Juhannustunnelmat

 Perinteiset sellaiset.

Raunioyrtti rehottaa sinisenään. En ole varma, onko tuo ruotsin- vai tarharaunioyrttiä. Raparperi kukki jo, mutta en vieläkään ole ehtinyt taittaa siitä ensimmäistäkään lehteä piirakkaan tai mehuksi.

Varsin perinteistä tässä taloudessa.

Sinisen lisäksi tarvitaan valkoista, niin kauniina liehuvat liputkin saloissa. Juhannusruusu kukkii kerrankin juhannuksena, eikä viikkoa tai jopa kahta ennen.

Tuoksu on pökerryttävä; makeaa parfyymiä. Kova pörinäkin kuuluu tästä valtavasta puskasta, kun kymmenet elleivät sadat kimalaiset pörräävät kukissa.

Kaikkialla on kovin vehreää ja kukkaisaa.

Ransulla on asiaa...

Muista maistaa seitsemää yrttiä! Tai kissanminttua ainakin.

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kissanminttu Nepeta cataria

Raunioyrtti Symphytum

Ruusuntuoksuinen juhannus

 Moni ruusu, joka yleensä kukkii vasta juhannuksen jälkeen, näytti nuppujaan jo kesäkuun alussa, kiitos toukokuun helteiden. Siitä pitäen on nuppujen kehitys ollut äärimmäisen hidasta, kiitos kesäkuun viileyden.

Tokihan tässä ruusuja on ollut kukassa: juhannusruusu, papulanruusu, 'Tove Jansson'. 

Kuvan tarhakurtturuusu 'Syke' yllätti aloittamalla kukinnan jo viikkoa ennen juhannusta. Tämä kukkii syksyyn saakka, joten tämän kesän kukkamäärä tulee varmaan olemaan hyvä. 'Syke' on kotimaista jalostustyötä ja lajikkeen kukat ovat ihastuttavat löyhän pallomaiset.

Ai niin – onpa valkokukkainen neilikkaruusukin jo aloittanut, en vain ole muistanut ottaa siitä kuvaa. Kurtturuusun perimää on siinäkin.

Taustalla 'Syke', edessä ketoruusuruoho, josta olen niin onnellinen! Monet kerrat yritin sitä puutarhaani saada siirtämällä ystävien pihoista, kylvämälläkin. Ei tärpännyt, paitsi sitten, kun hankin elinvoimaisen taimen Sotkamon Taimistolta. Tämä on sen tuottama siementaimi. Itse emotaimi on tänä kesänä jo valtavissa mitoissa. Ruusuruoho on tietenkin täydellinen ruusujen välikasvi ruusutarhaan.

Ruusutarhassa ei vielä kovin ruusuisaa ole. Jostain syystä suurin osa Austin-ruusuista on huonossa hapessa. Leikkasin ne elinvoimaisen silmun yläpuolelta joskus huhtikuun lopussa, mutta sen jälkeen ne versot, joissa oli elämää, näyttävät pääosin kuolleen. 

Onneksi täysin kuolleita ruusuja näyttää olevan vain yksi, joten toivon, että kesän mittaan ruusut ehtivät kasvaa ja kerätä elinvoimaa. Versoja on kasvussa, mutta hyvin hitaasti.

Ruusutarhassa kukkii vuodesta toiseen hyvin matala kameliajasmike, sen takana on 'Syke'. Taustalla on kasvimaa.

Onhan toki ruusutarhassa heleäorjanruusu, se kukkii parasta kukintaansa! Kuvasta voi ehkä tajuta, miksi oli hyvä idea nostaa se pergolaan; orjanruusu kasvaa aivan valtavaksi, kun versot ovat monimetrisiä. Korkealla sen kaartuva kasvutapa pääsee oikeuksiinsa ja versot ovat myös poissa rötköttämästä laajasti joka suuntaan ja tarttumasta vaatteisiin ja ihoon inhoilla koukkupiikeillään. 

Jotakin matalaa oksaa minun oli tarkoitus leikata, kun huomasin ruusutarhaa kitkiessäni kurjenmiekan jäävän ruusun varjoon. Pitää muistaa hakea oksasakset, niille taisi olla käyttöä jossakin muuallakin – kun vain muistaisi, missä.

Orjanruusuja kasvaa täällä kaikkialla. Minun pitäisi kitkeä niitä ahkerammin, sillä herkulliset kiulukat maistuvat minun lisäkseni linnuille ja taimia nousee ympäri ämpäri. Taustalla on hedelmätarhassa toistaiseksi tarkoituksella kasvava yksilö.

Siitä tulikin hyvä aasinsilta kurkata hedelmätarhaan.

Sielläkin tuoksuu jasmike, sillä tontin yläreunan 'Tähtisilmä' -loistojasmikkeet kukkivat parhaillaan ja niiden seuraan liittyy kohta toinen, isompi kameliajasmikkeeni. Jasmikkeiden edustalla hehkuu valamonruusu.

Siitä huolimatta, että se leviää, se on yksi ihanimmista ruusuista. Tuolla kivikkoisessa ylärinteessä saa levitäkin!

Valamonruusun kukan hehku on omaa luokkaansa. Yhdistettynä kellanvihreisiin lehtiin se on vastustamaton.

Oli pakko laittaa vielä tämäkin kuva, sillä kukan eri vaiheissa siinä on eri sävyjä. Väri hehkuu kauas – ja valloittaa sydämet.

Toissapäivänä oli puhetta ystävän kanssa tämän nimestä. Käsittääkseni tällä ei ole mitään tekemistä Valamon kanssa, vaan nimi on käännös ruotsalaisesta "vallmoros" -nimestä. Suomalainen nimi voisikin siten olla valmuruusu tai unikkoruusu.

Hillitympää ja hienostuneempaa sävyä tarjoaa punalehtiruusu. Tästä olen niin onnellinen: siemenet lähetti Päivänpesän elämää -blogin Katja. Taimista riitti muutama istutettavaksi pitkin tontin reunoja peuraesteeksi, ne vain kasvavat hyvin hitaasti kuivassa ja huonossa maassa. 

Parhaalle paikalle pääsi taimirypäs: tässä mäntyjen alla ruusu on päivittäisen puutarhakierroksen reitillä, lisäksi seurana on mm. siniharmaita pallohopeakuusia, joihin punalehtiruusu sointuu täydellisesti. Sen nimen pitäisi olla harmaalehtiruusu. Männyn runko jäkälineen on myös aika nappi tausta.

Tässäkään ei mikään loistomaa ole, vaan erittäin tiukkaa savea. Ruusu on jo minun korkuiseni ja joka vuosi siinä on vähän aiempaa enemmän kukkia. Kuvasta voi nähdä punaisia versoja kasvamassa ylemmäs, ruusulla taitaa olla kasvuspurtti menossa.

Nämä kukat! Ja sitten siniharmaat lehdet. Täydellisen kaunis ruusu!

Yksi Austin voi selvästi paremmin kuin muut. Ensimmäinen kohta kukassa on Emily Brontë eli 'Ausearnshaw'. Ihanaa haileaa persikkasävyä luvassa!

Brontë elää ruskopenkissä ja sen lähelle siirtämäni äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag' kukkii edelleen – tietenkin, nythän on sen luonnollinen kukinta-aika keskellä kesää eikä toukokuussa. Rakastan näitä pallokukkia! Taidan ostaa toisen eri värisen ensi vuonna, jos näitä taas tulee Nauvon ruokakauppaan. 

Samettina pohjalla on eilen aamulla ensimmäisen kukkansa avannut ranskanruusu 'Tuscany'. 

Koska kukka oli illalla jo eri näköinen, oli pakko kuvata se uudestaan! Tänä aamuna jo toinenkin kukka on auki. Nupuista päätellen niitä tulee tusinan verran. Aika hyvin viime kesänä istutetulle ruusulle.

'Tuscany' on täydellinen ruusu, jonka historia ulottuu ainakin vuoteen 1600. Tästä on 1800-luvulla jalostettu paranneltu versio 'Tuscany Superb', jolla on hieman kookkaammat kukat ja korkeampi kasvutapa, mutta eivät nämäkään kukat pieniä ole. Lisäksi harrastan historiaa, joten vanhempi parempi.

Onneksi menin siirtämään sen oranssinpunaisen äitienpäiväruusun tämän lähettyviltä, sillä kyllä se pistäisi silmään! Nyt tätä lähin ruusu on yhtä purppuraisen tumma 'Cardinal Richelieu', jonka nupuissa näkyy jo kukkaväriä. Tästä tulee purppurainen juhannus!

Ruusun lähellä kasvaa valkokukkainen kissankello 'Alba', joka on täydellisesti sointuva naapuri. Istutin sen vasta viime kesänä ja taimi on pieni, lisäksi kukat hyvin hentoisia ja niitä on auki vain pari kerrallaan – niinpä kuvaaminen on jäänyt. Nyt oli pakko ottaa kuva kissankellosta ruusu taustanaan.

Täällä tuoksuvat ruusut ja jasmikkeet – toivottavasti sielläkin!

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kissankello Campanula rotundifolia

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Punalehtiruusu Rosa glauca

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Valamonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä 'Splendens'

Akileijamaratooni

Nyt niitä piisaa. Ja anteeksi vain, en pystynyt karsimaan kuvista melkein yhtään pois, niinpä kuviakin piisaa. On akileija-aika!
Nämä kaikki ovat peräisin lapsuudenkotini pihalta kärhökylvöksen purkissa tulleesta salamatkustajasta, yhdestä tai kahdesta vanhasta lehtoakileijasta. Geeniperimässä on vaaleanpunaistakin, kuten näkyy. Neonkeltainen, jota sinnikkäästi kutsun rätvänäksi, on täydellinen vastaväri tuolla keskellä. Rätvänällä olisi neljä terälehteä, joten oikeampi lajimääritys lienee kyläkellukka.

Outoa kyllä, pihallani ei vanhastaan ollut yhtään akileijaa. En voi olla ihan varma, etteikö siemeniä olisi ollut maan siemenpankissa, mutta minusta tämä akileijavyöry on peräisin siitä lapsuudenkotini akileijasta, jonka istutin tähän lähistölle. Siinä on noita sinivioletteja ja vaaleanpunaisia.
Pöntössä pesivät kirjosiepot tänä vuonna.

Lumoavat akileijat, pari koiranputkea ja särkynytsydän – täydellinen varjopaikan yhdistelmä. Jokunen lehtosinilatvakin siellä kukkii.

Tavallisten siniviolettien joukossa on valkoinen, jolla on selvästi Barlow-perimää. Olen istuttanut näiden lähettyville 'Nora Barlow' -lajikkeen ja se on tuottanut lukuisia toinen toistaan ihanampia jälkeläisiä, osa myös emotaimen kaltaisia.

Puna-ailakki on täydellinen kukkakaveri niin monelle, kitken niitä nykyisin tuskin lainkaan. Pikkuinen valkokuusi, jolla on ihanan vaaleat kerkät, on 'Daisy's White'. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja menoa, kun sen näin.

Tummalehtinen ripsialpi on kiva akileijojen kaverina. Sen kukat ovat keltaiset, mutta peurat ovat tähän asti latvoneet ne niin tehokkaasti, ettei kukkia juurikaan ole näkynyt. Saa nähdä, miten tänä vuonna, kun aitani on viimein valmis. Olen kyllä huomannut akileijojen syötyjä latvoja edelleen silloin tällöin siellä täällä. Ihme kyllä, liljoja ei vieläkään ole syöty, eikä koristelaukkoja.
Vaahteran alla vaikeissa kasvuoloissa pärjää lehtoakileijan ja ripsialpin lisäksi ukkolaukka sekä keltapeippi.

Tässä näkyy 'Nora Barlow' ja sen jälkeläisiä, joissa on samanmuotoisia viininpunaisia, tummempia ja vaaleampia, ja tuo yksi lähes valkoinen. Näkyy myös, miksi olen käärmeissäni kääpiömanteleille, sillä ne tekevät tuon saman joka vuosi: lakastuttavat lehtiä todella rumasti kukinnan jälkeen.

Tähän kuistin kulmalle istutin sen ensimmäisen lapsuudenkotini akileijan, ja siinä niillä on nyt sellainen rehotus, että joutuu jo kitkemään.

Seassa pitäisi olla ukkolaukkojen ('Purple Sensation') lisäksi lehtoängelmää, mutta löysin enää vain yhden ja sekin on kitukasvuinen. Tarhakullero jo menehtyi kilpailuun pari vuotta sitten.

Kuistinkulman rehotus, Ransun takajalat esittelevät. Puna-ailakki on suorastaan kylvetty tähän, se on peräisin metsäpuutarha-siemenseoksesta. Sitä voisi hieman kitkeä, sillä seoksen mukana on jokunen aarrekin. Ja kas, ukkolaukkojen seassa on yksi haileampi tavallinen, ne olen siirtänyt muualle, täytyy tämäkin siirtää niin kauan kuin sen vielä erottaa muista.

– Kaivettu ylös tässä välissä –

Tykkään tästä niin, ja vielä enemmän, kun saan kuistin maalattua kukkien sävyihin sopivammaksi.

Olen siirtänyt kuistin viereen pulpahtaneita hyvän värisiä viininpunaisia petticoat-mallisia akileijoja Rohaniin, missä ne sopivat väreihin täydellisesti. Ai niin, ja joku tällainen tuli myös salamatkustajana Huovilan puiston taimen purkista, nyt en enää muista, mikä taimi se oli. Tämä saattaa olla se yksilö. Melko ihana yllätys! Tämän takia akileijojen kitkeminen ennen kukintaa on mahdotonta.

Rohanissa kukkii viimein runsaammin myös ystävän siemenestä kasvattama Aquilegia atrovinosa, tässä on oikea väri mutta hieman väärä kukan muoto siksi lajiksi, mutta on tämä ihana kumminkin, oli mitä oli.

Hurraa – viimeinkin 'William Guiness' kukkii kunnolla! Viime vuonna luulin sen menehtyvän, niin kitulias se oli. Nyt parin vuoden odotus palkitaan. Seurana sillä kukkii koiranputki ja valkoisia tähtihyasintteja.

Siemenestä kasvatetut 'Tower White' -akileijat kuuluvat ilman muuta Rohaniin niin värinsä kuin nimensäkin perusteella. Tummakurjenpolvia ('Samobor') voisi taas hieman kitkeä, mutta ovat ne näyttäviä kukkiessaan massana, pakko sanoa!

Metsäpuutarhapenkissä ennen Rohania kukkii perinteisiä lehtoakileijoja ja illakko. Hempeä tunnelma.

Rohanin tähän päähän onkin jo pesiytynyt yksi hempeä ja yksi siniviolettikin; se täytyy heti kitkeä, väärän värinen! Ihanaa, kun noita laukkoja ei tänä vuonna ole syöty – ihanaa ja ihmeellistä. Näyttävä kookas valkoinen on sorjalaukka 'Mount Everest'. Se nyt ei mitenkään liity Rohaniin, mutta on sopivaa väriä.

Muotopuutarhassakin alkaa olla akileijaisaa. Tuo papukaijatulppaani 'Blue Parrot' on aivan ihmeellinen; se sinnittelee kukassa vieläkin! Juhannuspioni sen vierellä tuli ja meni, tulppaani sen kuin kukkii vain.
Täälläkin pitäisi raivata tuota tavallisinta siniviolettia akileijaa, sillä haluan valkoisten ottavan täällä ylivallan. Sikurit jo raivasinkin, niitä näkyy korkeina kuvassa.

Ystävä lähetti valkoisten lehtoakileijojen siemenet Ameriikasta monta vuotta sitten. Ne ovat tavattoman kauniita, ihan perinteisen lehtoakileijan mallisia, mutta puhtaanvalkoisia. Onneksi ne ovat onnistuneet tuottamaan myös ihan valkoisia siementaimia. Violettikukkainen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' on hyvä pari valkoiselle.

Kuva illan hämyssä, taustalla metsäpuutarhapenkin akileijoja. Edessä täydellinen vanha löytökurjenmiekka "Kulosaari". Se on hyvä kukkimaan, mitä kaikki tarhakurjenmiekat eivät suinkaan ole.
Harmaaminttua täytyy alkaa hillitä. Kauan sillä kestikin lähteä leviämään betoninkovassa savimaassa.

Muotopuutarhastakin löytyy tumma petticoat-mallinen akileija. Nämäkin ovat ihania! Niin vanhanaikaisia. Olenkin ristinyt ne mummonmyssy-mallisiksi. Englanniksi akileijan yksi nimitys kun on granny's bonnet.

Muotopuutarhan värejä, sieltä värikkäämmästä päästä. Keltaisen kurjenmiekan alla kasvaa keltalehtinen mäkimeirami ja kohta tulee kukkaan keltakukkainen Austin-ruusu.

Toinen muotopuutarhan tämän vuoden siementaimiyllätys (aiemmin mainitun punaisen, joista toinen näkyy taustalla, lisäksi) on tämä sinivalkoinen, näitä kaksivärisiä minulla ei ole aiemmin ollutkaan, ellei oteta huomioon William Guinessiä ja hobittipenkin puna-valkoista 'Red Hobbit' -jaloakileijaa. Se onkin muuten nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on tavallisen sinivioletit kukat, mutta ne ovat jättisuuret! Jaloakileijan kukan koko on moninkertainen verrattuna lehtoakileijaan.
Joten en yhtään osaa arvata, mistä tämä on saanut perimänsä. Tämän kaverina kukkii karhunjuuri.

Vaikka omassa pihassani ei ollut akileijaa vanhastaan, löysin saaren vanhaa kantaa erään hävinneen talon pihapiiristä. Otin yhden lehtiruusukkeen ja odotin, millaisia kukkia siihen tulee. Siellä vanhan puutarhan heinikossa nämä eivät nimittäin enää kuki. Tuli aivan ihania: petticoat-mallisia vaaleanpunaisia, ripaus vanhaa roosaa. Tämä on aarre. Ja sietää paahdepenkin olosuhteita eli silkkaa paahdetta ja tiukkaa savimaata. Se kertoo paljon lehtoakileijan joustavuudesta. Vieressä verikurjenpolvea, sekin saaren omaa kantaa.

Vuokko-esikkopuutarhassa kasvaa tumma sysiakileija, hienon värinen.

Puuh, akileijamaratooni alkaa olla lopuillaan. Pojat esittelevät projektini (yhdet kymmenistä): vesitynnyrien maalaus (kesken)...

... talon rimoitus ja maalaus (kesken).

Maitohappojen uhallakin pari tunnelmakuvaa eiliseltä, lähes keskiyöltä: ensimmäinen kiinanpioni, joka ehätti kukkaan, on 'Eskimo Pie'. Se ei tainnut tehdäkään yhtään kukkaa viime vuonna, ja toissa vuonna, heti istuttamisen jälkeisenä kesänä, yhden, mutta missasin sen parhaan hetken kun olin poissa.
Hankin tämän hassun nimen takia ja siksikin, että punaraidallinen kukka kiehtoi. Hirmu vähän ja haileasti siinä niitä punervia raitoja on, mutta ei haittaa. Aivan ihana. Arvelin, että nimi tuli jostakin jälkiruuasta, kuten Baked Alaska, joka on uunijäätelö, tai Ocean Pie, joka on kalaisa uuniruoka, mutta Eskimo Pie ei ole kalaisa uunijäätelö, vaan Amerikan ensimmäinen jäätelöpuikkobrändi.

Vielä toinen yöttömän yön kuva.
Tunnelmallista juhannuspäivää!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kyläkellukka – Geum urbanum
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Puna-ailakki – Silene dioica
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Tähtihyasintti – Camassia
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Valkokuusi – Picea glauca
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum