Oransseja iloja, navettakin suoristui

 Joskus jotain viimein tapahtuu, ja myös kukkii!

Ensin jotain ihanista elokuun väreistä, jotka lämmittävät mieltä, kun sää viilenee ja syksyä enteilee. Keltakaunokit ja rusopäivänliljat.

Ruskopenkissä maa-artisokat kaatuilevat mikä mihinkin suuntaan, kun on ollut niin tuulista. Tiikerililja kukkii seurana.

Kävin tässä kuussa Tommolan tilalla, hankin sieltä monivuotisen auringonkukan 'Lemon Queen' -lajikkeen. Tämä on joskus luettu nauha-auringonkukaksi, mutta taitaa olla monilajinen risteymä, kun lajinimi on nykyään pudotettu pois.

Vieressä on tontin vanhaa tulikukkaa, jota nousee milloin mistäkin.

Kun tiikerililjat olivat vasta nupulla, olivat ruskosormustinkukat vedossa. Nyt odottelen, että niiden siemensato kypsyy.

Sävyllinen huippuhetki osui ruskosormustinkukkien ja Crown Princess Margareta -ruusun yhteiskukintaan.

Kaivoin maata päivänä eräänä ruskopenkin tuntumassa. Löytyi mielenkiintoisen mallisia, kantikkaita kiviä. Siinä on varmasti ollut jotakin rakennelmaa.

Kun nyt siirryttiin kivistä puhumaan, kurkataanpa navetan taakse. Niitä on sielläkin, mutta vain tavallisia pyöreitä. Niiden pyörittely ylärinteen pengerrykseksi on ollut hidas projekti, vieläkään ei ole valmista. Olen yrittänyt saada maanpintaa alennettua, sillä navetan ylärinteen puoleinen alin hirsi on lahonnut kokonaan pois, kun se oli maakosketuksessa. Hommaa ikävöittää tunkio: maasta on noussut kaikkea lasinsiruista kalosseihin.

Mutta niin vain saatiin sekin kengitettyä tänä kesänä! Koska kumpikaan meistä ei ole kirvesmies, laitoimme tilalle lecasoraharkkoja, niiden päälle kattohuopaa (kosteussulku: harkot johtavat kosteutta) sitten vielä vähän parrua, pattinkia, mitä löytyikään, jotta saatiin aikaan riittävä korkeus. Ihan kelvollinen tuli ja tuon voi vielä joku joskus kengittää oikeaoppisesti, jos haluaa. 

Toisaalta pidän ajatuksesta, että tuossa ylämäen puolella onkin alimpana harkkoja, kun maavara on noin olematon. Tämä on myös rakennuksen pohjoispuoli, jossa katolta pudonnut lumi pysyy pitkään kinoksena.

Itäseinällekin tarvittiin tavaraa, kun hirren loppuosa oli lahonnut. Olin jemmannut asuintalon kengityksestä jääneen hyvän palasen, joka riitti tuohon. Nyt se on jo tervattu eikä enää erotu.

Olin aina kuvitellut, että tähän tarvitaan ammattilaiset, ja toki ammattilaisjälki olisi aivan toisenlainen. On silti valtava helpotus, kun tuo vinoon painuva rakennus saatiin taas suoraksi.

Kun kerran selitin espanjalaisille arkkitehtiystäville, että talon alimpia hirsiä pitää vaihtaa, he ajattelivat, että talo pitää purkaa. Havainnollisin keino selittää operaatiota on verrata sitä auton renkaanvaihtoon. Niin tein ja ihmeissään olivat kuulijat.

Asia lipsui kivistä tunkkeihin, vaikka piti puhua ihanan värisistä kukista. Istutin taas yhden syyshohdekukan viime vuonna; en pysty luovuttamaan, vaikka nämä tuppaavat kuolemaan hyvin nopeasti. Täytyy vain valita aina eri istutuspaikka, jospa joskus tärppäisi.

Nyt taisi käydä hyvin, sillä suojaisaan paikkaan kivipengermän eteen, rusopäivänliljan huolehtivaan kainaloon ja pieneen rinteeseen, jossa vesi ei seiso, istuttamani yksilö on runsaampi kuin mikään aikaisempi. Nyt en muista lajiketta, istutuspäiväkirja on saaressa. Vietin ihanan viikonlopun Ikaalisissa entisten opiskelukavereiden ja yhteisen bändimme aikoja muistellen sekä tietysti musisoiden, enkä ole vielä palannut kotiin. Jotenkin muistaisin, että tämä on 'Siesta'.

Heikinlilja kukkii ruusutarhassa. Ihana valoisa oranssi!

Kesäkuun alussa kylvetyistä 'Burning Embers' -ryhmäsamettikukista kaksi on yhä elossa ja niistä isompi kukkii viimein. Oli vähän vaikea elämän alku niillä, mutta toivon, että saan siemeniä ensi vuodelle. 

Siemenpussissa luki Tagetes linnaeus, linnétagetes, mutta tietääkseni sellaista lajia ei ole olemassa. 

Väri on huippuihana. Vieressä on korianteria, se huolehtii itse kylväytymisestään! Voisi olla viisasta riipiä osa varsista pois ennen kuin siemenet karisevat, sillä muuten niitä itää taas tsiljoona.

Heikinlilja Lilium henryi

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Korianteri Coriandrum sativum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nauha-auringonkukka Helianthus salicifolius

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Ryhmäsamettikukka Tagetes patula

Syyshohdekukka Helenium Autumnale-Ryhmä

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tulikukka Verbascum

Ensimmäinen asteri

 Elokuunasterit eivät jostain syystä ole pysyneet täällä hengissä, ne varmaan kukkisivatkin jo. 

Ensimmäinen asteri, joka ehti tänä vuonna kukkaan, on tuoksuasteri 'Herbstschnee'.

Se kasvaa ruusu-heinätarhassa, jossa on myös ennätysaikaisin kukkaan tullut syysvuokko. Se alkaa olla lähestulkoon ohikukkinut! Sitten on heiniä ja ruusuja, joista ei yksikään ole nyt kukassa.

Kukkivat ruusut täytyy etsiä muualta. Ensimmäinen löytyy jo ruusu-heinätarhasta kasvimaalle johtavan oven pielestä. Tämä kuva on elokuun alusta.

Ruusu on ihana Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin'. Tämä on köynnösruusu, mutta toistaiseksi kukat ovat olleet vain alhaalla. Nyt viimein on nuppuja latvassakin 1,5 metrin korkeudella.

Oven takana oikealla on uusi viime syksynä istutettu kermanvalkoinen Austin-ruusu Tranquillity eli 'Ausnoble'. Ostin sen hyvällä alennuksella ja kasvi on vasta pieni. Toinenkin nuppu on nyt tulossa, mutta sekin on vain 30 cm korkeudessa. Tämä on toistaiseksi vähän perennojen takana piilossa, mutta toivon, että ruusu kasvaa korkeutta ja kukat tulevat jatkossa näkymään paremmin.

Valkoisempi Austin-ruusu Winchester Cathedral kukkii Rohanissa yli metrin korkuisena. Tämä on kaunis, passelin kokoinen ja hyvä kukkimaan kesän lisäksi syksyllä.

Kasvimaan kupeessa on ruusutarhassa muutama ruusu kukassa. Lady of Shalott ei ole oikeastaan taukoa pitänytkään; aina, kun viimeinen kukka lakastuu, alkaa jo uusia nuppuja muodostua.

Kukka on kuihtuvanakin kaunis.

Viime vuonna istutettu Boscobel (ollaan edelleen Austin-ruusuissa) juroi alkukesän. Sitten selvisi syy: multaa oli hävinnyt sen ympäriltä eli vesimyyrät olleet varmaan asialla juuria syömässä. Talloin maan oikein tiiviiksi ja kastelin tätä säännöllisesti. Ruusu onneksi elpyi ja avaa nyt ensimmäistä voimakkaan persikan sävyistä kukkaansa. 

Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on vedossa. Tämä pari vuotta sitten istutettu ruusu ei vielä tähän mennessä ole näin hyvinvoiva ollutkaan. Nyt se on tehnyt tällaisia tiiviitä kukkaterttuja yhden toisensa perään.

Mutta mennäänpä takaisin ruusu-heinätarhaan. Onnistuin saamaan fenkolin pysymään hengissä talven yli. Tämän pitäisi olla pronssifenkoli – kovin ruskealehtinen se ei ole, mutta ei ole varaa valittaa, kun se talvehti! Toivon, että ei jäänyt ainoaksi onnistumiseksi.

Taustalla on ruusunpunakukkainen syreenileimu.

Tämä kaksikko näkyi jo aiemmassa kuvassa vähän kauempaa. Siemenestä kasvatettu kurjenpolvi Geranium shikokianum on todella ihana – ja leveä. Sen kukkia on valehtelematta neliömetrin alalla, vaikka siinä on vain yksi kasvi. Kukinta-aikakin on pitkä.

Istutin tänä kesänä sen eteen pehmytmesiheinän. Sitäkin olen istutellut ennenkin, mutta taimet ovat kuolleet. Tämäkin ruskistui uhkaavasti, kun minulla ei ole oikein ollut aikaa huomata kaikkia kasveja tai muistaa kastella kaikkia uusia tulokkaita. Onneksi heinä kuitenkin elpyi, kun runsaampia sateita alkoi tulla elokuun alussa. Nyt se on jo näin reipas. Lehdet ovat ihanan vaaleat, sillä niissä on valkoisia raitoja.

Eilen pidin ruusu-heinätarhassa kunnon kitkentäsession, kun en ole juuri kitkemäänkään tänä kesänä ehtinyt. Ruusu-heinätarha on kottikärryjen takana, eli kovin suuri alue se ei ole.

Taustalla näkyy toinen eilisen aikaansaannos: tein puutarhavajaan ikkunan. Lyhensin puretun saunan ikkunasta lahon alaosan pois, jotta sain neliömäisen ikkunan, ja ihme kyllä ehdin saman päivän aikana nyhertää ja lasittaa sen, sahata sille aukon ja saada sen seinäänkin. Yleensä en ole näin tehokas.

Vajassa oli valmiiksi pieni neliömuotoinen ikkuna päädyssä, sitä tuskin erottaa, sillä sen pokat ovat mustat. Mutta siksi halusin toisen neliön.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Elokuunasteri Aster amellus

Fenkoli Foeniculum vulgare

Pehmytmesiheinä Holcus mollis

Syreenileimu Phlox paniculata, jotkin vanhat kannat

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Elokuun kalenteripoika

 ...metsästää, satoi tai paistoi!

Aika usein Musti tulee märkänä esittelemään saalista. Tai siis silloin tulee, kun sataa. Tässä tilanteessa satoi vähän. Nurmikosta voi nähdä, että kovin paljon ei ole sateita tullut.

Rouskis rouskis!

Itsensä ravittuaan kalenteripantteri jaksaa taas tarkkailla esimerkiksi mitä naapurissa tapahtuu.

Jos vain saisi olla rauhassa joka paikkaan seuraavalta pikkuveljeltä, josta on kasvanut sumopainija.

Mustasta kissasta mustaan vajaan. Olen viimein ehtinyt aloittaa sen sisustamista. Tässä vaja näkyy preerian takana. Ihanat värit: pietaryrttiä, keltakannusruohoa, tähkähelmikkää, sinipallo-ohdake 'Veitch's Blue' ja kultakärsämöä ja sen takana vielä koristekastikkaa.

Ajattelin nyhertää vajan tämänpuoleiselle seinälle neliönmuotoisen ikkunan (lyhennän sen entisen saunan ikkunasta, jonka pokan alaosa on laho), mutta toistaiseksi olen ollut sisähommissa. Tai ihan ensin eilen postin vanhentuneet rekisterikilvet, häiritsevät takaheijastimet ja vielä yhden koivun oksan, joka hankasi kattoa. Niin ja laitoin kunnollisen haan, jolla ovi pysyy kiinni.

Sisällä vajassa ei ollut muuta kuin seinät, lattia, katto ja ikkuna takaseinässä. Olen jo kerännyt sinne kaikenlaisia muinaisia hyllykalusteita, joille ei ole muuta käyttöä. Tuo etummainen on talon pojan koulukäsityö noin 1930-luvulta: hylly, joka ei ole vielä koskaan päätynyt käyttöön. Nyt meinaan laittaa siihen koukut tms. ja pistää sen viimein seinään. 

Takaosaan rakentelin hyllykölle rakennetta, mutta itse hyllyjä en vielä jaksanut tehdä. Minulla on paljon ponttilautaa, siitä varmaan saa siistit hyllyt, jos en keksi muuta. Roskapuutakin on toisaalta paljon kaikenlaisista purkuprojekteista.

Kaikki kiinnittäminen vaatii ensin jonkin puun asentamisen, sillä seinät ovat heppoista ponttipaneelia. Ensin täytyy ruuvata kiinnityspuu rakenteisiin, sillä seinäpaneeli ei varmaan mitään kestä, eikä siihen oikein haluakaan runsaasti reikiä tehdä.

Halusin takaseinän ikkunan eteen pöytätason, siihen löytyi lähes täydellinen täyspuinen pöytälevy vanhan saunan eteisen välikatosta. Muutama sentti vain piti lyhentää moottorisahalla, niin tuli juuri passeli. Aina sitä kaipaa laskutasoa, ja tuo toimii ruukutuspöytänäkin. Lattiassa on kätevästi raot: multa saa karista suoraan alla olevaan maahan.

Projektin jatkoa seuraa, kun ehdin jatkaa she-shedini parissa.

Loppuun iloinen uutinen. Heinäkuussa satoi kuitenkin sen verran, että kirjoukonhattu on jaksanut ponnistaa kaksi kukintoa! Tämä ei ole moneen vuoteen kukkinut lähes ollenkaan. Muutenkin se on heiveröinen ja kitulias – kuvasta näkee, että akileijatkin ovat tätä korkeampia, mutta tämä oli silti mukava yllätys.

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Purppuranpunaisten silmälasien läpi

 Elokuussa on puolensa. On monta purppuraisena kukkivaa kasvia!

Ensinnäkin on lemppariväriset tuoksuherneet. Lajike on suunnilleen 'Wiltshire Ripple', tosin siinä on vähän muutakin geeniperimää.

Toinen onnistuminen yksivuotisten kanssa on tumma unikko. Ystävä lähetti 'Black Peony' -pioniunikon siemeniä viime vuonna, kylvin ne astioihin, sillä ikinä ei ole kukkapenkeistä noussut mitään, kun olen niihin tuon lajikkeen siemeniä viskellyt. Astioissa ne kukkivat ja keräsin visusti talteen jokaisen siemenkodan. 

Heittelin kaikki siemenet kasvimaan nurkan istutusalueelle, joka on uusi, joten siinä oli paljasta multapintaa. Viimein unikoita iti ja muistin jopa kastella niitä samalla, kun kastelin kasvimaata. 

Heiveröisestä kasvusta päättelen, että useimpien unikoideni kohtaloksi on koitunut kuivuminen. Nämäkään eivät mitenkään olisi selvinneet elossa ilman kastelua, sillä pikku taimien kuivumista sai todistaa päivittäin siitäkin huolimatta, että kastelin. Olen yllättynyt, sillä miellän unikot kuivan paikan kasveiksi.

Samassa penkissä kukkivat pallerolaukat ja isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Viereisessä penkissä kukkii syysleimu 'Natural Feelings'. Hienon värinen. Taustalla on syreenileimu, joka on sama kuin syysleimu, mutta tarkoittanee sen vanhoja maatiaiskantoja, jos olen oikein ymmärtänyt.

Leimun vieressä kukkii lupiini – kiintoisa ajankohta. Sain niitä viime syksynä kolme, mutta kaksi taimea taisi joutua vesimyyrän suuhun. Lajike kuuluu sarjaan "Woodfield Hybrids" eli monen värisiä risteymiä. Tämä yksi on ihan kivan värinen. Laonneet heinänkorret ovat isohelmikkää.

Mustin nimikkolilja numero 2 (pantterililja kukki jo heinäkuussa) on risteymälajike 'Black Beauty'. Sen edessä kukkii keltakaunokki.

Molemmat syysvuokot, jotka ovat pysyneet hengissä, kukkivat. Ihanaa! Tämä meni kyllä jo loitolle purppurasta.

'September Charm' on tummempi. Yleensä tämä kukkii nimensä mukaisesti vasta syyskuussa.

Isompi ihme nousee sen juurelta. Japaninhiirenporras! Ehdin jo julistaa sen kuolleeksi. Se on kärsinyt kuivuudesta lähes kaikki nämä vuodet, mutta on sentään sinnitellyt elossa ainakin kymmenen vuotta tuossa. Nyt se nousi – elokuussa!

Kuivaa on silti edelleen. Se näkyy esimerkiksi kituliaista ja nuupottavista punalatvoista. Ne kaipaisivat kosteampaa. Tämä on täpläpunalatva 'Atropurpureum'.

Onneksi kärhöt tuntuvat pärjäävän. Tarhalyhtykärhö Pricess Kate on niin tavattoman ihana!

Tarhaviinikärhö Avant-Garde vasta ihana onkin, sillä se yltää jo ison verkkoaidan huipulle asti. Olen jakanut tätä kahteenkin kohtaan aidassa, mutta toinen yksilö juroo. Syynä lienevät vesimyyrät, tässäkin. Yksi alppikärhö on tästä vuoden sisään hävinnyt ja moni muukin kasvi on varsin pienilehtinen ja himmailee. Syyksi voi helposti arvella sen, että juuria on syöty.

Onneksi tämä yksi on näin kookas. Illalla, kun aurinko paistaa kukkien takaa, se on kuin taideteos.

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Syysleimu ja syreenileimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tuoksuherne Lathyrus odoratus

Täpläpunalatva Eutrochium maculatum

Viikonloppu Pohjois-Karjalassa

 ja vähän Kainuun puolellakin, sekä Savossa.

Nurmeksen vanhassa kauppalassa oli taas avoimet ovet. Parin vuoden tauon jälkeen lähdin taas sinne ja pidin luennon sekä opastettuja puutarhakierroksia. Harmi vain, että en yhtään muistanut kertoa niistä täällä etukäteen, ehkä joku olisi ollut liikkeellä sillä suunnalla!

Nurmeksen kauppalassa on paljon hienoa. On hyvin säilyneitä puutaloja isoine tontteineen. Kauppala sijaitsee korkealla harjulla kahden järven välissä, joten järvi näkyy ihan harjun keskelläkin. Ihanan demokraattista, kun jokaisella asukkaalla on järvinäköala!

Sitten on koivut, jotka kuuluivat kaupunkikuvaan alusta saakka. Kauppala suunniteltiin paloturvalliseksi. Teiden tuli olla leveitä. Koivujen ansiosta tunnelma on lehtevä.

Jalankulkijoille ja pyöräilijöille on lisäksi omat koivujen reunustamat väylät mukavasti erillään autotiestä. Kuvassa on yksi kauppalan kauneimmista rakennuksista, jugendtyylinen rukoushuone.

Nurmekseen pitäisi joskus päästä ruskan aikaan, kun kaikki koivut ovat keltaisenaan!

Kauppalassa on rukoushuoneen lisäksi kirkko, joka on hieno maamerkki. Sitten on pienempi ortodoksikirkko. Monet näistä rakennuksista ovat auki avointen ovien päivänä.

Lisäksi pihoilla on pop-up-kahviloita ja kirpputoreja.

Syysleimut kukkivat Pohjois-Karjalassa ja -Savossa sekä Kainuussa niin komeasti, että kateeksi käy. Ukonhatutkin viihtyvät, kun minulla ne tuppaavat näivettymään.

Elävää musiikkiakin tarjoiltiin.

Harju on hiekkaa, mikä näkyy kauppalan reunalta alkavasta mäntykankaasta. Puistomaisessa rinteessä on monitoimitalo, kirjasto ja museo. Siellä myös luennot pidettiin tällä kertaa.

Harjua pitkin pääsee entisten kirkkojen paikalle ja sankarihaudoille. Entisiä kirkkoja on kolme, sillä venäläiset polttivat ensimmäisen, seuraava lahosi palveltuaan sata vuotta ja sen jälkeinen paloi Nurmeksen kirkonkylän palossa. Uusi ja toistaiseksi viimeinen rakennettiin tiilistä kauppalan puolelle 1800-luvun lopulla.

Tapuli vuodelta 1773 säästyi palolta ja seisoo komeana paikallaan harjulla.

Sankarihaudat koskettavat aina. Karjala on pitkään ollut idän ja lännen välisten taistelujen näyttämö ja se näkyy vaakunassa.

Minua kiinnostavat sukunimet. Tästäkin löytyi yksi Partanen, heitä on paljon. Isäni äidin isä oli Värtsilän Partasia. Isän äidin äiti oli puolestaan Könösten sukua Pälkjärveltä. Mainitsen nimet tässä, jos joku sattuu keksimään, että olemmekin sukua!

Nurmeksen vanhan kauppalan erikoisuus ovat myös palosolat ja palotorit, joiden tarkoitus oli estää tulipalojen leviäminen. Niitä kyllä tehtiin muihinkin puukaupunkeihin, mutta muualla niitä ei ole näin hyvin säilynyt. 

Palosolia reunustavat piharakennukset pihojen perällä, sillä talot ovat katujen varsilla. Palosolat ovat mukavia vehreitä reittejä paikasta toiseen siirtymiseen ilman, että tarvitsee kulkea autoteitä pitkin.

Nurmeksen matalampi maamerkki on kauppalantalo, upea puu-jugendrakennus. Se on vastikään kunnostettu ulkoa.

Sisällekin pääsi kurkistamaan, siellä remontti on vielä kesken. Tässä on valtuustosali.

Uimarantoja on keskustassa useita, enkä onnistunut ottamaan yhdestäkään kuvaa, vaikka istuskelin rantakahvilassa nauttimassa kookosjäätelötuuttia kuumana päivänä. Otin kuvan vain satamaan johtavasta hienosta pihlajakujasta. Satamassa on pienveneitä ja muutama venevaja, kaunis paikka kaiken kaikkiaan.

Pihojen kasveja ihastellessa yhtä paljon huomiota vie ihana järvimaisema, joka siintää milloin missäkin suunnassa.

Yöpymispaikkani oli Nurmeksesta pohjoiseen ystävän luona. Hänellä on vanha kansakoulu, jonka isossa sivurakennuksessa on viihtyisä vierashuone, lisäksi on jättimäinen jumppasali puolapuineen ja veistoluokka, jos tekee mieli alkaa yhtäkkiä puuhailla jotain. Pääsin oppimaan lautanauhan tekoa, siihen ei tosin tarvittu veistoluokkaa.

Pihalla on niittylämpäreitä. Ruusuruoho viihtyy täällä kadehdittavan hyvin.

Päärakennus on uudessa kauniissa maalissa. Huonekorkeus on melkoinen!

Matkani jatkui Hiidenportin kansallispuiston tuntumaan ja hiukkasen Kainuunkin puolelle.

Nämä erämaapaikat ovat vaikeita kuvailla. Ne pitää vain elää. Kun kymmeniin kilometreihin ei ole muuta kuin luontoa ja eläimiä; ihmismassat, asfalttitiet ja katuvalot ovat kaukana – kaukana kavala maailma. Västäräkki katseli kivellä virran soljumista

Kainuun maisemaa.

Sitten aloin pikkuhiljaa valua etelää kohti. Hitaasti, jotta ehdin viipyä mahdollisimman pitkään kauniissa Pohjois-Karjalassa. 

 

Tässä ollaan vielä Valtimolta pohjoiseen.

Hämmästykseni oli suuri, kun lähes heti Pohjois-Savon rajan ylitettyäni alkoi vihmoa ja sade yltyi rankaksikin. Muutamasta yllä olevasta kuvasta näkee, millainen sää oli samana päivänä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Tuli mieleen Hiidenkiven puutarhan Minna, joka on sadatellut jo toista runsassateista kesää peräjälkeen, kun muu Suomi on kärvistellyt kuivuudessa.

Myös Nurmekseen Pohjois-Savosta tulleet bussilastilliset vieraita kertoivat sadetta tulleen sinäkin päivänä ihan rankasti matkan varrella, kun Nurmeksessa ei voinut kuvitellakaan, että jossakin on satanut. Tämä on outoa ja vaatii tarkempaa tutkimista. Ei kai sade voi noudatella maakuntarajoja.

Joka tapauksessa halusin koukata Rautavaaraan, kun en ollut siellä koskaan käynyt. Kaunista oli!

Aikaisin tänä aamuna heräsin Mäntyharjulla. Napsin muutamia kuvia ennen aamukuutta Taidekeskus Salmelan ympäristössä.

Sepä on hieno paikka. Mutkitteleva matkailu kannattaa.

Luentoni luonnonkasveista ja lempiväreistä puutarhassa on katsottavissa Nurmeksen You Tube -kanavalla kahden viikon ajan, tässä linkki: KLIK.