Joulusatu

 No niin, lukijan pyynnöstä... here goes!

Mitä ihmettä! Monta vuotta hiljaiseloa viettäneessä nukketalossa on valot päällä.

Kurkkaan ovesta pölyiseen eteiseen. Sieltä kuuluu vaimea köh, köh.

Voi sentään. Pölyistä on. Eteisen kattolamppu on lisäksi taas romahtanut. Tällä alueella tapahtuu maanjäristyksiä tuhkatiheään.

Jeeves vilahtaa ovesta ulos mutisten jotakin uusista kiinnikkeistä kattoon. Hän meinaa unohtaa knallinsa, se oli pudonnut hattukoukusta lattialle, mutta ovenraosta työntyy vielä pitkä käsivarsi ja nappaa knallin.

Jeevesiltä jäivät ehkä keittiöhommat kesken, vai onko maanjäristys syynä siihenkin, että lattialla on säilykepurkkeja? Tango-koira näyttää viattomuuden perikuvalta. Hercule-kissaa ei näy missään, kermakuppi on koskematon. Joku on kyllä työntänyt kuononsa kissanruokaan.

Ruokasalista löytyy Miss Marple teehetkeä viettämästä. Pieni tonttu näyttää mietteliäältä. Jeeves on näköjään ehtinyt tuoda kuusen sisään ja koristella sen kimaltavaksi.

Mennäänpä yläkertaan, jos Hercule löytyisi sieltä. Portaissa kulkeminen on vaikeaa kirjapinojen takia. Koskahan Jeeves ehtisi laittaa yläkerran kirjaston siihen kuntoon, että kirjat saisi laitettua hyllyyn?

Ompelijapupun salongissakin on vähän kaaosta. Mallinuken helmikaulakoru lojuu lattialla. Mutta pupu sanoo, ettei ole nähnyt Herculea.

Pupu pitää keväästä, joten hänen ompelusalongissaan on aina keväinen tunnelma. Yleensä esillä on narsisseja, joskus pääsiäismuniakin.

Jeevesin kirjeenvaihto on jäänyt kesken – ehkä silloin, kun eteisen kattolamppu rämähti alas. Kynttilä on pudonnut kirjoituslipaston päältä, onneksi siinä ei ollut tulta. Mutta täällä ei ole ristin sielua.

Seuraavassa kerroksessa on hipihiljaista. Ja hämärää. Tänne ei ole vielä vedetty sähköjä. Ehkä Jeeves hommaa samalla tännekin johtoa, lamppuja ja kiinnikkeitä? Seinällä on pari kynttilälampettia, mutta  niissä ei ole kynttilöitä. Valoa pitäisi saada, jotta musiikkihuoneessa näkisi musisoida. Takanurkan kaakeliuuni kyllä takaa sen, ettei harppua ja flyygeliä tarvitse soittaa jäisin sormin.

Mutta mitä ihmettä tekee polkupyörä keskellä musiikkihuonetta? Ei kai joku vain ole harjoitellut pyöräilyä täällä?

Musiikkihuoneen vieressä on kirjasto, joka totisesti pitäisi saada kunnostettua niin, että kirjat voisi tuoda kaikkialla lojuvista pinoista tänne hyllyyn.

Parvella on hullun tiedemiehen kamari ja työhuone, mutta hänkin kaipaa jo kovasti työpöytää ja tutkimusvälineitä.

Hän on outo tyyppi. Kuten Jeeves, hän asuu täällä, mutta häntä ei silti näe kuin vilaukselta. Kummastakaan en ole onnistunut saamaan koskaan kuvaa.

Palaan alakertaan. Tonttu näyttää tyytyväiseltä. Kukapa olisi arvannut, että hänen herkkuaan ovat vihreät kuulat? Neiti Marple sen tietenkin osasi päätellä – ehkä nutun väristä – ja tarjoili kuulat lattialle. Tontulla kun on niin olemattoman lyhyet kintut ja pyöreä vatsa, ettei hän pääse mihinkään pöytien ja tarjoilukomuuttien päälle.

