Ruusu-heinätarha

 Kolme vuotta sitten aloitettu tarha on vielä kesken, mutta osa näyttää jo rehevältä.

Otin tämän kuvan edellisenä sadepäivänä eli kolme päivää sitten. 

Kymmenen vuorokauden ennuste näyttää lohduttomalta; ei pisaran pisaraa, tuskin edes pilvenhattaraa aurinkosymbolin päällä. Muutenhan paiste on ihan mukavaa, kesä kun on niin lyhyt muutenkin.

Rohan on kuvassa oikealla tummalehtisen pensaan takana, ruusu-heinätarha on sitä vastapäätä tuolla kottikärryjen takana. Sen jälkeen on kasvimaa vähän ylempänä. 

Amerikanpioni kukki viime vuonna ensimmäisellä kukalla, tänä vuonna se tekee jo viisi kukkaa. Edessä on komea tummalehtinen karhunputki 'Ebony'.

Kumpikin on siemenestä kasvatettu, mutta pionin kasvamiseen minulla ei ole osaa eikä arpaa. Eikä tavallaan kellään muullakaan, sillä se on itsekseen tullut siementaimi. 

Hankin vuosia sitten kurjenmiekkoja Päivölän koepellolta, ja yhden mukana tuli pari salamatkustajaa. Huomasin ne vasta seuraavana vuonna, kun niiden pienet lehdet nousivat maasta kurjenmiekan keskeltä.

Niin kutsuttu amerikanpioni on siementaimi, joka on usean lajin risteymä. Kukinta-aika on tämän vuoksi yleensä kiinanpioneja aikaisempi. Kukkien väri on tyypillisesti hailea ja kukat yleensä yksinkertaiset; siinä on pioninkukka suuresti mieleeni.

Samantyyppinen sävy, vain vielä kauniimpi, on touko–kesäkuun vaihteessa kukkineella silkkipionilla, joka on varsinainen kaunotar. Jaoin Rohanin ison silkkipionin syksyllä kolmeen osaan, joista kaksi istutin ruusu-heinätarhaan. Kaikki palat ovat elossa ja kukkivatkin jonkin verran.

Mennään vielä ajassa vähän taaksepäin toukokuulle katsomaan, kun pienet 'Norah' -tulppaanit kukkivat yhdessä valkoisten hentohelmililjojen kanssa. 'Norah' on tavattoman kaunis ja näyttää pärjäävän vuodesta toiseen. Olisin istuttanut sitä syksyllä tänne lisää, jos olisin löytänyt, mutta onneksi nämä vanhatkin kukkivat yhä.

Amerikanpioni aloitti kukintansa juuri, kun tarha-alppikärhö lopettelee. Taustalla näkyy valkoista partalaukkaa ja kivipengermän päällä valkokukkaista tuoksukurjenpolvea. Se on kätevä kasvi, jota siirrän yhä uusille alueille sen mukaan, mikä vastakaivettu paikka kaipaa nopeaa maanpeittoa. Se on todella mainio apu uusien kukkapenkkien pikakansoitukseen.

Katsotaan vielä Country Rose -tarha-alppikärhön huippuhetkiä reilun viikon takaa, se on niin kaunis.

Ja vielä lähempää. Tämä on aivan ihana kärhö. Virallinen lajikenimi on 'Zocoro'.

Kärhön juurella kasvaa ystävän kasvattama rusorantaputki, tuo vaaleanpunainen sarjakukkainen. Ihanaa, että se on selvinnyt talvesta ja jotakuinkin viihtyy!

Viime vuonna hommasin uuden narsissivuokon. Oikeammin sanottuna ensimmäisen narsissivuokon. Vuosia sitten ostin sellaisen, ja pidin sitä vuosikaudet narsissivuokkona hobittipenkissä, kunnes aloin tuumia, että se näyttää kummallisesti tismalleen samalta kuin arovuokko. 

No, sehän olikin arovuokko. En enää muista, mistä sen ostin, ja kun se on vuosikaudet kukkinut ja olen sitä narsissivuokkona pitänyt, niin eipä siitä enää reklamoidakaan kehtaisi. 

Tässä on nyt sitten oikea narsissivuokko, ostettu viime vuonna Vakka-Taimelta, ja onhan tuossa eri näköä kuin arovuokossa. Sekä kukat että lehdet ovat hieman erilaiset.

Yleiskuvaa ruusu-heinätarhasta. Ruusut eivät ihan vielä kuki, mutta ensimmäisissä nupuissa näkyy jo väriä. Valkoiset tähtihyasintit alkavat juuri kukkia.

Ruusu-heinätarha tulee vielä jatkumaan tänne päin, mutta ei kovin paljon, sillä haluan jättää pienen nurmikentän tämän alueen keskelle tasapainottamaan kasvillisuutta ja tarjoamaan oleskelupaikan.

Lisäksi kukkii paratiisililja. Minulla oli joskus tällainen muotopuutarhassa, mutta se joutui harmaamintun jyräämäksi.

Isotähtihyasintti 'Sacajawea' kukkii jo, puolikerrannainen 'Semiplena' aloittaa ihan kohta myös. Valkoiset kukat ja hempeä pioni korostuvat lähes mustalehtisen 'Ebony' -karhunputken vierellä.

Siemenestä kasvattamani kurjenpolvi Geranium shikokianum ilahduttaa osoittautumalla talvenkestäväksi, tämä on jo sen kolmas vuosi.

Vielä kerran tämä kaksikko, jota ihastelen joka päivä. Miten jollain kasvilla voi olla noin mustat lehdet, ja miten se voikin sopia niin täydellisesti juuri tuohon hempeään pioniin!

Päivän näkymä. Tummia karhunputkia on kaksi, toinen on oikeassa reunassa. Vasemmassa reunassa näkyy valkokukkaisen metsäkurjenpolven kukkia, niitäkin on tuolla kaksi kasvia, vaikkei oikein erota.

Ruusuja ja heiniä ei tässä jutussa vielä ollut, mutta seuraavassa varmaan niitäkin. 

Lisäksi pengermän päällä on tulossa kukkaan yksi pioni ensimmäistä kertaa ja jännitän, onko se sitä lajiketta, jota juurakkopussissa päällä luki. 

Köynnösruusu alkaa myös kukkia ja keväällä istutettu kärhö kasvaa, molemmat muistuttaen minua siitä, että niille piti rakentaa oviaukko tuon oikean reunan kiviportaan päälle. Siihen saavat sitten kiipeillä.

Ehkä sopivaa juhannuspuuhaa? Onko siellä yhtä hyviä juhannussuunnitelmia?

Arovuokko Anemone sylvestris

Hentohelmililja Muscari botryoides

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Karhunputki Angelica

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Narsissivuokko Anemone narcissiflora

Paratiisililja Paradisea liliastrum

Partalaukka Allium rosenbachianum

Rusorantaputki Ligusticum mutellina

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum

Kiitollinen kotiinpaluu

 Eikö mahda olla niin, että omenapuiden kukinta-aika on suomalaisen pihan kaunein hetki. Tai, hmm, toinen ihana on juhannuksen tienoilla, kun pionit ja ruusut ja monet muut ovat vuorossa. Joka tapauksessa juuri nyt on aivan taivaallista.

Olen niin kiitollinen siitä, että pääsin näkemään tämän. Omenapuu kukassa ja sen alla tulppaanit, suurelta osin jopa samat, jotka näin viimeksi, kun lähdin kotoa. 

Olimme poissa kotoa kymmenen päivää. Se on järkyttävä aika olla erossa puutarhastaan tähän aikaan vuodesta. Lähtöhetket nuppuja katsellen olivat niin hirveät, että kurkkua kuristi. En pystynyt edes tänne blogiin kirjoittamaan, että olen tosiaan poissa niin kauan kuin kymmenen päivää.

Ihme tapahtui ja oli viileää. Merellä on onneksi vielä viileämpää kuin mantereella. Näen ne kukat, jotka olivat nupulla lähtiessämme. Tämä on yksi niistä. Monen vuoden tauon jälkeen 'Blue Flag' -tulppaani teki nupun. Tämä on vanha tulppaani: lajike on 1700-luvulta. Silläkin tavoin tämä on vanha, että olen hankkinut sipulit vuonna 2006. Siirsin pari lapsuudenkodistani tänne omaan kotiini ja joidenkin vuosien kuluttua jäljellä oli enää tämä yksi, joka sai viruksen ja muuttui raidalliseksi. 

Minusta tämä on satumaisen kaunis. Hieman matala se tosin on, jää akileijojen jalkoihin.

Ja taustalla kukkivat 'Peppermintstick' -tulppaanit, jotka näin nupulla ennen kaupunkiin lähtöä! 

Ihan ihme, ihmeiden ihme, ettei kaikki mennyt sivu suun. Tässä on kukassa samat 'Balladet', jotka kuvasin lähes kaksi viikkoa sitten. Onko ikinä aiemmin yhdenkään tulppaanin kukka kestänyt kahta viikkoa? Niiden seuraan on tullut yksi 'Van Eijk'. Ja syreenitulppaani 'Lilac Wonder', sitäkään en missannut. 

Eikä peura ole käynyt syömässä yhtään mitään. Vielä. Ei yhtäkään tulppaania tai liljanvartta. 

Vielä.

Jopa tuomipihlajissa, jotka aloittivat kukinnan, kun lähdin, on yhä muutama viimeinen kukka tallella. Ei näin ole ikinä käynyt, että ne kukkivat puolitoista viikkoa!

Rukouksiini vastattiin. Niihin on viime aikoina vastattu useampaankin kertaan, ne muut kerrat ovat koskeneet kissoja.

Koiranhampaatkin kukkivat yhä! Ne samat, jotka olivat juuri aloittaneet kotoa lähtiessäni. Niiden ympärillä on nyt vain korkeampi keltapeippi- ym. kasvusto.

Särkynytsydän on noussut kukkimaan. Metsäpuutarhapenkissä särkynytsydän on liikuttavan hentoinen, mutta minusta kasvi on kauneimmillaan näin.

Saarniin puhkeaa ihan justiin lehdet. Omenapuita kukkii kaikkialla, tarhaomenia ja villejä siemenestä kasvaneita.

Kun tulin vastikään maininneeksi, että olin aikoinaan kuvitellut japaninvaahteran kasvavan parimetriseksi ja tarhakalliokielojen levittäytyvän sen alla, on tilanne täysin päinvastainen! Kiitos sateisen toukokuun ja sen, että näitäkään ei ole popsittu, kalliokielot ovat mahtavissa mitoissa.

Punaisen villin penkin 'Carnaval de Nice' -tulppaanit ovat auenneet, samoin 'Orange King', ihanan värinen. Kirsikkapuuhun kiipeävä alppikärhö kukkii myös. Kirsikkapuussakin on kukkia vielä auki!

Punaisessa penkissä onkin ainoa menetys. Himalajanjalkalehti on istutettu kahdeksan vuotta sitten ja nyt se teki ensimmäisen kukkanupun. Kukka tuli ja meni sillä välin, kun olin poissa ja marja jäi jäljelle.

Tämä harmittaa erittäin vähän, sillä luotan siihen, että se kukkii joskus uudestaankin. Siihen verrattuna, mitä kaikkea en missannut, tämä on hyvin pieni menetys!

Viereisessä hobittipenkissä 'Bilbo' -narsissit sinnittelevät vielä kukassa, niiden seuraan on tullut narsissivuokko.

Ransu on tyytyväinen. Viileällä nurmella on manulin hyvä köllötellä.

Molemmat pojat ovat tyytyväisiä. Mustilla vain on vähän enemmän kiire.

Kostealla kevätniityllä ovat viimeiset narsissit kukassa, toivottavasti tähtihyasintteja tulee seuraavaksi kukkaan. En ole huomannut niiden nuppuja.

Sademittariin oli kertynyt 20 mm!

Rohanin alkupäässä on ihanan sävykästä: 'Rohan Weeping' -pyökki puhkeaa lehteen mahonginvärisenä, 'Concorde' -happomarjat ovat tummia ja niiden välissä on vaskivarjohiippaa ruskehtavanvihreine lehtineen.

Musti esittelee.

Edempänä Rohanissa on japaninkirsikka 'Royal Burgundy' odottanut minua. Kun saavuimme kotiin eilen, olin niin onnellinen, tästäkin: en ollut menettänyt sen kauneinta kukintaa. Kirsikasta vasemmalle on silkkipioni nupulla: siinä toinen, jonka pelkäsin kukkivan ohi.

'Royal Burgundy' on lähes epätodellinen. Se on myös ohikulkijoiden ilona.

Kun kuvailin söpöläistä Country Rose -tarha-alppikärhöä (etualalla ihastuttava narsissi 'Curlew', istutin ne syksyllä ja ne tuoksuvat gardenialta!), huomasin jotakin hentoista ja vaaleanpunaista kukassa. 

Voi riemun kiljahdus! Se on ystävän kasvattama rusorantaputki!

Se on aivan supersöpö. Toivottavasti se kasvaa ja viihtyy!

Kirsikkaluumun kukinta on tietysti jo loppunut, mutta 'Rosalie' -tulppaanit sen ympärillä vain jatkavat.

Samoin ruusutarhan 'Estella Rijnveld', yksi ihanimmista tulppaaneista.

Kun jatketaan ylös preeriapuutarhalle ja katsotaan sieltä alas Rohaniin, näkyy 'Royal Burgundy' ihanasti naapurin pajua vasten. Nuo valkoiset ovat kaikki tuoksuvaa 'Curlew' -narsissia, ja köynnöstuen alaosassa voi nähdä hentoisen vaaleanpunaista Country Rose -kärhöä. Minun täytyy alkaa kiinnitellä sitä tukeen, ettei se kasva vyydiksi tuen alaosan ympärille.

Vielä kerran muotopuutarhan tulppaanitilanne.

Että osaa ihminen olla onnellinen.

Alppikärhö – Clematis alpina

Happomarja – Berberis

Himalajanjalkalehti – Podophyllum hexandrum

Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Koiranhammas – Erythronium

Narsissivuokko – Anemone narcissiflora

Pyökki – Fagus sylvatica

Rusorantaputki – Ligusticum mutellina

Silkkipioni – Paeonia wittmanniana

Syreenitulppaani – Tulipa bakeri

Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis

Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Tähtihyasintti – Camassia

Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense