Joulumarkkinoille Hvitträskiin

Pikamoi!

Piti kertoa jo aiemmin, mutta kiireet ovat estäneet. Nettikauppani Elsan lempituoli on taas parin vuoden tauon jälkeen Hvitträskin joulumarkkinoilla, ne ovat nyt viikonloppuna 1.–2.12. klo 11–17 Hvitträskissä Kirkkonummella.
Lämpimästi tervetuloa!

Mukana on mm. uusia ihania kotimaisen Paperisilppurin kortteja. En ole vielä ehtinyt laittaa näitä nettikauppaan, mutta lupaan laittaa nämä sinnekin heti maanantaina! Kuvassa vain osa malleista.

Iloista joulukuun alkua!

Emme tilanneet

Aamulla ikkunasta ulos katsoessani hieraisin silmiäni. Mitä hittoa, maailma on valkoinen!
Ransu tuli kanssani ulos ja näytti järkyttyneeltä.

White Stuff
Yes, that's it. It has happened. Winter has arrived. Sigh.

Musti tarpoi tyytyväisenä lumessa.

Vaikka hangen syvyys ei ihan lumiriehaan riittänyt, kirvoitti se pienimuotoisen hepulin kuitenkin. Musti kipusi vaahteraan.

Ransukin lähti urheasti uhmaamaan luonnonvoimia...

... mutta kääntyi pian takaisin ja painui sänkyyn.

Puksipuuaidat näyttävät kivoilta ohuen lumihunnun alla, täytyy myöntää.

Ja koska kevät ei valitettavasti ole nurkan takana, oli tämä ehkä ihan tarpeellinen muistutus pitkiksi venähtäneille laukoille siitä, että talvi tulee.

Viimeinen myrkkylilja joutui antautumaan.

Musti katseli tyytyväisenä tiluksiaan kuistin kaiteelta.

Sitten aloitin lintujen talviruokinnan.

Vähän ajan päästä Musti tuli sisään tintin sulkia pöksyissään. Isäntä ei paljon jahkaile.

Kyllä, talviruokintakausi on aloitettu.

Köynnössuunnitelmia

Kuvia ei tule otettua eikä muutenkaan tunnu olevan mitään uutiskynnyksen ylittävää kerrottavaa. Toisin on huhtikuussa, kun maasta nousee yhtä mittaa piippoja, silloin tekisi mieli kirjoittaa uutisia monta kertaa päivässä, jos ehtisi! Ai että. Ajatus huhtikuusta kutkuttaa niin!

Lupailin kertoa köynnössuunnitelmista. Ei niissä nyt hirveästi kerrottavaa ole. Istutan köynnöksiä. Tien vierustan risuaita kaipaa silloin tällöin uusia rankoja, mutta on tuossa ajatus pensasaidastakin. Taimista vain moni kuolee joko talven vähälumiseen ankaruuteen tai kesän kuivuuteen.
Paikka on paahteinen ja hyvin kuiva: tien vieressä on syvä oja. Pyökit eivät valitettavasti tässä ole menestyneet, vaikka kosteammassa paikassa porskuttavat. Tylppöorapihlaja näyttää sen sijaan olevan hyvin kuivuudenkestävä. Niiden piiskataimia ei vielä kuvasta erota, mutta jonakin tulevana vuonna niistä ja muutamasta muusta lajista pitäisi syntyä kapea punottu aita, jollaisia näkyy laidunten ympärillä Englannissa.
Lisäksi tuossa kasvaa jokunen köynnöskuusama, jotka olisivat ihania, mutta peurat kaluavat ne jatkuvasti alle polvenkorkuisiksi. Niistä ei oikein aidan peitettä kasva. Nyt istutin kokeeksi amurinviinin, jota ystävä suositteli sen hienon syysvärin takia. Sen pitäisi olla hyvin kuivuutta kestävä.

Ransu esittelee. Oikealla on tulevaa preeriapuutarhaa, josta tästä päästä on vasta raivattu vaahteranvesat.

Tässäpä periaatteessa mainio aitakasvi peurojen esteeksi, jos tätä vain pystyy pitämään kurissa. Orjanruusu kasvaa täällä luonnostaan siellä sun täällä ja annan sen rehottaa paikoissa, joissa ruusuun pystyy pitämään parin metrin hajuraon. Sen pitkät lonkerot kasvavat jopa nelimetrisiksi ja piikeissä on koukku – ne tarttuvat ikävästi vaatteisiin ja kivuliaasti ihoon.
Mutta jos tätä pystyisi nahkarukkasten kanssa punomaan osaksi aitaa, ja sivuille päin kasvavat versot jotenkin karsimaan... siinä pitää olla nopea, sillä kuvastakin näkyy vihreän vuosiverson kasvuvauhti.
Ehkäpä siirrän jokusen siementaimen aidan juurelle.

Pensasaita muuttaa viereisen istutusalueen (kuten tämän Rohan-puutarhan tiensuuntaisen penkin) olosuhteita varjoisammiksi, sillä etelä on suunnilleen tuolla tien suunnassa. Mutta koska aitataimien kasvuvauhti ei päätä huimaa, ryhdyn muutoksiin vasta hamassa tulevaisuudessa. Toiveissa jo siintää ihana esikkopuutarha, jossa esikot saavat nauttia varjosta ja entisen perunamaan hyvästä mullasta.

Iso verkkoaita on ruma mutta välttämätön. Tässä kohdassa kulki aiemmin varsinainen peurapolku suoraan pihalleni. Nyt olen istuttanut aidan tyvelle lukuisia kärhöjä, sillä tässä piisaa kosteutta. Pyökin aitataimistakin on suurin osa lähtenyt kasvuun, niitä jopa näkyy kuvassa vihreinä aivan aidan vieressä.
Kun puusta kasvatetaan aitaa, leikataan sen latva vasta, kun puu on saavuttanut halutun korkeuden. Pensaiden kanssahan toimitaan toisin, eli latvan leikkaaminen aloitetaan jo pienenä, jotta aidasta tulee tuuhea.
Aidanne muuten tarkoittaa vapaasti kasvavaa pensas- tai puuriviä eli sellaista, jota ei leikata lainkaan. Sitä termiä käytetään jatkuvasti väärin. Puhutaan jopa leikatusta aidanteesta. Mur! (Kielipoliisin purkaus).

Lähes viimeisin aitaamatta oleva kohta on muotopuutarhan kohdalla. Tähän tulee samanlaista risuaitaa kuin muuallakin, aitaverkko on käytetty loppuun enkä taida viitsiä hankkia uutta vain parinkymmenen metrin tähden.

Siinä on risumateriaalia kasana. Lähdenkin tästä lyömään tolpanjalkoja maahan ennen kuin se jäätyy. Kuvassa pitkään loppukesällä ja alkusyksynä kukkinut 'Hagley Hybrid' -loistokärhö, yksi parhaista.
Mukavaa viikonloppua!


Amurinviini – Vitis amurensis
Loistokärhö – Isokukkaiset kärhöt: Clematis Jackmanii-, Lanuginosa- ja Patens-Ryhmät
Orjanruusu – Rosa dumalis
Pyökki – Fagus sylvatica
Tylppöorapihlaja – Crataegus monogyna

Luottamustoimissa

Minulla on ollut kunnia toimia saaren kyläniityn lehmiaitavastaavana jo muutaman vuoden. Tarkkailen, että aidassa toimii sähkö ja korjaan pieniä vikoja. Jos kantturat karkaavat aitauksestaan, usein soitetaan minulle ja minä tiedotan karjan omistajaa, joka asuu toisella saarella.
Sähkö saattaa mennä poikki ukkosen johdosta, ajattelemattomasta trimmerin käytöstä tai siitäkin, että peura tai hirvi juoksee päin aitaa. Itse lehmät ja sonni ovat rauhallisia kavereita, tässä upea hereford-sonni.

Suurempia ongelmia ei ole ollut lukuun ottamatta parin vuoden takaista sonnin katoamista. Mysteeri ei koskaan ratkennut. Harmittaa, että en lähtenyt heti katoamisesta kuultuani etsimään sonnia, sillä viikkoa myöhemmin ei kaverista näkynyt karvaakaan. Laidunalue on valtava, se ulottuu takana näkyvän metsän poikki saaren rantaan asti. Alueella on jyrkänteitäkin, mutta niiden juurellakaan ei näkynyt mitään merkkiä ruhosta. Jos olisi lähtenyt etsimään aiemmin, olisi joku johtolanka saattanut löytyä... harmittelee sisäinen neiti Marpleni.

Ransu lähtee mielellään kesäiltana kävelylle laskemaan lehmiä. Sonnia kiinnostaa pieni kulkija.

Lehmiaitajuttujen lisäksi olen vastuussa muistakin asioista, kuten naapurien hiirenkarkottimien pattereiden ja koihäätöpussien vaihdosta talvikaudella ynnä muusta tärkeästä.

Viime vuoden kuntavaalien jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa luottamustoimet Paraisten rakennus- ja ympäristölautakunnassa sekä tiejaostossa. Se on ollut huippua. On enemmän kuin mahtavaa päästä vaikuttamaan kotikunnan tärkeisiin asioihin.
Muutaman kerran huolestuneet asukkaat ovat soittaneet minulle – milloin mistäkin rakentamiseen, tiestöön tai ympäristöön liittyvästä asiasta. Poikkeuksetta he ovat kovasti pyydelleet anteeksi, kun ovat häirinneet päivääni. Se on tuntunut hassulta vaikkakin mukavalta, sillä tämäntapainen häirintä on juuri PARASTA!
En minä niissä lautakunnissa itseni vuoksi ole. Toki puutun asioihin tai hyväksyn niitä omien arvojeni mukaisesti, mutta ajan samalla muidenkin samoin ajattelevien asukkaiden ja mökkiläisten sekä matkailijoiden asiaa.
Lisäksi on hienoa tutustua oman kunnan kaavoituksen, rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun työntekijöihin. He tekevät tärkeää työtä pirstaleisessa ja vaikeasti tavoitettavassa saaristossa.
Eilisessä kokouksessa mainittiin tälle osastolle suunniteltu määrärahojen typistys, toivottavasti se ei toteudu. Enpä näe paljon tärkeämpiä asioita saaristokunnalle kuin ympäristö ja maisema.

Manulin talvimuoto ja kiinnostavia pikku juttuja pihalla

Lauantaina katsoin Avaran luonnon hienoa Pohjois-Atlantti-jaksoa. Siinä vaiheessa, kun kalastusalus joutui kääntymään myrskyn alla takaisin satamaan, tuli Ransu huolestuneena seuraamaan tilannetta. Pohjois-Atlantin koljatilanne on norjalaiselle turskakissalle vakava asia. Sen näkee naamastakin.

Storm in Northern Atlantic
On Saturday I was watching BBC's Atlantic series on the telly when Franz came in looking terribly worried. It was just when a fishing boat had to turn back because of the approaching storm. As a Norwegian Franz is naturally concerned about the haddock catch.

Turskakissan talvimuoto muistuttaa pallokalaa.

Pojista ei paljon seuraa ulkohommiin ole. Puuhailin tänään kaikenlaista tärkeää, kuten korjasin peurojen tekemiä tuhoja aitoihin. Sitten hain kameran, sillä yksittäiset pienet ilopilkut täytyy ikuistaa. Harmaakäenkukan kirkkaan pinkki kukka erottuu hämärässäkin.

Keltaoksakanukan alkusyksyiset kukat ovat muuttumassa marjoiksi. Mukavaa, että nämäkin viimein pääsevät kukkimaan ja marjomaan suht rauhassa: vieressä on jämerä ja korkea riista-aita.

Muotopuutarhassa mirrinminttu kukkii yhä vain.

Pari syyssahramia on vielä säästynyt syöjien hampailta, taustalla tarhamyrkkylilja 'Waterlily'.

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotinassa' on yksinäinen kukkaterttu.

Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' on saanut kehittää toista kukkaansa rauhassa verkon uudelleen asentamisen jälkeen.

Verkkojen ja aitojen asennushommien sekä vesipumpun pienen korjausurakan lisäksi olen ollut sähköasennushommissa. Hankin pienellä aurinkokennolla toimivan valosarjan uuteen porttiin, sillä tänne olisi pitkä matka vetää jatkoroikkaa. Saa nähdä, koska valot syttyvät – toistaiseksi ei ole näkynyt mitään kajoa. Myyjän varovaisen arvion mukaan ensi kesänä.

Poikien terveiset vällyjen seasta. Muistakaa lepo!


Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Keltaoksakanukka – Cornus alba ssp. stolonifera 'Flaviramea'
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Syyssahrami – Crocus speciosus
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä

Marraskuun kalenteripoika

On marraskuu ja sää on sen mukainen. Mustipantteri on hyvin siisti otus, silti senkin tassuissa kulkeutuu rapaa sisälle.

November Paws

Tassut kuitenkin puhdistetaan mitä pikimmin (ruokapöydällä).

Vertailun vuoksi rapatassuisemman ja -massuisemman otuksen käpälät (ruokapöydällä). Manuliotus keskittyy enemmän pehvapään siisteyteen.

Koska sää on mitä on, marraskuun pantteri viettää enimmän osan ajasta sängyssä tai sohvalla kuivana ja hyvin suittuna.

Silmä raottuu, kun häiriötekijä lähestyy.

Loppuun kuva pikkumustista noin neljän kuukauden ikäisenä samalla sohvalla syksyllä 2006. Verhot ja tapetit ovat muuttuneet ja viherkasveja tullut, onneksi Mustin sohva on pysynyt ennallaan.

Keltaista ja vaaleanpunaista

Marraskuu alkaa ihanan lauhassa ja kosteassa säässä. Iho nauttii ja olo on pörheä kuin lehtikuusella.
Muutamassa koivussakin on vielä lehtiä, täydellisen keltaisia nekin.

Yellow and Pink November
Great colours and great mild weather – perfect for planting yet more plants and flower bulbs.

Kymmenisen vuotta sitten polvenkorkuisena piiskana istuttamani japaninlehtikuusi alkaa olla komeissa mitoissa. Sen hieno väritys näkyy lähes kaikkialle pihassa.

Kirsikatkin tulevat myöhään ruskaan ja niiden väri on mahtava leiskuvan oranssi.

Huussin takana mäessä on useita kirsikoita, ihanat valopilkut paljaiden runkojen ja oksien keskellä.

Ruusuherukatkin pistävät parastaan. Oikeastaan karviaiset ovat tällä hetkellä yhtä hienoja, en vain huomannut ottaa kuvaa.

Kanukoissakin on vielä muutama lehti jäljellä. Cornus alba -lajikkeissa on usein hienot värit, keltalehtinen 'Aurea' menee syksyn tullen entistä keltaisemmaksi; jännä yhdessä punaisten oksien kanssa. Pitänee vielä hankkia korallikanukka, se on klassikko ja sen lehdissä olisi hienoa punaa syksyllä.

Pikkuisia vaaleanpunaisia piristyksiä löytyy myös. Ketoneilikka on karannut paahdepenkistä keskelle nurmikkoa ja kukkii siinä, minipieni vaaleanpunainen piste kuvan alaosassa.

Murattisyklaamit ruukussaan, vielä ulkona, kunnes tulee pakkanen. Pieni -2 asteen kylmyys ei näitä hätkäyttänyt.

Myrkkyliljojakin kukkii vielä. Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' koki kovan kohtalon, joku oli saanut suojaverkon pois sen päältä ja toinen kukkavarsi on purtu poikki. Se on nyt sisällä pikku maljakossa, onneksi tuo toinen on tallella ja suojaverkko pultattu takaisin maahan kiinni... Tässä on ihanan intensiivinen väri.

Tekijät jättivät terveisiksi kolme kasaa metrin päähän myrkkyliljasta.

Ne tekevät sellaistakin harmia, että vaikka eivät syö, nyhtävät kasveja juurineen maasta. Kanerva on selvästi kiinnostanut. Toivottavasti se on vielä hengissä, onneksi on ollut sateista. Istutin sen takaisin ja toivon parasta.

Ystävältä saatu uusi 'Waterlily' hävinneen tilalle, ihana puutarhaystävä! Tämäkin kuuluu tarhamyrkkyliljoihin, jotka lienevät usean lajin risteymiä.

Harjaneilikoissa on siellä täällä kukkia. Tämä avasi viimein yhden kukan, tämän pitäisi olla Hollandia Purple Crown -sarjaa taimen viereen pistämäni etiketin mukaan. En ole varma, sillä tänä kesänä tajusin, että Hollandiat ovat yksivuotisia kesäneilikoita! Ilmankos olen kylvänyt niitä parinakin vuonna eikä mitään aiemmin kukkinut. Ääh. Joka tapauksessa tämä on jo viime ellei toissa vuonna kylvetty, joten nyt en tosiaankaan tarkalleen tiedä, mikä tämä on. Yksivuotisten siemenpaketeissa pitäisi oikeasti olla varoitus.

Järkevämpiä siemenhankintoja ensi kerralla, kohta onkin niiden aika taas, ihanaa!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kanerva – Calluna vulgaris
Kesäneilikka – Dianthus Barbatus-Ryhmä
Kirsikka (hapankirsikka) – Prunus cerasus
Korallikanukka – Cornus alba 'Sibirica'
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä