Pyhäinpäivän oranssit

 Hyvää pyhäinpäivän iltaa! 

David Austin -ruusu Bathsheba ei meinaa lopettaa kukkimista ollenkaan. Tässä kuvassa taustalla näkyy tosin myös keltakukkaisen The Poet's Wifen kukka.

Bathsheba on aivan ihana! Viskityttönä arvostan tätä kultaisen nektarin sävyä. Voihan tuota tosin aprikoosiksikin kutsua. Sattumoisin sekin kuuluu herkkuihini.

Viime päivät ovat olleet kauniita. Auringon osuessa vaahteranlehtiin ne aivan syttyvät.

Vaahteran alla on lehtimatto ja paksulti keltapeippiä (lajike on 'Florentinum'). Niinpä syysmyrkkylilja joutuu tekemään vähän enemmän töitä päästäkseen pinnalle. 

Hyvä niin, sillä tämän valkokukkaisen kerrotun 'Alboplenumin' lajitoverit ovat muissa kohdissa jo kukkineet ja lakastuneet. Istuttamalla osa mukuloista haastaviin paikkoihin saadaan siis pidempi kukinta-aika!

Syyssahramit ovat nousseet. Pari vuotta sitten tajusin viimein istuttaa niitä paikkaan, joka ei peity paksulti vaahteranlehtiin. Mäntyjen alla näillä on ohuemmin lehtikatetta ja paremmat mahdollisuudet siihen, että kukat näykvät. Oikeassa reunassa näkyy jo ohikukkinut myrkkylilja.

Aurinkoisena päivänä piti ottaa uusi kuva, sillä kukat avautuvat vain auringossa krookuksille tyypilliseen tapaan. Avoimia syyssahrameita ei välttämättä edes joka syksy näe, sillä ainakin minun puutarhassani ne kukkivat näin myöhään, että päivä on jo aika lyhyt ja sääkin on useammin pilvinen tai sateinen kuin aurinkoinen.

Kuvassa näkyy myös edelleen kauniisti kukkiva kangaskanerva 'Radnor'.

Syyssahramit ovat tässä etualalla, taustalla on muotopuutarha. Omenapuu 'Åkerö' on alkanut pudottaa lehtiään, sen keltainen syysväri on kiva. Kuten sekin, että sain siitä muotoiltua kaariportin muotopuutarhaan.

Muotopuutarhassa kukkii kalpeankeltainen nukkasalkoruusu, sillä on pitkä kukinta-aika! Vaikka kukkia ei olekaan enää kuin tämä yksi. Mutta se näkyy kauas.

Austin-ruusu Lady of Shalott tarjoilee täydellistä kurpitsaväriä pyhäinpäivään. Tässäkin ruusussa on vielä useita nuppuja. Olin aikeissa tehdä jutun siitä, mitä vielä kukkii, mutta kukkia löytyikin niin paljon, että täytyi karsia. Kukkajuttuja on siis tulossa lisääkin.

Tein naurislyhdyn pyhäinpäivää ajatellen – tosin jo syyskuun alussa, kun se tuli lehtijuttuun. 

Siitä minulla onkin sekä ikäviä että jännittäviä uutisia – kuolema tuottaa aina uutta elämää tai muutoksia, ja joskus se on hyvä vain. Mutta siitä lisää tuonnempana. 

Nyt mukavaa tuonelan värittämää iltaa! Täydellistä katsottavaa olisi Belzebubs-sarja Yle Areenasta, mutta ahmin sen jo. Se on loistava!

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Omenapuu, tarhaomenapuu Malus domestica

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syyssahrami Crocus speciosus

Syksyn kaunis Marleena

 Pienessä puussa on mitä ihailla.

Aloitetaan kauempaa, huussin luota. Näkymässä on kauniita ruskavärejä. Etualalla on ruskopenkki, jonka tummalehtisestä japaninvaahterasta ehdin juuri todeta ystävälle, ettei sen ruskaväri ole kummoinen. 

Paitsi että onhan se aika hyvä punainen! Tämä on japaninvaahtera 'Enkan', jonka lehdet ovat kesän ajan viininpunaiset. 

Näkymässä on myös lännenkolmioka, jonka keltaiset ruskalehdet ovat pysyneet oksilla hämmästyttävän hyvin tuulissa ja jopa myrskyissä. 

Helmiomenapensas 'Marleena' näkyi edellisissä kuvissa taustalla. Se saisi puolestani kasvaa pari metriä korkeammaksikin, mutta pensasmainen identiteetti näkyy kasvutavassa. Korkeuskasvu on pysähtynyt ja nyttemmin puska kasvaa vain leveyttä. 

'Marleena' saa upean kirkkaanpunaisen ruskan, mutta toistaiseksi sen väri on vasta kaunis oranssinkirjava. Tai oli eilen, suhruisen tihkuisena päivänä.

Tänään on upean aurinkoinen päivä, joka alkoi komealla näyllä, kun aurinko osui kyläniityn aamu-usvaan. Yö oli kostea ja lämmin, liekö syynä sitten se vai muuten vain Marleenan aikataulu, mutta se on tänään jo selvästi punaisempi kuin eilen.

'Marleena' näkyy monesta suunnasta, tässä muotopuutarhan läpi. Hups, riippumatto on yhä paikoillaan.

Laitetaan lopuksi kuva Marleenasta kesäkuun alkupäivinä, jolloin sen oksat notkuivat kukkia. Tämä on edessä taas kohtapuoliin!

Japaninvaahtera Acer palmatum

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Lännenkolmioka Gleditsia triacanthos

Huomioita väreistä

 ja muista asioista.

Helmiomenapensas 'Marleena' tuottaa käsittämättömän määrän marjoja joka syksy. Tai niistähän näkee suoraan, millainen käsittämätön määrä kukkia sen oksilla on keväisin. 

Olen epätietoinen siitä, onko tämä oikeasti helmiomenapensas (eli entinen marjaomenapensas) vai purppuraomenapuu, mutta ehkei sen väliä. Tämä on 'Marleena'. Sen edessä sikuri näyttää, ettei vielä pidä lannistua syksyn tulosta. Sikurit tuottavat mukavan määrän siemeniä pikkulintujen iloksi. Kasvin varsilla käy alkutalvesta vilkas lentoliikenne.

Viime kesänä istuttamani purppuraomenapuu 'Linnanmäki' kukki jo tänä keväänä jonkin verran ja nyt sen oksilla on kauniita hedelmiä. Nämäkään eivät ole suuria, mutta sentään selvästi kookkaampia kuin 'Marleenan' pikkuruiset puolukan kokoiset marjat.

Ihania punaisia marjoja tuottavat myös orjanruusut. Koska se kylväytyy aika runsaasti sinne tänne, olen siirrellyt muutamia siementaimia tontin reunoille peuraesteeksi (sen lisäksi, että tontti on riistaverkon, risuaidan ynnä valkoisen nauhan ympäröimä). Kokemus on osoittanut, että peuroja ei vähä pysäytä: niitä vastaan täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön. 

Rohanissa ihastelen tummalehtisten 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan sekä 'Black Beauty' -mustaseljan sävyjä yhdistettynä kiulukoiden punaiseen. Japaninkirsikka on aloittanut siirtymisen punaiseen ruskaan.

Sulkavaleangervo 'Bronze Peacock' on kerrankin kasvanut jonkin kokoiseksi. Minä kyllä tykkäisin valeangervoista, mutta ne eivät näytä tykkäävän puutarhani olosuhteista. Ne kärvistelevät joten kuten, eivät koskaan rehevinä. Tämä lehtirypäs on mahtavin saavutus koskaan ja olenkin siitä hyvin iloinen.

Yhden lehden punainen puoliruska on hauska yksityiskohta.

Onnenpensaan ruskaväri on kauneimpia mitä on! Aivan rakastan tätä ruskehtavaa viininpunaa.

Sitten kukka-asiaa. Kuvernöörinkukka alkoi salaa kukkia, kun sen ruukku oli hieman piilossa talon kulmalla. Kun kannoin kasveja sisään, jätin sen vielä puutarhapöydälle ilostuttamaan ohikulkijoitakin. Ja siksikin, että kasvin voimakas valkosipulin tuoksu saa nenäni valumaan. Niinpä se on edelleen siirtynyt vasta vintin rappusille, ei varsinaisiin asuinhuoneisiin.

Kuvernöörinkukka on niin ihastuttavan kaunis, että en suostu elämään ilman sitä, vaikka kuinka nokka valuisi.

