Thursday, 14 November 2024

Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 
Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.
Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.
Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.
Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.


Hapankirsikka Prunus cerasus
Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea
Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Japaninvaahtera Acer palmatum
Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides
Kevätpiippo Luzula pilosa
Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas
Koristeraparperi Rheum palmatum
Peruukkipensas Cotinus coggygria
Siniheinä Molinia caerulea
Sinivuokko Hepatica nobilis
Soreahiirenporras Athyrium filix-femina
Tarhakielo Polygonatum × hybridum
Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Tuesday, 12 November 2024

Syyssommitelma

 Olen niin tyytyväinen, kun keksin syyssahrameille oivan paikan.

Se näkyi Ransun pihakalenteri-mainostusjutussa. Myöhään nousevat sahramit eivät peity vaahteranlehtikerrokseen mäntyjen alla. Neulasia varisee, mutta ne eivät pysty peittoamaan kukkia.

Nämä alkusyksyllä istuttamani syyssahramit nousivat vielä myöhempään kuin aiempina vuosina istutetut, joten nämä kukat olisivat olleet täysin lehtikerroksen peitossa, jos olisivat lehtipuun alla. Läheisen omenapuun lehtiä kyllä lentää tänne asti, mutta ei liikaa. Eivätkä ne ole myöskään pystyneet katkomaan hauraita kukkavarsia, toisin kuin isommat vaahteranlehdet.
Hykertelin tyytyväisenä, kun syyssahramin kukkavarsi toisensa jälkeen nousi. Hähhää, kerrankin saan nähdä kukat!

Siispä tässä pieni vinkki: jos haluat nähdä syyssahramin kukkia, älä istuta niitä lehtipuun alle.

Tässä kuva vastakkaiseen suuntaan eli muotopuutarhaan päin. Tarkkasilmäinen huomaa seassa toisenkin kukan.

Syyssahrameiden seuraan pääsi myös tarhamyrkkylilja 'The Giant', joka vietti syksyn ruukussa kuistin rappusilla tuottaen ennätykselliset seitsemän kukkaa heti ostosyksynä. Mukulalla olikin muhkea juuristo, kun sen istutin.
Aina ei myrkkyliljojen kanssa onnistu. Olen pari vuotta sitten istuttanut saman lajikkeen tälle samalle alueelle, mutta siitä ei ole näkynyt korttakaan. 
Taustalla on Nauvon K-kaupasta hankittu Beauty Ladies -sarjan kanerva. Ruukussa ei ollut lajikkeen nimeä ja niitä on sarjassa sen verran, etten ryhdy arvailemaan. Harmi, ettei tarkempaa lajiketietoa kuluttajille suoda. Näillä kanervilla siis on omat lajikenimet ja silti niitä kohdellaan kuin nimetöntä bulkkitavaraa, vaikka kullakin lajikkeella on oma kaunis kukkavärinsä ja kasvutapansa. Missä ovat kanervien oikeudet, kysyn vain.

Istutus on varsin soma ja sointuva tuossa sinikatajien ja vaaleajouluruusujen vehreiden lehtien seassa. Toissa viikonlopun myrsky kyllä katkoi muutamia syyssahramin varsia, ne napsahtavat niin herkästi poikki.

Kunpa nuo kaikki nyt viihtyisivät tuossa monta vuotta. Saksasta tuodut kanervat ovat osoittautuneet harmillisen heikoiksi talvehtijoiksi, vaikka ovat samaa lajia kuin luonnon kanervamme.
Ehkä tällä kertaa! 

En kyllä tiedä toista yhtä optimistista ihmistyyppiä kuin puutarhaihmiset.

Ransu muistuttaa, että viimeisistä syysväreistä pitää vielä kirjoittaa. Tai oikeastaan se varmaan vain kaipaa rapsutuksia ja ruokaa. Mutta kyllä se syksystä pitää, sillä sää on sopivasti viileä ja tuuli kieputtaa lehtiä jännästi.


Kanerva Calluna vulgaris
Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet
Syyssahrami Crocus speciosus
Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä
Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Sunday, 10 November 2024

Viimeiset (ehkä) istutukset

 Paketti paljasjuurisia ruusuja saapui maanantaina. 

Olin kaivanut niille kuopat valmiiksi siinä vaiheessa, kun Omaposti näytti, että paketti on toimitettu suoraan laivaan. Sitä ei tarvinnut siis hakea Nauvosta. Tähän aikaan on päivä niin lyhyt, että valmiiden kuoppien ansiosta sain ruusut vielä samana päivänä maahan laivan saavuttua.

Yksi ruusuista pääsi ruusutarhan ja preerian rajamaille. Siinä – siinäkin – on kivistä. Pari murikkaa ylös, tilalle tuli sopiva kuoppa ruusulle. Tähän kohtaan pääsi persikkainen Austin-ruusu Abraham Darby.
Olen kesän mittaan ehtinyt harmitella ankaran talven viemiä 'Veitch's Blue' -otapallo-ohdakkeita. Vai vesimyyräkö taas asialla. Nyt syksyllä havaitsin kuitenkin ison lehtiruusukkeen, se näkyy ruusukuopan takana. Sivummalla näyttäisi olevan myös siementaimi. Iloinen yllätys!

Otin kuvan tuosta samasta kohdasta lokakuussa, kun kanttasin tämän reunan. Joitakin kiviä voisi edelleen kaivaa pois reunasta, kun ne haittaavat kanttaamista. Linjankin voisi suoristaa, mutta oli ilmeisesti kiire. 
Edessä ovat komeat 'Overdam' -tupaskastikat.

Tässä samat heinät viime sunnuntaina, kun tuuli oli taas yltymässä. Olimme vasta saaneet sähköt takaisin perjantain myrskystä ja mietin, koska tulee seuraava katkos. Onneksi tuosta ei tullutkaan uutta myrskyä. 
Kauempana preerialla näkyy harmaanvihreä salvia, siis tavallinen rohtosalvia, maustekasvi. Se on täydellisen kaunis puska.

Kauempana näkyy, että japaninlehtikuusi on viimein tullut kokonaan keltaiseksi.

Preerian alarinteessä on melkoinen yksivuotisten vyöry. Itsekseen kylväytyneet kurkkuyrtit saivat seurakseen Kodin kukkien niittyseoksen. Seassa on joitakin perennoja, joiden toivon tosiaan selvinneen viidakossa.
Kurkkuyrtit ovat toisaalta aivan mahtavia siinä, kuinka ne jatkavat kukkimista marraskuulle. Jos lauha sää jatkuu, voi olla, että joulukuullekin.

Kesän mittaan kurkkuyrttien varret ovat kasvaneet lähes puunrungoiksi samalla, kun kasvustokin on venynyt metriseksi. Ei tästä kuvasta oikein saa selvää varren paksuudesta, mutta ällistyttävä se on.

Uusia ruusuja pääsi myös ylärinteeseen. Kunnostetun pengermän sekä uuden köynnösmajan välimaastossa on niin iso kivi, ettei sitä saa maasta. Sen viereen pääsi Austin-ruusu Scepter'd Isle, josta olin pitkään haaveillut.

Jaa-a. Marraskuun kuvat ovat aika ankeita.

Laitetaan loppuun kesäkuinen kuva. En tainnut kesällä esitelläkään, kuinka kauniisti jasmike 'Starbright' kukki. Puska on vielä nuori ja pieni; metrinen. Ruusupergolassa kasvaa jättimäinen heleäorjanruusu. 
Preeria on ruusupergolasta vasemmalle. Siellä kukkivat tuolloin vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit; kurkkuyrtit olivat vasta kasvattamassa lehtiruusukkeita. Isojen kivien takaa pilkottaa rohtosalvia sinisenään kukkia.


Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca
Japaninlehtikuusi Larix kaempferi
Jasmike Philadelphus
Kurkkuyrtti Borago officinalis
Niittyleinikki Ranunculus acris
Otapallo-ohdake Echinops ritro
Rohtosalvia Salvia officinalis
Tupaskastikka Calamagrostis × acutiflora

Friday, 8 November 2024

Ransu auttaa

 Pihakalenterin kuvauksissa

Menin pihalle ottamaan mainoskuvia Pihakalenterista. Ransu tuli mukaan. Olisi ihanaa saada kuva, jossa Ransu istuu kalenterin vieressä, mutta kun siirryn vähän kauemmaksi, Ransu lähtee heti perään.

Tuli sitten tällaisia kuvia.

Mamma, tässä olen!

Uutta yritystä puutarhapöydän ääressä.

Kieli unohtui ulos.

Tässä Ransu suostui istumaan muutaman sekunnin.

Sitten se siirtyi viereiseen koirankoppiin. Sain uuden kuvausidean.

Tuota noin...

No nyt! 

Mamma, täältä tullaan!

Olen ollut mukana tekemässä Pihakalenteria vuodesta 2007, muistaakseni. Uuteen vuoden 2025 Pihakalenteriin olen kirjoittanut vinkin joka viikolle.

Joka kuukauden aloittaa aukeama Linda Peltolan ajankohtaisia vinkkejä.

Kalenterin alussa on Pirkko Kahilan artikkeli rikkakasveista ja niiden kanssa pärjäämisestä. Kalenterissa on myös muistiinpanosivuja.

Kalenterin lopussa on kesäkukkien ja vihannesten kylvökalenterit ja pensaiden, puiden sekä köynnösten leikkuutaulukko, jossa ovat ajankohta ja ohjeet. Lisäksi sieltä löytyvät tiedot lannoituksesta ja torjunnasta sekä sivut omille muistiinpanoille kylvöistä ja taimihankinnoista.

Pihakalenteri on loistava ja ihana kalenteri, minkä vuoksi päätin sitä tässä mainostaa. Käytän sitä itsekin. Olemme kaikki puutarhaihmisiä, jotka kalenteria teemme, niinpä se on vuosien saatossa hiottu niin täydelliseksi kuin olemme osanneet.

Jos innostuit, tilaa omasi täältä: Pihakalenteri

Me Ransun kanssa toivotamme kaikille mukavaa marraskuuta!

Sunday, 3 November 2024

Ruusuja ja vasarointia

 Meillä oli tässä välissä pienoinen myrsky.

Sitä ennen otin kuvan preerian kurkkuyrteistä, jotka kukkivat yhä vain kuin viimeistä päivää. Samoin kehäkukat taustalla.

Kuvassa oleva puutarhaovi otti osumaa myrskypuuskista. Se oli romahtamassa, kun lauantaiaamuna kiersin pihaa. Ensin luulin, että saranat olivat antaneet periksi, mutta saranat olivat kiinni reunimmaisessa laudassa. Seuraavat vain olivat irronneet taustan tukilaudoista. 
Sain ne naulattua uusilla nauloilla uudestaan kiinni, ja voi olla, että lisään vielä pari ruuviakin. 

Samoin oli yhden porteistani laita, sekin oli kumollaan, mutta saranat ehjiä, olikin nopeampi korjata kuin ensin luulin. Minisaunani katosta oli puolet lentänyt maahan, navetan räystäästä osa tippunut... kun pihaa kiersi, koko ajan huomasi uusia tuhoja. 
Olin yllättynyt, sillä luulin olevani aika hyvin suojassa luoteistuulelta, kun minulla on metsäinen mäki pohjoiseen päin tontin takana. Mutta tuuli löytää reitit ja kiertää esteet ja nyppylät, keräten samalla vauhtia.
Niin ja oli meillä sähkötkin poikki 38 tuntia, palasivat tänään aamupäivällä.

Palataan takaisin (korjatulle) puutarhaovelle ja ruusuisempiin asioihin. Tässä kuvassa näkyvät kaikki kolme tällä hetkellä kukkivaa ruusua: oviaukon vasemmassa reunassa yksi, oikeanpuoleisessä tolpassa toinen, ja tolpasta oikealle kolmas. Ai niin, ja onhan vielä se ikuisuuskukkija-äitienpäiväruusukin, mutta se ei näy tähän.

Ovesta vasemmalle (täältä päin katsoen) on remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan'. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'; mukava sointuvuus ruusunkukkaan. Isosiniheinä 'Skyracer' kurkottelee kohti taivaita.

Oven oikeassa tolpassa on köynnösruusu Pierre de Ronsard, joka ei ole paljoa tähän mennessä köynnöstänyt. Viime vuonna se teki korkean verson, joka paleltui totaalisesti talven aikana. Ruusu on tänä vuonna kasvanut hyvin varovaisesti.

Kolmas ruusu on David Austinin jalostama Winchester Cathedral, taustalla on syysasteri 'White Ladies', puu on japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Iso ajoportti onneksi pysyi ehjänä, sillä siltä suunnalta olisi tulijoita ihan keskellä kirkasta (tai sateista) päivääkin. Yksi tyyppi tuolla kuikuileekin toiveikkaana portin lävitse.
Oikealla on koristekastikka 'Overdam'. Se on jo mennyt oljenkeltaiseksi siinä missä siniheinät ovat kirkkaankeltaisia tai vielä vihreänkeltaisia.

Menin portille, tyyppi oli keskusteluetäisyydellä eikä vaivautunut ottamaan jalkoja alleen. Valkohäntäpeura ei ihmistä pelkää, vaikka syytä olisi.
Onneksi metsästä kuuluu pum, pum – jokaisen kohdalla riemuitsen: kenties yksi peura vähemmän!

Kasvejani on nimittäin jo käyty syömässä ja harmikseni en oikein tiedä, mistä pirulaiset tulevat. Tai yhden kohdan keksin ja tukin. 
Myrskyn huonoja puolia on sekin, että suojaverkot lentelevät pois paikoiltaan. Tähtimagnolian kukkanuppuja ei onneksi oltu käyty popsimassa, eivätkä ne olleet vaurioituneet verkon noustessakaan. Ne ovat tähän aikaan vielä onneksi aika pienet.

Magnolian vieressä olevalle ruusupergolalle oli käynyt pahemmin. Kävi niin kuin monesti ennenkin: metallisen tolpankengän hitsaus petti. Tämä oli tuhoista ainoa, jota en voinut korjata kunnolla, sillä uutta samankokoista tolpankenkää ei nyt vajasta löydy tähän hätään. 
Ruuvasin tänään pitkät viistotuet tolpan molemmin puolin, jospa se riittää toistaiseksi pitämään rakennelman pystyssä, kuvassa on vielä väliaikainen viritys. Hyvä, että olin kotona, sillä kaikki tuhot olisivat tehneet laajempaa vauriota, jos niitä ei olisi päässyt heti korjaamaan. Korjaamisiin kuluikin eilen kuutisen tuntia, mikä oli ihan hyvä, sillä siinä tuli lämmin. 
Sitten laitoin tulen hellaan ja keiton hellalle tekeytymään, ja voi että siitä tuli hyvää – ja lämmittävää. Onneksi on tulisijat.

Vasta tänään olen kerännyt ympäri pihaa lentäneitä pihakalusteita ja kottikärryjä, tosin ne saattoivat mennä kumolleen taas iltapäivän mittaan voimistuneessa tuulessa. Heitin kellarin ovesta pari suojaverkkorullaa syreenille ja kun tulin kellarista ulos, ihmettelin, mihin ne hävisivät – ne olivat vierineet pihan toiseen päähän.
Saaristoelämää. Joku kai voi kutsua tätä romanttiseksi, mutta on tämä usein aika inhorealistista.

Tuulessa on hyviäkin puolia. Parimetriset isosiniheinät ovat tosi koristeellisia huojuessaan tuulessa. Kuvasta näkee myös, miten upea syysväri niihin näin marraskuussa kehittyy. 

Ehdin ennen myrskyä korjata kallistuneen kohdan aitaa – sen sentään tajusin tehdä. Joten täällä ollaan valmiita uusiin tuuliin!
Toivottavasti teillä ei tullut myrskytuhoja tai yhtä pitkiä sähkökatkoja.


Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea
Koristekastikka (tupaskastikka) Calamagrostis × acutiflora
Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä
Tähtimagnolia Magnolia stellata