Kaikkea mitä peura ei ole syönyt

 Voi jestas, miten paljon kukkia onkaan, kun peura ei ole vieraillut!

Tänä kesänä on vaikea sanoa, onko valmistuneesta aidasta tai Trico garden -sumuttelusta apua, sillä peuroja tuntuu olevan tavallista vähemmän ainakin täällä keskellä kylää. Tienvarren mesiangervot ja maarianverijuuret kukkivat kerrankin ja voi, mikä surina kukista kuuluukaan! Kimalaisetkin ovat onnellisia.

Syytä peurojen vähyyteen on hankala arvata. Keväällä näin kymmenpäisen lauman kyläniityllä joka päivä, mutta kiinnitin kyllä huomiota viimevuotisten vasojen pieneen kokoon. Piti ihan kiikarilla tarkistaa, ovatko ne sittenkin metsäkauriita, mutta kyllä ne valkohäntiä olivat, kitukasvuisia vain. Ja olihan se yksi, joka tuupertui pihalleni kevättalvella. Samanlaisia nuoria kaatuneita on raportoitu muualtakin lähistöltä.

Niitä myös metsästettiin syksyllä ennätysmäärä. Mutta ei olisi ihme, jos näin tiheään kantaan iskisi jokin sairaus. Toisaalta harvinaiset toukokuun sateet saivat kasvillisuuden ennätyksellisen reheväksi, joten kaipa niillä on myös riittänyt syötävää.

Oli miten oli, nyt nautitaan! Ihana korkea kyläkurjenpolvi kukkii kerrankin isona puskana eikä poikki latvottuna.

Tästä olen aivan ihmeissäni. En ole koskaan nähnyt rohtovirmajuurta, palavaarakkautta (tuo ihonvärinen on lajiketta 'Carnea') ja väinönputkea kukassa koko komeudessaan. Kunpa sama jatkuisi siihen asti, että näkisi myös virginiantädykkeen, kellopeipin ja suopayrtin kukassa. Tämä koko kasvusto on aiemmin joka vuosi maistunut peuroille noin 70 cm korkeudelta alkaen eli juuri kukat ovat menneet. 

Sitten ovat liljat. Lukuisat liljat! Marhanlilja 'Guinea Gold'.

Ruskoliljasta en tykkää juuri ollenkaan, mutta sellainen tuli yhdestä pihasta saatujen jakopalojen mukana ja se kukkii sattumalta Rohanin alkupään edessä paikassa, johon se oikeastaan sopii varsin hyvin.

Marhanlilja 'Russian Morning' ruskopenkissä. Tästä pääsin viime vuonna esittelemään kaksi kukkaa, sen verran oli peura jättänyt vierailunsa jälkeen jäljelle. Vieressä on nupullaan kanadanliljoja, pidetään peukkuja niillekin!

Katsura ja pellavalilja, molempia syödään normaalikesänä.

Vielä kerran Rohanin ihana marhanlilja 'Marhan'.

Rohanin jymy-yllättäjä on niin kutsuttu Peter Joyn lilja, hänen risteyttämänsä pehmeän lohenpunainen lajike, josta ei näkynyt viime vuonna versonkärkeäkään! Luulin sen hävinneen, mutta siinä se nyt on.

Vanhasta pihasta peräisin oleva kellervänvalkoinen varjolilja.

Lapsuudenkotini valkoiset varjoliljat syötiin kuistin edustalta esimerkiksi viime vuonna juuri, kun olivat tulossa kukkaan. Toivottavasti nyt saamme nauttia koko kukinnasta. Huom. liljojen takaa kurkistaa himalajanvuokko, joka tuottaa yhä uusia ja uusia kukkia!

Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' kokonaan kukassa ilman verkkoa!

Rusopäivänliljat! Yleensä näistä pääsee kukkaan vain pari vartta, nyt on jokainen varsi kokonainen ja nuppuja täynnä.

Kasvimaalla on karhunvatun raakileita ehjissä varsissa.

Mansikoita, joista pääsee itsekin nauttimaan.

Hajuherneitä.

Kesäkukkia, kuten kehäkukkia ja mikäs malvatyyppinen tämä taas olikaan.

Myös pavut ja perunanvarret ovat tallella!

Sarjarimpin kukkia en ollut nähnyt mutapuutarhassa moneen vuoteen.

Muotopuutarhassa kukoistavat myskimalvat aivan ehjinä ja täynnä kukkia.

Samoin tarhamarskinlilja 'Romance'.

Paahdepenkissä saavat sikurit rauhassa availla kukkiaan aamuisin (ja sulkea iltapäiviksi).

Maitohorsmaa ei meillä enää juurikaan näe, se on liian maistuvaa, mutta ainakin omalla pihallani se kukkii nyt kolmessa paikassa. Nämä ovat silmäteriäni, niin hyviä pörriäiskasveja ja kauniitakin!

