Väriä pääsiäiseen

 Eilen oli pilviseksi sadepäiväksi harvinaisen hieno ilma.

Tähtisahrami 'Roseus' avautui punaisessa villissä penkissä. Onneksi tällä alueella ei ole kovin pahasti myyriä, sillä muotopuutarhan lähes kaikki tähtisahramit näyttävät hävinneen.

Eilen aamulla säätiedotus näytti koko päivälle pilvistä ja illaksi sadetta, mutta sää olikin varsin kelvollinen, kuten kuvasta näkyy. Tämä päivä onkin sitten sumuinen ja harmaa, sateen pitäisi alkaa iltapäivällä. Saa nähdä, kuinka käy.

Jouluruusulaakso ei yleensä näytä talven jälkeen näin ankealta. Tarhajouluruusujen lehdet ovat ruskistuneet vallan muodottomiksi hirviöiksi. Muutamat tuppaat puistolumikelloa ja yksittäinen kirkkaankeltainen talventähden kukka ilostuttavat kuitenkin paljon. Voisihan noille jouluruusuillekin saksia näyttää. Olen puutarhan kevätsiivouksessa vasta puolivälissä.

Muotopuutarhassa 'Hippolyta' -lumikellot ovat nousseet täyteen korkeuteensa; ensimmäinen kukkahan avautui jo maanrajassa. Se näytti todella hassulta, sillä näiden kasvutapa on tällainen siro ja ilmava.

Mäntyjen alla metsäpuutarhassa on kaunis vaaleansininen imikkä ollut kukassa jo jonkin aikaa. Tässä olisi mainiosti ravintoa aikaisille pölyttäjille, mutta en ole vielä nähnyt ensimmäistäkään kimalaiskuningatarta, erakkomehiläistä tai perhosta. Täällä merellä on niin viileät keväät.

Lumikello 'Atkinsii' avasi varovasti nuppujaan. Ulompien kehälehtien lomasta voi erottaa sisempien kehälehtien muodostamaa suloista pientä hamosta.

Tässä on nyt sitten 'Charlotte', joksi aiemmin väitin edellisen kuvan Atkinsiita. Tämä on todella paljon pienikokoisempi, lehdetkin ovat aivan erilaiset. Tällä on tyypilliset puistolumikellon kapeat, litteät lehdet, kun Atkinsiin lehdet ovat leveämmät ja kourumaiset. 

Puistolumikello 'Viridapice' on levinnyt mahtavaksi tuppaaksi. Kukinnan jälkeen ylös ja istutus harvempaan! Tämän lajikkeen erikoisuus on ulompien kehälehtien vihreät kärjet.

Kaiken tämän valko-vihreän tyylikkyyden päätteeksi tulee loppuun väripläjäys.

Ostin kauniin vaaleansinisiä helmililjoja – olen heikkona niihin, siis nimenomaan vaaleansinisiin – ja narsisseja, löysin pienen talventähtiruukunkin lähitaimiliikkeestä. Toivottavasti näistä on iloa pitkäksi aikaa, kun on niin sopivan viileää.

Yö oli vähän turhankin viileä, muutama aste pakkasta. Helmililjat menivät platkuiksi, mutta eivätköhän ne siitä reipastu.

Iloista pääsiäistä!

Helmililja Muscari

Imikkä Pulmonaria

Puistolumikello Galanthus nivalis

Talventähti Eranthis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Kevätkalenterin 12. luukku

 Kevään kova valo on ihana, mutta kuvaamisen kannalta vaikea.

Kuva ei ole oikein onnistunut, mutta en ole heittänyt sitä poiskaan. Tässä kohdassa ei ole mitään uutta ja kiinnostavaa, niinpä en tätä blogiinkaan julkaissut. Pidän noista vahvoista väreistä: keväällä niitä kaipaa. Sininen ja keltainen ovat reipas yhdistelmä ja tässä kohdassa sitä on kivasti laajempana kokonaisuutena. Kuvasta vasemmalle on vielä kultaherukkapensas täydessä kukassa, keltaista kukintoa voi nähdä ihan vasemmassa reunassa.

Paikka on kivimuurin edusta tontin rajalla. Kukassa on joitakin vanhoja helmililjoja, joiden lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – veikkaan tavalliseksi tummahelmililjaksi. Oikealla nousee päivänlilja, tarkemmin ottaen kultapäivänlilja. Edessä on ihana ja tärkeä kasvi: Orkney-saarilta ystävän puutarhasta tuomani kerrottu mukulaleinikki. Siellä sitä kasvoi puutarhan nurkassa raparperin vieressä ja onneksi satuin olemaan siellä juuri kukkimisaikaan! Muutamasta pikkuisesta juurimukulasta on tullut jo kunnon kasvusto.

Yksi paha talvi, tai ehkä myyrät, verotti lähes koko aarteeni, mutta onneksi mukulaleinikki toipui. Heti, kun pystyin, jaoin kasvia tähän edemmäs samassa penkissä, jotta kaikki ei ole yhden kasvuston varassa.

Kerrotut kukat ovat kuin voinappeja, tavattoman suloisia. Olen antanut lajikkeen nimeksi 'Midgarth' näin omassa käytössä, kun alkuperäinen lajikenimi ei ole tiedossa. Nimi on sen tilan mukaan, josta kasvia sain.

Kultaherukka Ribes aureum

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Ruusutarhan kevätasu

 Tyhjensin kompostin kokonaan, kun se piti jälleen suoristaa. Palanutta kompostia riitti ruusutarhaan ja vähän Rohaniinkin.

On muuten kivan näköistä, kun uusi kompostimulta peittää kukkapenkin. Vaikka siisteys on vain silmänlumetta; en kitkenyt, kunhan heittelin lapiolla sinne tänne kasvien väliin ja yrittäen varoa tulppaaneja.

Edessä on komea salviapuska, ihan tavallista ryytisalviaa. Se talvehtii hyvin tässä avomaalla ilman suojauksia.

Salvian takana on tähtimagnolia, joka teki tänä vuonna viisi kukkanuppua. Yksi niistä surkastui, mutta neljä on avautumassa.

Ruusutarhassa täytyy tietenkin olla paljon muitakin kasveja kuin ruusuja. Sipulikukkia ehdottomasti, sillä ruusut puhkeavat vasta lehteen tulppaanien ja helmililjojen kukkiessa. Helmililja on 'Peppermint' ja tulppaani on 'Gavota'.

'Gavota' on huippuihana! Taustalla on metsätyräkki 'Chameleon', siirsin sen siementaimia tänne, kun kaipasin pikaista maanpeittoa ja rikkakasvien selätystä.

Pari vuotta sitten siirsin tähän 'Palmyra' -tulppaania, kun sen kasvupaikalle tuli puutarhavaja. Ihmeen sinnikäs tämä tulppaani on ollakseen tällainen hieno ja kerrottu, sillä tässä on nyt pari tulppaania ja suurin osa kukoistaa edelleen entisellä kasvupaikalla heinikossa vajan vieressä. Väri on upea mustanpuhuvan punainen. 

Kuvassa näkyy toinen luottokasvi uusille alueille: hopeatäpläpeippi. Ideana on, että ruusujen alla on maanpeittokasveja, jotka hoitavat itse itsensä. Joitakin erikoisempia perennoja on toki myös, eihän niitä voi vastustaa. Ja paljon sipulikukkia.

Istutin ruusutarhaan viime syksynä uutta narsissia: tarhanunnannarsissi 'Chérie'. Ihastuttava, aika korkea narsissi, useita kukkia per varsi nunnannarsissien tapaan.

'Chérie' ja 'Gavota' sulassa sovussa. Mukava nähdä, että joitakin vanhempiakin sipulikukkia on tallella, sillä tämäkin on aluetta, jossa myyrät mylläävät talvisin. Jalka uppoaa koloihin, kun tuolla liikkuu. Ruusut ovat onneksi kaikki elossa. Kuvassa on tarhakurtturuusu 'Syke'.

Ruusutarhan eteläreunassa on kaunis vaaleanpunakukkainen hopeatäpläpeippi. Saattaa olla hankittu nimellä 'Shell Pink'. Joidenkin lähteiden mukaan se on sama kuin 'Roseum'.

Ruusutarhassa kasvaa myös muutama pioni. Kasvimaan puoleisella reunalla on aikainen siementaimi-risteymä. Luulin sitä amerikanpioniksi, kunnes sain tarkennuksen kollegalta. Luultavasti tämä on Paeonia obovata var. willmottiae -amurinpionin siementaimi, johon kenties on sekaantunut myös kuolanpionin perimää. Paikka, josta pioni on puutarhaani eksynyt (toisen kasvin mukana salamatkustajana) tukee teoriaa. 

Risteyttäjä on nimennyt tämän pionin Obowanoksi, ja tiettävästi sitä on nyt vain kolmella ihmisellä maailmassa.

En ole hirveän suuri pionifani, mutta tuntuu hienolta kasvattaa tällaista erikoisuutta. Kuva on kymmenen päivän takaa, nyt Obowano on jo paljon korkeampi, edelleen upean ruskeavartinen. Se saattaa avata kukkansa jo toukokuun puolella: kukat ovat kauniit, yksinkertaiset ja hailean vaaleanpunaiset.

Kun nyt näillä kulmilla ollaan, katsotaan puutarhavajan vieressä elävä kirsikkaluumu 'Nigra'. Se on nyt parhaassa kukkaloistossa. Väriyhdistelmä lehteen puhjenneen koivun kanssa on vastustamaton.

Mikä mukavinta, kukkia voi myös ihailla vajan sisältä ruukutuspöydän äärestä.

Amurinpioni Paeonia obovata

Helmililja Muscari

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Kuolanpioni Paeonia anomala

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhanunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Vuokkoja, esikkoja ja muuta pientä

 Tämä kevät on helpompi kuin moni aiempi, sillä tuntuu siltä, että vähän kaikesta ehtii raportoida – paitsi sitten, kun menee selaamaan kuvia ja huomaa, mitä kaikkea onkin jo kukkinut ja mistä piti kertoa!

Jotakin jää pakostakin syksyyn ja talveen, kun ei millään pysty kaikesta kertomaan, mutta otetaan nyt vaikka valkovuokot, kun ne kukkivat parhaillaan. Vuosikausia sitten Särkän perennataimistolta ostettu sinerväkukkainen valkovuokko myytiin nimellä forma caerulea eli sininen muoto, mutta nykyisin tämä lienee 'Robinsoniana'. Hämyvuokoiksi näitä sinerviä ja punervia kutsutaan, mutta siis valkovuokon muotoja nämä ovat.

Olen vähän kahden vaiheilla siitä, pidänkö väristä vai en. Se on jotenkin outo eikä yhtään raikas, kuten valkovuokko tavallisesti. Taustalla on rotkolemmikki, joka on ihanan värinen. Ehkä ongelma on se, ettei 'Robinsoniana' oikein soinnu tälle kasvupaikalleen, johon sen ensiksi istutin.

Ruohomaiset korret ovat kaikki käärmeenlaukkaa, se kylväytyy holtittomasti itusilmuillaan, mutta se on niin herkullinen, että onhan se hyvä asia. Ei tosiaankaan tarvitse mitään kevätsipuleita ostaa kaupasta! Tarhakieloakin tuolta nousee, komeita paksuja pötkylöitä.

Pistetään tähän väliin rotkolemmikki lähempää, kun tämä on ensimmäinen kukassa ja niin kaunis. Alun perin tämä oli kirjavalehtinen, mutta en pistänyt pahakseni vihreäksi muuntumista. Kimalaisetkin pitävät tästä, kuten usein kasveista, joissa on monta pikku kukkaa lähekkäin.

Penkin takaosassakin olisi 'Robinsonianaa', mutta se on syöty! Kivimuurin kolojen tienoilla näkyy usein vilistävän pieni metsämyyrä. No, tämä tuho ei paljon haittaa. 

Ikävämpi uutinen on se, että metsäjänis näkyy yhä käyvän puutarhassani – muutamia tarhajouluruusun varsia on syöty silloin tällöin edelleen. Sekään ei hirveästi haittaisi, kun niitä on niin paljon, mutta vastikään esittelemäni 'Pink Elf' -varjohiipan ensimmäiset ikinä kaksi kukkavartta on popsittu! Ne on katkaistu reilun kymmenen senttimetrin korkeudelta, joten kyseessä on lähes satavarmasti jänis. Tuskin myyrä on vaappunut varpaillaan syödäkseen niin korkealta. Sitä paitsi talvisista käpälänjäljistä olen voinut nähdä, että talvivihreä vaskivarjohiippa kuuluu jäniksen ruokavalioon.

Muutama vuosi sitten hiffasin, että 'Robinsoniana' sointuisi täydellisesti muotopuutarhaan. Siirsin sitä, ja kyllä se tosiaan tänne sointuu paremmin.

Kaverina kukkiva helmililja on pieni kysymysmerkki. Kauan sitten istutin 'Ocean Magic' -persianhelmililjaa, ja se on liukuvärinen, mutta ei näin voimakkaasti. Sitten sain 'Grape Ice' -isohelmililjan siemeniä blogiystävien tapaamisessa, mutta sen kukissa olisi enemmän violetti alaosa, ja lehtikin olisi isohelmililjalle tyypillisen leveä. Siementaimia nämä taitavat joka tapauksessa olla, ehkä kyseessä onkin ihan oma siementaimiristeymä. 

Helmililjat ovat jotenkin huomaamattomia sivuroolin kasveja. Vaikka olen niitä innolla istuttanut lähes joka syksy, tuntuu aina olevan jotakin tärkeämpää ja huomattavampaa kukassa. Oli se sitten isompi tai pienempi kukka. Olen vähän asiaa harmitellutkin ja miettinyt, että helmililjoista pitäisi tehdä oma blogijuttunsa. Mutta se saattaa olla niitä aiheita, jotka näkevät päivänvalon vasta puolen vuoden päästä.

Viereisessä penkissä kukkii balkaninvuokko 'Blue Snow' yhä vain. Lajikenimi on pieni mysteeri, sillä sitä nimeä ei näytä olevan missään luotettavissa rekistereissä, mutta sillä nimellä tämän Hollannista Nijsseniltä tilasin enkä toistaiseksi ole löytänyt saman näköistä balkaninvuokkoa, joka olisi kukan sisäpuolelta lähes valkoisensininen. Väri on huippukaunis.

Läheisessä metsäpuutarhapenkissä kasvaa sinnikäs esikko, tai näitä on kaksikin kappaletta. Harmittelen sitä, että monet esikot kuolevat puutarhassani, mutta nämä kaksi loistokevätesikkoa ovat olleet tässä jo kymmenen vuotta, ylikin. Ihanan raikas väritys, valkoinen kukka keltaisella keskustalla tuolla vihreyden keskellä!

Muutama vuosi sitten istutettu aarre, kääpiöesikko 'Carrigdale', on onneksi elossa sekin.

Sen vieressä on tulossa kukkaan valkovuokko 'Pink Delight'. Mikäli sen kukkavartta ei syödä. Tämän saman metsäpuutarhapenkin toisessa päässä oli 'Monstrosa' tulossa kukkaan ja kun menin ottamaan seuraavana päivänä kuvia, oli kukkavarret syöty. Myyriä on, ja paljon. Puutarhurilla on lukuisia vihollisia!

Pikkuinen vaaleanpunainen piste kiinnitti huomioni metsäpuutarhapenkin etuosassa, polun vieressä. Mikä ihana orvokki! Valitettavasti en nyt tiedä, mikä tämä on. Mukanani kaupungissa on vain viimeisin puutarhapäiväkirja, joka ulottuu 2022 syksyyn. Joskus olen varmasti tämän istuttanut, mutta ei liene kukkinut aiemmin, kun en ole noteerannut. Hämärästi muistelen, että tämä saattaisi olla vaaleanpunakukkainen tuoksuorvokki.

Kasvimaan kulman uudesta kukkapenkistä löytyy valkovuokko 'Hilda'; kaunis ja siro puolikerrottu lajike. Terälehtiä on näin ollen enemmän kuin normaalisti – lasken näissä omissani noin tusinan verran, kun tavallinen määrä olisi 6–7 – mutta ei silti riittävästi varsinaiseksi kerrotuksi kukaksi. Vaikutelma on aivan täydellisen luonnollinen ja silti vähän luonnon vuokkoa erityisempi.

Mennäänpä sitten luomaan viimeinen silmäys 'Dawn' -heiteen (Viburnum × bodnantense) ennen kuin se lopettaa kukinnan. Kauan sen kukinta kestikin: nuput alkoivat pullistua tammikuussa, maaliskuun viimeisenä päivänä avautuivat ensimmäiset kukat puskan alaoksille.

Heiden juurelle olen istuttanut erityisiä aarteita, joita ei voi upottaa mihin tahansa viidakkoon – niitä viidakkoja on puutarhassani vähän liikaakin. Pienille kasviherkuille on vaikea löytää paikkoja, joissa ne eivät hukkuisi.

Suureksi ilokseni vuokkoängelmä on yhä elossa. Heiden alusta on niitä paikkoja, joiden ohi kuljen monta kertaa päivässä ja näin ollen muistan varmaan kastellakin silloin, kun on kuivaa. Se saattaa olla pelastanut vuokkoängelmän hengen.

Sain keväällä ystävältä ja kollegalta alppikellon siementaimen. Ei ole tietoa, onko tämä niitty- vai metsäalppikello. Istutin sen heiden juurelle pikku aarteiden joukkoon. Pikku taimi pukkasi heti kukat! Kuva on otettu jo kolme viikkoa sitten, eli hieman jälkijunassa kulkee tämä uutisjuna, mutta pääasia, että kulkee.

Ryönä taimen ympärillä on vintin 150 vuotta vanhaa eristemujua. Osan kyllä käytän uudestaankin, tai siis jätän paikoilleen, mutta jos siinä on laastinmuruja sun muuta, kippaan sitä puutarhaan suojaamaan istutusalueita kuivumiselta. Nostelin välillä vanhaa sammalmujua vastaistutetun taimen päälle pakkassuojaksi, kun on ollut kylmää.

Jatketaan reittiä entisen saunan ohi, sen nurkalla kukkii etelänkevätesikko edelleen täyttä päätä. Parempi nimi tälle on lehtoesikko, jota minunkin pitäisi opetella käyttämään. Etelänkevätesikko sekoitetaan liian usein kevätesikkoon, vaikka kyseessä on kaksi ihan eri lajia. Kukat ovat eri väriset ja eri kokoiset ja kukinta-aikakin on vähän eri. Tämä on aikaisempi, vaaleamman keltainen ja suurikukkaisempi kuin kevätesikko, eikä tämän kukissa ole oransseja pisteitä.

Seuraavaksi saapastellaan kuistin rappujen ohi. Siellä kukkivat ruukuissa edelleen Gold Laced -ryhmän loistokevätesikot. Nämä pääsevät ennen pitkää ruskopenkin multiin, mutta en pidä kiirettä, sillä teen sitä vähemmän tuhoja, mitä enemmän kasveja on penkistä noussut. Muuten saatan vahingossa kaivaa jonkin istuttamani kasvin ylös.

Ruskopenkissä kukkii yksi vanhempi Gold Laced, mutta kuten kuvasta voi nähdä, se ei ole koolla pilattu. Mukulaleinikit ovat sitä korkeammat. Olen silti iloinen, että tämä on yhä elossa kahden talven jälkeen.

Tänä keväänä kävi niin, kuten turhan usein esikoiden kanssa käy: talven päättyessä esikko oli tuoreenvihreä ja rehevä, mutta kevätauringon porottaessa se alkoi kutistua ja kutistui kutistumistaan kuin Liisa Ihmemaassa... onneksi huomasin asian jossakin vaiheessa ja pistin ison kappaleen kuusesta kuorimaani kaarnaa varjostukseksi. Se oli melkoinen suojakilpi, jota kylläkin esti myös sateen pääsyn kasville. Onneksi esikko on edelleen elossa, vaikkakin puolet siitä ehti jo kuivua.

Tämä esikko lienee jokin suikeroesikko – niitä on tällaisia vähän korkeampia ja sitten ihan matalia; kaikilla on tuollaiset ohuet kukkavarret. Hankittu vuosia sitten Uudenkaupungin kukkamessuilta harrastajan pöydästä. 

Suikero on muuttanut pariinkin kertaan, kun olen pelännyt sen kuolevan ja yrittänyt sitten siirtää parempaan paikkaan. Tämä viimeisin paikka kuistin pohjoispuolella vaikuttaa soveliaalta. Tässä pitäisi olla pieniä herkkuja, jotka kaipaavat paapomista, mutta ukkolaukka ja lehtoakileija pyrkivät jyräämään yhdestä suunnasta, tummakurjenpolvi ja kultapallo toisesta. 

Loppuun laitan tämän huippuonnistumisen, josta hykertelen ja toivon pitkää ikää. Loistokevätesikko 'Francisca' on jo ainakin toinen ellei kolmas yritys ja viimeinkin tämä näyttää lupaavalta! Istutin tämän vuosi sitten ja nyt se alkaa olla hyvän kokoinen. Täytyy muistaa kastella, jos kesästä tulee kuiva.

'Franciscan' kukat ovat vihreät keltaisella keskustalla, siis aivan supermakean väriset. Lupaan ottaa kuvia sitten, kun kukat avautuvat! Voit uskoa, että olen kytännyt näitä nuppuja maaliskuusta lähtien, kun niitä alkoi nousta.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Etelänkevätesikko, lehtoesikko Primula elatior

Isohelmililja Muscari latifolium

Kääpiöesikko Primula vulgaris

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Metsäalppikello Soldanella montana

Niittyalppikello Soldanella alpina

Persianhelmililja Muscari aucheri

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Tarhakielo (tarhakalliokielo) Polygonatum × hybridum

Tuoksuorvokki Viola odorata

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides

Iloinen vappusää

 Kuvailin eilen vähän tulppaaneja. Tänään niistä sai entistä mielenkiintoisempia kuvia!

Tässäpä päivän sää.

Onpa hyvä, että aurinkotuolit tuli nostettua ulos. Nyt ne ovat valmiina, kun lumi sulaa.

Taaperretaanpa hangessa katsomaan tontin länsireunan tulppaaneja. Rusotuomipihlaja on varsin kuvauksellinen lumituiskussakin.

Juuri eilen kuvasin 'Shogun' -terttutulppaaneja: kuinka kivasti ne sointuvat ruusun punaisiin versoihin. Leikkasin ruusut toissa päivänä, kun ajattelin, että nyt on kevät pysyvästi lämpenemässä.

Ei se nyt ihan vielä ollutkaan. Tässä tulppaanissa on kyllä tavattoman kauniin muotoinen nuppu, tuollainen konjakkilasimalli.

Kun menin mainitsemaan, että 'Quebec' -tarharaitatulppaani on kauniimpi nupulla, niin nupulla ne nyt pysyvät tämän päivän. Ihan kuvan alareunassa voi nähdä vaaleansinisiä helmililjoja: ne ovat lajiketta 'Peppermint'. Se on kaunis, vaalea ja roteva. Ihanaa, että sain syksyllä sipuleita istuttaessani tämän vision; vaaleasta sävytyksestä tuli onnistunut. 'Quebecit' olivat tässä jo entuudestaan. Pikarililja on 'Early Passion'.

Kovin montaa uutta tulppaania en syksyllä istuttanut, mutta muotopuutarhaan upotin 'Helena' -pikarililjan lisäksi kerrannaista aikaista 'Avant Garde' -tulppaania. On mukava nähdä uusia kukkia.

Näille erilaisille yksinkertaisille ja kerrotuille, aikaisille ja myöhäisille on nyt keksitty omat viralliset suomenkieliset nimet. Kerrannainen aikainen on toukopionitulppaani. Huh. No, suonette anteeksi, jos jatkossakin puhun mieluummin kerrannaisesta aikaisesta. Se on vähän selkeämpää.

Viereisessä penkissä on aikainen luottotulppaani 'Exotic Emperor', joka on keisaritulppaani eli tulitulppaanin jalostettu lajike. Tästä saattaa tulla hallitsijoiden välisiä selkkauksia, kun keisarinpikarililjatkin ovat kukassa. Muut kukat tässä penkissä ovat sinisiä: hyasintit 'Delft Blue' ja 'Aqua', tummahelmililjat ja vaaleansininen balkaninvuokko 'Blue Snow'.

Muotopuutarhan kolmannessa penkissä on luotettava 'Light and Dreamy' -darwinhybriditulppaani tulossa kukkaan. Hyasintit 'Top Hit' ja 'Pink Pearl' toistavat sen sävyjä.

Penkin takaosassa tuli eilen kukkaan aikainen yksinkertainen 'Candy Prince' samat hyasintit taustanaan. Tässä penkissä on myös sinistä 'Delft Blue' -hyasinttia. Otin kuvan eilen – tämänpäiväistä kauniimmassa säässä!

Muotopuutarhan neljännessäkin penkissä on tulppaneja, tietysti. Täällä on keisaritulppaani 'Purissima', lisäksi kukkaan on vähitellen tulossa purppuraisia tulppaaneja.

Lähdetäänkö sitten halki tuulen ja tuiskun metsäpuutarhan läpi ja Rohanin ohi.

Olen siellä parina aurinkoisena päivänä kuvannut pikkuruista tähtitulppaania, josta en nyt ole varma, mitä se on. Yhtenä vuonna hankin ihanaa 'Norah' -tulppaania, jota kasvaa tämän penkin toisessa päässä, mutta siitä tuli 'Little Beauty'; erittäin kaunis sekin, mutta ei kuitenkaan sitä lajiketta, mitä piti. 

Viime syksynä hankin taas pussin Norahia enkä nyt muuta keksi kuin että tämä – jälleen väärä tulppaani vaikkakin kaunis – on peräisin siitä pussista. Tämä saattaa olla 'Odalisque'; melko tyypillinen tähtitulppaani. Mutta on niitä muitakin samannäköisiä lajikkeita. 

Vertailuna tähtitulppaani 'Persian Pearl', jonka ulommat kehälehdet ovat ulkopuolelta vihreät luoden hienon kontrastin hyvin tumman magentanpunaisiin kukkiin. Erittäin hienostunut väritys. Ja on muuten tähtitulppaaneillakin mitä kaunein nupun muoto.

Edellisen jutun kommenteissa mainittiin vappupallot. Nämä tulppaanien nuput, joita on lukuisia siellä sun täällä, ovat minun vappupallojani: täynnä kuplivaa iloa ja hykerryttävää lupausta.

Rohanin päädyn pengermän päällä on tämä papukaijatulppaani odotellut nupulla jo päivä- ellei viikkokausia. Jonakin lämpimänä päivänä se poksahtaa auki. Sitten kyllä poksahtelee paljonkin tulppaaneja.

Päivä tuli vietettyä sisällä, onneksi oli paljon töitä ja join samalla litran teetä. Lumi ei jäänyt maahan, vaikka märkiä lumirättejä satoi tuntikausia. Sademittariin on taas kertynyt peräti 20 mm. 

Hei, juuri noita lauseita kirjoittaessani aurinko tuli esiin!

Iloista vappua, toivotamme minä ja kissapojat!

Vappukukkakimppuna toimikoon tummanpunainen kylmänkukka taustanaan 'City of Haarlem' -hyasintit sekä kylmänkukan päälle rojahtanut 'Woodstock' (aloitti vapun juhlinnan liian aikaisin).

Balkaninvuokko Anemone blanda

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Keisaritulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kylmänkukka Pulsatilla

Pikarililja Fritillaria

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarharaitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Terttutulppaani Tulipa praestans

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Tähtitulppaani Tulipa humilis