Luikertelevat lonkerot

 Eli kärhöjen tilanne.

Pitkään odottelin Princess Kate -tarhalyhtykärhön nousemista. Sitten tässä yhtenä päivänä, kun kävelin katajapenkin ohi, huomasin sen kiemurtelevan ihan toisessa suunnassa kuin pitäisi. Elossa on hyvinkin, ja kauniisti kukassa! 

Mutta siinä missä kärhön oli tarkoitus kiivetä katajan runkoa pitkin, se on lähtenyt vastakkaiseen suuntaan valloittamaan maailmaa. Tukenaan se käyttää mm. marhanliljan varsia sekä kaikkea sitä rehotusta, jonka vallassa tämäkin istutusalue on, kertaakaan kun en ole ehtinyt sitä vielä kitkemään.

Monimetrisiä lonkeroita ei enää saa irrotettua rehotuksesta, mutta saahan kärhöstä kuvia näinkin. Etenkin zoomlinssillä. Princess Katen kukat ovat satumaisen kauniit.

Seuraava kaunotar löytyy Rohanista: 'Madame Julia Correvon', tarhaviinikärhö. Se on sentään kasvanut köynnöstukeensa ja siitä ylöspäin tylppöorapihlaja-aitaan. Leikkasin orapihlajia ja onnistuin olemaan tuhoamatta kärhöä. Piikkinen puska näyttää olevan erinomainen kärhötuki.

Muotopuutarhan köynnöskaaressa kukkii 'Polish Spirit', tarhaviinikärhö tämäkin. Nämä ovat ihania loppukesän sulostuttajia.

Muotopuutarhan tähtiesiintyjä on tänä kesänä ollut 'Comtesse de Bouchaud'. Se kasvaa seuraavassa köynnöskaaressa, oikealta kärhön luokse kurkottelee rinneakebia.

Jossain välissä heinäkuuta kärhössä oli niin paljon kukkia auki samaan aikaan, etten olisi uskonut sellaista näkevänikään. Onneksi myyrät eivät löytäneet tämän juuria talvella, sillä aika moni kärhö on talven mittaan kuollut nimenomaan niissä paikoissa, joissa on tunneliverkostoa.

Yksi menehtyneistä on tarha-alppikärhö Country Rose. Se kuoli jo toissa talvena. Tänä kesänä tieni vei Mustilan taimimyymälän ohi ja sieltä olin kärhöni alun perin hankkinut. Nyt sitä ei ollut valikoimissa, mutta löysin ihastuttavan 'Hakuree' -kärhön, joka on ehkä tarhakellokärhö. 

Ehdin istuttamaan sen vasta viime päivinä, onneksi juuristossa näytti olevan vielä hengen pihinää, vaikka taimi kuivui pahoin elokuun alkuviikkoina. Tällä kertaa vuorasin istutuskuopan jyrsijäverkolla. On muuten aika hankalaa kaivaa sitä maahan korkeaksi kasvaneiden kasvien välissä, mutta hiellä, ruusunpiikeillä ja joillakin kirosanoilla onnistuin.

Tämän kärhön ei pitäisi kovin korkeaksi kasvaa, sen luulisi olevan juuri nappi kasvupaikalleen reilun metrin korkuisena. Toivon tälle nyt pitkää myyrätuhotonta ikää.

Köynnösmajan kaksi kärhöä ovat elossa, 'Miss Bateman' -oletettu (ei vielä kertaakaan kukkinut) ja tämä 'Blekitny Aniol'. Jossain vaiheessa kesää raportoin tämän lähteneen kiemurtelemaan pitkin majan takana kasvavien vaahteranvesojen varsia. Vesat raivasin sitten aika pian ja kiinnitin kärhön verkkoonsa, jossa se nätisti kukki.

Tämäkin erikoisuus täytyy esitellä: kamtšatkankärhö.

Sen pienet mustat kukat ovat karvapeitteisiä kelloja. Tänä kesänä kärhö ylsi viimein pariin metriin. En tiedä, minkä kokoinen siitä lopulta kasvaa.

Mantšuriankärhö on kukkinut pitkään ja kukkii edelleen. Sekin on valinnut oman tiensä. Sen pitäisi kasvaa tontin länsireunan korkeassa verkkoaidassa, mutta päätti ryhtyä maan- ja muun kasvuston peittokasviksi ennen kuin ehdin puuttua asiaan.

Kärhöjen kanssa on siis kaksi mahdollisuutta: a) jatkuva tarkkailu ja ohjailu tai b) sen hyväksyminen, että kärhön luonne on vapaa ja kokeilunhaluinen.

Edessä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea', toisin sanoen keltakirjokanukka. Vaikka tämän lehdet eivät olekaan kirjavat, luetaan lajike siihen joukkoon. Hieman punakirjavuuttakin löytyy jo, vaikka varsinainen syysväri on vasta viikkojen päässä.

Samaan aitaan on nätisti kiivennyt tarhaviinikärhö Avant Garde. Hieno pergolaprojekti on kesken, tolpat ovat olleet pystyssä viime syksystä, mutta palkkitoteutus vielä puuttuu. Toivottavasti tänä syksynä. Sitten saa tämä verkko tukevamman tuen ja pysyy kai paremmin suorassa.

(Valkoisena) sokerina pohjalla on ihanista ihanin, tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se ei ole koskaan ennen ollut näin runsaskukkainen.

Olen kuvannut ylettömän kaunista Hågelbytä joka suunnasta. Se kasvaa kuistin tolpalla, josta se tulee varmasti huomattua. Näin oli tarkoituskin.

Olisiko tässä ihanista ihanin? Kukat ovat kuin keijukaisia. 

Virhe. Ihanista ihanin on tietenkin Ransu.

Aurinkoista elokuun päivää!

Idänkanukka Cornus alba, keltakirjokanukat ovat sen keltakirjavia ja keltalehtisiä lajikkeita

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Rinneakebia Akebia quinata

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Puutarhavuosi

 Kiitän kaimaani Kivipellon Sailaa haastamisesta. Osallistun tällä jutulla Hiidenkiven puutarhassa -blogin Puutarhavuosi-haasteeseen.

Tuntuu, että vastaukseni tähän haasteeseen ovat varmaan joka vuosi samat, mutta yritän keksiä jotain uutta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Koin ihanan lauhan talven, tosin on niitä aiemminkin ollut. Mutta nykyään minulla alkaa olla jo niin monenlaisia eri lumikelloja eri kasvupaikoilla, että niiden kausi oli viime keväänä ihastuttavan pitkä. Kuva on helmikuun 10. päivältä. 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Enpä tee suunnitelmia, kirjaan vain to do -listoja puutarhapäiväkirjaan ja toteutan niitä sen mukaan, mitä ehdin ja mitä huvittaa. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Ainahan niitä tulee! Ja myös keväällä ja syksyllä, joskus talvellakin.

4. Menetitkö kasveja?

Toki, tosin juuri nyt en onneksi muista, mitä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Skotlannin rannikkojen ilmastoa, vuoripuroa, korkeita kiehkurakukintaisia esikoita, merenrantaa ja sileää laajaa kalliota.

Rivendellissäni, kuvassa, on kyllä keväisin puro ja muutenkin mukava tunnelma jouluruusujen, narsissien ja lumikellojen kukkiessa. Kevätesikoita on runsaasti, mutta talvehtisivatpa korkeat esikot!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?

Ensin ajattelin, ettei mikään, mutta sitten muistin myyrät – ikävä kyllä. Luulin jo kokeneeni niiden huippuvuosia, mutta aiemmat eivät olleet mitään viime vuoteen verrattuna. Etenkin syksyä kohti tuntui, että niitä on ihan joka paikassa. Pääosin vesi- ja peltomyyriä, ikävä kyllä, juuri ne pahimmat lajit kasvien kannalta. 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ei mitään hajua. En mielestäni saavuttanut mitään erityistä. Niin talonkorjauksen kuin puutarhankin suhteen oli aika hiljainen vuosi. Kesä meni ihan hirveän nopeasti.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

En muista hankkineeni mitään, paitsi tulikohan uusi oksasilppuri hankittua viime vuoden puolella?

Kasveista parhaat hankinnat selviävät vasta vuosien mittaan, kuten kuvan puuteripaju 'Mount Aso', josta on jo muutamana vuonna ollut valtava ilo kevättalvella, kun paljon muuta katsottavaa ei puutarhassa vielä ole, ja puskalla alkaa jo olla kokoa. Kuva on helmikuulta.

AI NIIN! Hankin maaliskuussa Supercat-myyränpyydyksen ja se on tuottanut jo ainakin 70 vainajaa, en ole laskenut yhteen kaikkia ruumiskirjanpitojani. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Kuten edellisessä kohdassa, aika näyttää, mitkä kasvit tulevat kukoistamaan ja mitkä eivät. Voi olla, että moni kukkasipuli on kadonnut myyräpopulaation vuoksi. Eivät kai ne silti virhehankintoja ole, huonoa onnea vain.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) kukki ensimmäistä kertaa hyvin runsaasti, lisäksi puska on kasvanut näyttävän kokoiseksi. Loppusyksyllä siinä oli runsaasti kukkanuppuja ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Kuva on huhtikuulta.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

En muista millään kaikkea, mutta vuosikausia kunnolla kukkaan odottamani rinneakebia teki viimeinkin monta kukintoa. Selvisi, että olen saanut tavanomaisen viininpunakukkaisen lajin sijaan jonkin erikoisemman lajikkeen tai muodon, jolla on kermanväriset kukat. 

Voi hitsin pimpulat. Yleensä olen tosi innoissani kaikista harvinaisuuksista ja erikoisuuksista, mutta tässä tapauksessa olisin niin tykännyt siitä viininpunakukkaisesta. 

Toisaalta: menetys on mahdollisuus. Aion hankkia uuden, joka toivon mukaan on sitten se viininpunakukkainen, ja istuttaa sen johonkin oikein hyvään paikkaan, jonne se värinsä puolesta sopii paremmin. Tänne pastelliseen muotopuutarhaan on tämä kermanvärinen oikeastaan passelimpi.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

Budjettia ei ole, en laske, paljonko kasveihin yms. vuodessa kuluu, en haluakaan tietää. Hyvänen aika, kirjanpitoa pidetään työn ja yrityksen takia, ei harrastuksen! Jos rahaa on, sitä kuluu, jos ei ole, en osta mitään.

13. Mitä opit?

Suojaa kasvit myyriltä ja jäniksiltä HETI. Keväällä istutin 'Van' -makeakirsikan, vuorasin sen istutuskuopan metalliverkolla myyrien takia. Verkko myös ulottuu noin 30 cm korkeudelle taimen tyvellä. Jossain vaiheessa kesää havaitsin, että verkon sisälle oli kiivetty ja kuorta oli syöty lähes koko taimen ympäriltä – tässä tapauksessa puun pelasti taimen mukana tullut bambukeppi, joka oli niin kiinni rungossa, ettei myyrä ollut saanut järsittyä sitä kohtaa. Toivon, että pikku puu on edelleen hengissä. 

Syksyllä tuli kevätkirsikka 'Autumnalis' ensimmäistä kertaa kukkaan, sekin oli keväällä ostettu pikkuinen taimi. Onneksi ehdin ottaa kuvan ensimmäisistä auenneista kukista, sillä seuraavana päivänä jänis oli katkaissut taimen kaikki versot vieden loput nuput. Olin ehtinyt AJATELLA, että taimi pitäisi verkottaa jänisen varalta, mutta se olisi tosiaan pitänyt tehdä saman tien, kun asiaa ajattelin.

Oppi: älä aliarvioi vastustajiasi. Kuvassa on kuriilienkirsikka, joka ei liity tapauksiin, onpahan muuten vain ihana ja hyvin aikainen kevätkukkija.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Ehkä voisin tehdä jonkin työlistan? Tosin en ole yhtään innostunut ajatuksesta aiheuttaa puutarhapuuhiin suorituspaineita ja aikatauluja. Pohdin asiaa. Olisi kiva saada aikaan enemmän kuin viime kesänä.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

Malttamattomana, kuten aina. Talvea on kestänyt jo aivan liian kauan. Alan sitä paitsi odottaa kevätkukkien näkemistä jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten olen odotellut niitä jo seitsemän kuukautta.

Kuvassa on tähtisahrami 'Roseus'.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Kävi satumainen tuuri kesällä. Tutustuin liettualaiseen perheeseen, jonka rouva on puutarhaihminen ja ruusuintoilija. Mainitsin, että haaveilemani mandariiniruusu 'Kristine' on myynnissä Liettuassa, mutta taimisto ei postita taimia. 

Syksyn mittaan sain kuin sainkin haaveilemani ruusun Liettuasta, kiitos uuden puutarhaystäväni. Tapasin hänet juuri äsken kahvilassa.

Harva asia lämmittää sydäntä niin paljon kuin se, että aikuisena tapaa ihmisen, joka jakaa saman intohimon. Kuten kaikki puutarhabloggaajat tietävät, on toisten puutarhahullujen tapaaminen aivan erityisen mahtavaa.

Jos lukijoissa on joku, joka ei vielä ole osallistunut tähän haasteeseen ja tästä innostuit, tartu ihmeessä! Haasteeseen löytyy myös vastausvaihtoehdot, mutta mieluiten luen kunkin omin sanoin kerrottuja vastauksia.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja alkuperäinen haastejuttu on täällä: KLIK).

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Imeläkirsikka Prunus avium

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis 

Lumikello Galanthus

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rinneakebia Akebia quinata

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Muotopuutarha raivauksen jälkeen

 Mennäänpä katsomaan.

Ensin pari kuvaa ennen raivausta. Purppuratulikukka on niin ihastuttava juuri sillä hetkellä, kun se on tulossa kukkaan.

Tältä näytti ennen kuin ryhdyin eilen etsimään rehotuksen seasta sinne kadonneita kasveja. Purppuratulikukka 'Violetta' onkin tässä jo avannut alimpia kukkiaan. Edessä on vuorikaunokki 'Amethyst in Snow', laukka on 'Early Emperor'. 

Sitten oli lukemattomia tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja. Tummakurjenpolvista halusin pois kaikki tummakukkaiset, akileijoista samoin. Äitini pitää niistä, mutta minun lempiakileijani ovat (pääosin) vaaleampia. Valkokukkaiset ovat peräisin ystävän Yhdysvalloista lähettämistä siemenistä. Ne ovat tavattoman kauniita juuri tuollaisena ilmavana, yksinkertaiskukkaisena muotona.

Vaikka onhan tämä kukkarehotus myös aivan ihana! Mutta mutta. Siellä seassa oli erinäisiä kasveja, jotka halusin löytää. Tuo rehotus ulottui yli vyötäröni.

Eilen illalla sateen viimein loputtua (15 mm!!) vedin sadehousut jalkaan ja painuin muotopuutarhan kimppuun. En vain jaksanut enää istua sisällä, lähes kaksi päivää oli jo kulunut ilman mitään puutarhapuuhia.

Kottikärryllinen rehotusta lähti eikä se edes näy missään. No, jatkan tänään tai myöhemmin.

Olipa muuten kurjaa kitkeä, kun kukat olivat täynnä pörriäisiä. Koko ajan sai pyydellä anteeksi. Tänään huomasin, että ne käyvät kyllä vielä kottikärryssä lojuvissa kukissa. Ja ehkä pörriäisille kumminkin riittää vielä kukkia kukkapenkeissäkin.

Löysin etsimäni tädykön, tarha- ja etelänkurjenmiekat sekä yllätyksenä vielä marhanliljan, jonka olin unohtanut istuttaneeni. Kiinanpioni 'Wladyslawa' on niin valtava, että se ei hukassa ollutkaan. Siitä oikealle jatkuu vielä violettikukkaisten akileijojen raivaus. Siellä on nimittäin kirjoukonhattu, joka kituu akileijajyrän alla.

Juhannuspioni, jonka taimi kuulemma on kahdensadan euron arvoinen, on tulossa kukkaan. Vanhan talon eteläseinällä se on jo lähes ohikukkinut, tämä omenapuun varjossa kukkii myöhemmin. Muotopuutarhan aurinkoisemmassa penkissä se jo avaa kukkiaan.

Tästä väriyhdistelmästä pidän oikein todella kovasti ja tämä myös sointuu keltaiseen taloon aivan täydellisesti. Vaaleanliila tummakurjenpolvi, jonka kannan haluan yrittää säilyttää puhtaana, on 'Lavender Pinwheel'.

Musti tuli mukaan aamun kuvauskierrokselle tarkistamaan puksipuuaitojen tilanteen. Ne voisi vähitellen leikata, samoin nurmikon, joka kasvaa kohisten. Laskimme juuri ystävän kanssa, että huhtikuun 30. päivästä alkaen olemme saaneet sadetta ainakin 68 mm! Tavallisempi määrä olisi 6,8.

Tässä penkissä ei niin mieletöntä kukkarehotusta ollutkaan, vaikka täälläkin kasvusto on kyllä melkoista. Kirjavalehtinen syysleimu 'Crème de Menthe' on tuottanut tänne suuntaan vihreälehtisiä versoja, jotka täytyy kaivaa pois, sillä ne alkavat ahdistella viereistä kurjenmiekkaa.

Vasemmalla on toinen kurjenmiekka, jonka kyljestä nykäisin ison puskan tummakurjenpolvea pois kreivin aikaan.

Tänä aamuna avautui ensimmäinen kukka. Jos en olisi poistanut tummakurjenpolvea, ei tätä kukkaa olisi edes näkynyt! Tämä on ensimmäinen siperiankurjenmiekka kukassa tänä vuonna. Lajike on 'Kleiner Schmetterling'.

 

Rinneakebia "Cream form" kukkii edelleen. Lisäksi se on osannut itse kiinnittyä köynnöskaaren toiseenkin puoleen. Ihailtavaa omatoimisuutta!

Sen juurelta teen mielenkiintoisen havainnon. Olenpa tainnut istuttaa tähän kamassiaa viime syksynä muistamatta, että olin jo edellissyksynä laittanut sitä lähes samaan kohtaan. Luulen, että oikeanpuoleinen vaaleansininen on oregonintähtihyasinttia ja vasemmalla on sellaista, jonka piti olla risteymäkamassia 'Blue Heaven', mutta tuo näyttää nyt vähän liian tummalta ollakseen sitä.

Lisäksi tässä on kaikenlaisia akileijoja, jotka ovat peräisin kääpiöjapaninakileijan ja lehtoakileijan risteämisestä.

Akileijoista tulee kaikenlaisia jännittäviä siementaimia. Tämä hailean vaaleansini-vihertävä lehtoakileija oli muistaakseni Rohanissa, jonka värimaailmaan se ei sovi, niinpä siirsin sen tähän. Kuin vesiväreillä maalattu.

Tämänkin taisin siirtää muotopuutarhaan Rohanista, mutta tämän värisiä ja mallisia on noussut sittemmin muuallakin. Kukka on Barlow-perimän takia tähtimäinen (var. stellata) eli kannukseton ja kerrottu, väri on aivan ihana tumman violetin ja vihreän sekoitus. Kun sanoin, että pidän vaaleista akileijoista, ei se tarkoita, että pitäisin pelkästään niistä!

Saman penkin etuosassa tulee pioni 'Claire de Lune' ihan justiin kukkaan. Tämä onkin kiinanpioneja aikaisempi. Kuvassa myös Mustin korvat.

Ja – viiiiiiimeinkiiiiin – tarhaidänunikko 'Patty's Plum' on tehnyt kaksi kukkanuppua! En edes muista, montako vuotta siitä on, kun olen tämän istuttanut. Ehkä jopa kymmenen. Muotopuutarhan toisessa penkissä on toinen, mutta se ei kuki tänäkään vuonna. 

Olen istuttanut tätä ihastuttavan väristä tarhaidänunikkoa joskus muuallekin, mutta vesimyyrät rakastavat idänunikon meheviä juuria, valitettavasti. Niistä ei näin ollen ole mitään jäljellä.

Toivon nyt todella, että tämä on oikean väristä eikä mikään oranssinpunainen hirvitys tänne keskelle muotopuutarhan pastellimaailmaa. Ei olisi todellakaan ensimmäinen kerta, että tulisikin sitä väriä tilalle. Mutta näiden nupuissa on kyllä eri tumma karvoitus ollakseen sitä tavallista, joten toiveet ovat korkealla.

Kahden päivän sateissa kävi niin, että vaahteran alaoksat painuivat kovin alas ja tämä lähinnä vaahteraa oleva penkki on nyt liikaa niiden varjossa. Yritän nyt hyyyyvin varovasti leikata alimpia oksia katkomatta kahta kaikkien aikojen ensimmäistä Pattyn kukkavartta tai mitään muutakaan tärkeää.

Kyllä elämä on kuulkaa joskus vähän liiankin jännittävää puutarhan parissa.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Rinneakebia Akebia quinata

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Vuorikaunokki Centaurea montana

Aneeminen akebia

 ja muita juttuja muotopuutarhasta.

Kuvasin kesäkuun ensimmäisenä päivänä kukkaan tulevan 'Talvipuutarha' -jalosyreenin muotopuutarhan nurkalla. Värit sointuivat hyvin.

Nyt 'Talvipuutarha' on täydessä kukassa. Kukintoja on neljä, mutta se on ihan hyvä saavutus, sillä puska kukki viime vuonna vasta ensimmäistä kertaa. Kukinnot ovat kyllä kookkaita näyttäen jo nyt, miten ihana syreeni tuosta tulee!

'Talvipuutarha' kuuluu niihin vanhoihin helsinkiläisiin jalosyreeneihin, joita tutkittiin 2000-luvun alkuvuosina ja otettiin lisäykseen Hongiston Taimistolle. Olin ihaillut tätä vaaleanpunaisena kukkivaa upeaa kaunotarta aina Talvipuutarhan ohi mennessäni – olen Helsingistä kotoisin ja synnyinkotini oli Töölössä, siellä asuivat myös isovanhempani. Oli selvää, että vanhoista lajikkeista haluan ainakin sen.

Valitettavasti myyrät (vesi- tai pelto-) rakastavat syreenien juuria, niinpä olen menettänyt aika monta ihanaa syreeniä niille. Kun vielä valkohäntäpeurat kaluavat syreeneistä kaikki ne osat, joihin yltävät, on syreenien elo ollut täällä aika karua.

Mutta nyt on puutarha aidattu ja keksin tälle syreenille niin hyvän paikan, ettei tuossa mitään myyriä ole. Siinä on nimittäin entisen rakennuksen paikka ja maa on niin täynnä kiviä, soraa, tiilisilppua, kaakeliuunin paloja ja muuta roinaa, ettei siihen mikään otus saa onkaloa aikaan. Maahan oli aika vaikea saada kuoppaa, mutta kukaan ei ole niin sinnikäs kuin syreeninkukat silmissä kiiluen kaivava puutarhuri.

Maan karuus ei ole syreenille mikään ongelma, liiallinen märkyys on sen sijaan hyvinkin.

Mutta mennäänpä sitten itse muotopuutarhaan. Täältä vaahteran vierestä eli länsilounaan suunnalta näkymä on tällainen.

Tajusin tässä yhden asian, kun sattumalta luin viime syksyn istutusmuistiinpanoja. Kumman haileat liekkikuvioiset tulppaanit, joiden väitin olevan 'Flaming Flag', olivatkin 'Flaming Prince', joita istutin tähän syksyllä. Kuten muut prinssisarjan tulppaanit, ne ovat aikaisia. Ne kukkivat jo ja nyt on vuorossa näitä toisia, jotka ovat kai aiemmin istutettuja 'Flaming Flageja'. Mikähän ihme sai minut istuttamaan lähes identtisiä tulppaaneja tähän samaan penkkiin? 

No, ehkä se, että pidän tällaisista. Ja kukkivathan ne tosiaan vähän eri aikaan tuottaen pidempää kukintaa kaiken kaikkiaan.

Viimeisiä tulppaaneja viedään. Täällä on parina päivänä ollut aika lämmintä, eilenkin 20 astetta ja taas paistaa aurinko. Mittari näyttää 18. Syreenitulppaanit olivat ihanasti kukassa vielä pari päivää sitten.

Vanha ja uskollinen 'Blue Flag' on kirjaimellisestikin vanha. Kerrottu laventelinsininen lajike on 1700-luvun puolivälistä. Mutta eihän tämä ole laventelin...?

No ei ole. Minulla on ollut tämä tulppaani vuodesta 2006 ja alkuvuosina se kukki sen värisenä kuin pitää. Sitten sille tuli virus ja kukka muuttui tällaiseksi upean raidalliseksi pysyen yhä kerrottuna. Suorastaan rakastan tätä yllätyksellistä ja uskollista tulppaania. Upeat värit!

Tulppaanien kukinnan loppuessa saattaisi tulla kovakin surku ja parku, mutta kurjenmiekat pelastavat kaiken. Keväiset huhtikurjenmiekat sun muut kukkivat jo kaksi kuukautta sitten, mutta nyt on parrakkaiden kurjenmiekkojen vuoro. Ystävältä saatu vanha kääpiökurjenmiekka sinnittelee pallo-ohdakkeiden ja piikkiputkien välissä ja niiden toisellakin puolella, joka ei näy kuvassa. Urheusmitali tälle.

Synkät tummanvioletit kurjenmiekat eivät ole lemppareitani, mutta silti menin ostamaan tämän 'Banbury Ruffles' -pikkukurjenmiekan joitakin vuosia sitten. Sen vieressä kasvaa ihan villinä täällä kasvava koiruoho. Siirsin sen kukkapenkkiin, kun kaikki puutarhamyymälöistä hankkimani marunat aina vain kuolivat. Tämä on aivan täydellinen kontrastikasvi iirikselle.

'Banbury Ruffles' vain kukkii ja kukkii. Niin kuin kaikki muutkin parrakkaat kurjemmiekat. Siitä huolimatta, että tämäkin sai sahanpurukuorrutuksen aiemmin keväällä.

Voi olla, että se vaikuttaa tulevien vuosien viihtymiseen, sillä parrakkaiden miekkojen juuriston pitäisi olla pinnassa, auringon paahteessa, mutta kurjenmiekkani ovat saaneet myös kompostimultakuorrutuksia viime vuosina, eivätkä ne niin kovin pinnassa täten ole. Olen lannoittanut niitä parin vuoden ajan aivan järjettömästi (minun mittapuullani), sillä olen tosissaan halunnut nähdä kukkia. Olen viskannut niille huussikompostia, lannoitetta, tuhkaa, kanankakkaraetta, vielä eilen tein kierroksen luujauhon kanssa. Jos tämä on se vaivainen hinta, jonka joutuu upeasta kukinnasta maksamaan, teen sen enemmän kuin mielelläni.

Saman penkin toisessa päässä kukkii pikkukurjenmiekka 'Webelos'. Sillä on ihanat, heleät värit.

Jälleen kerran on upea kontrasti viileänsävyisen parran ja lämpimien kehälehtien välillä. Etenkin nuo joskus jopa hieman vihertävänkeltaiset ulkokehälehdet saavat harmaansinisistä parroista jännittävän lisän.

Tähän väliin Musti tuli esittelemään vaahteraansa.

Täältä vaahteran puolen takanurkalta näkee, että muotopuutarha on varsin runsas. Enkä ole vieläkään leikannut ja ohjannut 'Propertius' -tarha-alppikärhöä kasvamaan köynnöskaaren huippua kohti. Se on vuodesta toiseen tuollainen keskivälin pehko.

Mutta toisaalta: se on osannut ihan itse! Yksi verso on kasvanut ihan kaaren huipulle.

Toisessa köynnöskaaressa kasvaa rinneakebia, joka kukkii ensimmäistä kertaa runsaana. Mutta mitä ihmettä, sen pitäisi olla viininpunakukkainen!

Onhan noissa viininpunaa tuolla keskellä, mutta se akebia, johon aikoinaan ihastuin Hollannissa, oli täysin toisen värinen: kokonaan viininpunakukkainen. Kiinnostuin asiasta nyt niin, että kaivoin akebiani taimilapun lähes pohjattomasta taimilappulaatikostani. Istutin köynnöksen vuonna 2011.

Kyllä taimilapussa lukee vain Akebia quinata, eikä mikään albiinoversio siitä. Lapun kuvassakin on viininpunaiset kukat. 

Nettihaulla selviää, että akebiasta on olemassa vaaleita ja täysin valkokukkainenkin lajike. Tismalleen kuvani kaltainen kukka on muodossa, jolle on vain epämääräinen nimi "cream flowered" tai "cream form". 

No. Onhan tämä sikäli onnistunut, että sitten tämän istuttamisen olen tajunnut, että muotopuutarha saisi mieluiten olla pastellisävyinen. Ja olen ilmeisesti saanut vähän harvinaisemman värimuodon tavis-akebian paketissa. Kauppaan ei oikein voi enää mennä valittamaan, sillä ostin tämän Kauppilasta, joka on jo vuosikaudet ollut Flör ja yrittäjä on vaihtunut.

Köynnökseltäni tosiaan kului yli kymmenen vuotta tulla kukkaan. Ensimmäiset kymmenen vuottaan se paleltui talvisin lähes maan tasalle. Sitten se alkoi selvitä talvista yhä korkeammalle. Kaksi vuotta sitten tuli pari pientä nupputerttua, mutta ne näivettyivät kevään kuivuudessa. Viime vuonna näin ensimmäiset pari kukkaa, mutta ne olivat oudon haileita. 

Nyt tajuan, että ne olivat sellaisia kuin kuuluikin. Ja kun olen ensi pettymyksestäni toipunut, huomaan pitäväni oudon valjusta akebiastani kovasti.

Lisäksi tuli hyvä syy marssia taimikauppaan hankkimaan viimein se upottavan viininpunakukkainen perus-akebia!

Kuten kaikkialla muuallakin, on myös muotopuutarhassa hirmuinen rehotus. Toisaalta tämä on aika ihanaakin. Tämä oli visioni: puksipuuaitojen ympröimät hulvattomat kukkarehotukset. Saattaa vain olla, että tuolla välissä on jotain tärkeämpääkin sinnittelemässä tai peräti kuolemassa.

Etualalla on kaunis kaksivärinen vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Sitten on tummakurjenpolvia ja lehtoakileijoja... melkoisesti. Aikainen koristelaukka on 'Early Emperor'.

Idän suunnasta muotopuutarha näyttää tältä. Suunta on sikäli paras, että täältä päin näkyy eniten valmiita puksipuuaitoja. Monesta kohtaa ne kun ovat "work in progress". Suomesta ei saa pikkuruisia, edullisia puksipuun aitataimia kuin aniharvoin, joten työskentelen äärimmäisen hitaasti kasvavien pistokkaiden kanssa. 

Rehevin penkki on oikealla 'Åkerö' -omenapuun alla.

Tummakurjenpolville täytyy tehdä jotain, niin kauniita kuin ovatkin – ja aina täynnä pörriäisiä. Tuokin siementaimi ruhjoo vieressään kasvavaa loistokurjenmiekkaa, jota tuskin edes näkyy.

Minun pitää kohta kitkeä kaikki muut paitsi tämän väriset, joka on lajiketta 'Lavender Pinwheel'. Tämä on se sävy, joka muotopuutarhaan kuuluu – noita muun värisiä saa kyllä olla muualla. Lisäksi tämä on tuottanut spontaanisti pari valkokukkaista siementaimea, vaikka minulla ei kasva valkokukkaista tummakurjenpolvea ollenkaan entuudestaan. Ilmeisesti suht yleinen muuntuminen sitten, ja oikein tervetullut.

Punaruskeakukkainen 'Samobor' kasvaa muualla, mutta tietysti tännekin tulee sen värisiä siementaimia, kuten myös tummanvioletteja. Onhan tämä kaikki kukinta kyllä todella ihanaa ja odotettua, mutta puutarhurin töihin kuuluu myös ohjailu ja karsinta, ei voi mitään.

Varsinainen hempeyspläjäys löytyy vaahteran varjossa olevasta penkistä: kääpiöjapaninakileijan siementaimi – alun perin istuttamani kääpiöjapaninakileija oli tummanvioletti, sitten se alkoi risteytyä lehtoakileijan monien värien kanssa ja tuloksena on muun muassa tämä vaalea suloisuus. Tällä on ylöspäin katsovat kukat, aikainen kukinta ja matala kasvutapa emonsa mukaan, vaikka kukkien väri on ihan eri.

Vieressä kasvaa 'Blue Heaven' -tähtihyasintti. Olen kovin ihastunut camassioihin eli tähtihyasintteihin; kaikenvärisiin, mutta etenkin näihin vaaleansinisiin. Istutin näitä muotopuutarhaan toissa syksynä, mutta nyt en yhtään muista, kukkivatko ne viime kesänä. Eivät ainakaan usealla kukkavarrella.

Palataan taas kurjenmiekkoihin, sillä olen näistä nyt niin liekeissä. Nuppuja on joka puolella! Seuraavaksi kukkaan tulee korkeampia parrakkaita, kuten tämä 'White City' -tarhakurjenmiekka. Kuvasta voi ehkä nähdä, että siinäkin on useita nuppuja, suorastaan ennätysmäärä. 

On niin mahtavaa, kun huomaa tehneensä jotain oikein. Tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy täydellistä ymmärrystä ja kanssailoitsemista.

Ihanaa aurinkoista päivää sinnekin!

Taidan mennä kumminkin vähän raivaamaan sitä rehottavinta kukkaloistoa, sillä sieltäkin pitäisi löytyä pari kurjenmiekkaa...

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Koiruoho Artemisia absinthium

Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila

Kääpiökurjenmiekka Iris pumila

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Rinneakebia Akebia quinata

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähtihyasintti Camassia

Vuorikaunokki Centaurea montana