Kirjoitin syyskuussa pergolaprojektista.
Mikäs on ollut puuhaillessa, kun säät ovat olleet tällaiset!
Kiviähän nousee; ei tarvitse kuin kulkea rautakangen kanssa ja aina, kun kilahtaa, voi ryhtyä kaivamaan.
Lopuksi korotin muuria vähän reunoiltaankin. Niissä on vieläkin varaa etenkin leventää, mutta sitä voi jatkaa sitten, kun on kerännyt ensin sopivan kivikasan valmiiksi.
Istutin verkon juurelle jo kaksi kevätkesällä hankkimaani kärhöä: 'Blekitny Aniol' ja 'Miss Bateman'. Haluaisin kokeilla tuohon lisäksi päivänliljoja, jospa ne kukkisivat paremmin tässä, kun muualla vain tekevät lehtiä vuodesta toiseen. Tässä ainakin aurinkoa piisaa (kärhöille ehkä liikaakin).
Saarelaisilta ostamistani betoneista ja laasteista oli jäljellä vielä pari pussia senkin jälkeen, kun muurasin kellarin tiiliportaat valmiiksi, niinpä aloitin projektin, josta olen tänä kesänä haaveillut. Se on epämääräiseksi menneen kivipengermän korjaaminen. Tämä on alareuna samaan ylärinteeseen, jossa uusi pergola on.
Tällainen on kivipengermä ennen operaation aloittamista. Siitähän ei näy mitään. Joskus kitkentäjätteiden mukana ylärinteeseen viskaamani maahumalan pala on juurtunut ja lähtenyt valloittamaan maailmaa. Lisäksi myyrät ovat myllänneet kiviä, niitä putoilee pengermän juurella olevaan ojaan.
Välillä on toivoton olo tuon maahumalan kanssa. Tällaisella muhevamultaisella, kostealla paikalla se kasvaa jäätävää vauhtia – ja myös jäätävän kokoiseksi. Lehdet ovat kymmenkertaiset verrattuna kuivaan nurmikkopaikkaan (ja siellä olen yrittänyt kitkeä sitä jo 15 vuotta, mutta onneksi se ei kuivassa oikein jaksa levitä).
Olen niin tuhannen kertaa kironnut sen päivän, kun otin pistokkaan yhdestä kesäkukkaistutuksesta ja istutin sen puutarhaani. Siinä on kardinaalimoka, jonka toivoisin jättäneeni tekemättä. Mutta sitten lohduttaudun ajatuksella, että aika moni muukin elää maahumalan kanssa. Tuolla ylärinteessä se on oikeasti ollut myös kätevä, sillä siellä ei ole kuin heinikkoa, nokkosia ja ohdaketta – maahumala on oikeastaan tehnyt siitä siistimmän. Olisi vain pitänyt estää sen vyöryminen pengermää alas kosteikkopuutarhaan, josta se on jo matkalla nurmikon yli kohti muita puutarhan alueita.
Ojassa kasvaa 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekkaa. Oja ja koko sen alue on ollut todella huonolla hoidolla, kun olen odottanut, että ryhdyn suurempaan kunnostukseen.
Kahden betonipussin jälkeen olen päässyt tähän. Täytyy taas tuoda pari kuivabetonipussia seuraavalta mantereen-reissulta, niin pääsen jatkamaan projektia. Nyt on ollut ihan huippukelit tehdä, paitsi että pimeä tulee aivan liian aikaisin! Yhtäkkiä tajusin, etten nähnyt enää kunnolla – mitä ihmettä, tuli hämärä, vaikka luulin kellon olevan vasta neljä.
Nyt toivon tuottavani vähemmän vesimyyräystävällistä ympäristöä muuraamalla kivipengermän betonilla. Sen luulisi myös liikkuvan roudan vaikutuksesta vähemmän. Mutta saa nähdä, kuinka se kestää roudat ja vesimyyrät.
On muuten ollut jäätävää nähdä myyrien tekeviä käytäviä kivien takana, kun olen irrottanut kiviä alkuperäisestä pengermästäni. Huh, mitä onkalostoa.
Homma jatkuu siis. Aion istuttaa jotakin tuohon pengermän päälle, mutta varmuuden vuoksi vuoraan istutuskuopat jyrsijäverkolla.
Alun perin ylärinne jatkui suoraan ojaan asti, mutta halusin paikan, jonne voin kipata kitkentäjätettä ja kaivamaani maata. Lisäksi pengerrys tekee ylärinteestä vähän vähemmän jyrkän. On ihanaa päästä viimein alueen kimppuun siistimään sitä! Olen onnistunut leikkaamaan jo ruohonleikkurilla käytäviä sen jälkeen, kun kaivoin kiviä maasta – sitä ennen ei ruohonleikkuria uskaltanut ylärinteeseen viedä.
Kutsun tätä ylärinnettä hedelmätarhaksi, vaikka vesimyyrät ovat verottaneet istuttamistani hedelmäpuista muutaman. Luulisi niidenkin viihtyvän vähän huonommin, kun ruohoa leikataan.
Toivossa on hyvä elää, sanoi Toivo-vesimyyrässä elävä lapamato.
Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus
Kärhö Clematis
Maahumala Glechoma hederacea
.JPEG)
.jpg)
Pergola on kivannäköinen, ja mikä parasta, näkyy olevan hyvin sisutettukin. Tuolla on varmasti kiva juoda päiväkahvinsa vihreyden keskellä.
ReplyDeleteYksi ylimääräinen pöytä on pyörinyt pari vuotta nurkissa etsimässä paikkaansa. Ei tarvitse enää etsiä! Maalaan sille kaveriksi tuolin ensi keväänä. Ilman muuta tuonne täytyy lähteä retkelle kahvimukin kanssa, siis kauas ylärinteeseen :-D
DeleteKivimuuri näyttää tosi kivalta ja sen suojassa raudoitusverkkoaidanteen istutetut kärhötkin varmasti tulevat viihtymään hyvin. Kivipengermästä on myös valmistuttuaan tulossa hieno lisä puutarhaasi.Toivottavasti se myös pitää vesimyyrät paremmin loitolla.
ReplyDeleteUusia rakennelmia on kiva katsella jo nyt, etenkin tuota uutta pergolalle valloitettua aluetta ylärinteestä. Aiemmin se oli vain heinikkoa ja paikalla taisi pari viime vuotta olla kasa kaadetun luumupuun rankoja.
DeleteTykkään tuosta pergolan kivimuurista. Kivet ovat aina tyylikkäitä ja onneksi niitä löytyy aina ilmaiseksi omasta takaa. Sitten - anteeksi asiaton kysymys - onko sinun pyykkipojat sellaisia vanhoja, joita mm. La promesa -sarjassa sisäköt käyttävät? Näyttävät vähän samanlaisilta.
ReplyDeleteEn ole katsonut La Promesaa, mutta minulla on sekä tavallisia puisia että sellaisia pidempiä, pyykkinarun päältä työnnettäviä, joita varmaan tarkoitat. Hämärän muistikuvan mukaan ostin niitä joskus Ranskasta nimellä "tanskalaiset pyykkipojat". Kovin skandinaavista, mutta meiltä niitä ei taida hevillä löytyä :-D
DeleteKivillä saa viimeistellyn näköistä tulosta, mutta onhan siinä hommassa työtä. Sitten myöhemmin sinne väleihin kasvaa aina kaikkea sinne kuulumatonta.
ReplyDeleteOnko kissat ottaneet myyriä kiinni?
Ostatko laastin aina samasta paikasta? Tietävät jo, kun astut ovesta sisään, että taas sieltä tullaan :)
Kivistä rakentaminen on ihan intohimoni, työltä se ei tunnu. On niin ihanaa tehdä jotakin pysyvää (jospa tällä kertaa olisi pysyvämpää) ja kaunista luonnonmateriaalista. Pyrin betonilla muuraamalla siihen, ettei väliin kasva sinne kuulumatonta, vesimyyrät mukaan luettuna.
DeleteRansu ei enää mitään metsästä, mutta Musti nappaa myyriä. Viimeksi toi myyrän eteiseen aamuvarhaisella rouskuteltavaksi, edellisen kerran eilen illalla. Silloin olin vielä jalkeilla ja ajoin Mustin ulos sitä syömään.
Ostan laastin milloin mistäkin, luulen ainakin olevani incognito.
Ai sentään, sinulla on hienot kiviprojektit meneillään! Tykkään kovasti molemmista pengerryksistä ja odotan tulevina vuosina kuvia pergolan köynnöksistä. Hyvältä näyttää.
ReplyDeleteMinulla maahumala leviää paikoitellen arboretumissa, mutta onneksi se on vallannut alueet, joissa siitä ei ehkä ole haittaa - tulevaisuus näyttää. Minä en ole sitä istuttanut, mutta jostain se on alkunsa saanut ja maailmanvalloitus on ilmeinen päämäärä. Aika mahdoton kitkettävä, jos siitä haluaisi eroon päästä.
Toivottavasti voitat taistelun vesimyyrien kanssa noilla uusilla istutuspaikoilla - saakoot lapamadon ja menehtykööt siihen ;).
Niinpä; kivet ja kiviprojektit rules! Mukava kuulla maahumalastasi, tai siis ei niin mukava, mutta lohduttava. Kyllä sen kanssa voi elää. Se vain kasvaa tuolla alueella ihan valtavan rehevänä. Pitää pitää sille parempaa kuria jatkossa.
DeleteMeillä on sama ajatuskulku vesimyyrien ja lapamatojen suhteen ;-)
Aika monta kiveä olet ehtinyt pyöritellä hienon muurin rakentamiseksi. Ja pyörittely senkun jatkuu pengermän kohentamisella. Tykkään kivistä ja kivimuureista. Puutarhaasi tulee taas uutta ilmettä. Kivetkin kiittävät, kun pääsevät maan uumenista uusiin tehtäviinsä.
ReplyDeleteMaahumala on löytänyt tiensä meillekin. Sitä ei tarvitse istuttaa, se voi tulla vaikka jonkun kasvin mukana. On sillä monen mielestä hyvätkin puolensa, mutta vähempi riittäisi minulle vallan mainiosti. Maahumalasta ei taida kitkemällä päästä eroon.
Luonnonkivet ovat tosiaan kauniita, ulkonäkö on jotain ihan muuta kuin betonisilla muurikivillä, joita en ottaisi pihalleni. Niistä tehty muuri on kaunis vasta sammaloituneena, jos silloinkaan. Mutta makuasioitahan nämä.
DeleteSilloin, kun maahumala kukkii sinisenä, on sen muodostama maanpeittomatto aika kivan näköinen. Vietin juuri kolmisen tuntia kitkemällä sitä nurmikolta, jotta se ei leviäisi enää uusiin istutusalueisiin. Kasvissa on tympeä haju sen lisäksi, että sitä on tympeää kitkeä nurmikon seasta. Haju ei silti selvästikään karkota vesimyyriä – harmi!
Ei siitä tässä elämässä enää pääse eroon. Seuraavassa elämässä en istuta sitä puutarhaani :-D
On hieno kivetty antiikkinen oloinen pergola 😍 Ymmärrän maahumalatuskan, mutta ainakin tänne ruudun toiselle puolelle näyttää hurjan kivalta maanpeitekasvina. Omavaraisuus kivien suhteen on lottovoitto kyllä, varsinkin saarioloissa. Kasvaakohan sinulla maahumalan seassa narsisseja tai muuta sipulikukkaa? Minulla suikeroalpitilanne vähän samassa jamassa kuin maahumalasi, tosin en istuttanut sitä itse vaan oli täällä ennestään. Seuraavassa elämässä tosiaan sitten olemme viisaita heh. Ihanaa ollut tämä syksyinen lämpö 🎀 Onnellista syksyä!
ReplyDeleteEn ole tainnut istuttaa maahumala-alueelle vielä sipulikukkia. Karhunlaukkaa oli, mutta se on hävinnyt joko myyrien tai maahumalan toimesta.
DeleteSuikeroalpi kuulostaa ikävältä. Olen joskus miettinyt sen keltalehtistä versiota, sillä se on kaunis. Mutta tällaiset pitkiä lonkeroita sekunnissa puskevat leviäjät ovat kyllä hankalia.
Kiitos, ihanan lämmin syksy tosiaan! Vielä puoliltaöin katsoin, että ulkona on edelleen 13 astetta lämmintä. Ihanaa! Ja onnellista syksyä sinulle myös!
Olet melkoinen kivien pyörittäjä ja niiden suhteen omavarainen kuten minäkin, aina kolahtaa kun lapion tai kangen maahan iskee! Olet kyllä taitava tässäkin lajissa ja hieno pergola! Tällaiset leviävät kestokasvit ei ole ollenkaan kivoja! Meillä on mökillä suikeroalpi, anoppi sitä aikoinaan sinne vei ja tapan jokaisen taimen minkä saan kiskaistua isännältä salaa - hän tykkää siitä, niin ja meille tuli mökille multakuormia ja isäntä kutsui katsomaan kaunista valkoista kukkaa, joka nousi maasta - karhunkierto! No siitä se paasaus alkoi ja taimi meni saman tein saunan pesään.
ReplyDeleteMutta, säät ovat olleet nyt niin kohdillaan pihahommille - nautin!
Pergola on vähän suuri nimi yksinkertaiselle rakennelmalle, köynnösmaja voisi olla parempi. Kun ei siihen mitään tolppia kummempaa rakennelman näköistä tule. Juuri edellisessä kommentissa Samettihortensia kiroaa tuota samaa suikeroa, enpä taida sitten sitäkään istuttaa :-D Keltalehtinen on joskus käynyt mielessä, sillä se on tosi kaunis. Aargh, karhunkierto!
DeleteKiitos kivoista kuvista, odotan jo ensi kesää nähdäkseni miltä pergola tulee näyttämään. Hienolta, arvaan.
ReplyDeleteOn joitakin näkyjä joista tulee suorastaan fyysinen hyvä olo; pyykki kuivumassa narulla, kottikärryt täynnä kitkettyjä rikkaruohoja ja mullasta kaivettu titanik. Tässä oli lähes kaikki. Kiitos ;)
Toivottavasti kärhöt kasvavat verkkoon seiniksi, mutta eivät liian peittäviksi kuitenkaan. Siinä on vissi tasapainon hetki, kun on tarpeeksi, mutta ei vielä viidakko :-D
DeleteHauskat nuo mainitsemasi hyvän olon kuva-aiheet!
Kiviä ja raudoitusverkkoa❤️Olet kyllä melkoinen kivenpyörittäjä, ja on kiva seurata näitä projektejasi näin ruudun takaa, kun ei tarvitse itse pistää tikkua ristiin! Huh huh, mutta ymmärrän ihan täysin intohimosi kivien kaivamiseen, ja hieno tuo kivimuurisi. Näen jo sieluni silmin raudoitusverkossa kukkivat kärhöt!
ReplyDeleteMeillä maahumala on oikeasti riesana vain kasvilavoissa, mutta niissä se sitten onkin todellinen pirulainen!
Ruudun takaa ei mene mutaa saappaisiin eikä sormi jää rautakangen ja vipukiven väliin – auts. Intohimo näihin hommiin tosiaan tulee. Mielelläni kaivaisin kiviä joka päivä, mutta joskus on tehtävä jotain järkevämpää.
DeleteMaahumala osaa myös kiivetä, hitsi vie, että löysi tiensä lavoihinkin!
Apua, kesällä tökkäsin muutaman kirjavalehtisen maahumalan pätkän maahan. Pitäisiköhän käydä kaivamassa nopeasti ylös ja pitää jatkossakin vain ruukussa. Meillä akankaali on levinnyt kukkapenkistä nurmikolle ja siitä on tullut melkoinen riesa. Enää sitä ei saa millään kitkennällä hävitettyä. Uskomattoman nopea leviämään joka paikkaan :(
ReplyDeleteKirjavalehtinen maahumala ei ehkä niin nopeasti leviä, mutta jos olisin sinä, kaivaisin sen ylös ja laittaisin roskiin.
DeleteAkankaali on aika jännä, kun minulla se ei ole suostunut elämään ollenkaan, vaikka olen monta kertaa istuttanut johonkin pensaan alle. Maanpeittokasvit voivat tosiaan olla uskomattoman nopeita.
Kivenpyörittäjä oot siekin. Tiiän tuon homman. Mukavasti sait muurii tehtyy, kyllä aika hyvin kuluu kivien kansaa temmeltäissä. Pergolakin on hyvä ja toivotaan kärhöjen menestyvän siinä. Miulla on hävitystyö pikuutalviossa ja ahkerasti oon sitä kitkeny. Maahumalalta oon siästyny.
ReplyDeleteKivenpyöritys on niin mukavaa ja koukuttavaa!
DeletePikkutalviota sain kerran ystävältä - kirjavalehtistä mallia - mutta se otti ja kuoli. No, en niin kovasti välitä siitä kasvista, niin en ole toista kertaa yrittänyt. Pitkien suikertavien kanssa on kitkentä hankalaa.
Kivet ovat aina kauniita puutarhassa. Muistan kun meidän pihaa tehtiin ja konemies kiroili joka toisen sanansa. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan kun joutui traktorin kauhallaan siirtämään kivikkoisen tonttimme kivet yhteen paikkaan. (teimme kivistä kiveykset kivikkokasveille). Siinä taisi miehen taivasosuus mennä :D
ReplyDeleteVoi ei :-D Mutta siinäpähän toivottavasti jotakin oppi. Että on asiakkaita, jotka haluavat rakentaa puutarhaa.
DeleteIhanaa lukea näistä kiviprojekteistasi! Minullakin tuota maahumalaa on ja koska tykkään sen ulkonäöstä, yritin kerran siirtää yhteen kivikkoon, mutta ei, ei millään lähtenyt juurtumaan…ehkä hyvä niin.
ReplyDeleteMerja
Ehkä hyvä tosiaan, sillä se olisi voinut alkaa vyöryä kivien yli ja peittää ne, kuten minun pihallani. Eniten minua hämmästyttää sen koko. Tässä kivipengermän luona on erittäin muheva multa ja kosteaa (pengermän juurella). Maahumalan koko lehtineen ja monimetrisine lonkeroineen on potenssiin kymmenen verrattuna kuivassa paikassa kasvavaan emokasviin.
DeleteNo on siellä kivi jos toinenkin pyörähdellyt, ihan tanssahdellut!! Kunnin treeniä ja upea lopputulos!
ReplyDeleteKivipuuhat ovat ruumiin- ja mielenterveyttä samalla kertaa :-)
DeleteNo nyt näyttää pergola todella hyvälle! Kelpaa siellä istuskella vaikkapa kevätauringon paistaessa ja lämmittäessä kiviä. Vertasin näitä kuvia siihen kuukaudentakaiseen postaukseesi ja edistystä on totisesti tapahtunut. Olen melkeinpä kateellinen, kun olet päässyt vielä kaivelemaan ja asettelemaan kiviä ihan urakalla useampaankin paikkaan. Toivottavasti betoni auttaa pitämään vesimyyrät paremmin kurissa. Olkoon siellä myös lisäavuksi oikein runsas kanta muissakin kuin Toivo-nimisissä vesimyyrissä viihtyviä lapamatoja!
ReplyDeleteMaahumalasta voi varmasti tulla riesa. Jostain syystä sitä kyllä kasvaa täälläkin mutta se ei ole missään intoutunut leviämään, vaikken ole sitä juurikaan kitkenyt. Annoin sen jopa jäädä syreenien juureen sillä ajatuksella, että se voisi olla siellä ihan maanpeittokasvina. Ei oikein viihtynyt vaikka oli ihan itse valinnut paikkansa ja tuli sittemmin korvatuksi kevätkaihonkukalla, jota joutuukin sitten pitämään kurissa ihan eri tarmolla. Olisin mieluummin ehkä pitänyt maahumalan siinä tontin rajassa, sillä luonnonkasvina sen leviämistä tontin ulkopuolelle ei olisi tarvinnut rajoittaa toisin kuin kevätkaihonkukan. No, mistäpä näiden kasvien leviämisintoa aina pystyisi ennustamaan.
Minusta on alkanut tuntua, että pergola on aivan liian hieno nimi rakennelmalleni. Siitä taitaakin tulla köynnösmaja. Kiva nimi sekin. Mutta tuo paikka on kyllä tosi kiva ja sieltä ylärinteestä myös avautuu ihan uudet näkymät. Sinä ymmärrät kivityöskentelyn päälle :-) Moni päivittelee, mutta se on oikeasti ihanaa. Kerran yksi ystäväni oli kylässä ja kaivoimme pari kiveä keskeltä nurmikkoa ja veimme kivimuuriin, jota silloin tein. Hän alkoi huomata muitakin, joita voisi kaivaa ja totesi, että onpa koukuttavaa. Hän jäi siis puolessa tunnissa koukkuun, mikä ei oikeastaan ihmetytä yhtään.
DeleteKiitos lapamatotoivotuksista :-D Näin toivotaan.
Kasvien leviämiseen varmaan vaikuttavat jotkut mystiset energiasäteilyt, tähtien asennot istutettaessa ja mahdollisesti myös kiinalainen horoskooppi.