Vielä tärkeämpi kasvi on tietenkin Orkney-saarilta keräämistäni siemenistä kasvatettu siroverenpisara. Se ei ole ollenkaan niin ahkera kukkija kuin jalostetut sukulaisensa, ainakaan minun hoidossani. Taitaa se Orkneylläkin aloittaa kukinnan vasta syyskesällä.

Siroverenpisaran kapeat kukat ilostuttavat nyt olohuoneeni muutenkin punaista tunnelmaa.

Ransukin viihtyy sisällä. Pysykää jossakin pehmoisessa ja lämpimässä paikassa! Esimerkiksi mamman valmiiksi lämmittämässä sängyssä.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Mustaselja Sambucus nigra

Onnenpensas Forsythia

Orjanruusu Rosa dumalis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sulkavaleangervo Rodgersia pinnata

Poksahdus ja kellahdus

 Täällä tuulee! Ja sataa.

Ilo oli suuri, kun kotiin palatessani portailla oli vastassa kukkiva syklaamiruukku. Monena vuonna on ollut niin kuivaa, etteivät ne ole oikein jaksaneet kukkia. Nyt kukkia on jo muutama ja nuppuja paljon. Kukintavuorossa on murattisyklaami, keväällä kukkivasta balkaninsyklaamista näkyy vain pyöreitä lehtiä.

Puutarha alkaa olla himmailemaan päin, mutta onneksi asteriaika ja myrkkylijaviikot ovat vielä edessä. Muotopuutarhassa ilahduttaa Succisella inflexa 'Frosted Pearls'. Sillä ei ole suomenkielistä nimeä, mutta se kuuluu kerälatvojen sukuun. Siro kasvi, pikkuruiset kukat; aivan ihana! Se on vasta pääsemässä vauhtiin.

'Åkerö' -omenapuun oksat notkuvat satoa. Tämä oksa muodostaa kaariportin muotopuutarhaan.

Edellisen jutun kommenteissa Anna kysyi, todellako kirsikkasorvarinpensaan hedelmät poksahtavat auki. Nyt ne ovat auki kuin ryhmä laskuvarjohyppääjiä, kussakin varjossa roikkumassa muutama oranssihaalarinen tyyppi.

Puskassa alkaa olla vähän syysväriäkin.

Sorvarinpensaat ovat todellisia syksyisen puutarhan tähtiesiintyjiä!

Aamulla Ransulle ovea avatessani ihmettelin, mikä kumma vaalea pötkö lojuu vuokko-esikkopuutarhassa. 

Apua, sehän on rähmälleen kellahtanut madonnapatsas!

Sitä pystyyn nostaessani huomasin, että pallohortensia 'Hayes Starburst' on elossa! Viime talvena jänis oli syönyt sen niin perusteellisesti, ettei puskaa näkynyt koko kesänä. Nyt se on kuitenkin tehnyt kolme heiveröistä versoa. Paikka on sille liian kuiva, mutta onneksi tänä kesänä on satanut.

Parhaillaankin sataa. Ransu kellahti ruokapöydälle säitä pitelemään.

Pysykää kuivina!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Akileija-ajat

 Mitä olisi alkukesä ilman akileijoja!

Tämä hienon värinen taisi joskus löytyä Rohanista, jonne se ei niin hyvin värinsä puolesta sovi. Siirsin sen muotopuutarhan riippumattokulmaan, jossa ihmeellisiä kukkia voi ihailla riippumatossa lojuen.

Niin, akileijathan risteytyvät ja puutarhassa saattaa nousta vaikka minkälaisia värejä ja muotoja, kun on ensin muutaman eri näköisen puutarhaansa istuttanut. Tämä lienee violettikukkaisen perinteisen lehtoakileijan ja kerrotun, kannuksettoman "stellata" -mallisen 'Greenapples' -lajikkeen risteymä. Siltä on peräisin kukan muoto ja viherrys. 

"Stellata" -kukkamuotoa edustaa myös 'Nora Barlow', klassikkolajike; tuo ihastuttava vaaleanpuna-valkoinen. Edessä näkyy sen tuottamia siementaimia, joissa on tavallisen violettikukkaisen väritystä, mutta myös vaaleampaa purppuranpunaista.

Vähän sivummalla kasvaa tällainen yllätys. Aika samantapainen kuin ensimmäisen kuvan akileija, mutta ei niin hieno väritys, kukkamuotokin on hörselöisempi.

Myös "petticoat" -kukkamalli on erityisen mieleeni, eli alushame. Näitä on ilmestynyt puutarhaani, ehkä yhden vanhasta pihasta siirretyn akileijan ansiosta, jonka kukka on tämän mallinen. Tässä yksilössä on erityisen hieno väri! Onkin niin hauskaa, kun kukkien muodot ja värit periytyvät mitä moninaisimmissa siementaimissa. 

Huomaa myös heinän sointuva kukinto, heh. Se on kyllä ihan rikkaruoho.

"Petticoat" -mallinen hempeän vaaleanpunainen akileija, jonka yhdestä vanhasta puutarhasta siirsin, kukkii täällä ihan toisessa päässä puutarhaani, mutta kyllähän kimalaiset ja muut pölyttäjät lentelevät helposti kymmenien metrien matkoja, jollei satojen. Ja sitten niitä monenlaisia siementaimia ilmestyy jos sun minne.

'Marleena' -helmiomenapensaan kukinta vetelee viimeisiään, verikurjenpolvet aloittelevat. 

Akileijoja on parissa kohtaa runsaammin kuin muualla. Tämä muotopuutarhan penkki on kaunis kukkakimara juuri nyt. Siinä on perinteisen mallisia kannuksellisia lehtoakileijoja violettina, vaaleanpunaisena ja valkoisena yhdessä 'Early Emperor' -koristelaukkojen, tummakurjenpolvien ja juhannuspionin kanssa.

Tästä suunnasta näkyy taustalla 'Marleena'!

Kaikki tähänastiset ovat olleet lehtoakileijoja, niissä on tosiaan ihastuttava kirjo kukkamuotoja ja -värejä.

Ruskopenkistä löytyy tämä ihana herkkupala, mantšurianakileija. Aivan eri värimaailmaa, mutta tämäkin niin täydellinen!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Mantšurianakileija Aquilegia oxysepala

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Syreenikierros

 Nyt kukinta on parhaimmillaan!

Heti kuistin raput laskeuduttua on vastassa jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ei ole vielä täydessä kukassa eikä siinä ole ihan niin paljon kukkaterttujakaan kuin monena aiempana vuonna. Mutta on se silti kaunis. 

Tämä on lempinäkymiä tähän aikaan, pikkuisen navettani takana kukkii pihlaja ja sen takana naapurin isot vanhat pihasyreenit, vähän liilaa saattaa kuvasta nähdä pilkottavan pihlajan takana kaukana.

Moskovalaisen kaunein hetki taitaakin olla tämä, jolloin osa kukista on vielä nupulla, nuput kun ovat niin soman vaaleanpunaiset.

Tajusin, että en ollut ottanut ollenkaan kuvia vanhoista pihasyreeneistäni, niinpä kävin äsken. Tämä vanhan talon kulmalla kasvava puska tuottaa ihanaa tuoksua huussin tienoolle. Taustalla voi nähdä, että saarniinkin ovat puhjenneet lehdet viimein.

Tänään on kunnon sadepäivä, joka tuli jo suureen tarpeeseen. Tähän mennessä päivän sadesaldo on 20 mm, mutta voi olla, että lisääkin tulee. Tai sitten ei; katsoin sadetutkakuvaa ja näyttää siltä, että rintama alkaa olla ohi.

Valkokukkainen pihasyreeni on myös vanhaa kantaa tältä saarelta. Sen kukat ovat pienet, mutta kukinnot suuret. 

Taustalla näkyy lisää valkoista...

Tarhahelmipensas 'The Bride' kukkii enemmän kuin konsanaan! 

Olen niin iloinen siitä, että tämä toinen istuttamani on viimein runsastunut. Ensimmäinen kitui ja kuoli, tälle jo laitoin vähän parempaa multaa. Toivon, että se tässä jo yli kymmenen vuotta kasvettuaan olisi kasvattanut juurensa niin syvälle, että se selviää kuivuuksistakin. Luin nimittäin, että puska sietää kuivuutta ja istutin sen überkuivaan paikkaan tienpengermälle. No, se ensimmäinen yritys ei ollutkaan niin kuivuudenkestävä...

Ainakin nyt näyttää lupaavalta. Paikan haasteellisuutta kuvastaa hyvin se, että 15 vuotta sitten istutettu pihasyreeni ja tämä helmipensas eivät kumpikaan ole vieläkään kasvanut paljoa yli metriseksi.

Marssitaanpa sitten Ransun kanssa kasvimaan läpi.

Täällä kukkii pioniristeymä, "Obowano" -nimellä epävirallisesti kutsuttu. Ensimmäiset kukat ovat vasta auki, nuppuja on aika paljon.

Jalosyreeni 'Andenken an Ludwig Späth' kukkii todella komeasti! Tälläkin on hyvin karu kasvupaikka. Jonakin vuonna se ei ole kukkinut ollenkaan, ehkäpä tajusin sitten lannoittaa sitä. Tulipesän tuhkalla lannoittaminen kuulemma saa syreenit hyvin kukkimaan, ehkä tein niin. Joka tapauksessa kukkia on nyt enemmän kuin aiemmin. Tuo väri on jotain niin taivaallista. Purppuraa, aah.

Ransu kertoo, että monet kissat rakastavat syreeniä ja saattavat jopa nakertaa sen runkoa, mutta vähintäänkin täytyy kynnet iskeä runkoon. Paitsi ettei meillä ole kukaan pojista ollut niin innostunut syreeneistä. Makuja on monia. Terveisiä Maxille ja Pepsille Tassulinnaan!

Koukataan ylärinteen hedelmätarhan kautta, täällä on viime vuonna istutettu 'Linnanmäki', purppuraomenapuu siis. Olen tähän äärimmäisen tyytyväinen: mikä kukkaloisto jo ensimmäisenä vuonna istuttamisesta! 

Taimella on sellaiset panssarisuojaukset, ettei niistä pääse toivottavasti mikään läpi. Juuristo on metalliverkolla vuoratussa kuopassa, vekko ulottuu varteenkin, jonka ympärillä on lisäksi tiheä myyräverkko. Sitten on vielä peura- & jänissuojaverkko, jonka toisaalta voisi ottaa kesäksi poiskin, en vain vielä ole mukamas ehtinyt. Saisi tuosta kauniimpia kuviakin ilman verkkoa.

Kun nyt omenoissa ollaan, käydään katsomassa 'Marleena' -marjaomenapensas, ei kun nykyisin helmiomenapensas. Sitä on vaikea saada mahtumaan kuvaan, niin muhkea se on.

Otin illalla uuden kuvan laajakulmalinssillä. Puska on kasvatettu yksirunkoisena ja sen latvus on melkoinen. Ihme, ettei puu kellahda tuulessa.

Helmiomenapensaat ovat aivan uskomattomia kukkijoita. Joka oksa on paksussa kukkakuorrutuksessa. 

Huussinäkymä on ihana, kun taustalla näkyy 'Marleena' ja sen takana vielä vanhaa pihasyreenipuskaa. Lehmiä en valitettavasti saanut tähän kuvaan, mutta ne viimeistelevät idyllisen näkymän tuolla kaukana niityllä.

Halusin ottaa vielä kuvan, jossa syreenit näkyvät paremmin, vaikka tässä on lautakasaa edessä.

Muotopuutarhan lähellä kasvaa – hitaasti mutta varmasti, laihansurkeassa maassa tämäkin – vanha jalosyreeni 'Talvipuutarha' eli Helsingin Talvipuutarhan nurkalla kasvavan vanhan syreenin jälkeläinen. Alkuperäistä lajikenimeä ei kai ole saatu selvitettyä.

'Talvipuutarhan' vaaleanpunaiset kukat ovat suuret, terälehdet leveät ja pyöreät, ja raskaat kukinnot nuokkuvat kauniisti. Ihastuin pensaaseen joskus vuosikausia sitten, kauan ennen kuin näitä vanhoja syreenejä alettiin kartoittaa ja tutkia. Talvipuutarhan kulmalla kasvava puska on valtava ja ah, aivan täynnä näitä nuokkuvia kukkaterttuja.

Omasta puskastani kasvaa vielä ihana, tuoksuva tuulensuoja ja varjostus riippumatossa loikovan iloksi.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Tarhahelmipensas Exochorda × macrantha