Valkoisia unelmakukkia ja nenäliinoja

 Huh, viikko meni siinä, että makasin jonkinlaisessa taudissa sängyssä. Sitä ennen olin viikon kaupungissa. Joten täällä on puutarha täynnä voikukkia ja nurmikko leikkaamatta, siihen en vielä tänään taivu, kun olen vasta ensimmäistä päivää jalkeilla. Mutta kuvauskierrokselle taivuin!

Nenäliinoja kuluu paljon enkä kuule juuri mitään, kun korvat ovat tukossa, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa käänny taas voiton puolelle.

Ajattelin raportoida iloisista uutisista kostealla kevätniityllä. Narcissus moschatus kukki monen vuoden tauon jälkeen. Voi olla, että sateinen viime kesä sai sen reipastumaan! Kuva on toukokuun alusta, tuolloin vielä kukkivat posliinihyasintitkin, nyt niistä on enää rippeet jäljellä.

Kirjopikarililjat ovat hyvässä vedossa. Pari valkokukkaistakin kukkii, lisäksi niitä on viimein siinäkin päässä niittyä, johon joskus vuosia sitten istutin kirjopikarililjoja ruukussa. Myös kevätesikoilla näyttää olevan hyvä vuosi.

Assyrianpikarililja on ollut luottokukkija joka kevät, niin nytkin. Vieressä nousee keltalehtinen humala 'Aureus', toisin sanoen kultahumala, entiseen lipputankoon. Kamerakierroksella huomasin, että toinen salkoon kiipeävä köynnös, tuoksukuusama, vaikuttaa kuolleelta. Painava kamera kaulassa on hankala tutkia kasveja, joten täytyy palata syynäämään köynnöstä lähempää. Olisiko sekin myyrien uhri tai muuten vain hidas heräämään.

Niityn reunalla on oja, jossa kukkii kerrottu rentukka 'Multiplex'.

Huushollin roskikset pursuavat nenäliinoja, mutta on valkoista ulkonakin, ja huomattavasti miellyttävämpää. Tästä naapurin ihanasta luumupuusta olen ollut viime päivinä kiitollinen. Se nimittäin näkyy myös keittiön ikkunastani ja ihailin sitä niinäkin päivinä, kun ei ollut voimia edes käväistä ulkona.

Rusotuomipihlajat puolestaan näkyvät makuuhuoneen ikkunaan. Kukkapilvi on aivan hurmaava pienen portin pielessä, allaan kimalaisten rakastama peittoraunioyrtti täynnä hailean vaaleansinisiä, lähes valkeita kukkia.

Muutaman metrin päässä edellisestä on ruskopenkin rusotuomipihlaja. Se demonstroi, mistä suunnasta täällä yleensä tuulee. Koko pensas on kasvanut itään kallelleen, kuten kovin moni muukin puu täällä.

Tämä kuva ei siis ole tuulenpuuskassa otettu; tänään on aika tyyntä ja kerrankin näin ollen ihanan lämmintä myös. Pihakierroksella piti villapaidan päälle pukemani paksu fleecepusakka suorastaan riisua! 

Tämä naurun aiheeksi heille, jotka Itä-Suomen helteistä parhaillaan nauttivat. 

Japaninmagnoliani ensikukinta peräti neljän kukan voimin ei onneksi mennyt ohi sairastaessani. Saariston meri-ilmaston keväinen viileys on pitänyt kukat supussa ja vasta tänään kaksi viimeistä nuppua alkaa avautua – eikä ensimmäinenkään kukka ole vielä lakastunut.

Tähtimagnolian nuput olivat niin pienet, että pitkään en ollut varma, kukkiiko se ollenkaan. Tämän kanssa täytyy olla syksyllä nopea, jotta ehtii laittaa verkon puskan ympärille ennen kuin jänis käy nakertamassa oksat, sillä silloin kukkia ei ainakaan tule. 

Nuput kuitenkin ottivat loppusuoralla hurjan kirin ja paisuivat ennen puhkeamistaan selvästi.

Ja onhan minulla sisälläkin ihania valkoisia kukkia! Sitruunapuu nimittäin kukkii. Kukkia on kahdessa oksassa ja olen pariin otteeseen sutinut niitä pensselillä, jotta ne pölyttyvät. 

Tänään voisin kantaa pienen puun ulos, sillä aion lähiaikoina siirtää sen kasvamaan suurempaan ruukkuun, juurilla on varmasti jo kovin ahdasta. Isompi ruukku lisäksi pidättää kosteutta pidempään ja hedelmät jaksavat varmemmin kypsyä.

Täytyykin hankkia giniä ja tonicvettä!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Humala Humulus lupulus

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Luumu Prunus domestica

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rentukka Caltha palustris

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Mutapuutarhan rannoilla

 Viime aikojen sateiden ansiosta ojissa suorastaan virtaa vesi.

Ojanvarren kerrottu rentukka 'Multiplex' on alkanut kukkia. Tämä oja johtaa mutapuutarhaan.

Mutapuutarhassa on sen verran vettä, että jätän vihvilöiden raivaamisen tuonnemmaksi. Niitä en ole istuttanut, vaan kirjosorsimoa, kirjavalehtistä rohtokalmojuurta ja sarjarimpiä. Niistä sorsimoakin joutuu silloin tällöin raivaamaan.

Takana on istutusalue, jossa kukkivat narsissit. Mennään ensin sinne.

Täällä ei kuki vielä juuri mitään, mutta 'Watch Up' -narsissit – tai ainakin sellaisina ostetut – kukkivat kauniisti balkaninvuokkojen yllä. Balkaninvuokot aloittivat yhdessä 'Rejoice' -huhtikurjenmiekkojen kanssa kuukausi sitten, mutta ovat siitä huomattavasti runsastuneet. Mukavan pitkä kukinta-aika!

Muuten tässä pienessä penkissä ei ole vielä paljon mitään katsottavaa. Tummapärskäjuuren siirto tähän oli selvästi hyvä veto, sillä se on vuosi vuodelta runsastunut. Viime vuonna se jo kukkikin.

Mutapuutarhan reuna ei ole kostea ollenkaan, elleivät kasvit ulota juurensa kovin syvälle. Niinpä joskus pikkuisina taimina istutetut tarhaidänunikot ovat viihtyneet hyvin. Sen sijaan liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis' kuivuu niin pahoin joka kesä, ettei ole kasvanut ollenkaan. Saattaa olla jopa pienempi kuin aikoinaan taimen hankkiessani.

Katsastetaan sitten mutapuutarhan toinen puoli, siellä on laajempi istutusalue vanhan katajan vierellä. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' on vuodesta toiseen alle metrinen. Olin kuvitellut siitä isoa massaa katajan kaveriksi. No, sittemmin olen täyttänyt tämän alueen kaikenlaisilla muilla kasveilla ja olisin pulassa, jos alppiruusu yhtäkkiä päättäisikin alkaa kasvaa – 15 vuotta harkittuaan.

Täällä melko varjoisessa penkissä viihtyy kultatesma – valtavan kaunis heinä, jonka hentoinen kasvutapa sopii muiden kasvien lomassa kasvamiseen. Ilokseni se tuottaa siementaimia, joita ei ole koskaan liikaa, vaan aina sopivasti. Marhanlilja on 'Guinea Gold'.

Täällä on myös varjoisten paikkojen herkkiksiä, kuten Fritillaria elwesii.

Fritillariat elelevät tarhamyrkkyliljan kupeessa. Suuri lehtitupas lupailee hyvää kukintaa syksylle, toivottavasti. 

Keijunpikkusydän 'Pink Punk' asuu myös täällä. Otin kuvan pari viikkoa sitten, kun kukkavarsi oli ilmestynyt.

Mutta voi! Seuraavan kerran, kun menin katsomaan, se oli hävinnyt. Tai se löytyi sitten kyllä kasvin vierestä maassa makaamasta. Se oli purtu poikki niin alhaalta, ettei kyseessä voi olla muu kuin pikkuinen jyrsijä tai lintu, joka on luullut tätä mehukkaaksi madoksi. 

Näitä kasveja on kaksi, mutta tämä oli ilmeisesti ainoa kukkavarsi. Voi harmitus!

Onneksi on paljon muitakin kasveja. Katajapenkin vanha rusokoiranhammas kukkii uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä keväänä siinä on vain yksi kukka. Lehtitupas on tiivis. Luulen, että tutkin tämän jakamismahdollisuuksia. 

