Kukkakärpäset, nuo linssiluteet

 Onpa mukavaa, kun puutarha pörisee elämää!

Viikko sitten kuvasin syyskimikin lupaavan runsaita nuppuisia kukkavarsia.

Tänään ensimmäiset ovat ihanasti kukassa. Lajike on 'Atropurpurea'.

On ihan mahdoton saada siitä kuvaa ilman kukissa pörrääviä kukkakärpäsiä. 

Varsien lukumäärä on lupaava, toivon, että lämpimät kelit jatkuvat, jotta koko komeus tulee kukkaan.

Syyskimikin seurana Rohanissa on toinenkin kaunis valkokukkainen, nimittäin David Austin-ruusu Winchester Cathedral. Austinit ovat loistavia syyskukkijoita: kukkia ja/tai nuppuja on lähes kaikissa.

Myrkkyliljatkin ovat kukkakärpästen suosiossa. Tämä on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum. Se elelee ruskopenkissä.

Ruskopenkin kuningatar on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', jonka kukissa käy jatkuva pörinä, vaikka sitä ei kuvasta näe.

Kasvimaalla ovat kehäkukat vedossa, niitä on paljon – ja kukkakärpäsiä.

David Austin -ruusu Bathsheba on aivan ihanan sävyinen oranssi. Tässäkin kuvassa on kolme kukkakärpästä (vähintään)! Jännää, sillä ei luulisi ötököiden edes pääsevän kymmenien terälehtien välistä mihinkään meteen tai siitepölyyn käsiksi. Tai siis kärsiksi. 

Bathsheban vieressä kukkii keltakukkainen The Poet's Wife. 

Taustalla näkyy valmistunut työmaa!

Minulla oli kaksi pussia kuivabetonia, ja toissa päivänä naapurit ottivat puheeksi puretun hiekkalaatikon hiekan, jolle eivät keksi mitään käyttöä. No minähän keksin sillä sekunnilla.

Ylärinteen köynnösmaja on odottanut kiveystä jo pari vuotta!

Kuvassa on mainiosti vastoin kaikkia odotuksia talvehtinut japaninsinisade f. multijuga. Siitä on tänä kesänä kasvanut oikein rehevä, vaikka se puhkesi lehteen niin myöhään, että oletin sen olevan kuollut.

Lähes kaikki kivet nousivat samalta paikalta, johon kiveys tuli, kun kaivoin siitä pintamaata pois. Näin kivistä täällä tosiaan on. Muutaman jouduin etsimään muualta. Onneksi kiviä löytyy lähes kaikkialta, minne lapion isken. Kivireunan keskellä on tiili, jossa on tekstileima – se on luullakseni 1800-luvun uunitiili.

Ransu auttoi kukkaruukkujen alusastioiden pesussa. 

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kehäkukka Calendula

Syyskimikki Actaea simplex

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Hyvää lokakuuta

 Aika menee äkkiä ja uusia kukkia tulee kukkaan, syksylläkin!

Portaalla ilahduttaa syklaamiruukku, jossa murattisyklaameihin puhkeaa koko ajan uusia kukkia ja lehtiä. 

Taustalla näkyy valkoisia kukkia...

Kelmeäneidonkannus kukkii aina vaan. Se aloitti kukinnan jo heinäkuun alussa ja on ollut kaunis, kukkiva tupas siis kolme kuukautta putkeen.

Valitettavasti yksikään viime vuonna tähän siirretyistä myrkkyliljoista ei vaikuta olevan elossa, ehkä paikka oli niille liian varjoisa tai kostea.

Muotopuutarhan tupas loistomyrkkyliljaa on jälleen kookas, vaikka tätä jaoin ja istutin sinne sun tänne viime vuonna, annoin ystävillekin.

Kuistia vastapäätä on syysvuokko 'September Charm' yhä vedossa – aloitti jo elokuussa, kukki nimensä mukaisesti koko syyskuun ja jatkaa edelleen.

Kun katsotaan kuistilta länteen, näkyy ruskopenkki. Sen keskellä kasvava jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen' on jälleen valtava puska. Ei nyt ihan niin korkea kuin vieressä jo yli 2,5 -metriseksi venynyt kiinanpunapuu, mutta lähes.

Myrkkyliljakausi on tosiaan alkanut ja yksi aikainen ennätti kukkia ohi sillä aikaa, kun olin kapungissa. Ruskakin on vasta alkanut, väriloistoa tiedossa!

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kelmeäneidonkannus Pseudofumaria alba

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysvuokko Anemone hupehensis

Keltainen elokuu

 Tunnelma on vahvasti loppukesäinen.

Kuistilta lännen suuntaan näkyy keltaisia pilkahduksia. Tosin ei niitä tuolla kauempana oikein erota. Siellä on ruskopenkki, jossa kukkii mm. Lilium leichtlinii ja jaloauringonkukka. 

Edessä kuistin kulmalla kasvavat kultapallot näkyvät hyvin, vaikka ovat tapansa mukaan laonneet.

Pistetään kuva vastakkaisesta suunnasta, ruskopenkin läpi kuistille päin. Jaloauringonkukka on tosiaan valtava. Se on perenna, mutta ison pensaan kokoinen. Jokunen vaaleankeltainen pikkusormustinkukka vielä kukkii myös.

Jaloauringonkukka on syksyn pelastus. Se kukkii erittäin pitkään, uusia nuppuja syntyy tolkuttomasti. Tämä on vasta alkua. Viime vuonna otin viimeisen kuvan siitä runsaskukkaisena 29. lokakuuta.

Ja ne kultapallot... toivottomia, sanoisin. Oikeanpuoleisia en nyt tänä vuonna edes yrittänyt sitoa. Vasemmanpuoleiset on sidottu köydellä kuistin kaiteeseen, mutta vähänpä siitä on apua. Menivät lopullisesti lakoon viikonlopun tuulissa. Jotenkin noihin menee hermo joka vuosi, silti niistä pidän jollain lailla. Ja ovathan ne olleet täällä paljon kauemmin kuin minä.

Joskus suunnittelen niiden eteen istutusta jostakin vähän matalammasta mutta erittäin tanakasta kasvista. Tuolle kulmalle vain osuu sellaiset tuulenpyörteet, että varret varmaan lakoaisivat johonkin suuntaan silti. Olen joskus nähnyt kultapallotukia, joissa on laitettu tukevaa raudoitusverkkoa vaakatasoon noin metrin korkeudelle. 

Silti näen sieluni silmissä verkon kohdalta taittuneet varret... saariston tuulet... mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. 

Puuhaa on ollut. Nurmikko on kasvanut koko kesän alkukesän vauhtia: viiden päivän välein saisi leikata. Viikon–parin poissaolojen jälkeen se on ollut yhtä rehotusta. 

Viime päivinä olen raivannut Rohanin ja sen viereisen ruusu-heinätarhan rikkaruohoista, nekin ovat ennätysmitoissa.

Peruukkipensas 'Royal Purple' kukki jälleen runsaana ja on kasvanut hyvin. Niitä on tässä penkissä kolme, mutta tämä on niistä suurin, siis tuo punalehtinen puska oikealla. Vasemmalla on syyskimikki 'Atropurpurea'. Se kasvattelee kukkavarsia. On mukavaa, että on kasveja, jotka ovat vasta valmistautumassa kukintaan, niin olo ei ole ihan täysin lohduton syksyn kolkutellessa.

Rohanin tumma + vaalea värimaailma kiteytyy tässä parivaljakossa: käärmeenlaukka ja kaukasiankirahvinkukka.

Syysvuokko 'September Charm' aloitti taas ajoissa kukinnan, reilusti ennen syyskuuta. Sen kukkavarret ovat tuplasti normaalin korkuiset, kuten monessa muussakin kasvissa. Kerrankin on saatu riittävästi sateita, vaikka elokuu alkoikin kuivana.

Taustalla näkyy ihanaa keltaista...

Sielläkin kasvaa Lilium leichtlinii! Nämä olivat nupulla, kun lähdin reissuun elokuun alkupäivinä, ja pelkäsin tyystin missaavani kukinnan. Onneksi niin ei käynyt, vaan minua oli vastaanottamassa oikea liljankukkien armeija, kun tiikeritkin ovat yhä kukassa. 

Ruskopenkissä leichtliniit ovat kasvaneet kituliaammin, mutta tässä kohdassa ne ovat hyvin reheviä.

Ah, täydellisen kaunis lilja ja selvästi myös kukkii pitkään! Lilium leichtliniillä ei vielä ole suomenkielistä nimeä.

Ransu nauttii, kun elokuukaan ei tuonut mukanaan helteitä. Tämä on norjalaiselle karvaturrille paras kesä ikiaikoihin.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Syyskimikki Actaea simplex

Syysvuokko Anemone × hybrida

Terveisiä sumujen saarelta

 Ajattelin tehdä taas yhden talvi-kesä-kuvaparin, mutta päätinkin ulkoiluttaa kameraa. Jos puutarhasta vaikka löytyisi jotain kiinnostavaa. 

Ensin kuva, jonka otin puhelimella eilen. Tänään on sama sää, sumua ja lauhaa. Lämmintä on; viimeisen vuorokauden alin lämpötila on +2. Vain suojaisimmat lahdet, kuten tämä saaremme keskellä, ovat jäässä, enkä tuolle jäälle astuisi.

Sitten puutarhaan. Vaaleajouluruusuissa on nuppuja, mikä ei ole ihmeellistä: niin niissä on aina tähän aikaan, jos vain on lauhaa. Ensimmäiset kukkavarret nousivat joulukuussa, mutta jänis söi ne. Voisinkin tämän jutun kirjoitettuani mennä askartelemaan jouluruusuille suojaverkkoja.

Tarhajouluruusujen nuppuja saa vielä odottaa, samoin lumikellonversoja.

Kun hanki on vajunut, huomaan kasveja, jotka olisi pitänyt suojata pakkaselta. Tyräkki Miner's Merlot eli 'Km-mm024' (Euphorbia × martini) on varmaan aika talvenarka, kun saman sukutaulun tyräkit lähes järjestään kuolevat talveen. No voi. 

Juuri nyt en voi tehdä mitään, mutta ennen seuraavaa pakkasjaksoa, jos lunta ei tule, nämä täytyy suojata. Tosin ei täällä lunta kovin paljoa ollut silloinkaan, kun edellinen himopakkasjakso alkoi. Suojaaminen saattaa olla jo myöhäistä, tuhot ovat jo tapahtuneet.

Jättiläinen ja kääpiöt: keskellä on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', sen molemmin puolin pikkuiset Miner's Merlot -tyräkit.

Vanhan talon eteläpuolen kukkapenkki paljastui lumesta. Krookukset ovat heti valmiita kevääseen, kuten minäkin.

Isoin lumeton läntti on talon itäpäädyssä, josta tuuli aina puhaltaa lumipeitteen hyvin ohueksi. Mustin kopin edessä olisi krookuksia ja talventähtiä, mutta niistä ei näy vielä mitään.

Lumikola, jota tarvitsin kolme päivää sitten auton saamiseksi aurausvallin yli pihaan, lepää tuotapikaa nurmikolla.

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) näyttää ihan virkeältä, suurin osa nupuista näyttää olevan kunnossa, onneksi! Vain ne, jotka olivat lähes avautumassa marras–joulukuussa, paleltuivat, mutta niitä on vain siellä täällä.

Onneksi seuraava pakkasjakso näyttää huomattavasti maltillisemmalta, ainakin meille on tällä hetkellä luvassa korkeintaan –7 astetta pariksi yöksi, päiviksi –5.

Alppipenkistä löytyvät jo kevätkurjenmiekan nuput! Tämä on ihana purppuranvärinen kaukasialainen muoto, jonka kaikki kukkavarret jyrsijät söivät viime keväänä. Huolestuneena löysin penkistä pikkuisia kaivamisen jälkiä syksyllä. Olen erittäin iloinen, että ainakaan tämän harvinaisen aarteen sipuleita ei ole syöty.

Heti, kun olen saanut tämän jutun kirjoitettua ja teemukin tyhjennettyä, painun ulos virittämään tiheäsilmäisiä verkkoja kasvien suojaksi. Siinäpä sopivaa sumupäivän puuhaa. Toivottavasti maanpinta on sulanut, jotta saan pistettyä tikkuja maahan pitämään verkkoja paikoillaan.

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Outoja ja hienoja värejä

 Marraskuussa on onneksi vielä värikästä, ainakin näin alkupäivinä.

Katsura on kasvanut edes jonkin kokoiseksi, vaikka se ei meinaakaan ilmeisesti ollenkaan kasvaa pieneksi puuksi, mistä haaveilin. Sen lehdet näkyvät onneksi näinkin ja niissä on mielenkiintoisia värejä; vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia.

Vuorikärhön syysväri on hienostuneen tumma. Se on kasvanut hyvin, sen sijaan viereen istutettu japaninsinisade ei ole kasvanut senttiäkään. Toivon, että se onkin keskittynyt juurten kasvattamiseen. Kumpikin täytyy kohtapuoliin suojata talveksi, muuten ei kukkia näe eivätkä kasvit ehkä muutenkaan selviäisi talvesta.

Puutarhan näkyvin väripilkku on japaninvaahtera 'Osakazuki'. Se on muuttunut koko ajan punaisemmaksi, ja nyt sen lehdistä osa on alkanut varista. Sekin näyttää komealta, kun pensaan alusta on liekehtivän punainen. 

Tarhakielot ovat keltaisessa syysvärissään upeita etenkin, kun ne tänä vuonna kasvoivat ennätysmittoihin. Tarhajouluruusujen ja rotkolemmikin lehdet ovat vielä vihreinä. Aika värikäs yhdistelmä.

Viikko sitten oli rusotuomipihlajissa vielä lehdet. Niissä oli tavallista parempi ruska. Taustalla näkyy japaninvaahtera, vasemmalla 'Lemon Queen' -auringonkukan (jaloauringonkukka) viimeiset kukat.

Ruskopenkin alapäässä on kiinanpunapuu muuttumassa hienostuneen toffeenväriseksi.

Kuparivaahtera on vielä nuori, mutta esittelee jo, miten upea ruskapensas – tai pieni puu – siitä isona tuleekaan.

Helmiomenapensas 'Marleenan' läpi nähtynä vasemmalla kuparivaahtera ja oikealla lumipalloheisi. En ole muistanut vielä ottaa siitä lähikuvaa, vaikka se on todella upean värinen tänä vuonna.

Kävinkin nyt kesken jutun kirjoittamisen sen kuvaamassa, muuten se taas unohtuu. 

Pallesorvarinpensas pistää vielä viimeisillä lehdillään parastaan. Väri on todella voimakas ruusunpunaiseen vivahtava kirkas punainen. Kuvassa näkyvät varsien palteet, joista pensas on saanut nimensä.

Rohanin ohi kulkiessani tapasin merkillisiä sieniä. Ihan epätodellisia!

Kuin satukirjasta. Japaninkirsikasta pudonneet punaiset lehdet ja siniset sienet, melkoinen väripläjäys.

Sisälläkin on väripläjäys, kun kuvernöörinkukka kukkii keltaista vaahteraa vasten.

Ihan vastavärit.

Päivän ruusu on Lady of Shalott, upean oranssi Austin-ruusu. Kukat eivät taida ehtiä enempää avautua, kun kohta on viileämpää säätä tulossa. Tähän asti ruusujen nuput ovat hitaasti avautuneet kukiksi; onkin ollut ihanaa seurata niiden kehittymistä eri puolilla puutarhaa.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura, pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kuparivaahtera Acer griseum

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakielo Polygonatum × hybdirum

Vuorikärhö Clematis montana