Eteisestä kuuluukin jo nakuttelua, kun Jeeves kiinnittää lamppua kattoon.

Mutta hei, mikäs musta hahmo on ruokapöydän ääressä takaoven puolella? Sehän on Hercule! Hän nautiskelee iltapäiväteetä Miss Marplen kanssa, Herculen edessä taitaa olla portviinilasi. 

Olikohan hän siinä koko ajan? Mustaa kissaa on niin kovin vaikea erottaa hämyisestä huoneesta. Nyt takassa loimuaa valkea, joka valaisee koko huoneen.

Huh, koko väki on kuin onkin tallella ja eteisen lamppukin alkaa taas olla katossa niin kuin pitää.

Iloista joulua!

Lämpöistä joulua

 Etukäteis-joululahjana tuli ihana arvontavoitto.

Silmukka soikoon -blogin Sartsa arpoi parit säärystimet ja minä voitin niistä toiset. Yritin ottaa kuvaa, jossa Ransu esittelee niitä, mutta Ransupoikaa kiinnostaa vain pusuttelu.

Ihanan väriset, lämpimät ja hyvin Ransuun sointuvat raidat. Kiitos, Sartsa!

Sitten meille on tullut paljon kauniita kortteja. Kiitos niistä jokaisesta!

Herkkujakin on tullut, mutta ne ehdittiin syödä ilman kuvatodisteita.

Joulu kuluu keväästä unelmoiden. Musti käy välillä metsästämässä myyräkinkkuja. 

Poseerauspoika Ransu suostuu esiintymään pusupalkalla.

Hyvää joulua meiltä kaikilta ja monta pusua Ransulta!

Kyttäyskaksikko tiedottaa

Meillä on vähän asiaa.

Ensinnäkin. Mammalla on taas asiaa kaupunkiin. Nyt se menee joulumarkkinoille Espoossa.

Toiseksi. Se päivitti nettiselaimen ja yhtäkkiä se ei pysty kommentoimaan bloggerissa. Joidenkin kommervenkkien jälkeen se onnistuu omassa blogissa 10 minuutin ajan, mutta sitten taas ei. Muiden blogger-blogien kommentointi ei toistaiseksi ole onnistunut.
Selvitämme asiaa.
Tai mamma selvittää. Me kytätään.

Mamman rivit: kiitos kaikille ihanista blogipostauksista, joita on mukava lukea mutta raivostuttavaa olla jättämättä kommenttia. Työstän asiaa. Haluan lykätä eri selaimen asentamista, sillä kone on jo muutenkin ylirasittunut kaikesta sälästä.
Ja tosiaan: lämpimästi tervetuloa Espooseen Marketanpuiston joulumarkkinoille 14.–15.12. klo 10–15! Elsan lempituolin pöytä sijaitsee Marketanpuiston talvipuutarhassa, mikä ihastuttava paikka viettää viikonloppu.

Poikien joulu

Joulu tuli ja meni ja se vietettiin mm. eteisen seinää maalaten. Alan kohta saada kalusteita paikoilleen eteisessäkin!
Syksyllä valmistunut keittiö tuottaa yhä suurta iloa.

Paketteja tuli avattua muutama. Yhdestä paljastui maailman ihanin saniais-valosarja!

Christmas All Around
The boys got some turkey liver, ham and other favourite foods. I got a lovely fern-patterned set of fairy lights!

Ystävä kasvatti ja teurasti kalkkunoita jouluksi ja Musti sai nauttia niiden maksoista niin paljon kuin maha veti. En ole laskenut, montako maksaa se on jo syönyt, lisää on pakkasessa. Musti lienee tehnyt selvän jo ainakin kymmenestä kalkkunasta.
Kalkkunan sydämiäkin on pakkasessa, mutta sitä pakettia ei vielä ole avattu.

Ransu sai keitettyjä porsaankylkiviipaleita, mutta siitä ei ole kuva-aineistoa.

Ellei tämä röyhtäysten höystämä kuva sitten selitä asiaa paremmin kuin tuhat sanaa.
Rauhallista ja toivottavasti raketitonta uutta vuotta!

Joulusatu

Nukketalon ruokasalissa kimmeltää. Teepannun kylki kiiltää niin, että se näkyy kadulle asti. Hahmo istuu takkatulen loisteessa. Asia täytyy tutkia!

Käydään sisään. Tango-koira kurkkaa eteisestä.

Oven eteen on ilmestynyt suuri kiinalainen vaasi. Jeeves on tainnut palata pitkältä matkaltaan! 

Mutta voi – Tango on anastanut Jeevesin kengät ja pureskellut niitä. Syyllisestä ilmeestä päätellen.

Ruokasalissa Miss Marple on asettanut vihreät kuulat esiin. Ne ovat Jeevesin suosikkeja ja toivottavasti lepyttävät hänet kenkäkatastrofin jälkeen. Pöytähopeatkin on kiillotettu viimeisen päälle.

Pöydän kulmalle on ilmestynyt paksu venäläinen raamattu ja lattialle komeasti koristeltu matka-arkku. Jeeves on tainnut tehdä oikean idän-kiertomatkan. 

Kapsäkki löytää varmasti tiensä vintille aikanaan. Nyt luetaan Luukkaan evankeliumia ja rauhoitutaan kaikki yhdessä, kerrankin. Jeeves on ainoa, joka hallitsee kyrilliset kirjaimet, mutta hän hallitseekin kaiken. Hän saa lukea ääneen. Tangon täytyy rohkaistua kohentamaan tulta.

Tonttukin hiippailee yläkerrasta kuuntelemaan tarinoita. Jeeves on niin iloinen ollessaan taas kotiväen kesken, ettei jaksa enää hermostua kengistä. Niitä saa suutarilta – ystäviä ei.

Lämmintä joulua!

Merry Christmas!

Hyppysirkan joulutervehdys

Hepuli hei!

Hyps ja hoi!

No niin. Voisitko ystävällisesti heiluttaa tuota vieressäni olevaa höyhentä?

Saisinko ruokaa?

Siinä ne joulun tärkeimmät. Iloista joulua kaikille!


Merry Christmas to all!

Talvipäivänseisauksen pieni ihme

Kaupunkiasunnossani oli tapahtunut kummia ollessani jonkin aikaa poissa. Kaksi onnetonta tomaatintainta, jotka olivat itäneet keskikesällä kylvetystä siemenseoksesta, olivat reagoineet johonkin. Enpä näiltä odota paljon mitään, mutta en raaski poiskaan heittää, ovathan tomaatintaimet kohta lailla piristäviä keskellä vuoden pimeintä aikaa.
Johtuen kenties kastelun puutteesta oli toinen taimi kehittänyt pienen kukkatertun.

Toiseen taimeen oli jo syksyllä kehittynyt marja – tuo on niin pieni, etten osaa hedelmäksi kutsua... Poissa ollessani se oli alkanut punertua! Hämmästyttävää ja ilahduttavaa, luonnon voitto pimeydestä.

Tomaatti päätyi Totoron eväslautaselle, sillä hän ei olekaan vetäytynyt kausiunille, vaan on innostunut kasvattamaan tomaatteja. Tuo oma tomaattini Totoron edessä ei ole paljoa nukkekotikokoisia tomaatteja suurempi...

Mutta mitä tapahtuukaan metsän reunassa? Sieltä lähestyy tonttu, ja kuten tiedämme, tontuilla on metkut ja kepposet mielessä. Tonttu on tuomassa viskipulloa Totorolle.
Vaikuttaa siltä, että Totoro saattaa kumminkin pian nukkua loppiaiseen saakka...

Totoron joulu

Kivipellon Saila pyytää minulta aina joulusatua, mikä tuntuu niin hassulta, että se täytyy yrittää taas toteuttaa. Koska olen jouluvihaaja, ei tästä taloudesta juuri mitään jouluisaa löydy – mieluiten pakenisin jouluksi jonnekin, jossa siitä ei olla koskaan kuultukaan, eikä ainakaan annettaisi lahjoja, ja söisin vaikkapa simpukoita. Tällainen suunnitelma meillä yhden ystäväni kanssa jo onkin, toteutus vielä puuttuu.
Joten tässä mahdollisimman epäjouluisa tarina Totoron talvisista puutarhapuuhista ja orastavasta romanssista – lööppiainesta...!

Totoro on havaittu hiipparoimassa kohti talvipuutarhaa lapio tassussaan. Mukana on pieni rungollinen puksipuu, jonka Totoro on saanut joskus lahjaksi – ruukku on varmaan käynyt sille ahtaaksi ja se täytyy saada maahan.
(Totoron maa ei jäädy talveksi)

Lisäksi Totorolla on mukanaan laatikko, jossa on saviruukkuja. Taitaa olla kylvöjen aika. Yksi kaalinkerä, Totoron erikoismutusteluherkkua, oli korjuukypsä ja sekin on päätynyt laatikkoon.

Sisällä talvipuutarhassa on piknik-kori, kassillinen ruusuja sekä tytön hattu! Mutta itse tyttöä ei näy – olikohan se hän, jonka näin vilahtavan pitsihelmat hulmuten kohti postilaatikkoa iso korttinivaska kainalossaan. Hänelle taisi tulla kiire. Toivottavasti joku ystävällinen nostaa hänet postilaatikon luukun tasalle, jotta hän saa kortit laatikkoon.

Voi, voi, hän lähti nyt aivan avopäin, toivottavasti tyttönen ei vilustu!

Totoron virneestä päätellen hän taitaa olla rakastunut.

Odottelemme jännityksellä tytön palaamista. Totoro varmaan kaappaa hänet lämpimään syliinsä ja sitten he vetäytyvät kausiunille, kunhan istutus- ja kylvötyöt on ensin tehty. Totoron lämpimän vatsan päällä on tunnetusti mukava nukkua.

Eteisestä kuuluukin jo pientä rapinaa, hän on varmaan palaamassa...

Jouluaattona Totoro ja tyttö haukottelevat makeasti ja syövät simpukkapäivällisen, kastelevat kylvökset ja vetäytyvät takaisin unille, josta heräävät joskus loppiaisen jälkeen.

Iloista joulun odotusta ja muistakaa laittaa hattu päähän, kun kipaisette postiin!

Joulusta uuteen vuoteen

Kuusi päivää sitten oli jouluaatto ja ripustin kaiken maailman joulukoristeita pitkin huushollia. Kuusen puuttuessa laitoin osan pasuunaan, osan keittiön lamppuun.
Ihan kaunista, mutta äkkiähän tuohon koristeiden määrään kyllästyy. Kuvaa katsoessakin jo alkaa äklöttää. Myönnän, että kestin tuota kokonaista neljä vuorokautta.

Too much
On Christmas Eve I hung all kinds of ornaments around the house. Not having a Christmas tree meant that the kitchen lamp had to take a lot of the burden... 
I soon grew tired of my home looking like a Russian sweet shop. Now only one bauble is left, and there are some lilacs in vases that I hope will burst into leaf soon. And then there is the Lenten rose in bud in the garden!

Yksi pallo sai vielä hetkeksi jäädä edustamaan joulun aikaa.

Syreenin oksat tulivat keittiöön tuomaan kevään ilosanomaa. Laitoin ne pulloihin puulaatikkoon, ja pari patterilla toimivaa valosarjaa mukaan.

Syreenien nuppuja tekee mieli mittailla millimetriviivottimen kanssa joka päivä. Pullistuuko...?
Eikö tämä näky olekin kauniimpi kuin kymmenentuhatta joulupalloa?

Ulkonakin pullistuu, mutta en tiedä, puhkeaako ennen kevättä. Vaaleajouluruusu on kukkinut minun pihallani yleensä vasta maalis–huhtikuussa.
Kuten kuvasta näkyy, kaikki lehdet on syöty ja jos kukkanuppujen suojana ei olisi lasikupua, ei niistäkään olisi mitään jäljellä. Jouluruusut ovat näköjään peurojen suurta herkkua, valitettavasti. Mutta lasin alla niillä on toivoa!

Toivorikasta uutta vuotta!

Jouluruusu – Lenten rose – Helleborus