, ettei tämä sitä ole. Voi olla elwesii tai plicatus, joku niiden lajike tai joku lajien välinen risteymä... vaihtoehtoja riittää. 

Voi olla, että sitten, kun kukkia avautuu, yritän laji(ke)määrittelyä, mutta se on lumikellojen suhteen haastavaa. Minulla on kyllä kirja, jossa on parinkymmenen lajin lisäksi esitelty muutama sata lajiketta kuvineen, niin että ei kun tunnistamaan sitten.

Hankin myös rosmariinin, sillä en ole luopunut toivosta sen suhteen, vaikka tähän asti en ole talvettamisessa onnistunut. Viime vuonna osuin lähemmäs onnistumista kuin konsanaan aiemmin, kunnes kevättalvella kasvi kuivui. 

Vasemmalla ruukussa on kuovinmiekkoja, jotka lähtivät kasvuun, kun ruukku oli pakko ottaa kovien pakkasten takia sisään joulukuussa. Sittemmin versot kuivuivat, mutta ehkä siellä vielä jossakussa henki pihisee. 

Olisi varmaan pitänyt laittaa ruukku jääkaappiin, kun lähdin kuukaudeksi saareen, eikä jättää huoneenlämpöön. Mutta jääkaapissa on toisaalta homehtumisriski, jos sitä ei kuukauteen avata.

Sitten vastaanotin esikko-lumikello-jouluruusu -ex-tempore-tilauksen Barnhavenilta. Pahvilaatikollinen aarteita tuli tosi nopsaan: Bretagnesta Suomeen kolmessa päivässä.

Esikoista kaksi oli jo tullessaan nuppuisia ja nyt nuppuja on alkanut avautua. Etummainen on ihanan retrovärinen loistokevätesikko 'Gilded Ginger', taustalla vaalea tarhakääpiöesikko 'Carrigdale'. Leikkasin niille vähän isommat taimipotit maitopurkeista. 

Kaksi muuta esikkoa on lajeja, joihin puhkeavat lehdet ja kukat vasta myöhemmin. Lumikellossa ja jouluruusussa ei nuppuja näy, eivätkä varmaan tänä vuonna vielä kuki.

Maailmassa ei voi olla liikaa esikoita ja olen huomannut blogeista, että esikot innostavat muitakin!

Otin saaresta mukaan itäneet suvitulppaanit, sillä ei tällaisia pikku ituja hennonut sinne jättää. On riski homehtumiselle, kuivumiselle tai mille tahansa, kun nämä ovat vielä niin pieniä. Ja yhden purkin kuskaaminen ei niin tavattoman haastavaa vielä ole. Mutta MUUTEN en kyllä ala esikasvattaa yhtään mitään! (Ja nämäkin on kylvetty vuosi sitten).

Öiden ajan on ollut pakkasta, niinpä olen nostanut rasian jääkaappiin varmuuden vuoksi. Päivisin se oleilee lasitetulla parvekkeella. Toissa yön se joutui viettämään parvekkeella, onneksi ei mennyt paljon nollan alapuolelle. Käväisin nimittäin Kemiössä.

Ystäväni oli siellä tämän viikon töissä ja pääsin rapsuttelemaan lampaita. Karitsointi on jo alkanut.

Ylämaanlehmät tulevat tutustumaan varoen. Lehmissä on jotain niin tavattoman ihanaa ja sympaattista tuo hidas pohdiskelu ja nuuhkiminen.

Ylämaalaiset eivät ole tottuneet harjaamiseen, mutta herefordit kelpuuttivat minut hetken asiaa tuumittuaan. 

Kylläpä oli mukavaa hommaa. Kutsumusammatti, suorastaan. On ihanaa rapsutella rapaisia ja heinäisiä kylkiä ja nähdä, kuinka lehmä nauttii. Asiakkaita oli jonoksi asti. Olisin voinut jäädä tuonne loppuiäkseni lehmiä harjaamaan. On niin nautinto nähdä, kuinka eläin puhdistuu ja karva kiiltää. Tämän mustan kaverin ristin Mustikiksi.

Koti-Mustikki kiiltää myös. Pojat jäivät tällä kertaa kaupunkikotiin, sillä viivyin Kemiössä alle vuorokauden ja matkan varrella kävin myös katsomassa siskontytön vanhojentanssit.

Pojilla on hyvä hoitaja, Anneli alakerrasta. Valittamisen aihetta ei näyttänyt olevan, päinvastoin.

Palattuani olivat tulppaanin idut onneksi yhä hengissä, vaikka loskatiet olivat jäätyneet ihan koppuraksi! 

Otin japaninmaksaruohon päältä villatakin pois. Ruukku on ollut koko talven parvekkeella, vaikka pakkasta oli paljon. On tuolla hometta, sillä villatakki oli päällä yli kaksi kuukautta putkeen, mutta on tuolla eloakin! Hyvältä näyttää.

Lumikellon ensimmäinen nuppu on kääntynyt jo alaspäin. Kohta pääsemme esittämään laji(ke)arvauksia.

Japaninmaksaruoho – Hylotelephium cauticola 

Kuovinmiekka – Hermodactylus tuberosus

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä

Rosmariini – Rosmarinus officinalis

Suvitulppaani – Tulipa sprengeri

Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä

Kimallusta ja pälvipaikkojen kurkistuksia

 Pakkasyön jälkeisenä aamuna oli kiiruhdettava kameran kanssa pihalle jo ennen aamukahvia (jota juon aikaan, jolloin aikaisimmat syövät jo lounasta).

Orjanlaakerin lehdet ovat hurjan kauniit kuuran reunustamina. Tukot raakavillaa eivät pihaa kaunista, mutta kun peurat närppivät tätä(kin) kasvia. Eikä tämä kasva, ei sitten millään. On ollut kohta kymmenen vuotta tuollainen 30-senttinen rääpäle. Tämä on pihaorjanlaakeri 'Blue Prince'. 

Koristeellisia punaisia marjoja tulisi tämän puolisolle onnistuneen liiton seurauksena, mutta yrityksistä huolimatta en ole onnistunut saamaan prinssille prinsessaa, joka suostuisi jäämään taloksi. Yritykset jatkuvat.

Pensasmainen euroopanpyökki 'Rohan Weeping' kimaltaa kauniisti. Hmm, tuotakin on maisteltu! Pyökit eivät ole peurojen ruokalistalla varsinaisesti, mutta täytyyhän niiden työntää turpansa joka puskaan. Tämän pitäisi kasvaa parimetriseksi, mutta saa nähdä tällä typistysmetodilla, kuinka käy.

Pystyyn jääneet asterit, tässä tuoksuasteri 'Herbstschnee', keräävät timanttipölyä; hurjan kaunis kimallus.

Ylempänä kasvimaalla huomaan, että viljelylaatikoissakin on jääkuorrute.

Iso orjanruusu pergolassaan on talvellakin kaunis.

Lehtikuuset ovat kauniita joka vuodenaikana!

Japaninlehtikuusi.

Puksipuuaitaan kertyy nätti sokerikuorrute.

Musti esittelee muotopuutarhan timjamipolkua.

Timjameita alkaa tulla esiin jään alta. Nurmiajuruoho 'Bertram Anderson' on tuo keltalehtinen.

Lappi-lämpäreen variksenmarja on ainakin elossa, muista Lapin kasveista en tiedä.

Alppipenkin vuorineilikka näyttää reippaalta. Tälle ei riittänyt villaa suojaksi, mutta näköjään se ei sitä kaivannutkaan.

Alppipenkissä on kasveilla melko kuivat oltavat, mutta toista on toisaalla. Kaksi kertaa olen menettänyt rusomesiangervon kuivuuteen, tällä kertaa se saattaa menehtyä muusta syystä. 

Istutin sen hyvään muhevaan ja kosteaan paikkaan lahon saunan/liiterin seinän viereen. Jos se tuosta selviää, niin on ihme tapaus. Mutta jotkut kasvit ovat ihme tapauksia. Toivoa on aina, kunnes toisin todistetaan.

Mäntyjen alla on onneksi kuivaa. Kesällä liiankin kuivaa, mutta nyt on hyvä ja vaaleajouluruusut kohentavat pakkasjaksolla kärsineitä varsiaan.

Jotta totuus ei unohtuisi: muutama metri sivummalla.

Toivottavasti padassa ei kasva mitään tärkeää. Muistaakseni siinä on vain itsekseen kylväytyneitä lehtoakileijoja tuosta viereisestä mäntypenkistä.

Tarhajouluruusut näyttävät oikein hyvinvoivilta. Tuolta sohjolumen ja lehtien alta nousee seuraavaksi kukkavarsia. Tämä tyyppi on vihreäkukkainen.

Kaikkialla ei suinkaan ole toivottoman jäisen näköistä. Kuusten alla yritin löytää lumikelloja ja talventähtiä, mutta en vielä löytänyt. Ketunleipää löytyi, ihana kasvi, jonka viimeinkin onnistuneesta siirrosta metsästä puutarhaani olen niin iloinen.

Lumikello 'S. Arnott' tovereineen nousee hitaasti mutta varmasti japaninlehtikuusen juurella. Voi olla, että ne ovat nousseet jo korkeammallekin, en ole juuri nyt kotona. Mutta arvaat kyllä, mitä paikkoja käyn katsomassa vaikka otsalampun kanssa sitten, kun kotiudun!

Euroopanpyökki – Fagus sylvatica

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi

Ketunleipä, käenkaali – Oxalis acetosella

Lumikello – Galanthus

Nurmiajuruoho – Thymus pulegioides

Orjanruusu – Rosa dumalis

Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae

Puksipuu – Buxus

Rusomesiangervo – Filipendula multijuga

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tuoksuasteri – Symphyotrichum novae-angliae

Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Variksenmarja – Empetrum nigrum

Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus