Alppipenkin pikkuiset

 Tässä vähän kuvia kesästä tähän asti.

Kuten on jo aiemmin tullut ihmeteltyä, laukkaneilikoista ainoa, joka selviää talvesta joka ikinen vuosi, on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'. Se on jopa ensin istutettu muualle, kivien väliin, missä se sinnitteli pari vuotta. Kun olin tehnyt alppipenkin, muutti laukkaneilikka siihen ja siinä se kasvaa edelleen. Kuva on kesäkuulta.

Joka ikinen muu laukkaneilikka kuolee, ei oikeastaan talveen, vaan sen päättymiseen. Olen kokeillut suojaamista kevätahavalta, pakkaselta ja talvikauden sateilta ja jäätymisiltä, eikä mikään ole auttanut. Ainoastaan superlauha toissa talvi piti muutkin laukkaneilikat hengissä.

Niinpä tänäkin keväänä ostin uudet. Rakastan tätä kirjavalehtistä 'Nifty Thrifty' -lajiketta. Lehdissä on keltaiset reunat. Toivon lauhaa talvea.

Ostin myös uuden 'Varretu' -rusolaukkaneilikan ja istutin toukokuussa. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Valkokukkainen rusolaukkaneilikka 'Alba' alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkia iloisen punaisena, heh. 

Neilikat kukkivat hieman huonosti, niistä isot osat paleltuivat talvella. Alppipenkkiin ei kerry lunta lähes yhtään ja meillä muutenkin oli vain pari senttiä lunta, kun megapakkaset alkoivat vuodenvaihteessa. 

Kääpiöneilikka on onneksi elossa, mutta kukkia tuli vain muutama. Se saattaa tosin kukkia syksyllä uudestaan.

Laukat voivat hyvin eikä niitä nakertavia kielokukkoja ole tänä vuonna paljoa näkynyt. Kaipa talvi verotti niitäkin. Ne tekevät samanlaista tuhoa kuin liljakukot, mutta ravintokasveina ovat laukat, kielot ja kalliokielot.

Tämä kaunotar on ostettu sinilaukkana, mutta kun kukinta alkoi, selvisi, ettei se olekaan sitä. En nyt ole varma lajista, mutta tämä voi olla esimerkiksi tummakukkainen nuokkulaukan muoto.

Kellolaukka on superkaunis ja se ei näytä kärsineen talvesta laisinkaan, mikä onni.

Pisarapunalaukka on myös oikein hyvässä vedossa. Laukkojen pelastus voi olla sekin, etteivät myyrät niitä syö. Tässäkin penkissä niitä nimittäin myllertää ja lyllertää mahat pinkeinä, kun ovat popsineet mahansa täyteen kasvejani.

Laukat ovat pörriäisten suosiossa.

Tämä ihana kasvi on polkuhaarikko. Se kukkii nyt toista kierrosta.

Ensimmäinen kukinta oli kesäkuun alussa. Toivon, että tämä kaunis kasvi viihtyy ja selviää talvien yli alppipenkissä. Juuri tällaiset minikasvit ovat niin mieleeni.

Tunturikohokki 'Mount Snowdon' on jo tullut esiteltyä ja sen kukintakin on jo ohi, mutta tässä se on vielä kerran. Viime vuonna se tuotti muutaman kukan syksyn iloksi. Olen erittäin iloinen siitä, että se selvisi talvesta. Saaristossa talvi on aika erilainen kuin tuntureilla, vaikka tuulista ja karua on kummassakin.

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Nuokkulaukka Allium cernuum

Pisarapunalaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Polkuhaarikko Sagina subulata

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Sinilaukka Allium caeruleum

Tunturikohokki Silene acaulis

Niittymäistä

 Onneksi pidän vähän sekaisista niityistä, sillä sellaisia on vähän siellä sun täällä.

Vuokko-esikkopuutarhassa, joka pitäisi varmaan joskus nimetä uudestaan, sillä esikoita tässä ei juuri ole, eikä kovin paljon vuokkojakaan – ne olivat joskus toiveissa menestyä tässä – on ihan kaunis niitty. Mesiangervo kasvaa tuossa luonnostaan ja toki joka vuosi sitä kitkenkin, sillä muuten se jyrää. Ystävän puutarhasta salamatkustajana tullut varsankello on toinen kitkettävä, joka ei kuitenkaan koskaan häviä, eikä ole tarkoituskaan. Samoin ojakärsämö, joka on luonnonkasveista lemppareitani.

Jossain tuolla piilottelee myös valkokukkaisen neidonruusun kukkia, vaikka ne ovat niin ujoja, että taisivat mennä kameraa piiloon. 

Vanhan talon puretun kuistin edustalla on itsekseen kylväytynyt mäkimeiramikasvusto. Olen hyvin iloinen valkokukkaisesta, joka ilmestyi siihen itsekseen pari vuotta sitten. Olin jo ehtinyt haaveilla sellaisesta ja sitten se vain tuli itse.

Mäkimeiramia parempaa pörriäis- ja perhoskasvia on vaikea kuvitella, kukissa kuhisee jatkuvasti hyönteisiä, vaikka tässä illalla otetussa kuvassa niitä ei juuri näe.

Varsinainen ketoniitty kasvaa edesmenneen rakennuksen paikalla, sillä siinä on riittävän kuiva kohta. Olen joskus yrittänyt jotakin tuohon kylvää tai istuttaa laihoin tuloksin. Parhaiten kasvaa keltamatara, joka onkin todella hieno luonnonkasvi ja ymmärtääkseni luonnosta vähentynytkin, vaikka täällä sitä kasvaa hyvin runsaana. Kurjenkellotkin ovat itsekseen tulleet.

Kedon poikki on kiva näkymä muotopuutarhaan. Sinne johtaa nurmipolku, mutta tässä kuvassa sitä ei näe. Kedollinen keltamataraa tuoksuu huumaavasti hunajalta.

Sitten kedon viereen paahdepenkkiin puhkesi sikurin kukkia. Täydellisiä keltaiseen taustaan!

Kedon laidalle istutettu keltalehtinen mustaselja 'Aurea' sointuu keltamataraan ihanasti. Tästä kuvasta voi hahmottaa polkua muotopuutarhaan puskan takana.

Sikurin saaminen kedolle on ollut pitkä prosessi ja viimein olen onnistunut – tai tänä vuonna siinä taitaa kukkia vain tämä yksi. Pituuden ei tarvitsisi olla ihan noin ylimitoitettu; vähempikin riittäisi, mutta hyvä näin.

Kuvassa voi erottaa vanhoissa syreenipuskissa suuria vaaleanpunaisia kukkia.

Se on vanha kirkonruusu, joka on varmasti istutettu tuohon jo silloin, kun tässä oli matala asuinrakennus. Aika ihanaa, kun se järjestää syreeniin toisen kukinnan!

Kedon vieressä paahdepenkissä on aika luonnollisen oloista kasvillisuutta, vaikka punakärsämön ja sinipiikkiputken olenkin tuohon istuttanut. Päivänkakkara on tullut itsekseen.

Rohanissa on aivan eri värimaailma. Etelänruusuruoho, supertumma harjaneilikka 'Onyx' ja ojakärsämö – taitaa olla hitusen kerrottu muoto, jota kasvatin siemenestä – sekä tähkähelmikkä.

Ja tietenkin on myös preeria, jossa mäkimeiramit kukkivat ja tähkähelmikän tähkät ovat pidemmällä kuin varjoisammassa Rohanissa. Nuo pitkulatähkät ovat aivan superhurmaavia ja niiden takia tähkähelmikkää kasvaa puutarhassani aika paljon!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Keltamatara Galium verum

Kirkonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä

Kurjenkello Campanula persicifolia

Mesiangervo Filipendula ulmaria

Mustaselja Sambucus nigra

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punakärsämö Achillea millefolium, punakukkaiset

Sikuri Cichorium intybus

Sinipiikkiputki Eryngium planum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Varsankello Campanula trachelium

Pihan itäpäässä

 Ruusutarhan kukkakausi on alkanut!

Ensinnäkin ihana ketoruusuruoho on alkanut kukkia. Tämä tyyppi ei tosin edes kasva ruusutarhan mullassa, vaan on kylväytynyt kiveykselle. Kiveys on aivan ruokottoman näköinen enkä ole ehtinyt nyhtää siitä kortetta ja muuta kasvia kuin ohimennen. 

Joten ei siitä nyt sen tarkempaa esittelyä. Katsotaan mieluummin, mitä tuolla taustalla kukkii...

Ihana tarhakurtturuusu 'Syke' on viimein kasvanut pienen puskan kokoiseksi ja kukkii nyt komeasti orjanruusun pergolan edustalla. Orjanruusun yksinkertaisia, hailean vaaleanpunaisia kukkia voi nähdä kuvan yläosassa.

'Syke' sykähdytti ensinäkemältä: sen pallomaiset kerrotut kukat ovat ihastuttavan muotoiset. Kasvutapa on hyvä ja ilmeisesti melko matala, noin metrinen. Oli pakko hankkia oma puska, kun olin sen ensi kertaa tavannut.

Muita ruusuja saa vielä odottaa hetken, mutta rohtosormustinkukat ovat aloittaneet, kuten myös loistokurjenmiekka 'Double Standard'.

Siirrytään läheiseen alppipenkkiin hempeilemään. Siellä kukkii vuorineilikka taustanaan ainoa laukkaneilikka, joka suostuu talvehtimaan. En tajua, miksi joka ikinen muu niistä kuolee talveen, mutta tämä yksi ei. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on asunut luonani jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Tämän pikkuruisen neulatyynyn eli 'Mount Snowdon' -tunturikohokin talven yli selviämisestä olen tavattoman iloinen! Muistaakseni olen tämän kerran aiemminkin hankkinut ja se kuoli kevääseen, kuten myös kaikki laukkaneilikat paitsi yllä mainittu. 

Olen yrittänyt varjostaa alppipenkin kasveja polttavalta kevätauringolta, no se auttoi tämän kohdalla kenties sitten. Alppipenkki on nimittäin äärimmäisen paahteinen.

'Mount Snowdon' on nyt puskenut tästä ihanan tiiviistä mättäästä pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia. En tiedä oikein mitään tämän söpömpää. Voiko ollakaan?

No Ransu tietysti. Muotokin on vähän sama, tuollainen muhkea kohouma.

Kuumat päivät Ransu lojuu kuistilla varjossa. Pöydälle osuu tuuli paremmin kuin lattialle.

Ruusuisen hempeitä päiviä sinullekin! 

Kuvassa on pergolan heleäorjanruusu. Se on valtava ja kukkiessaan aivan ihana, mutta monimetristen lonkeroiden piikit ovat aivan hirmuiset. Toisaalta se ei tee lainkaan juurivesoja, mikä on erinomainen luonteenpiirre.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tunturikohokki Silene acaulis

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Vaaleanpunainen puutarhakierros

 Nyt pinkit lasit päähän!

Ensiksi kuva 'Natural Feelings' -syysleimusta (tai sellaiseksi oletetusta). Kukista pyydettiin lähikuvaa, ja otin sen jo aikoja sitten, en vain muistanut laittaa tänne blogiin. Nyt syysleimu on jo rempsahtaneempi.

Pitkän kaupunkireissun jälkeen havaitsin, että hempeän vaaleanpunainen 'Vesta K' -nerine eli ruusuneidikki oli ehtinyt kukkia poissa ollessani. Voi harmi! Hommasin sipulit viime vuonna ja tämä oli ensikukinta. Viidestä sipulista tosin vasta yksi kukki. Nyt olen jo nostanut ruukun sisään ja vahdin haukkana paria sipulia, joista puskee vihreää. Ehkäpä saan kuin saankin vielä nähdä kukan tänä syksynä?

Kuvan alareunasta sojottaa jo seuraava nerine.

Se on tavanomaisen värinen, joka on ollut minulla monta vuotta. Useimmiten se kukkii syysaikaan.

Nostin nerinen kuistin pöydälle, ja nyt se on täydessä kukassa. Se on siis ruusuneidikki, ihan perusvärinen tumma pinkki. Väristä en välitä, mutta kukat ovat satumaisen kauniit ja sipulikukat ovat tietysti aina lähellä sydäntä. 

Edessä on ystävän ja kollegan antama uusi myrkkylilja 'Beaconsfield'. Ihanaa, kun kokoelma laajenee ilman, että edes ehdin toivoa uusia lajikkeita!

Aamun puutarhakierroksella bongailin uusia ja vanhoja myrkkyliljoja. Loistomyrkkylilja "Steven" kuistin edustalla on saanut taustalleen pikku ryppään vaaleanpunaisia kukkia. Siellä on täpläpeippi 'Aureum', kauneimpia täpläpeippejä. Etenkin tällaisessa vajopaikassa se oikein loistaa. Kellanvihreät lehdet ovat lisäksi korostava pari vaaleanpunaiselle.

Muotopuutarhassa on puolestaan pinkkiä + lisää pinkkiä. Ja tietysti vihreää. Purppurakannusruoho 'Canon Went' on maailman suloisin hailean vaaleanpunakukkainen, lisäksi sen kukkaset ovat pikkuruisia. Huomattavasti pienempiä kuin luonnon keltakannusruohon. Ja se kukkii pitkään. Aloitti heinäkuulla, ellei jo aiemmin.

Taustalla on myrkkylilja 'Harlekijn' – viimeinkin kukassa! Se kukki ensimmäisenä syksynä ruukussa, kun olin hankkinut sen – vuonna 2019. Istutin sen samana syksynä puutarhaan, eikä kukkia sittemmin ole näkynyt. Lehtiä on kyllä noussut, mutta hintsusti. Olen yrittänyt lannoittaa lehtien ympärillä, ja ilmeisesti se on auttanut. Tai sitten se, että mukula on saanut hilattua itsensä sopivalle kukkimissyvyydelle. Olen hyvinkin voinut istuttaa sen liian syvään.

Esittelen Harlekijnin paremmin jonain toisena kertaa, mutta kuvasta jo näkyy, että se on pinkki-valko-kirjava. Jatketaan kierrosta, sillä vaaleanpunaista on paljon.

Uusia myrkkyliljoja nousee koko ajan maasta. On niitäkin, joista ei näy vielä yhtikäs mitään. Tämä on jokin vanha, hyvin kukkiva, ilmeisesti tarhamyrkkylilja. Edessä on rotkolemmikki 'Sterling Silver'. Tämä parivaljakko tukee ja korostaa toisiaan mitä kauneimmalla tavalla. Siksipä istutin nyt kuistin eteen uuden rotkolemmikin, kun sinnekin tuli lykättyä myrkkyliljoja.

Siinä lähellä on pieni muistutus yhdestä puutarhan ahkerimmasta kukkijasta, jota ei ole edes tarvinnut itse hankkia, sillä se kasvaa luonnostaan ja ilahduttaa siellä sun täällä kukkapenkeissä: haisukurjenpolvi. Pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia avautuu vielä marraskuussakin, tosin enää harvakseltaan. Vieressä on imikkä.

Ruusutarhan eteläreunassa kukoistaa kaunis kurjenpolvi Dreamland eli 'Bremdream'. Mutta voi hyvänen aika tuota sotkua! Minun on ollut tarkoitus raivata täpläpeippi täältä pois jo jonkin aikaa, sillä muut kasvit ovat rehevöityneet eikä peipin enää tarvitsisi valloittaa koko pinta-alaa.

Onneksi syksy on hyvää aikaa kaikenlaiseen, varsinkin kun maltoin mieleni enkä tuonut edelliseltä kaupunkireissulta yhtäkään taimea tai kukkasipulipussia. Ainoastaan sen ystävän antaman myrkkyliljan. Kerrankin voi keskittyä alueiden siistimiseen eikä koko ajan vain uuden istuttamiseen. (Toki aiemmin hankituista on vielä pari taimea ja parikymmentä kukkasipulipussia istutettavana).

Työasiatkin tästä vähitellen rauhoittuvat, niin ehtii taas paremmin pihapuuhiin.

Sitten, kun saan peippiä riivittyä, revin koristemansion kiveykselle levinneet rönsyt ja istutan niitä tilalle. Tämä kukkarypäs on oikealla paikallaan ihan ruusutarhan reunakiveyksen sisäpuolella. Lajike on Lipstick eli 'Stickbolwi'. Voimakas pinkki on tässä kasvissa niin kohdillaan, vaikka yleensä pidän hempeämmästä.

Ruusutarhan yläreunassa on ihana yllätys. Pulskaneilikka! Olin varmasti heittänyt ohikukkineet varret tähän siinä toivossa, että joku siemenistä itäisi, ja niin on käynyt. En voisi olla onnellisempi! 

Aikoinaan kylvin pulskaneilikkaa alppipenkkiin, mutta sinne se on aivan liian korkea. Kitkin kasvit ja istuttelin preerialle, mutta niitä ei koskaan näkynyt enää sen jälkeen. Viime vuonna löysin yhden taimen heinikosta alppipenkistä monta metriä itään. Keräsin siemeniä ja kylvin ne kevättalvella, mutta ainokainen itänyt taimi taisi kuolla märkyyteen alkukesällä. 

Siksipä olen tästä pulskaneilikasta nyt hyvin, hyvin kiitollinen. Puutarha elää omaa elämäänsä, emme voi sitä kontrolloida, ja joskus se antaa aivan ihania yllätyslahjoja.

Alppipenkki tuli mainittua. Siinä kasvaa pikkuruisia, matalia kivikko- ja vuoristokasveja. Kuten tämä japaninmaksaruoho, joka on myöhäinen kukkija. Se ei haittaa mitään, sillä tähän aikaan kukkijat vähenevät ja on ihanaa, kun joku vasta aloittaa syyskuussa.

Pistetään tähän myös hempeämpi koristemansio Pink Panda eli 'Frel'. Se kasvaa hobittipenkissä, vaikka pandoilla ei kai hobittien kanssa olekaan tekemistä.

Syysvuokko 'September Charm' on edelleen täydessä vedossa, onhan yhä syyskuu. Nuppuja taitaa avautua lokakuunkin iloksi, niin paljon niitä on. September Charm & October Joy.

Keväällä juurakkona hankkimani tarhadaalia on viimein avannut ensimmäisen kukkansa. En tiedä, miksi hankin juuri vaaleanpunaisen, sillä en ole värin suurin fani. Luultavasti ajattelin, että ihan sama, mitä hankin, kun eivät edellisten vuosien oranssit ja purppuraisetkaan ole tuottaneet yhtään mitään: ne eivät joko lähteneet kasvuun ollenkaan tai lähtivät, mutta kuolivat pian sen jälkeen. Minulla ei totisesti ole daaliapeukaloa. 

Lajike on 'Stolze von Berlin'. Onhan siinä sellainen kiva puoli, että lajike on vanha, yli sadan vuoden takaa. Annan historialle arvoa.

Päivän ruusu on tarhakurtturuusu 'Syke'. Kotimaista jalostustuotantoa, kaunis löyhän pallomainen kukka.

Aurinkoista pyhäpäivää!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Imikkä Pulmonaria

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhadaalia Dahlia × pinnata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Navetan seinä taustana

 Pikkuinen navettani on kuvauksellinen tausta monelle puutarharäpsylle.

Kun edellisessä jutussa manasin, että en ole saanut päivänliljoja kukkaan, tarkoitin jalostettuja tarhapäivänliljoja. Rusopäivänliljaa luotettavampaa kukkijaa ei olekaan ja se on täydessä kukassa nyt.

Parempi kuva on tietysti tämä, jossa Ransu tassuttelee pihatiellä. Otin sen, kun päivänliljat olivat juuri aloittaneet kukinnan.

Hehkulilja 'Red Velvet' on myös tullut kukkaan. Villi palsternakka on ihana väripari ja navetan seinä oivallinen tausta.

Preerian rohtosormustinkukat, heleäorjanruusu, 'Alchymist' -ruusu ja rohtosalvia tuli myös kuvattua navettaa vasten kuukausi sitten.

Tuolloin aloin tehdä kiveystä navetan siihen päätyyn, josta sinne mennään sisälle, kun hermostuin vyötärönkorkuiseen heinikkoon. Homma on jäänyt tuohon tilanteeseen, sillä pian lähdin kaupunkiin, sitten oli vieras toisensa perään, sitten työkiireet ja sitten taas kaupunkireissu... ehkä lähiaikoina pääsen jatkamaan, sillä kiveykset ovat ihan lempiprojekteja!

Navetan kivijalan vieressä on aiemmin tekemäni kiveys, johon olen istuttanut 'Minor' -nummiajuruohon. Se peittää jo ison alan, mutta on todella kätevä kasvaessaan aivan maanpinnan myötäisesti.

Tein pikkuisille kivikkokasveille alppipenkin navetan eteläseinustalle yhdeksän vuotta sitten. Penkin tähtihetkiä ovat kevät ja alkukesä, nyt siinä kukkii vain muutama itsekseen tullut pioniunikko, jotka yritän muistaa kitkeä ennen kuin tuottavat tsiljoona siementainta. Ja kukkii tuossa myös hentoinen pisaralaukka.

Katsotaanpa alppipenkin kasveja vähän lähemmin. Sieltä en ole raportoinut ollenkaan koko kesänä! Neilikka Dianthus freynii kukki muistaakseni ensimmäistä kertaa, vih-doin-kin. Se on viimein alkanut myös levitä.

Ihanaakin ihanampi kellolaukka on kaunis ja tärkeä. Sen siemenet on aikoinaan lähettänyt kaimani Saila, jolla on oma blogi Kivipellossa: KLIK. 

Taustana laukalle edellisessä kuvassa oli hehkuva ajuruoho 'Coccineus' (tarkemmin ottaen Thymus Coccineus-Ryhmä 'Coccineus', niinpä tulee tyhmemmällekin selväksi, että nimi on Coccineus).

Nyt ollaan noin kuukauden takaisissa kuvissa. Vuorineilikka kukki tänä vuonna runsaammin kuin konsanaan, kasvanutkin se on. Taustalla on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz'.

Vanhemman kiveyksen kolossa elää kaunis mehitähti lähes täysin vailla multaa, valitettavasti lajista ei ole tarkempaa tietoa.

Musti esittelee. Osalla kasveista on taimilaput, sillä taidan istuttaa tähän tänäkin vuonna kukkasipuleita. Silloin on paras tietää, missä kohdissa kasviaarteet elävät. Toisia sipuleita saattaa kyllä vahingossa kaivaa ylös, kun niillä ei ole mitään merkkejä.

Kesäkuun kuvassa näkyy navetan kulman siperiankurjenmiekka kukassa. Coccineus erottuu punaisena, samoin alppipenkin toisessa päässä pinkki rusolaukkaneilikka.

Kääpiöneilikka kukki tänä vuonna vaisusti, ehkä sateinen alkukesä ei ollut sen mieleen.

Neilikan kupeessa elävä valkotupsulaukka kukki sen sijaan mukavasti. Alppipenkissä asuu tällaisia pikkuruisia laukkoja. Valkotupsulaukka ei ole koskaan levinnyt, aina vain nousee tuo yksi kukkavarsi. En pistäisi pahakseni useampaa kukkaa. Kookkaat lehdet kuuluvat isomaksaruoholle, joka on tullut tähän itsekseen.

Siinä vieressä elää pari rusolaukkaneilikkaa. 'Düsseldorfer Stolz' on todella luotettava; yksikään toinen laukkaneilikka ei ole osoittautunut kestäväksi, mutta se menee jopa ilman talvisuojausta. Oikealla häämöttää suloinen ahokissankäpälä 'Alex Duguid'.

Tästä patjarikosta ('Purple Robe') olen haltioissani. Kerrankin rikko on selvinnyt puutarhassani – peräti kaksi vuotta! Aina aiemmin ne ovat kuolleet alle aikayksikön. Se ainakin näyttää olevan ongelmana, että ne nostavat juuristoaan maasta eivätkä sitten kestä kesää eivätkä talvea, lunta kun tähän alppipenkkiin ei kerry talvisuojaksi sitäkään vähää kuin muualle. Edessä levittäytyy kaunis espanjanmaksaruoho 'Minus'.

Tätä kasvia myydään useimmiten maksaruohona ("Sedum pachyclados 'White Diamond'"), mutta kyseessä on valkoruusujuuri. Taimituottajat eivät paljon vaivaudu selvittämään kasvitieteen kiemuroita. Ruusujuuri leviää kauniisti mattomaisena ja kukki valkoisena kesäkuussa.

Otin eilen tuoreita kuvia kesän hankinnoista. Rusolaukkaneilikka 'Varretu' kukki jossain vaiheessa, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Mutta on siinä tuorekin kukinto, huomaatko? Hailean liila kuinto lehtien seassa. Laukkaneilikat ovat hauskoja kukkiessaan vähän pitkin kesää, vaikka pääkukinta osuukin kevätkesään.

Taustalla on uusi patjarikko 'Appleblossom'. Lajikenimi on epäselvä, sillä tuon nimisiä on useita, mutta täytyy tutkia tarkemmin ja yrittää selvittää, jos tuo kukkii uudestaan eli pysyy hengissä. Toistaiseksi se ei näytä kukoistavan, mutta ehkä se selviää talvesta jotenkin. Tai sitten ei.

Mätäslaukkaneilikka 'Sugar Baby' kukki ihanasti, mutta en huomannut ottaa siitä silloin kuvaa. Mätäslaukkaneilikoita olen istuttanut useita, sillä lähes aina ne kuolevat pois talven mittaan – tai oikeastaan kevättalvella auringon paahtaessa ja kuivuuden koetellessa. Mutta yritän jälleen kerran.

Kommenteissa oli puhe 'Nifty Thrifty' -rusolaukkaneilikan kukkimisesta (tarkensin lehtiin, kun keltareunaiset lehdet ovat tämän laukkaneilikan erikoisuus). Se kukkii täälläkin ja on kukkinut vaisusti koko kesän yhdellä tai kahdella kukkavarrella kerrallaan. Mutta elossa on ja paksusti voi! 

Kerrankin tämä laukkaneilikka selvisi talvesta hyvin. Se oli kyllä suojattu, vaikka ehkä viime talveksi ei olisi tarvinnut. Toisaalta keväällä varjostus / suojaus kuivumiselta tuntuu olevan näille vielä tärkeämpää.

Ahokissankäpälä Antennaria dioica

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kellolaukka Allium narcissiflorum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Kääpiöneilikka Dianthus subacaulis

Mehitähti Sempervivum

Mätäslaukkaneilikka Armeria caespitosa

Nummiajuruoho Thymus praecox

Palsternakka Pastinaca sativa

Patjarikko Saxifraga Arendsii-Ryhmä

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Pisaralaukka Allium carinatum ssp. pulchellum

Rohtosalvia Salvia officinalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Valkoruusujuuri Rhodiola pachyclados

Valkotupsulaukka Allium orientale

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus