Tammikuun kalenteripoika

 Hyvää alkanutta vuotta!

Tammikuun kalenteripoika on kotipantteri Musti, 19 vuotta. Toisin kuin nuorempi Ransu, käy Musti tunnollisesti vessassa ulkona, vaikka sisävessakin olisi. Sitä se käyttää vasta, kun on lähemmäs 20 astetta pakkasta.

Sitten Musti siirtyy seuraavaan tärkeään ulkopuuhaan.

Myyrien ja hiirien kyttäämiseen. 

Otin nämä jutun ensimmäiset kuvat eilen, kun oli ihana auringonpaiste. Tyyntäkin oli. Senpä vuoksi eilen aamuvarhaisella mittari näytti –12,9 astetta. 

Eipä siinä mitään, mutta lauantain myrsky aiheutti meidän saarella, kuten monessa muussakin paikassa, neljän vuorokauden sähkökatkoksen. Kaikki eivät ole vieläkään saaneet sähköjä takaisin. 

Olin katkon alkaessa kaupungissa ja saavuin sähköttömään, kylmään kotiin tiistai-iltana. Sain sisälämmön hilattua nollasta +3,3 asteeseen ennen kun menin nukkumaan. Aamulla se oli taas lähellä nollaa. Oli hilkulla, että sain pelastettua sisäkasvit ja vesipumpun ennen kuin ne jäätyivät.

Sähkökatkoa lukuun ottamatta myrsky ei tehnyt kovin suuria tuhoja. Reilun vuoden takainen hirmumyrsky hajotti sitä sun tätä, mikrosaunani kattokin lensi silloin pois. Mutta silloin keskituuli ylittikin 33 m/s, nyt se oli vaivaiset 31 m/s.

Vanhan talon yläpuolella vinoon kasvanut tuomi, jonka kaatamista olin välillä miettinyt, oli kellahtanut. Onneksi se kellahti siihen suuntaan, jonne olikin vinossa, sillä suora pohjoistuuli olisi muuten voinut painaa sen suoraan vanhan talon nurkkaan vieden räystästä mukanaan. Nyt se ei onnistunut edes irrottamaan räystäskettinkiä paikoiltaan. 

Toisaalta kun suoraan pohjoisen suunnassa on metsäinen mäki, tuppaavat pohjoistuulet aina kiertämään tähän länsiluoteen kautta.

Havukasan alla talvehtii persianparrotia. Nyt se saa paremmin valoa, minkä vuoksi olin tuomen kaatamista suunnitellutkin.

Siinäpä ne tuhot olivatkin. Kylmässä eteisessä olevan pakastimen sisältöä olen yrittänyt saada syötyä pois kahdesta syksyisestä pitkästä (mutta ei näin pitkästä) sähkökatkosta asti, mutta en usko, että siellä on mitään suorastaan pilaantunut. Lämmittämätön, eristämätön eteinen oli pakkasella, kun tulin. Jatkan vain pakastimen syömistä tyhjäksi. On kumma juttu, kuinka paljon tavaraa pienikin arkkupakastin vetää.

On ihan kivaa, että on sahaushommaa tiedossa. Se lämmittää mukavasti. Eilen en ehtinyt, oli ikkuna-aukkojen suojapressujen takaisin kiinnittämistä ja talon lämmittämistä (sähköt palasivat eilen puolenpäivän maissa). Tänään tuulee niin, että sahailen mieluummin tyynempänä päivänä. Luntakin tuiskuaa, yyh.

Mustin lempipaikka, keittiön pöytä, on taas lattialämmitetty, kun sen alla oleva patteri toimii. 

Tällä hetkellä pantteri tuhisee ruokaperäisillä sängyssä untuvapeiton alla.

Pysykää lämpiminä ja muistakaa syömisen ja levon lisäksi juominenkin! Vaikka on kylmä, tarvitsee niin pantterin kuin ihmisenkin elimistö riittävästi nestettä.

Persianparrotia Parrotia persica

Tuomi Prunus padus

Joulukuun kalenteripojat ja kevätkalenterin ensimmäinen luukku

 Tästä se taas lähtee: kevään odotus! Tässä osoitteessa on kevättä tosin odotettu jo viime kevään loppumisesta lähtien, kiivaammin elokuusta alkaen ja koko ajan yltyen. Enää pari kuukautta! (ja rapiat)

Kalenteripojista ei juuri nyt ihan hirveän aktiivisia kuvia saa. Tai saisi, jos säntäisin kameran kanssa ulos äkkiä silloin, kun pojat käväisevät ulkosalla. Nopea pitäisi olla, eikä kameraa oikein tule ulkoilutettua. Eilen kanttasin paahdepenkin (ja tänään kanttausura on täynnä vettä kuin kanaali, siitähän voisi ottaa kuvan).

Ransu viettää isoimman osan päivästä sängyssä. Jos osaa tarkasti katsoa, on kuvassa myös Musti, nimittäin kohoumana untuvapeiton alla.

Mustin korva näkyi peiton reunan alta, mutta en saanut siitä tarkkaa kuvaa. Tässä kuitenkin todistusaineistoa Ransun tuhinasta.

Musti on reippaampi ulkoilemaan, mutta viihtyy myös keittiön pöydällä tarkkailemassa tiluksiaan lattialämmityksestä nauttien. Ikkunan alla on nimittäin patteri, vaikkakin pienelle lämmölle säädettynä, joka lämmittää pöydän mukavaksi kissan tassuille. Pääosin täällä lämmitetään puilla, nytkin on keittiön hellassa tuli.

Pöydän päällä ovat viimeiset tomaatit, jotka keräsin kompostissa kasvaneista taimista sisälle kypsymään, ja ruukkutomaatti, jonka loput hedelmät söin juuri äsken. Seuraavaksi voisi tuon melko paljon tilaa vievän sisustuselementin nakata kompostiin.

Ja sitten kevätkalenteriin; jokavuotista hyvää traditiota on turha lopettaa.

Viime maaliskuun ensimmäisenä päivänä kevät oli jo lähtökuoppia pidemmällä, niinpä puistolumikello 'Viridapice' oli näin pitkällä. Hämmästyn, kun en ollut tätä kuvaa tuolloin julkaissut. Taisi olla niin paljon muutakin raportoitavaa.

Nythän on niin lauhaa, että lumikelloja saattaa kohtapuoliin nousta. En ole huomannut tarkistaa, mutta mukulaleinikkien lehtiä on jo puhjennut. Aika kivaa, kun uutta kasvua puskee maasta.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Marraskuun kalenteripoika

 Musti tarkastelee tiluksiaan asiantuntevasti.

Tässä ollaan metsäpuutarhassa mäntyjen katveessa.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' kukkii vielä aika hyvin, ja syyssahrameita on tuossa Mustin kuonon kohdalla. Oikealla on sinikataja.

Kalenteripantteri ei huomaa, että takaoikealta hiipii pieni häirikkömanuli.

Se lähestyy... Mustin korva ei värähdä. Minusta kummallakin on kuulo huonontunut, mutta ei kai se ole ihmekään, kun poikien iät ovat 17 ja 19.

...

... ja Musti vain miettii, mihin suuntaisi seuraavaksi.

Kohta pantteri on pulassa.

Nimittäin manulin taktiikka on häiriköidä puremalla hännästä.

Äh! 

Musti toivottaa turvallista marraskuuta ja varokaa takapiruja!

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Lokakuun kalenteripoika

 Toissa päivänä vietettiin vuotuisia superjuhlia.

Sankari on voipunut. Pikkuinen Ransupoika täytti 17 vuotta. Uskomatonta, että pieni manulinpentuni, Mustin pikkuveli, on jo papparainen. Juhlimme rankasti, sillä samalla oli Ransun nimipäivä – hän on virallisesti Franz Sanchez – ja minunkin nimipäiväni.

Lauantaina oli myös maailman eläinten päivä. Meillä sitä vietettiin sängyssä, sillä tuuli yltyi ja puuskat olivat kovia, vaikka mitään myrskyä siitä ei kehkeytynytkään.

Musti joi eläintenpäiväkermat.

Tänään on kaunis, lähes tyyni ja melko aurinkoinenkin päivä. Kalenteripoika toivottaa leppoisaa lokakuuta!

Päivän ruusu on yhtä söpö kuin Ransu ja sävykin on sama kuin Ransun kielessä: köynnösruusu Pierre de Ronsard eli Eden eli 'Meiviolin'.

Syyskuun kalenteripoika

 Syyskuun hurmuri

Musti on niin onnellinen, kun pääsimme kotiin kaupungista lusimasta. Tässä Musti esittelee 'September Charm' -syysvuokkoa ja 'Bev Foster' -tähtipelargonia.

Onhan tänne tullut uusiakin kasveja. Todistusaineistoa taustalla.

Nurmikko oli kasvanut pitkäksi. Myyrät tulevat paremmin esiin, kun mamma leikkaa nurmikkoa. Yksi myyrä jo vilisti ruohonleikkurin tieltä, mutta Musti ei juuri sillä hetkellä ollut siinä valmiina.

Musti muistuttaa, että proteiinin lisäksi ikäpantterit tarvitsevat vihreitä versoja.

Kaikenlainen kyttääminen on myös hyväksi ja muutenkin tärkeää.

Keittiön pöydällä voi kytätä vuoron perään mammaa ja naapureita.

Lepo on tärkeää, jotta jaksaa syödä, kytätä ja myyrästää.

Sopivaa syyskuuta!

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tähtipelargoni kuuluu kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä

Elokuun kalenteripoika

 ja söpöliini

Pikkuinen pörröinen oravanpoikanen on näkynyt parina päivänä puutarhassa. Se on niin hömelö, ettei tajua pelätä minua ollenkaan. Niinpä minun piti sanoa sille, ettei tällä tontilla kannata oleilla, muuten elinaika jää kovin lyhyeksi.

Kyllähän tiedän, että oravat ovat hirmuisia linnunpesärosvoja ja pikkulintujen vihollisia, mutta tuollaisen söpöyden edessä ei voi kuin heltyä.

Suurin uhka oravanpennulle on tietysti aktiivinen senioripantteri Musti. Tässä se kyttää yhdellä vakiopaikoistaan. Saalista tulee joka päivä – tai useammin yö: vähintään pari myyrää, joskus neljäkin, ja yhtenä päivänä kahdeksan. Musti tuo niitä eteiseen kovaäänisesti kailottaen: täällä olisi katsottavaa!

Hauskaa kyllä, kuvassa Mustin takana näkyy viraton myyränloukku Supercat. Onkaloista ei enää noussut saalista, niinpä laitoin sen katokseen odottamaan syksyä. Luulen kyllä löytäneeni pari uutta myyrän onkaloa viime päivinä, joten voisinkin asettaa sen taas jompaankumpan niistä ja katsoa, kuinka käy. 

Se tässä on tullut selväksi, että yksi aktiivinen 19-vuotias kissa päihittää myyränloukut mennen tullen.

Musti viettää ulkoilmaelämää lähes vuorokauden ympäri. Pari kertaa yössä se käy vieressäni nukkumassa, kunnes on taas aika siirtyä ulkohommiin. Illalla se tulee kylkeeni nukuttamaan minua, usein komentaa minua nukkumaan, jos en ole jo menossa sänkyyn. 

Kuvassa Musti esittelee preeriaa / ruusutarhan yläosaa.

Preerialla on nyt täyteläinen tunnelma. Tähkähelmikät huojuvat tuulessa, pietaryrtti, mäkimeirami ja ahdekaunokki kukkivat ja ovat täynnään pörriäisiä ja perhosia.

Preerian alkukesän tähtihetki jäi kokonaan raportoimatta, kun oranssikeltano hehkui sinisen raunioyrtin kanssa – täydelliset vastavärit. Tuolloin tähkähelmiköiden kukkaröyhyt olivat vasta nousemassa, ne olivat kapeita ja punaruskeita.

Myyrät ovat tehneet selvää keltakannusruohosta, mutta sen siementaimia löytyy sivummalta. Vesi- ja peltomyyrät kun rellestivät preerialla viime talvena oikein urakalla. Kiinnostavaa havainnoida, mikä kaikki niille maistuu. Vaikka ikävääkin, kun kasveja häviää.

Pojilla on täysin vastakkaiset strategiat. Ransu tietää, että saalista saa suoraan ruokakippoon, kun katsoo mammaa anovasti. 

Sitten voi siirtyä nurmipedille sulattelemaan ateriaa.
 

Täällä on ollut ukkosia ja nytkin jyrisee Rymättylän suunnassa. Toissa iltana tuli laaja ukkosrintama mereltä ja sen etummaisena hieno vyörypilvi. En ollenkaan tajunnut asiaa ennen kuin pilvi oli jo kohdalla ja minulla oli kamerassa väärä linssi, olisi pitänyt olla laajakulma. Pilvi eteni nopeasti, joten tässä vain pikaisesti pihalla räpsäisty surkea otos pienestä osasta siitä. Seuraavassa hetkessä alkoi kaatosade.

No niin, ja nyt alkoikin tämän päivän kaatosade. Musti naukui äsken kuistilla, että sille pitää avata ovi, koska kissanluukusta tullessa märkä turkki tuntuu inhottavalta. 

Hyvää elokuuta ja sopivia säitä!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oranssikeltani Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raunioyrtti Symphytum

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Heinäkuun kalenteripoika

 Varjopaikka ja tuulenvire, ja siihen maate!

Siinäpä Ransun ohjeet hellepäivien viettoon. 

Meilläkin oli parina päivänä jopa vähän yli 30 astetta varjossa, mutta nyt on enää 27. Ransu-paran helleraja on kuitenkin jo 20 asteessa.

Toissa viikolla oli kelvolliset asteet ja silloin täällä oli myös jotain kissoista ymmärtävä vieras, Koratian Jenni. Hän osasi tarjota huomiota, herkkuja ja yösijaa vierestään. Me kaikki jäimme kaipaamaan Jenniä hänen siirtyessään pohjoisemmas saaristossa.

Sitten tuli lämpimämpää ja sitten vielä lämpimämpää. Ransu parkkeeraa näillä keleillä ulko-oven tuntumaan, sillä ovi on pohjoisen suuntaan ja sekä eteinen että kuisti tarjoavat varjoa sekä ovesta käyvää tuulta – mikäli tuulee.

Ransu toivottaa kaikille sopivia säitä sekä viilentäviä varjopaikkoja nurmikolla esimerkiksi ison kuusen alla!

Kuusen katveesta sellainenkin tärkeä asia, että pantterililja, Mustin nimikkolilja, kukkii. Se on taas runsastunut edellisvuodesta. Taitaa viihtyä ja mikäs sen ihanampaa.

Musti ei ehdi poseerata. Myyriä riittää. Supercat-pyydys on jo aikaa sitten jäänyt kakkoseksi, onkalomyyrät tuntuvat tyrehtyneen. Eilen Musti pyydysti yhteensä kahdeksan myyrää, jos pysyin laskuissa. Muutaman yöllä ja muutaman päivällä. Ehkä se ei edes tuo kaikkia näytillekään. Kaikkia se ei myöskään jaksa syödä ja käy välillä pyytämässä minulta vaihtelua ruokavalioon.

Mustin takana on uusi, syksyllä istutettu Austin-ruusu Bathsheba. Ruusujakin riittää esiteltäväksi, mutta mikään kukka ei tietenkään ole tärkeämpi tai arvokkaampi kuin Ransu ja Musti.

Muista myös juoda!

Minulta löytyy Samarinia kaapista, sillä arvelin sen kuuluvan talon tarpeellisiin varusteisiin löydettyäni pihalta kaksi hienoa vanhaa lasista Samarin-pulloa. Vintiltä löytyneestä lehdestä löytyi puolestaan mainos, jossa ylistetään aineen virkistävää ja väsymystä poistavaa vaikutusta. Olen todennut Samarinin oikein mainioksi hellejuomaksi – määrättömästi sitä ei tietenkään saa juoda, mutta se on kivaa vaihtelua kaikkeen muuhun hellejuomastoon (kaivovesi, sitruunavesi, limevesi, laimennetut mehut, piimä, tee, kylmä kahvi jne).

Pantterililja Lilium pardalinum

Kesäkuun kalenteripoika

 ja myyräsaldo

Senioripantteri Musti täyttää 19 vuotta. Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta se on tässä touko–kesäkuun vaihteessa. 

Mustillahan on munuaisten vajaatoiminta ja sen paino tuntuu kevenevän jatkuvasti. Onneksi saan sen kuitenkin syömään päivittäin, lisäksi Musti hankkii mieleistä sapuskaa itsekin.

Nimittäin myyriä täällä riittää. Hankin maaliskuussa Supercat-myyräloukun ja se on pyydystänyt seuraavat määrät välillä 13.3.–31.5.:

6 vesimyyrää

19 peltomyyrää

3 metsämyyrää

2 päästäistä

Oli aika suuri yllätys, että vesimyyrät tyrehtyivät pian maaliskuun päättymisen jälkeen. Ne ehkä viettävät talvikaudet vähän ylempänä rinteessä ( = minun pihassani), näin olen ymmärtänyt, ja siirtyvät kesäksi märemmille laitumille. Se on kai nyt sitten konkreettisesti todistettu.

Sekin on yllätys, että samasta onkalosta on tullut kahta tai kolmeakin eri myyrälaatua. Olen vaihdellut ansan paikkaa eri puolille pihaa sitten, kun yhdestä paikasta ei ole enää tullut pariin päivään mitään. Ne onkalot, joiden olen luullut olevan vesimyyrien, ovat keski- ja loppukeväällä tuottaneetkin muhkeaa peltomyyräsatoa. 

Tämän tontin varsinainen supercat on tietenkin Musti. Eilen aamulla siivosin myyräruokailun jäljet eteisen lattialta. Tänä aamuna huomasin myyrän vatsalaukun kuistin rappusten edessä. Iltapäivällä, kun olin puutarhatöissä, Musti kulki pää pystyssä ohi kantaen pulskaa peltomyyrää.

Kun menin myöhemmin katsomaan, oliko se syönyt sen, oli jäljellä vatsalaukku, suolisto – ja kolme sikiötä. Niitäkin oli kyllä maisteltu, joten en tiedä, oliko siinä ollut kaikki.

Musti saa siis ainakin neljä myyrää yhdellä iskulla!

Olen vasta viime vuosina tajunnut, että hedelmätarhaan istuttamani puiden taimet eivät ole kuolleet kuivuuteen vaan siihen, että myyrät ovat syöneet niiden juuret. Nyt olenkin oppinut istuttamaan uudet puut tähän myyräisään rinteeseen verkon sisään, joka ulottuu 20 cm maan alle. Kuvassa on upouusi imeläkirsikka 'Van'.

Tältä on hävinnyt koristeomenapuu 'Rixi', kuriilienkirsikka, kaksi hapankirsikkaa, joista toinen oli ehtinyt kaksimetriseksi, ja ystäväni varttama herkkuomenapuu. Sen juuristosta ei ollut jäljellä kuin porkkanan kokoinen tappi.

'Musta Rudolf' -koristeompulle kävi paremmin: vaikka sen latva kuivui, versoi se uudestaan tyveltä. Se on edelleen hyvin pieni, joten kaivoin sen tänä keväänä ylös ja vuorasin sen istutuskuopan verkolla.

Paras esimerkki vesimyyrien tuhovoimasta on silti kuusimetrinen luumupuu, joka huojui oudosti viitisen vuotta sitten oikein pahana myyrävuonna. Menin nojaamaan puuhun, jolloin se kaatui, kun juuria ei paljoa ollut.

Ainakin luulen, että näin isoon juuristotuhoon pystyvät vain vesimyyrät, mutta voihan se olla, että peltomyyrätkin syövät juuria, järsiväthän ne kuortakin. Ainakin niitä näkyy olevan valtavasti. Olen tietysti ruokkinut niitä puutarhani maukkailla ja ravitsevilla antimilla ja ehkä tontilleni on muuttanut myyriä kauempaakin, kun myyrien puskaradio on toiminut.

Onneksi rusokirsikan juuristo ei ehkä kelpaa myyrille, sillä se on myös hedelmätarhassa, eikä se ole kärsinyt.

Rohanissa elävä japaninkirsikka 'Royal Burgundy' taitaa myös olla pahan makuinen, sillä yhtenä talvena huomasin, kuinka tämän alle johti käytävä, mutta silti latvus ei ole kuivunut. Sehän on merkki juuriston pienentymisestä.

Olen oppinut istuttamaan kärhöt pohjattomiin ämpäreihin tontin reunoilla ja muissa myyräisissä kohdissa. Tämä 'Guernsey Cream' tulee nyt ensi kertaa kukkaan, istutettu kolme vuotta sitten. Jännittävää!

Myös tässä paikassa on myyriä, sillä tuolla kivimuurin toisella puolella on oja. Tästä muurin edestä on hävinnyt ruusuja ja paljon muuta, mutta viime vuonna istutin uudet kasvit metalliverkolla vuoraamiini kuoppiin. Särkynytsydän 'Cupid' on tavattoman kaunis. 

Kevätesikot kasvavat viileänä keväänä hurjasti korkeutta, sanoo 81-vuotias puutarhuriystäväni ja tänä keväänä olen saanut todeta asian näin olevan. Nuo ovat polvenkorkuisia!

Tarhaomenapuita minulla ei näin ollen ole muita kuin tämä vanha 'Åkerö', mutta se riittää. Kukinta alkaa juuri. Taustalla näkyy saarni, niihin puhkeavat lehdet myöhään.

Preeria on surullinen tapaus, sillä tämäkin on kohta, jossa myyrät asustavat. Vain tässä kivien vieressä ja metalliverkolla ympäröitynä on tallella joitakin kasveja. Etualalla on upea tarhatulppaani, jonka sain kollegalta nimellä 'Didieri'. 

Taustalla on kermanvaalea niittyleinikki; ainoa siemenestä kasvattamistani taimista, joka on enää elossa, se kun kasvaa kahden kiven kainalossa. Ilmeisesti myyrät eivät sitä huomanneet. Harmillista, mutta ehkä saan siitä siementä ja voin aloittaa siemenkasvatuksen uudestaan.

Siemenestä kasvattamani valkokukkaiset 'Hula Dancer' -rohtopunahatut ovat kaikki hävinneet samalta alueelta. Huomasin aiemmin keväällä tuolla puuhaillessani, että jalat uppoavat onkaloihin. Harmittaa vietävästi, kun olin pari vuotta kasvatellut taimia enkä ehtinyt nähdä niiden kukkia. Ehkä joskus uusi yritys paremmalla onnella. Jatkossa kaikki istutukset tällekin alueelle menevät metalliverkkojen sisään.

Onneksi on hirveän paljon kaikkea kaunista kumminkin. Tässä on päivän kuva muotopuutarhasta, 'Åkerö' -omenapuun penkistä.

Ja onneksi on kalenteripojat, super-Musti ja pehmo-Ransu!

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kärhö Clematis

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhaomenapuu Malus domestica

Tarhatulppaani Tulipa gesneriana