Toisella puolella katajaa on neljä koiranhammasta, mutta ne ovat tähän asti kukkineet huonosti. Mietin, että kasvupaikka saattaa olla liian kuiva.

Ternivuokko viihtyy katajapenkissä ja tuo siihen kaunista vaaleankeltaista sävyä, kiva yhdessä kultatesman kanssa. 

Taidan siirtyä jatkamaan kompostin tyhjennystä, se on taas vinossa. Melkoinen homma, joka täytyy näköjään tehdä parin vuoden välein, vaikka viimeksi luulin selviäväni kunnollisilla tolpilla ja tolpankengillä. 

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä. Koko ajan huomaa uusia asioita, onneksi niistä joitakin ehtii lähes joka päivä tehdäkin. Mutta työlista vain pitenee sitä nopeammin, mitä enemmän vetää tehtyjä yli. Silti: vuoden parasta aikaa. Nyt nautitaan!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keijunpikkusydän Dicentra cucullaria

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Ternivuokko Anemone × lipsiensis, valko- ja keltavuokon risteytys

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Kuusi kuvaa kesästä

 Terveisiä sumun keskeltä. Laivojen sumutorvet ovat tööttäilleet kukonlaulusta asti.

Kuin tilauksesta Rikkaruohoelämää-blogi nakkasi tänne sumun keskelle kesäisen haasteen! Kuusi kuvaa kesästä on Tuplasti terapiaa -blogin perinteinen haaste kesän kaipuuseen.

Uskollinen rentukka.

Rentukkakuva ei oikastaan ole vielä kesää, kuva on toukokuun puolivälistä. Valitsin tämän siksi, ettei rentukkanikaan saanut oikein palstatilaa viime vuonna. Kun aina on jotakin uutta esiteltävänä, niin ei tällaisia vanhoja näköjään sitten tule niin laitettua blogiin. Siitäkään huolimatta, että kukkivat komeasti ja uskollisesti joka vuosi!

Rentukkani on kerrottu 'Plena'. Sen vieressä kasvavat mukulaleinikit ovat niin reheviä ja isolehtisiä, että lähes menevät rentukoista nekin! Kasvupaikka on ojan reunalla paikassa, jossa nyt on tukeva ja paksu jäätikkö.

Istutin viime keväänä toisenkin rentukan, sellaisen valkokukkaisen. Se jaksoi viime kesän ihan hyvin mutapuutarhan reunalla. Olin tyytyväinen, kun se kerrankin ei kuollut kuivuuteen (olen istuttanut sen taimia ennenkin). Nyt sekin kohta on jääkuoren alla. Toisaalta näiden kasvien, jos jonkun, luulisi sen kestävän. Tämä kerrottu on ainakin kestänyt, tosin tänä talvena jäätikkö on harvinaisen laaja ja paksu juuri tuossa.

Kirsikkahuuma.

Rikkaruohoelämää-blogin haastejuttu alkoi ihanalla kirsikankukkakuvalla. Niinpä laitan minäkin omani. Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' tulee kukkaan melko myöhään, toukokuun lopussa. Tämä kuva on kesäkuun alkupäiviltä, jolloin kukat ovat haalistuneet valkeiksi – puhjetessaan kerrotut kukat ovat vaaleanpunaiset. 

Parasta on, että puu kasvaa tien varressa, jotta kaikki ohikulkijatkin voivat sitä ihailla. 

Uusi istutusalue ja uudet kasvit.

Toissa syksynä tein pienen istutusalueen kasvimaan kulmalle. Istutin siihen kaikenlaista, muun muassa papukaijatulppaanien sekoituspussin. Ne tulivat kukkaan yllättävän myöhään, kuva on kesäkuun puolivälistä. Sitten viime keväänä tuli vastaan niin hurmaava kirjavalehtinen tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow', etten voinut sitä vastustaa – kerta kaikkiaan, kun se oli kukassakin. Tuo ihana kellanvihreys!

Suojasin sen oikein mojovalla villakasalla talveksi, toivon, että se on keväällä vielä elossa.

Kesäyön taika.

Kiersin puutarhaa kameran kanssa juhannuksen alla keskellä yötä. Tai jonkun mielestä neljältä lienee aamua jo. Romanttisen Suomi-Filmi -tunnelman viimeistelee papulanruusu, yksi suloisimmista ruusuista.

Nautiskelu.

Piehtarointi kissanmintun päällä. Musti demonstroi.

Veneretki.

Kesään kuuluvat ehdottomasti myös veneretket, mieluiten ystävän rauhallisesti putputtavalla puisella verkkoveneellä. Tässä ollaan jo palaamassa kohti kotia Mossalan ja Björkön välisestä salmesta, jossa on kuvaukselliset rivit venevajoja.

Minäpä haastan Kukkia ja haaveita -blogin kertomaan kuudella kuvalla viime kesästä.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Papulanruusu Rosa Spinosissima-Ryhmä 'Papula'

Rentukka Caltha palustris

Kostea kevätniitty kukkii vaan

 Vaan narsisseja saa odotella vielä pitkän tovin, paikka on niin kevätkylmä.

Näyttää silti oikein mukavalta. Posliinihyasintit jatkavat, kun samansäviset persiansinililjat lopettivat. Tässäkin kasvaa pystykiurunkannuksia, isänsinililjatkin ovat löytäneet tiensä jostain.

Kevätniityllä on myös entinen lipputanko, nykyinen humalasalko.

Sen vierellä viihtyvät assyrianpikarililjat. Niiden vihreitä kukkanuppuja nuokkuvissa varsissa tuskin erottaa, mutta kohta ne ovat kukassa.

Ransu saapuu esittelemään.

Älä unohda, että olen toukokuun kalenteripoika!

Viimeinen kerrottu puistolumikello vielä sinnittelee kirjopikarililjan nousevien kukkavarsien kannattelemana.

Kirjopikarililjoja on vihdoinkin enemmän – viimeiset kymmenen vuotta tästä on noussut vain kaksi, toki alussa ennen aitaa peurat kävivät syömässä niitä. Mutta nyt niitä on nousemassa tuplasti plus yksi niin vaalea, että arvelen sen olevan valkokukkainen. Olisivatko ne viimein asettuneet viihtymään, tai oliko viime talvessa jotain niiden elämää helpottavaa.

Krookukset ovat jo kuihtuneet, onneksi koko ajan nousee uusia kukkijoita. Tähtihyasintit kukkivat viimeisinä vasta kesäkuussa. Edessä herkkujen nurkassa on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'.

Sitäkin voi vielä ihailla, mutta tuskin ensi viikolla enää, jos lämpenee.

Herkkujen nurkan reunassa on komea puska keltakukkaista 'Lutea' -keisarinpikarililja, se ei ole vieläkään avannut kukkiaan. Varmaan liian viileää sillekin.

Vastakkaisella suunnalla kosteaa kevätniittyä reunustaa vetinen oja, jossa kerrottu rentukka 'Plena' on avannut ensimmäisen kukkansa.

Toisessa suunnassa kevätniittya reunustaa vaahteran alustan metsäpuutarhapenkki. Siellä kukkivat posliinihyasintit ja valkoiset idänsinililjat. Keltakukkaiset isommat koiranhampaat kasvattelevat kukkanuppujaan.

Ja viimeisellä sivulla on katajapenkki, jonka rusokoiranhammas avasi ensimmäisen kukkansa aamuauringossa – mutta kun iltapäivällä menin kuvaamaan sitä, oli se mennyt suppuun. Huomenna uusi yritys.

Aurinkoista viikonloppua!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Idänsinililja Scilla siberica

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Kevätpuro

Haluan vielä uudestaan nostaa esiin kohdan japaninlehtikuusen alla, johon olen pari vuotta sitten istuttanut lumikelloja ja talventähtiä. Lumikello on korkea, aikainen ja siro risteymälajike 'S. Arnott', jonka jakosipuleita sain ystävältä.

Yritin nyt etsiä kuvia paikan sijainnista ja niin, että näkyisi virtaava puro näiden kukkien vierellä, sillä se on niin kiva. Purossa on vettä vain keväisin ja jos on sateinen syksy ja märkä talvi, niin silloinkin. Kesällä se on kuiva. Kuvan etualalla näkyy tarhajouluruusun lehti, niitäkin olisi tarkoitus saada tähän kukkimaan. Tuo on vasta tähän siirtämäni pieni siementaimi.

Tässä näkyy puron toinen ranta, vastaranta, siellä kasvaa tavallista matalaa puistolumikelloa. Ensi vuonna voisikin sen tuppaita jo jakaa, ne ovat tuuheutuneet nopeaan. Niistä oikealle näkyy iso ruskea jouluruusun lehti, se on kerrottu vaaleakukkainen tarhajouluruusu, taimena ostettu. Vanha koinsyömä villapaita suojaa kuningassaniaista – vielä on pakkasia, kuva on huhtikuulta.

Selventävää näkymäkuvaa etsiessäni tuli vastaan moniakin kivoja kuvia paikasta, niinpä tästä tulikin vähän pidempi juttu. Tämä kuva on otettu pihatieltä käsin, joka on ylempänä, vesi kulkee sen ali salaojassa ja pulppuaa kivipengermän alta. Ylärinteestä kertyvä vesi päätyy ihanaksi kevätpuroksi. Tässä vaiheessa olen vähän haravoinut ojan pohjalta kasvillisuusryönää pois, jotta vesi kulkee kauniimmin.

Joitakin metrejä alempana vesi päätyy mutapuutarhaan. Siellä näkyy vielä lunta, kuva on huhtikuun alusta.

Tämän kuvan otin mutapuutarhalta käsin, edessä näkyy sen kuoppaan kertynyttä vettä. Ruskeat korret kuuluvat pääosin mintulle, joka on vähän villiintynyt. Se on jotakin vanhaa minttua tältä samalta kylältä. Mainio perhoskasvi, joten olen siihen oikein tyytyväinen, vaikka tuossa vaiheessa vuotta se ei pihaa kaunista.

Tämä on taas toisesta suunnasta, jonne oja haarautuu, mutta tänne päin ei vesi virtaa. Ladoin keväällä ojan poikki kivistä kulkureitin, jotta ei tarvitse joka kerta harppoa ojan yli, kun tuosta kulkee.

Toukokuun alussa otetussa kuvassa näkyy aluetta viimein laajemmin. Mutapuutarha on kuvassa ihan alareunassa, siihen virtaa kevätpuro oikealta. Japaninlehtikuusi on vasta puhkeamassa lehteen (neulaseen), sen takana on pihatie kivipengermineen. 

Kuvan keskellä oleva alue on jostain syystä joskus tasoitettu ja ojitettu, se on kaiketi ollut kasvimaana. Jossain vaiheessa siihen on pystytetty lipputanko, joka sittemmin yhdessä syysmyrskyssä katkesi. Pystytin sen huipun humalatueksi: lipputangon juurella kasvaa keltalehtinen humala ja uudempana myös tuoksuköynnöskuusama. Toivottavasti ne joskus kasvavat; toistaiseksi kumpikaan ei ole oikein lähtenyt kasvuun. 

Huhtikuun loppupuolella on jo lumikellojen kukka-aika ohi, vain lehtitupsut ovat jäljellä ja yllättävän pitkiksi ja tuuheiksi ne kasvavatkin. Mukulaleinikki kansoittaa tällaiset kosteikkopaikat ja kaikenlainen muukin kasvillisuus alkaa vihertää.

Saunan nurkalla on hyvin levinnyt kasvusto etelänkevätesikkoa, siitä olen siirtänyt taimia ojan rannalle. Vaaleankeltainen ja kevätesikkoa aikaisempi etelänkevätesikko sopii kevätpuron partaalle mainiosti. Jos on lauhaa ja lumetonta, se tekee nuppuja jo tammikuussa.

Ojassa kasvaa kerrottu rentukka, se kukkii toukokuussa ja päättää puron kevätkauden. Seuraavaksi tässä alkaa jo korkea rehotus, kun mesiangervot, lehtosinilatvat ja muut kohoavat korkeuksiin ja lähes peittävät ojan näkyvistä. 

Etelänkevätesikko Primula elatior

Kevätesikko Primula veris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mukulaleinikki Ficaria verna

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rentukka, kerrottu Caltha palustris 'Plena'

Talventähti Eranthis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä