Kivenpyöritystä ylärinteessä

 Kirjoitin syyskuussa pergolaprojektista.

Se on tuolla kaukana tontin yläreunalla, missä näkyy pari vaaleaa tolppaa. Mennäänpä katsomaan lähempää.

Pergola on hieno nimi, mutta rakennelma ei ole tämän kummoisempi. Vain kivimuurikaari jyrkkää rinnettä vasten ja raudoitusverkko. Kun olin saanut muurin takaosan haluamaani korkeuteen, iskin maahan tolpanjalat ja moukaroin niihin omasta kuusesta sahatut kakkoskakkoset. 

Mikäs on ollut puuhaillessa, kun säät ovat olleet tällaiset! 

Kiviähän nousee; ei tarvitse kuin kulkea rautakangen kanssa ja aina, kun kilahtaa, voi ryhtyä kaivamaan.

Lopuksi korotin muuria vähän reunoiltaankin. Niissä on vieläkin varaa etenkin leventää, mutta sitä voi jatkaa sitten, kun on kerännyt ensin sopivan kivikasan valmiiksi.

Istutin verkon juurelle jo kaksi kevätkesällä hankkimaani kärhöä: 'Blekitny Aniol' ja 'Miss Bateman'. Haluaisin kokeilla tuohon lisäksi päivänliljoja, jospa ne kukkisivat paremmin tässä, kun muualla vain tekevät lehtiä vuodesta toiseen. Tässä ainakin aurinkoa piisaa (kärhöille ehkä liikaakin).

Saarelaisilta ostamistani betoneista ja laasteista oli jäljellä vielä pari pussia senkin jälkeen, kun muurasin kellarin tiiliportaat valmiiksi, niinpä aloitin projektin, josta olen tänä kesänä haaveillut. Se on epämääräiseksi menneen kivipengermän korjaaminen. Tämä on alareuna samaan ylärinteeseen, jossa uusi pergola on.

Tällainen on kivipengermä ennen operaation aloittamista. Siitähän ei näy mitään. Joskus kitkentäjätteiden mukana ylärinteeseen viskaamani maahumalan pala on juurtunut ja lähtenyt valloittamaan maailmaa. Lisäksi myyrät ovat myllänneet kiviä, niitä putoilee pengermän juurella olevaan ojaan. 

Välillä on toivoton olo tuon maahumalan kanssa. Tällaisella muhevamultaisella, kostealla paikalla se kasvaa jäätävää vauhtia – ja myös jäätävän kokoiseksi. Lehdet ovat kymmenkertaiset verrattuna kuivaan nurmikkopaikkaan (ja siellä olen yrittänyt kitkeä sitä jo 15 vuotta, mutta onneksi se ei kuivassa oikein jaksa levitä).

Olen niin tuhannen kertaa kironnut sen päivän, kun otin pistokkaan yhdestä kesäkukkaistutuksesta ja istutin sen puutarhaani. Siinä on kardinaalimoka, jonka toivoisin jättäneeni tekemättä. Mutta sitten lohduttaudun ajatuksella, että aika moni muukin elää maahumalan kanssa. Tuolla ylärinteessä se on oikeasti ollut myös kätevä, sillä siellä ei ole kuin heinikkoa, nokkosia ja ohdaketta – maahumala on oikeastaan tehnyt siitä siistimmän. Olisi vain pitänyt estää sen vyöryminen pengermää alas kosteikkopuutarhaan, josta se on jo matkalla nurmikon yli kohti muita puutarhan alueita.

Kuvasta ei ehkä tajua, mutta kivimuurin juurella ollaan alempana ja siinä kulkee myös matala oja, joka viettää oikealta vasemmalle. Tässä on siis jyrkempi rinne kuvan vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan ja loivempi kallistus oikealta vasemmalle. 

Ojassa kasvaa 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekkaa. Oja ja koko sen alue on ollut todella huonolla hoidolla, kun olen odottanut, että ryhdyn suurempaan kunnostukseen. 

Nyt toivon tuottavani vähemmän vesimyyräystävällistä ympäristöä muuraamalla kivipengermän betonilla. Sen luulisi myös liikkuvan roudan vaikutuksesta vähemmän. Mutta saa nähdä, kuinka se kestää roudat ja vesimyyrät.

On muuten ollut jäätävää nähdä myyrien tekeviä käytäviä kivien takana, kun olen irrottanut kiviä alkuperäisestä pengermästäni. Huh, mitä onkalostoa.

Kahden betonipussin jälkeen olen päässyt tähän. Täytyy taas tuoda pari kuivabetonipussia seuraavalta mantereen-reissulta, niin pääsen jatkamaan projektia. Nyt on ollut ihan huippukelit tehdä, paitsi että pimeä tulee aivan liian aikaisin! Yhtäkkiä tajusin, etten nähnyt enää kunnolla – mitä ihmettä, tuli hämärä, vaikka luulin kellon olevan vasta neljä.

Homma jatkuu siis. Aion istuttaa jotakin tuohon pengermän päälle, mutta varmuuden vuoksi vuoraan istutuskuopat jyrsijäverkolla. 

Alun perin ylärinne jatkui suoraan ojaan asti, mutta halusin paikan, jonne voin kipata kitkentäjätettä ja kaivamaani maata. Lisäksi pengerrys tekee ylärinteestä vähän vähemmän jyrkän. On ihanaa päästä viimein alueen kimppuun siistimään sitä! Olen onnistunut leikkaamaan jo ruohonleikkurilla käytäviä sen jälkeen, kun kaivoin kiviä maasta – sitä ennen ei ruohonleikkuria uskaltanut ylärinteeseen viedä.

Kutsun tätä ylärinnettä hedelmätarhaksi, vaikka vesimyyrät ovat verottaneet istuttamistani hedelmäpuista muutaman. Luulisi niidenkin viihtyvän vähän huonommin, kun ruohoa leikataan. 

Toivossa on hyvä elää, sanoi Toivo-vesimyyrässä elävä lapamato.

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kärhö Clematis

Maahumala Glechoma hederacea

Hailakat – vai valovoimaiset

 Monessa kasvissa on jotenkin valoisa ruska.

Sammalkeinun takana on loistojasmike. Kolme samanlaista on tontin yläreunalla, mutta jotenkin tämä männyn alla kasvava on kivoimman värinen. Varmaan siksi, kun se on pihan eteläreunalla ja näin ollen sen vaaleaa kauneutta saa katsella vastavaloon. Keinun vasemmassa päässä on tarha-alppikärhö 'Albina Plena', sillä on vaaleankeltainen syysväri. 

Siinä lähellä on lännenpagodikanukka, joka ei millään tahdo kasvaa sellaiseksi kolmimetriseksi, jota siitä toivoin. Se pysyy vuodesta – tai tässä vaiheessa jo vuosikymmenestä – toiseen alle minun korkuisenani. Mutta kivan värinen se on!

Entäs tämä sitten? Onko jonkun mielestä liian kalpea?

Kävin ystävän pihalla ja siellä oli tällainen. Minusta tämä on aivan huippuihana, loistaa kuin valosarja. Täytyykin käydä tutkimassa, onko oma köynnöshortensiani enää elossa ja ottaa siitä pistokkaita moneen paikkaan. Tämä yksilö kasvaa vanhaan omenapuuhun.

Palataan kotipihalle. Ransu esittelee juhannusruusun syysväriä. Se on ihan kiva, vaikkakin epämääräinen. 

Jättikokoisen puskan keskellä on kuivia oksia. Minulla ei vielä ole ollut rohkeutta raivata tietäni niitä leikkaamaan. Pitäisi olla haarniska.

Pionien ulkomuoto ei syksyllä silmiä hivele, mutta tässä amerikanpionissa on sentään jotakin väriä.

Kiinanpunapuu hivelee silmiä. Se vaihtaa hitaasti väriään punaruskeaksi.

Amerikanpioniksi kutsutaan usean pionilajin välisiä risteymä-siementaimia

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Köynnöshortensia Hydrangea anomala ssp. petiolaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Kaikissa väreissä

 Ruska se vain edelleen paranee päivä päivältä. Paitsi sen kohdalla, jonka lehdet putosivat jo.

Huomasin huussin takana esikko- ja jouluruusupellossa 'Roseum' -lumipalloheiden. Minulla on näitä kaksi, ollut jo vuosia, ja viimein tänä vuonna ne ovat alkaneet kasvaa. Syysväri on molemmilla todella kaunis.

Sanotaan, että aurinkosumma vaikuttaa ruskaan. Näistä puskista toinen on täydessä paahteessa ja tämä saarnen varjossa. Kummassakin on yhtä hyvä syysväri.

Ruskaan vaikuttaa niin monta tekijää, että on todella vaikea sanoa, miksi näiden kahden ruska on identtinen niin erilaisilla kasvupaikoilla.

Iso Yggdrasil-saarni on edelleen lehdessä, vaikka sen takana kasvava ei, eikä moni muukaan saarni tällä saarella. Tämä on juuri otettu kuva: päivän tilanne. Nyt lehtiä tippuu jatkuvasti, kohta iso puu on alaston. Saarnen juurella näkyy japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. 

Rusotuomipihlaja on punaisena, siemenestä itsekseen kasvanut omenapuu keltaisena, saarni limenvihreänä ja japaninvaahtera verenpunaisena ryyditettynä 'Lemon Queen' -auringonkukalla, joka kukkii keltaisenaan aina vain. 

Oikealla on huussi; yksi puutarhaihmisen kivoimmista ja tärkeimmistä rakennuksista. On ylellisyyttä, ettei tarvitse riisua mutaisia saappaita käydäkseen vessassa.

Kunpa pihalla vielä olisi ruokatarjoilu ja juoma-automaatti.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' on joka syksy yhtä upea. Ensin sen vihreät lehdet alkavat tummua viininpunaisiksi, sitten, juuri kun ajattelee, että puska on täydessä loistossaan, alkavat lehdet vielä kirkastua kirkkaanpunaisiksi. Viereinen tarhakalliokielo muuttuu vähitellen keltaiseksi. 

Ahaa, sen nimi onkin muutettu tarhakieloksi ja Polygonatum-suku torvikieloiksi, kertoo uusin Viljelykasvien nimistö. Minusta englanninkielinen nimi "Kuningas Salomonin sinetti" on jotenkin runollisempi... joskin myös huomattavasti pidempi.

Rusotuomipihlajiini ei yleensä tule näin punaista ruskaa eivätkä niiden lehdetkään pysy ruskavärisinä pitkään oksilla – paitsi tänä syksynä. Tämä on aivan mahtiruskasyksy!

Oli pakko viedä kamera huussiinkin, kun tätä(kin) näkymää ihastelen päivittäin. Edessä näkyy ison saarnen oksa lehdessä, kaukana jo lehdetön lajitoveri. 

Huussin edustalla on ruskopenkki, josta kuvassa näkyy rusotuomipihlaja ja toinen japaninvaahterani, punaruskealehtinen 'Enkan'. Sen syysväri ei ole ollenkaan 'Osakazukin' veroinen. Sydämen oikeasta reunasta kurkistaa vielä toisen rusotuomipihlajan oksia. Ruskaväreissä hohtavat myös vaahterat, ruusuherukat, pilvihelmipihlaja ja kultaherukka.

Kultaherukan ruska on monivärinen. Tummalehtinen marjaomenapensas 'Marleena' ei ole vielä vaihtanut väriä. Siitä tulee kirkkaanpunainen joka syksy.

Marjaomenapensaskin on vaihtanut nimeä: se on nykyisin helmiomenapensas.

Pilvihelmipihlaja on kaunis tummissa pikku lehdissään.

Alempana rinteessä on alkusyksyllä siirretty kuparivaahtera. Mielestäni sen syysväri on tänään vielä punaisempi kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Taustalla on koristearonia.

Japaninhappomarja on lapsuudesta tuttu, tätä kasvoi yhdessä puistossa koulumatkan varrella. Syksyisin ihastelin happomarjojen moniväristä ruskaa aina, pysähdyin usein niiden äärelle. Nyt minulla on oma ihana ilotulitus, tämä on Vironperän kantaa. Punaiset marjat vielä kaupan päälle!

Rohanin kohdalla pensasaitakasvina on tylppöorapihlaja. Nämä ovat alkaneet kukkia hyvin ja tuottavat kauniita marjoja. Voisikin kerätä muutaman marjan ja kasvattaa lisää taimia. Keltainen ruskaväri on kaunis punaisten marjojen kanssa.

Japaninmagnolia on myös menossa keltaiseksi. Se on todella kaunis, valitettavasti vain kukkasilmuja ei vieläkään näy. Niiden pitäisi jo tässä vaiheessa näkyä ensi kevään kukintaa enteillen. Puu alkaa olla sen kokoinen, että ajattelin jo ensi vuonna ensimmäisten kukkien mahdollisesti tulevan. No, sitä seuraavana keväänä varmasti!

Edessä on pyökki 'Rohan Weeping'. Rohanissa ollaan edelleen.

Rohanista muutama askel metsäpuutarhaan päin kasvaa erittäin kitulias höyhenpensas-rassukka. Olen istuttanut sen todella huonoon maahan, mutta siinä se on selvinnyt jo monta vuotta. Syysväri on kyllä upea, oikeastaan tämä on ainoa hetki vuodessa, kun vaivaisen puskan huomaa.

Safiirihortensian voisi nimetä uudelleen rubiinihortensiaksi. Taustalla on taikapähkinä ja 'Lilac Wonder' -myrkkylilja.

Alussa mainitsin sen, jonka lehdet putosivat jo. Se on kirsikkasorvarinpensas. Onneksi sen serkut pallesorvarinpensaat ovat täydessä vedossa. Niissä on yksi makeimmista ruskaväreistä, vai mitä.

Tai mikä oli suosikkisi? Jätin haileat tästä jutusta pois, kun olisi tullut vielä hirveämpi maratooni. Haileissakin ruskaväreissä on puolensa, ne ovat usein ihanan valoisia!

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Höyhenpensas Fothergilla

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Kuparivaahtera Acer griseum

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum

Myrkkylilja Colchicum

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Pyökki Fagus sylvatica

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Sinnikkäät siniset kukat

 Ja vähän muitakin värejä.

Yhtenä päivänä huomasin, että tähkälaventeli 'Munstead' on tehnyt pari uutta kukintoa. Ei niitä kyllä kuvasta tahdo erottaa, mutta usko pois, siellä ne ovat! Puolet kasvista paleltui viime talvena, mutta eiköhän se tuosta vähitellen tokene. 

Samassa paikassa eli muotopuutarhassa kukkii syysleimu Flame Blue edelleen, kahden kukan voimin. Näkyyköhän kuvan yläreunassa kolmaskin kukka!

Mahtikukkaisa asteri 'Little Carlow' tuli jo aiemmin esiteltyä, mutta voi olla, että laitan siitä vielä jokusen kuvan, jos teen asterijutun. Yksi asteri on nimittäin vasta aloittamassa kukintaa. Samassa penkissä Carlowin kanssa kukkii harjaneilikka. Näissä tuntuu aina olevan syksyllä joku kukka, siis ei jokaisessa harjaneilikassa, vaan muutamassa harvassa.

The Pilgrim on David Austinin ruusuista parhaita kukkimaan syksyllä.

Lähdetään kohti ruusutarhaa, mutta jo sitä ennen ruusu-heinätarhassa kukkii Geranium shikokianum. No joo, tämä tuli näytettyä vähän aikaa sitten, mutta kun se on niin ihana!

Raput ylös kasvimaalle, tässä näkymää taaksepäin tulosuuntaan. Ovesta vasemmalle kukkii edelleen pikkuinen kesäkukka...

... sitä ei voi kyllä pieneksi sanoa, kun on kasvanut puskan kokoiseksi kesän mittaan! Ja kukkinut vaikka kuinka, yhä jatkaa. Tiibetinkoirankieli, myös kesälemmikkinä tunnettu.

Skipataan kasvimaa, vaikka kyllä sielläkin kukkii hietasinappia ja kehäkukkia. Viereisessä ruusutarhassa on kuitenkin kiinnostavampaa. Ketoruusuruoho kukkii yhä vain.

Niin tekevät myös Rohanissa etelänruusuruohot. Huomasin tänään sinne lumikelloja istuttaessani, kuinka paljon ruusuruohoissa vielä on nuppuja. Kukatkin voi laskea kymmenissä edelleen.

Ruusutarhan eteläreunan kiveys on siistitty ja saanut betonia päälleen, jospa se pitäisi rikkaruohot kurissa. Hopeatäpläpeippi (luultavasti lajike 'Shell Pink' eli 'Roseum') on loistava syyskukkija, ja sen seassa kukkii yhtä loistava harmaakäenkukka.

Niiden takana on runsaasti kiveykseltä kitkemääni harmaakäenkukkaa. Heitin ruusukkeet vain tuonne ruusutarhaan, kun eivät ne mitään haitallisia rikkakasveja siellä ole, mikäli juurtuvat.

Isoon kiveen nojailee koristemansio Lipstick. Tästä tulikin mieleen, että sitä piti siirtää laajemmin ruusutarhan eri puolille. Kuulostaa siltä, kuin tarha olisi isokin – se on vain yksi istutusalue, aika kookas kumminkin.

Ruusutarhan yläosassa on parimetriset kukkavarret tehnyt luppio 'Cangshan Cranberry'. Kukkavarsia on kolme, joista vasemmanpuoleinen on sotkeentunut orjanruusuun ja oikeanpuoleinen painunut vinoon kuvan ulkopuolelle. Keskimmäinen, matalampi, pysyi pystyssä viime viikon tuulet ja sähkökatkot. Taustana on koristekastikka 'Overdam': todella ihana, hyvin pystyyn kuivuva heinä! Se on maltillisen korkuinen, ehkä 130 cm, ainakin minun puutarhassani. 

Kukkien ihanasta väristä on vaikea saada kuvaa, mutta tässä myötävalossa punaisuus näkyy aika hyvin. Oikeastaan luonnossa kukinnot näyttävät eniten tumman viininpunaisilta.

Tuossa onkin syy, miksi tämä kukkavarsi oli jumittunut vaaka-asentoon. Tänään se oli jo itsekseen vapautunut liljan kahleista.

Tässä kuvassa on aika montakin kukkaa, usko huviksesi. Alhaalla on syysasteri 'Royal Ruby', sen yllä yksi sininen ja toinen valkoinen kurkkuyrtin yksittäinen kukka. Oikealla on David Austin -ruusu Boscobel ja ihan oikeassa reunassa on todella iso harmaakäenkukan kukkanen orjanruusun alla. Vaikka kuvassa se on pieni piste, katsoin oikeasti ohi kävellessäni, onko siellä jokin ruusunkukka.

Luppio 'Cangshan Cranberry' on myös kuvassa, sen kukkavarret kohoavat kuvan ulkopuolelle.

Boscobelin uusi kukka lähempää. Ruusunpunaista uutta viikkoa!

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Ketoruususuoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Koristemansio ×Comagaria rosea

Luppio Sanguisorba

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Syysleimu Phlox paniculata

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Lisää myrkkylilja-asiaa

 Osa on lakastunut, uusia nousee tilalle.

Tänä syksynä viimeinkin kukkinut loistomyrkkylilja 'Atrorubens' ansaitsee lähempää tarkastelua. Sillä pitäisi olla erityisen hieno väritys, tumman purppurainen. Auringossa väristä on vaikea saada kunnon kuvaa.

Parin metrin päässä kasvaa myös upean värinen tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder'. Näillä kahdella tuntuu olevan vain hyvin vähän eroa. Enkä kutsuisi kumpaakaan purppuraiseksi, tai sitten 'Atrorubens' on tullut vääränä lajikkeena. Molemmat ovat tällaisia punertavia, todella kauniin värisiä kyllä.

Kunnollista eroa löytyy vasta, kun tarkastellaan kukkavarren väriä. 'Atrorubens' -lajikkeella se on todella tumma ja sen perusteella arvelenkin tämän olevan oikeaa väriä. Lisäksi tämä on tilattu luotettavasta paikasta, Nijsseniltä (linkki blogini oikeassa reunassa).

Eilen 'Atrorubens' näytti tältä. Meillä oli pari päivää oikein kova tuuli ja sadekertymä on yhteensä yli 40 mm ke–pe väliseltä ajalta. Sähkötkin olivat välillä poikki noin 14 tuntia. Todella upea purppurainen väri näköjään kehittyy vasta sitten, kun kukka lakastuu, heh.

Mutta siinä, missä yksi lakastuu, toinen versoo – ja saamme ihastella 'Lilac Wonder' -tarhamyrkkyliljaa vielä pitkään. Voi olla, että kukkavarsia nousee vielä lisää, tämä kun on tosiaan vasta aloittanut kukinnan. Tämäkin versoo haileampana ja kukkien väri tummenee vähitellen.

Kirkkaan väriset kukat ovat ihastuttavat syksyisen puutarhan sävyjen keskellä. Taustana myrkkiksellä on taikapähkinä. Viereinen vaaleajouluruusukin toisaalta sopii tummine lehtineen myrkkyliljan kaveriksi.

Laitetaan vielä laajempaa kuvaa, jotta saadaan enemmän syysvärejä mukaan. On tämä niin kaunista aikaa! Eilen tihkusateessa värit erottuivat hyvin. Nyt paistaa aurinko, mutta silloin eivät värit toistu kuviin niin mukavasti varjojen takia.

Sitten muotopuutarhaan. Valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' teki todella monta kukkavartta. Voi olla, että mukuloita on maassa jo useampiakin, mutta ylöskaivuu tarkoittaisi myös kurjenmiekan kaivamista. Luulen, että annan olla. Iso tupas myrkkyliljaa on yhtä kiva kuin monta pientä!

'William Dykes' -tarhamyrkkylilja kukkii pitkään. Ensimmäiset kukat lakastuivat jo ajat sitten ja yhä niitä nousee uusia tilalle. Tämän kaivoin ylös viime syksynä ja jaoin mukulat laajemmalle.

Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' nousee aina myöhään, lisäksi se on ainakin tähän asti ollut aika kitukasvuinen. Sen joutuu jossain vaiheessa siirtämään, sillä se kasvaa liian lähellä puksipuuaitaa – tai tulevaa puksipuuaitaa: tällä puolella tätä penkkiä aitaa ei vielä juurikaan ole.

Pieni realismipläjäys paskan muodossa. Taannoisen karanneiden lehmien paimennuksen jälkeen kävin hakemassa läjät naapurin nurmikolta ja pläjäytin ne kukkapenkkeihini. Kirjoitin aiemmin 'Harlekijn' -myrkkyliljasta, joka ei vieläkään kukkinut. No, päättelin sen ehkä kaipaavan lannoitusta – siitä sai! Oikealla näkyy syyssahrami, niitäkin on jo hiljalleen alkanut nousta.

Ensimmäinen syyssahramien tiedustelija nousi jo viikko sitten herkkunurkkaan, jossa kerrotut valkoiset 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat ovat jo lakastuneet.

Syyssahrami ja syysmyrkkylilja ovat samantapaisia ja kumpikin on mukulakasvi, mutta kukan lähempi tarkastelu osoittaa, että ne eivät ole sukulaisia. Sahrameilla on kolme heteen vartta eli palhoa.

Myrkkyliljoilla heteitä on kuusi. Näinhän jo Linné aikoinaan määritteli kasvien sukulaisuussuhteita, ja vaikka ei nykytiedon valossa kaikessa ihan nappiin osunutkaan, on tämä merkittävä eroavaisuus. Krookukset kuuluvat yleiseen kurjenmiekkakasvien heimoon Iridaceae, kun myrkkyliljoilla on oma myrkkyliljakasvien heimonsa Colchicaceae.

Tässä kuvassa on Colchicum × agrippinum -myrkkylilja. Kaksi kukkaa oli ihan hyvä määrä ensikukinnaksi. 

Vaahteran alla on kerrottu valkoinen 'Alboplenum' -syysmyrkkylilja vasta nousemassa. Ensimmäinen kukkavarsi alkaa kaatua, mutta lisää nousee. Ja minä kun ehdin jo manata, että tällä on niin huono kasvupaikka.

Kasvupaikoilla ei ole kuin muutama metri eroa, siis herkkunurkan samalla lajikkeella ja tällä, ja silti kukinnassa on viikkojen ero. Tähän osuu vähemmän aurinkoa ja maanpeittokasvillisuus myös peittää nousevat varret. Maa on vaahteran takia myös kuivempi.

En edelleenkään tiedä, mikä saa myrkkyliljan viihtymään ja mikä ei. Olen istuttanut niitä paahteeseen ja varjoon, laihaan maahan ja saveen. Jotkut eivät ole nousseet, mutta alan yhä enemmän kallistua siihen, että ne ovat voineet olla näivettyneitä mukuloita.

Voi hitsi, kun en tajunnut taaskaan ottaa kameraa mukaan touhuihini. Äsken istutin Hollannista tulleet kaksi myrkkyliljaa (taas Nijsseniltä): 3 valtavaa mukulaa 'Purpureum' -turkinmyrkkyliljaa ja yhden Colchicum pannonicum -lajin, joka joskus luetaan syysmyrkkyliljan alalajiksi Colchicum autumnale ssp. pannonicum. On kiva, että sipulit ja mukulat tulevat pusseissa, johin on printattu kiinnostavaa tietoa ko. kasveista.

Istutin mukulat ruukkuihin – olisi pitänyt tehdä se heti alkuviikosta, kun hain paketin laivarannasta. Niissä oli nimittäin jo kunnon versot ja pannonicumissa myös kalpeat nuput, jotka olisivat varmasti hyötyneet istuttamisesta heti. 

Vaikka myrkkyliljojen lehdet ilmestyvät keväällä, kasvavat juuret nimenomaan syksyllä. Siksi aikainen istuttaminen on mitä tärkeintä. Pistin nyt niiden ruukut likoamaan veteen, jospa mukulat siitä saisivat ensiapua.

Joku saattoi huomata laatikossa myös vihreitä lehtiä. Ne kuuluvat valkokukkaiselle balkaninsyklaamille, joka myytiin kolmen kappaleen pakettina. Istutin kaksi niistä syklaamiruukkuun, jossa on entuudestaan kaksi murattisyklaamia. Nehän kukkivat syksyllä, balkaninsyklaami keväällä. Murattisyklaameista toinen on tehnyt kukan, mutta ei lehtiä, toinen puolestaan pelkkiä lehtiä, aika hauskaa. 

Lehtimuodoissa on iso ero: balkaninsyklaamin lehdet ovat pyöreät kuin taponlehdellä, murattisyklaamilla ne ovat muratinlehden muotoiset ja usein hienosti kuvioidut.

Otin riskin ja istutin kolmannen taimen avomaalle saniaistarhaan kuusen alle, koska ruukkuun ei saanut mahtumaan enää melko isoa mukulapaakkua juuristoineen tuhoamatta siinä jo kasvavia syklaameja ja pikarililjan, krookuksen ja kai yhden narsissinkin sipuleita, vaikka en ole varma, onko narsissi enää elossa. Ruukku pääsee pakkasilla sisälle viileään paikkaan.

Rappuset märkänä päivänä. Rautainen kynnysmatto on nurmikolla, sillä Ransu oli oksentanut sen päälle.

Ostin Nauvon K-kaupasta kanervan, kun ne olivat niin kauniita ja tuuheita. Yritän istuttaa niitä maahan, mutta jostain syystä nämä Keski-Euroopasta tuodut jalosteet eivät suostu talvehtimaan ollenkaan hyvin, vaikka ovat periaatteessa aivan samaa kangaskanervaa kuin luonnonkanervamme.

Mutta niin vain tuokin päätyy ennen pitkää maahan vain todetakseni keväällä, että se on ruskea. Paitsi jos tulee lauha talvi!

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' osoittaa, miksi on hyvä istuttaa myrkkisten mukulat saman tien. Hankin tämän elo–syyskuun vaihteessa ja istutin heti ruukkuun, kaupungissa kun olin. Nuppu alkoi pian nousta ja nyt niitä on noussut jo viisi!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger