Kun tein pihakierrosta, huomasin tyytyväisenä, että posliinihyasintit ovat sopeutuneet joka paikkaan mihin niitä istutin. Taisin istuttaa 50 sipulin pussillisen neljä tai viisi vuotta sitten syksyllä. Tämä on erinomaisen sopeutumiskykyinen pieni kevätkukka ja niin herkkä kuin toivoa saattaa. Vaaleissa kukissa on pehmeät, välimerenturkoosit raidat.
Mutta mitähän tuolla takana sinertää?
Mitä ihmettä. En löytänyt puutarhapäiväkirjastani näistä mitään merkintää, laatikollisesta sipulikukkien etikettejä – olen säästänyt ne kaikki – ei myöskään ollut apua. Oikealla on selvästi juuri se sinikevättähti, mitä juuri täällä blogissa haikailin!
Vasemmalla on kukkatupas, joka osoittaa, ettei näitä ole viime syksynä istutettu: kasvi on selvästi jo ehtinyt levitä. Se näyttää erehdyttävästi pikkusinililjalta, joten kunnes toisin todistetaan, sanotaan, että se on sitä.
Kukat ovat todella herkkiä, pieniä ja niillä on suloiset tummat navat. Olin tietämättäni tällaisten ihanuuksien onnellinen omistaja!
Ainoa keksimäni selitys on se, että kun olen parina vuonna ollut puutarhamessuilla samalla osastolla kuin Aarno Kasvi ja hänellä on ollut tapana tuoda Ruissalosta kukkivia pieniä sipulikukkia sipuleineen muovimukeissa näytille, on hän antanut nämä minulle ja olen istuttanut ne tähän. Siitä minulla vain ei ole mitään mielikuvaa enkä selvästi ole ollut paikalla aiempina keväinä silloin, kun nämä ovat kukkineet.
Aarnon peruja on nimittäin tämä nyt jo mukavan suuri tupas kevätlumipisaraa. Tämäkin on lähtöisin yhdestä muovimukissa siirretystä sipulista muutama vuosi sitten. Tämä viihtyy erinomaisesti taloni pohjoisseinustalla, kosteassa ja kylmässä maassa, joka ei kuivu täysin kesälläkään. Korkeampi kesälumipisarakin viihtyy lehtomaisissa olosuhteissa.
Tavallinen skilla eli idänsinililja asuu myös pihallani, mutta vasta parina pienenä tuppaana. Lapsuudenkodissani se oli levittäytynyt siniseksi matoksi koko pihalle ja olin varsin iloinen, kun huomasin saaneeni sitä kyytipoikana siirrettyäni rusopäivänliljan ja tillipionin kotipihalta tänne. Tämä kasvaa tillipionin punaisten versojen vieressä, ne näkyvät skillasta oikealle. Muut punertavat lehdet ympärillä ovat mesiangervoa. Sitä täytyy kitkeä ja rajoittaa, mutta kaunista kasvia ei koskaan voi kitkeä kokonaan pois.
Onnekasta sunnuntaita!
I have found some lovely Scilla sardensis and S. bifolia in my garden that I only have a faint idea where they might be from. What a lovely surprise!
Idänsinililja – Scilla siberica
Kevätlumipisara – Leucojum vernum
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Sinikevättähti – Scilla sardensis
.JPEG)
.jpg)