Ruskopenkkiä en ole ympäröinyt verkolla tänä vuonna, silti näemme edellä mainitut liljat ja nämä ihanat ritarinkannukset (siemenet Romppalasta) kukassa.

Viereisessä portissa kukkii koreaköynnöskuusama 'Goldflame' korkeampana kuin aiemmin, sillä tätä ei ole käyty napsimassa edes portin ulkopuolelta käsin.

Ja sitten ovat lukuisat ruusut. Portin toiseen pylvääseen nousee Austin-ruusu William Morris, josta on nuppuja syöty useinkin. Siksi sillä on rautahäkkyrä suojanaan. Toivottavasti tänä vuonna ei syödä.

Joka tapauksessa on mahtavaa, että ollaan päästy tähän asti ilman peuratuhoja. Ja nyt on viimein joitakin pieniä saderipauksiakin ehkä tulossa!

Hajuherne – Lathyrus odoratus

Himalajanvuokko – Anemone rivularis

Kanadanlilja – Lilium canadense

Karhunvattu – Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Katsura – Cercidiphyllum japonicum

Koreaköynnöskuusama – Lonicera × heckrottii
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense

Maarianverijuuri – Agrimonia eupatoria

Maitohorsma – Chamaenerion angustifolium

Mansikka – Fragaria

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Mesiangervo – Filipendula ulmaria

Myskimalva – Malva moschata

Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica

Pellavalilja – Lilium pumilum

Ritarinkannus – Delphinium

Rohtovirmajuuri – Valeriana

Ruskolilja – Lilium bulbiferum

Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva

Sarjarimpi – Butomus umbellatus

Sikuri – Cichorium intybus

Tarhamarskinlilja – Eremurus × isabellinus

Tarhanietospensas – Deutzia × hybrida

Varjolilja – Lilium martagon

Väinönputki – Angelica archangelica

Kesäkuun kalenteripoika

Musti on syntynyt suunnilleen tänään 13 vuotta sitten. Siksipä nyt juhlitaan Mustia. Juhlintaan otettiin varaslähtö jo sunnuntaina ja maanantaina juhlittiin vähän lisää. Musti on toki kaiken juhlinnan ansainnut.

Musti the June Calendar Boy
13 years old and as fit as ever.

Musti puutarhapantteri esittelee tiluksiaan. Tässä kasvaa rohtosuoputki 'Daphnis' ja sen vieressä on hyvä pölkky.

Sitten mennään kosteikkopuutarhaan. Pantterin tassu nousee kepeästi.

Mutapuutarhasta poistin syksyllä kaiken kirjosorsimon. Se on kaunis, mutta peitti lopulta koko mutapuutarhan. Nyt mietin sille ratkaisua; jotakin rajoittavaa rengasta, jossa se voisi kasvaa.
Mutapuutarhassa kasvaa nimittäin tärkeitä ja hennompia luonnonkasveja, ja niitä haluan suosia. Sorsimo jyräsi ne. Kaivoin sorsimon riskillä, sillä en kaivaessani nähnyt ollenkaan ihanaa sarjarimpiä, ja sitä en halunnut hävittää. Yritin vain jättää sen paikan rauhaan, missä sitä on ollut. Onneksi sitä kasvaa nyt tuossa useitakin korsia, Musti esittelee.

Lopuksi istutin tähän uuden kirjavalehtisen rohtokalmojuuren, se on tuolla vedessä. Samanlainen kasvoi aiemmin ylempänä kosteikkopuutarhassa, mutta se hävisi – kookas keltakurjenmiekka taisi jyrätä sen, tai sitten minä kitkin sen vahingossa. Savisessa ojanpohjassa on rehevä kasvillisuus ja kitkentää täytyy tehdä rankalla kädellä. Niin kuin nyt seuraavaksi tuo kohta, jossa Musti tassuttelee. Siinä ei kasva muuta kuin heinää ja mukulaleinikkiä.

Sitten siirrytään taas kukkapenkkien ääreen. Tässä on silkkipioni.

Tämä koiranputkikko on vaarassa tulla vähitellen raivatuksi, mutta aina alueen kukkiessa mietin, ettei kaikkea voi hävittää. Keskellä kasvaa iso orjanruusu ja verkon sisällä on pikkuruinen punahevoskastanja.

Musti rakastaa kotimaataan.

Ja viihtyy ehdottomasti parhaiten ulkona. Se on ulkoilmapantteri.

Ransun mielestä Musti on maailman paras isoveli.

Syntymäpäiviään Musti viettää rennoissa merkeissä ja muistuttaa kaikkia muitakin rentoilun tärkeydestä helteellä.

Loppuun vielä asia, josta olen unohtanut kirjoittaa. Perjantaina 7.6. vietetään blogiperjantaita Suomalaisessa kirjakaupassa Vantaan Jumbossa. Minua ja muutamaa muuta bloggari-kirjailijaa haastatellaan siellä. Tilaisuus on klo 17–19, oma osuuteni siinä 17.30 alkaen. Lämpimästi tervetuloa!


Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Orjanruusu – Rosa dumalis
Punahevoskastanja – Aesculus × carnea
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Hempeillään

Lupailin kuvia 'Félicité Parmentier' -neidonruususta, kun se avaa uudet nuppunsa peuran syömien tilalle. Onneksi puska on kasvanut jo suureksi ja nuppuja riitti meillekin.

Pale Pink
There are also plenty of ethereal pastel tones, not all is bold as in the previous post.

Peterin liljat haalistuivat kukinnan edetessä vaaleanpunaisiksi. Kaunis sävy! Pallerolaukat pitävät Rohanin kohtalokasta väriteemaa yllä, kun vieruskaveri sortuu hempeilemään.

Viereisessä mutapuutarhassa kukkii ihana sarjarimpi taustanaan kirjosorsimo.

Saunan vierustan kosteassa maassa kukkii hennon vaaleanpunainen ketoangervo 'Elegans' kuin meren vaahto, josta Venus nousee.

Kuivalla kedolla puolestaan sinnittelevät viimeiset kirkonruusun kukat ennen varisemistaan. Vieressä kukkii ahdekaunokki.

Kuistin kulmalla on 'Hagley Hybrid' -loistokärhö avannut ensimmäiset kukkansa. Taustalla kukkii apteekkarinruusu, karmea neonpinkki ilmestys, mutta siedän sitä kasvin historian vuoksi – muuten se saisi lähtöpassit. Sitä paitsi se on paras ruusu oman kosmetiikan valmistamiseen, silloinhan pääsee kukistakin näppärästi eroon...

Muotopuutarhan on tarkoitus olla puutarhani viilein ja hempein osa. Ihastuttavat violettikukkaiset tähkäverbenat avaavat ensimmäisiä kukkiaan.

Viime vuonna näihin aikoihin tuskailin typeryyttäni, kun olin jättänyt ostamatta vaaleanpunakukkaisen tähkäverbenan Paratiisin taimitarhalla, kerrankin kun sellaisen näkee! Tähkäverbena on talvenkestävä perenna ja silti sitä ei tunnu löytyvän taimimyymälöistä kuin aniharvoin.
Olin rekisteröinyt tämän vaaleanpunakukkaisuuden mieleni sopukoille, mutta jätin ostamatta, koska olin jo hankkinut kaksi tavallista violettia tähkäverbenaa samana kesänä. Vasta kotiin palattuani asia kirkastui: Niin. Se olisi ollut vaaleanpunainen!
Blogini ihana lukija sitten meni ja osti tämän ja lähetti minulle. Eikö ole uskomattoman ystävällistä! Mistä hämäläinen kärsii, satakuntalainen tulee ja pelastaa.
Verbenan toinen kukkavarsi kuihtui kesän kuivuudessa, mutta onneksi on vielä toinen, joka kukkii, ja nyt kasvi saakin säännöllistä kastelua. Ihana ilmestys! Odottakaas vain, kun kukkia avautuu enemmän.

Söpö mutta talvenarka köynnösruusu 'Climbing Cécile Brunner' nousi yhden hennon verson voimalla keväällä ja on nyt tehnyt polvenkorkuiseen varteensa kolmisenkymmentä kukkanuppua. Laitoin sen suojaksi verkon, sillä emme toki halua menettää tätä esitystä! Kukissa on äärimmäisen hento vaaleanpunainen sävy, samanlainen kuin papulanruusussa, hurmaavuuden huippu.
Ehkäpä tämä jaksaa kasvattaa korkeampaa vartta tulevina vuosina, kun juuristo vankistuu. Versojen on turha toivoa selviävän talven yli, uusi kasvu tulee selvästi aina tyveltä, vaikka edellisen vuoden kasvun kuinka suojaisi.

Pelargonikokoelmakin on ryhtynyt hempeilemään: 'Prins Nikolai' ja 'Natalie'.

Muotopuutarhan penkillä on tuoksuvat ja kuumat tunnelmat, kun aurinko paistaa siihen pilvettömältä taivaalta ja vieressä kukkii ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'. Tänään join aamukahvia seuranani Ransu ja kuusamassa pörräävä matarakiitäjä.

Metrin päässä kasvava The Pilgrim tuoksuu monen David Austin -ruusun tapaan ihanasti makealta ruusulta. Tuuli kuljettaa tuoksun nenään.

Kesäistä elokuun alkua!


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Ketoangervo – Filipendula purpurea
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Tähkäverbena – Verbena hastata