Ruusutarha raivauksen jälkeen

 Raivaus koski valtavaksi levinnyttä orjanruusua. Ja nokkosia. Huh, kun kaikki kasvaakin.

 

Orjanruusun pergola – siis tuo yksinkertainen parrurakennelma kuvassa vasemmalla – oli mennyt taas kerran vinoon kovissa tuulissa. Jossain vaiheessa se täytyy rakentaa uudestaan, sillä tein sen purkumateriaalista, eivätkä pystytolppien alapäät ole niin hyvässä hapessa, että pysyisivät tukevasti tolpankengissään.

Orjanruusu on kyllä hieno, mutta se tekee monimetrisiä versoja. Ne peittivät jo puolet ruusutarhasta, olivat venyneet jotenkin vaivihkaa. Kylläpä näkymä keveni leikkuun myötä (ja nahkani reikiintyi – orjanruusussa on erittäin inhat piikit).

Ruusutarhassa on kukintansa aloittanut ihana David Austin -ruusu Lady of Shalott.

Tarhagallianruusu 'Charles de Mills' lopetti, tässä vielä viimeinen kuva sen muhkeasta kukasta, kun väriminttu 'Twins' oli tulossa kukkaan.

Nyt 'Twins' on kauniisti kukassa. Olen siitä niin iloinen, sillä värimintut eivät suinkaan aina viihdy puutarhani olosuhteissa. Taustalla näkyy herkullista punaista.

Hehkulilja 'Red Velvet' se siellä. Erittäin hyvä väri! Ja korkeutta kaksi metriä tänä kesänä, huh.

Samaa väriä löytyy teivadelman eli 'Tayberryn' yhtä hyvän värisistä herkkumarjoista. Olen vähän ihmeissäni, kun sen versot selvisivät talvesta ja tuottavat marjaa. Edelliseen hurjaan pakkastalveen ne paleltuivat tyystin.

'Tayberry' kuuluu RHS:n mukaan nykyään omaan Tayberry-Ryhmäänsä. Uusin Viljelykasvien nimistö vuodelta 2024 kuitenkin niputtaa tämän yhä Karhunvatukka-Ryhmään. Ehkä aika on ajanut painettujen nimistöjen ohi, kun muutoksia tulee niin nopeaan tahtiin.

Joka tapauksessa orjanruusun hurja raivaussessio tuotti myös ihanan näkymän ruusupergolan läpi – rokkuvat pitkät varret peittivät näyn preerialle tyystin. Nuo paksut versot, jotka kasvavat kuvan keskellä moniin suuntiin, kuuluvat siis orjanruusulle. Se kasvaa vain yhdestä kohdasta, mikä sen suureksi eduksi laskettakoon. Ei sitä muuten voisi millään istutusalueella kasvattaakaan, jos se juuristolla leviäisi. Siitähän tulisi aivan pitelemätön tiheikkö.

Ruusun versojen seasta löytyy myös ennätysmäärä 'Niobe' -kärhön kukkia! Se ei edelleenkään ole kasvanut korkealle, mutta tämä näyttää jo todella lupaavalta. 'Niobe' on satumaisen kauniin värinen, vai mitä. 

Orjanruusun mojovapiikkiset varret varmaan tarjoavat hyvää ja tukevaa tarttumapintaa sekä kiipeilytukea.

Ruusutarhan eteläpäästä on hävinnyt pari perennaa, mutta 'Summer Sweets' -rohtopähkämö on yhä hengissä.

Tähkäverbena on lempikasvejani ja tämäkin on tulossa kukkaan ruusutarhassa, mutta ensimmäiset kukat asuvat kiveyksellä. Ja taimia on siellä useita. Harmi, ne täytyy kitkeä eikä niitä välttämättä saa ylös ehjinä, jotta voisi istuttaa muualle.

Siinäpä ruusutarhan viimeisimmät kuulumiset. Sadettakaan ei olla saatu pariin päivään.

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Kärhö Clematis

Orjanruusu Rosa dumalis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tarhagallianruusuruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Teivadelma Rubus Karhunvatukka-Ryhmä 'Tayberry' tai ehkä Tayberry-Ryhmä 'Tayberry'

Tähkäverbena Verbena hastata

Väriminttu Monarda

Pihan itäpäässä

 Ruusutarhan kukkakausi on alkanut!

Ensinnäkin ihana ketoruusuruoho on alkanut kukkia. Tämä tyyppi ei tosin edes kasva ruusutarhan mullassa, vaan on kylväytynyt kiveykselle. Kiveys on aivan ruokottoman näköinen enkä ole ehtinyt nyhtää siitä kortetta ja muuta kasvia kuin ohimennen. 

Joten ei siitä nyt sen tarkempaa esittelyä. Katsotaan mieluummin, mitä tuolla taustalla kukkii...

Ihana tarhakurtturuusu 'Syke' on viimein kasvanut pienen puskan kokoiseksi ja kukkii nyt komeasti orjanruusun pergolan edustalla. Orjanruusun yksinkertaisia, hailean vaaleanpunaisia kukkia voi nähdä kuvan yläosassa.

'Syke' sykähdytti ensinäkemältä: sen pallomaiset kerrotut kukat ovat ihastuttavan muotoiset. Kasvutapa on hyvä ja ilmeisesti melko matala, noin metrinen. Oli pakko hankkia oma puska, kun olin sen ensi kertaa tavannut.

Muita ruusuja saa vielä odottaa hetken, mutta rohtosormustinkukat ovat aloittaneet, kuten myös loistokurjenmiekka 'Double Standard'.

Siirrytään läheiseen alppipenkkiin hempeilemään. Siellä kukkii vuorineilikka taustanaan ainoa laukkaneilikka, joka suostuu talvehtimaan. En tajua, miksi joka ikinen muu niistä kuolee talveen, mutta tämä yksi ei. Rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz' on asunut luonani jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Tämän pikkuruisen neulatyynyn eli 'Mount Snowdon' -tunturikohokin talven yli selviämisestä olen tavattoman iloinen! Muistaakseni olen tämän kerran aiemminkin hankkinut ja se kuoli kevääseen, kuten myös kaikki laukkaneilikat paitsi yllä mainittu. 

Olen yrittänyt varjostaa alppipenkin kasveja polttavalta kevätauringolta, no se auttoi tämän kohdalla kenties sitten. Alppipenkki on nimittäin äärimmäisen paahteinen.

'Mount Snowdon' on nyt puskenut tästä ihanan tiiviistä mättäästä pikkuruisia vaaleanpunaisia kukkia. En tiedä oikein mitään tämän söpömpää. Voiko ollakaan?

No Ransu tietysti. Muotokin on vähän sama, tuollainen muhkea kohouma.

Kuumat päivät Ransu lojuu kuistilla varjossa. Pöydälle osuu tuuli paremmin kuin lattialle.

Ruusuisen hempeitä päiviä sinullekin! 

Kuvassa on pergolan heleäorjanruusu. Se on valtava ja kukkiessaan aivan ihana, mutta monimetristen lonkeroiden piikit ovat aivan hirmuiset. Toisaalta se ei tee lainkaan juurivesoja, mikä on erinomainen luonteenpiirre.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rusolaukkaneilikka Armeria maritima

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tunturikohokki Silene acaulis

Vuorineilikka Dianthus gratianopolitanus

Ruusutarhassa

 Keskikesän huumaa.

Ensimmäisenä kukinnan aloitti tarhakurtturuusu 'Syke', josta raportoin juhannuksena. Sen edessä kukkii suloinen Dreamland-kurjenpolvi eli 'Bremdream', Orkney-saarten suuren kasvimiehen Alan Bremnerin luomuksia. 

Kaikki rehottaa ja täpläpeippi on kasvanut ennätyskorkeaksi. Tuota luonnon pienikukkaista lemmikkiäkin täytyisi varmaan yrittää repiä pois. Ehkä puen märkäpuvun ja sukellan kasvien sekaan hoitamaan aluetta.

Kiinanpionit avautuivat ennen ruusujen pääkukintaa. Tämä kaunokainen on 'Wladyslawa'. 

Loistokurjenmiekka 'Double Standard' meni puoliksi vinoon viime viikonlopun myrskyssä, mutta noin puolet kukkavarsista on yhä pystyssä.

Heleäorjanruusu kukkii yhä pergolassa, sen seuraksi on tullut köynnösruusu 'Alchymist'.

Vielä viimeinen kuva orjanruususta ennen kuin sen kukat kuihtuvat. Nyt tuli vähän lämpimämpää hetkeksi ja se taitaa lopettaa kukinnan. Pitkään se on kestänytkin! 

Rohtosormustinkukat ovat edelleen iskussa, kiitos pitkien kukkavarsien. Köynnösruusu 'Alchymist' löytyy vasemmasta reunasta. 

Muistin nyt, että orjanruusun tyvellä kasvaa kärhö 'Niobe'. Sen kukkia taitaa joutua vähän etsimään tuolta ryteiköstä. Kärhön kasvu kyllä alkoi hyvin keväällä, mutta sitten kaikki muu kasvillisuus kohosi ennätysmittoihin.

Ihastelin sateiden kastelemaa 'Overdam' -koristekastikkaa tässä parina päivänä. Viime viikonloppuna satoi peräti 10 mm. Maanantain ja tiistain välisenä yönäkin satoi, mutta lopulta siitä kertyi vain pari milliä. Olen löytänyt pari pahoin kuivunutta kasvia puutarhastani, sillä sateisuudesta huolimatta vesimäärä ei ole suuri ja kovat tuulet kuivattavat kaiken kovin äkkiä.

Ranskanruusu 'Rosa Mundi' eli kirjoapteekkarinruusu alkaa kukkia. 

Olen istuttanut kameliajasmikkeen ruusutarhaan ison orjanruusun pergolan eteen, mutta jasmike ei millään suostu kasvamaan metriä korkeammaksi. Ja sekin metri kasvaa nyt lähinnä vaakatasossa, varmaan tuulista johtuen. Harmillista, mutta ehkä pensas vielä jonakin päivänä lähtee venymään korkeutta.

Onneksi sentään loistojasmikkeet kukoistavat. Niistä kolme kasvaa tontin yläreunalla täydessä paahteessa ja ne kukkivat kuin viimeistä päivää – ja tuoksuvat.

Kun sade kuivuu, nousevat koristekastikatkin takaisin pystyyn. 'Wladyslawa' on siitä kiva kiinanpioni, ettei sitä tarvitse tukea, kunhan ympärillä on korkeita perennoja tuomassa vähän selkänojaa elämän myrskyissä.

Marhanliljoilla on hyvin vaihteleva vuosi. Pari lajiketta kuihtui alkukesällä kokonaan, muutama kukkii tavallista vaisummin. Joissakin ei näy mitään eroa muihin kesiin. Ruusutarhan 'Peppard Gold' -lajikkeet ovat suht nuoria vielä, ja niissä on nyt vähän aiempaa runsaampi kukinta. Oranssit kukat saavat ihanaa vastakaikua 'Alchymist' -ruususta.

Ah, 'Alchymist' vielä kerran! Ihastuin tähän ruusuun vuosia sitten lehtikuvassa ja olen niin onnellinen, että minulla nyt on se ja se kasvaa ja kukkii joka vuosi vähän aiempaa paremmin. En kyllästy ihastelemaan ruusun sävyä rohtosormustinkukkapedillä.

Tai 'Peppard Gold' -pippurihöysteellä ryyditettynä.

Keitokseen on liittynyt myös sitruunainen maarianverijuuri. Sitä kasvaa täällä tienposkessa, mutta istutin sen tarkoituksella ruusutarhaan, sillä se on valtavan kaunis luonnonkukka.

Eipä Rosa Mundiakaan kyllästy ihailemaan.

Seuraan ovat liittyneet nimettömät pionit, joiden ostamista hieman kiroan. Tämä ylisuuri hörselö voi olla tai olla olematta 'Madame Emile Débatène', mutta on tämä siksi vähän liian vaalea. Joka tapauksessa pioni on aivan liian suurikukkainen. Tämä kukka on taipunut mäkimeiramin sekaan, mikä kai tuo törkeän kokoiselle kukalle vähän säädyllisyyttä.

Seuraava pioni samasta ostoskeikasta tulee kukkaan. Ostin 'Madame Emile Débatène', 'Pink Panther' ja 'Flame' -juurakot Lidlistä kuusi vuotta sitten, viime vuonna vasta edelliskuvan jättikukkainen kukki. Nyt kukkii tämä seuraavakin enkä tule hullua hurskaammaksi lajikkeista, sillä kumpikaan näistä pioneista ei oikein näytä yhdeltäkään niistä mitä luulin ostavani. Tälle pionille tukea tarjoaa kultakärsämö.

Väärä lajike ei hirveästi haittaa, sillä en ylipäätään tajua, miksi menin ostamaan tällaisia yhdentekeviä pinkkejä pioneja. Harmittaa sen takia, että en niin välitä pioneista, jotta haluaisin täyttää ruusutarhani niillä – etenkään tällaisilla suihkusienihörselömallisilla. 

Saman ostoskeikan pioneista kolmaskin on elossa. Se on vuosia kasvanut hedelmätarhan alaosan kivipengermän päällä keskellä heinikkoa ja nokkosia. Yleensä alukesän jälkeen en ole sitä enää nähnyt. 

Viime syksynä purin pengermän ja muurasin sen paremmin laastin kanssa. Huhtikuussa huomasin, että työmaan yläpuolella olevasta maakasasta versoo pioni. Siirsin sen parempaan paikkaan ja huomasin samalla, että sen juuri oli mennyt ylösalaisin, kun maata oli kaivettu mukkelis makkelis.

Nyt pioni on taas kuihtunut, joten ehkä yritän kääntää juuripötkylää vähän normaalimpaan suuntaan – tai riippuu siitä, miten juuret ovat siitä kasvaneet. Ehkä tälle pionille täytyy antaa sitkeysmitali ja minun täytyy lakata haukkumasta niitä.

Ensimmäiset David Austin -ruusut ovat avanneet kukkansa. Viime marraskuussa istutettu Abraham Darby eli 'Auscot' tuotti ensimmäisen kukkansa, tästä jo näkee kukkien ihastuttavan värin. Nuppuja on runsaasti.

Ruusujen kukinnan alkaessa aloittaa myös harmaakäenkukka, loistava ruusujen välikasvi.

Ketoruusuruoho on myös ihana ruusunkukkien lomassa. Tässä kukkaan on tulossa Boscobel eli 'Auscousin'. Viime vuoden vaisun Austin-kesän jälkeen on ihana nähdä, miten paljon nuppuja niissä kaikissa nyt on!

Boscobelin vieressä kasvaa hyvin kauniskukkainen siementaimi-lehtoakileija, joka oli sinisenä väärän värinen Rohaniin joten siirsin sen ruusutarhaan. Kuva on monen viikon takaa, mutta näin täydellinen kukka on pakko huomioida edes myöhään.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Heleäorjanruusu Rosa dumalis

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mäkimeirami Origanum vulgare

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Ruusutarhan kevätasu

 Tyhjensin kompostin kokonaan, kun se piti jälleen suoristaa. Palanutta kompostia riitti ruusutarhaan ja vähän Rohaniinkin.

On muuten kivan näköistä, kun uusi kompostimulta peittää kukkapenkin. Vaikka siisteys on vain silmänlumetta; en kitkenyt, kunhan heittelin lapiolla sinne tänne kasvien väliin ja yrittäen varoa tulppaaneja.

Edessä on komea salviapuska, ihan tavallista ryytisalviaa. Se talvehtii hyvin tässä avomaalla ilman suojauksia.

Salvian takana on tähtimagnolia, joka teki tänä vuonna viisi kukkanuppua. Yksi niistä surkastui, mutta neljä on avautumassa.

Ruusutarhassa täytyy tietenkin olla paljon muitakin kasveja kuin ruusuja. Sipulikukkia ehdottomasti, sillä ruusut puhkeavat vasta lehteen tulppaanien ja helmililjojen kukkiessa. Helmililja on 'Peppermint' ja tulppaani on 'Gavota'.

'Gavota' on huippuihana! Taustalla on metsätyräkki 'Chameleon', siirsin sen siementaimia tänne, kun kaipasin pikaista maanpeittoa ja rikkakasvien selätystä.

Pari vuotta sitten siirsin tähän 'Palmyra' -tulppaania, kun sen kasvupaikalle tuli puutarhavaja. Ihmeen sinnikäs tämä tulppaani on ollakseen tällainen hieno ja kerrottu, sillä tässä on nyt pari tulppaania ja suurin osa kukoistaa edelleen entisellä kasvupaikalla heinikossa vajan vieressä. Väri on upea mustanpuhuvan punainen. 

Kuvassa näkyy toinen luottokasvi uusille alueille: hopeatäpläpeippi. Ideana on, että ruusujen alla on maanpeittokasveja, jotka hoitavat itse itsensä. Joitakin erikoisempia perennoja on toki myös, eihän niitä voi vastustaa. Ja paljon sipulikukkia.

Istutin ruusutarhaan viime syksynä uutta narsissia: tarhanunnannarsissi 'Chérie'. Ihastuttava, aika korkea narsissi, useita kukkia per varsi nunnannarsissien tapaan.

'Chérie' ja 'Gavota' sulassa sovussa. Mukava nähdä, että joitakin vanhempiakin sipulikukkia on tallella, sillä tämäkin on aluetta, jossa myyrät mylläävät talvisin. Jalka uppoaa koloihin, kun tuolla liikkuu. Ruusut ovat onneksi kaikki elossa. Kuvassa on tarhakurtturuusu 'Syke'.

Ruusutarhan eteläreunassa on kaunis vaaleanpunakukkainen hopeatäpläpeippi. Saattaa olla hankittu nimellä 'Shell Pink'. Joidenkin lähteiden mukaan se on sama kuin 'Roseum'.

Ruusutarhassa kasvaa myös muutama pioni. Kasvimaan puoleisella reunalla on aikainen siementaimi-risteymä. Luulin sitä amerikanpioniksi, kunnes sain tarkennuksen kollegalta. Luultavasti tämä on Paeonia obovata var. willmottiae -amurinpionin siementaimi, johon kenties on sekaantunut myös kuolanpionin perimää. Paikka, josta pioni on puutarhaani eksynyt (toisen kasvin mukana salamatkustajana) tukee teoriaa. 

Risteyttäjä on nimennyt tämän pionin Obowanoksi, ja tiettävästi sitä on nyt vain kolmella ihmisellä maailmassa.

En ole hirveän suuri pionifani, mutta tuntuu hienolta kasvattaa tällaista erikoisuutta. Kuva on kymmenen päivän takaa, nyt Obowano on jo paljon korkeampi, edelleen upean ruskeavartinen. Se saattaa avata kukkansa jo toukokuun puolella: kukat ovat kauniit, yksinkertaiset ja hailean vaaleanpunaiset.

Kun nyt näillä kulmilla ollaan, katsotaan puutarhavajan vieressä elävä kirsikkaluumu 'Nigra'. Se on nyt parhaassa kukkaloistossa. Väriyhdistelmä lehteen puhjenneen koivun kanssa on vastustamaton.

Mikä mukavinta, kukkia voi myös ihailla vajan sisältä ruukutuspöydän äärestä.

Amurinpioni Paeonia obovata

Helmililja Muscari

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kuolanpioni Paeonia anomala

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata