Oranssin penkin todelliset värit

Suunnittelin oranssi-ruskea-sinikukkaista istutusta toiseen kohtaan puutarhaani, johon osuu ilta-aurinko. Sitä kohtaa en vielä ehdi hetkeen istuttamaan, joten kun tilaisuus toisessa ilta-aurinkokohdassa aukesi, päätin laittaa oranssin penkin tähän.
Sitten, koska siinä oli raivattua maata, siihen päätyi kaikenmaailman siemenkasvatuksia, joiden väreistä en ollut ihan varma, ja lisäksi kaikenlaisia muitakin värejä, joiden arvelin sointuvan oranssiin. Niinhän siinä sitten kävi, että tässä on kaikkea muuta kuin oranssia.
Tässä eräänä päivänä koin ahaa-elämyksen. Penkki näyttää vahvoissa väreissään aivan mahtavalta! Enää en mieti kasvien siirtoa, olkoot näin ja kukoistakoot.

The True Colours of the Orange Border
In the beginning I planned to make an orange-brown-blue border in another area. Then I made this area and because there was bare soil I added all sorts of perennials I had grown from seed and was not sure of their colour, and needed somewhere to plant them.
The result is such a happy mix of colours that I'll let it be.

Tähän päätyi harmaakäenkukkaa, kun en keksinyt muutakaan paikkaa, mihin siementaimia voisi siirtää Rohanista, jonne tämä on aivan liian pinkki.

Jokin aika sitten hehkutin, miten verihanhikki sointuu 'Enkan' -japaninvaahteraan, mutta niin tekee shokeeraavan pinkki käenkukkakin.

Siinä verihanhikki, tosin kukat supussa. Oikealla kukkii 'Rosa Mundi' kirjoapteekkarinruusu.

Ransu esittelee.

Jokunen rikkaporkkanankin taimi tästä penkistä löytyy. Se on nupulla söpön vaaleanpunainen.

Romppalan Lindan lähettämistä siemenistä kasvatetut ritarinkannukset, tämä on tulossa ekaa kertaa kukkaan ikinä! Tästä tulee jotakin hurmaavan tummaa.

Hurmaavan keltainen on puolestaan etelänkurjenmiekka. Kimalaisella oli työtä punkiessaan itsensä mettä imemään kapeaan kukkaan, mutta sinnikkyydellä, punnertamisella ja pitkällä imukärsällä se onnistui.

Toissa syksynä istutetuista sipuleista tulee nyt ekat kukat. Tämä on luultavasti varjoliljan hyvin tumma muoto var. cattaniae (odotan vahvistusta Kahilan Pirkolta, jolta sipulin hankin). Mielettömän upea väri!
Oransseja liljoja olisi tulossa kukkaan, jos peurat olisivat jättäneet ne rauhaan. Verkko oli vain tämän uusimman ympärillä, sillä halusin ehdottomasti nähdä sen kukat. Verkot eivät kuitenkaan ole mikään silmänilo eikä niitä riitä jokaiselle liljanvarrelle, valitettavasti. Niinpä kanadan- ja tiikerililjat jättävät kukinnat väliin. Poikki syötyjä varsia voi nähdä kuvassa, jos uskaltaa verenpaineeltaan katsoa.

Lemmikit laskevat verenpainetta, niinpä tähän väliin Ransu-kuva. Ransu makaa kissanmintun päällä.

Vähän tästä tuli mieleen sellainen asia, että pidän näköjään tummanpunaisesta melkoisesti, ja muistakin punaisen sävyistä, kun niitä jostakin syystä kertyy sinne sun tänne (enkä pistä sitä ollenkaan pahakseni). Tässä Rohanin värimaailmaa.

Rohaniin on muuten tullut uusi kukka. Libanoninlaukkana Uudenkapungin kukkamessuilta yksityismyyjältä jokunen vuosi sitten hankittu laukka ei ole sitä, sillä se olisi valkokukkainen ja olisi kukkinut jo. Tämä on jotakin muuta aivan ihastuttavaa! Nuokkulaukka, kenties.

Punainen villi penkki alkaa myös olla värikkäimmässä kuosissaan, kun apteekkarinruusu availee nuppujaan. Taustalla kukkivat kiinanpionit 'Nippon Beauty' ja 'Duchesse de Nemours'.


Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis' (Rosa Gallica-Ryhmä)
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjoapteekkarinruusu – Rosa 'Rosa Mundi' (Rosa Gallica-Ryhmä)
Kissanminttu – Nepeta cataria
Libanoninlaukka – Allium zebdanense
Nuokkulaukka – A. cernuum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkannus – Delphinium
Varjolilja – Lilium martagon

Varjopaikkojen ilopilkut

Voi olla, että idänkurjenpolvi viihtyisi aurinkoisessa kukkapenkissä, mutta olen istuttanut sen varjoisaan metsäpuutarhapenkkiin, jossa on nyt vieläpä erittäin kuivaa. Olen kastellut sitä kerran tänä alkukesänä ja kasvi sinnittelee hyvinkin hengissä! Melkoinen suoritus. Kukkia on kaksi, mutta eipä siltä tällä hoidolla voi enempää vaatia. Aika ei vain riitä veden kantamiseen joka ikiselle kasville, joten kulloinkin ovat kasteluvuorossa ne, jotka ovat vaarassa kuolla.
Varjoinen kasvupaikka selvästi helpottaa kasveja, sillä varjopaikoissa on paikoitellen jopa rehevää.

Shady Corners
Luckily I have quite a bit of shade in my garden, it seems to help the plants that the sun is not scorching them in addition to the drought.

Varjoliljat ovat asettuneet esikkopellolle, ja tontin takaosan riista-aita on ainakin toistaiseksi säästänyt ne peurojen hampailta. Ihanaa!

Sysiakileija kukkii komeasti.

Samoin lapsuudenkotini vanhat lehtoakileijat, joilla on hyvä paikka kuistin pohjoispuolella varjossa. Lapsuudenkodin perua ovat myös valkoiset varjoliljat, jotka avaavat kohta kukkiaan.

Mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä sointuu hempeän vaaleanpunainen lehtoakileija pallohopeakuuseen. Odottelen punalehtiruusun kasvamista, pienet Päivänpesän siemenistä kasvatetut siementaimet kasvavat hitaasti mutta varmasti. Punalehtiruusu tulee sointumaan näihin säyihin täydellisesti.

Riista-aita on tainnut auttaa myös tätä lehdokkia, jonka kukkavarsi on säästynyt syömiseltä. Olen mielestäni tunnistanut tämän joskus keltalehdokiksi, mutta mene ja tiedä – ero valkolehdokkiin on minimaalisen pieni. Pitäisi käydä tutkimassa, ovatko siitepölymyhkyt vierekkäin vai onko niissä pieni väli!

Tämäkin on hengissä, vaikka jossain vaiheessa muistin ja pelkäsin pahinta. Melko monta heikkokasvuista lajia on meinaan tänä vuonna jättänyt kokonaan nousematta maasta. Niittysinilatva 'Stairway to Heaven' on jopa tehnyt pienen tertun kukkanuppuja.

Italianmunkinhuppu nousee luotettavasti joka vuosi, niin tänäkin vuonna. Kukintaa ja hienoja marjoja en vielä ole nähnyt, mutta eivätköhän nekin jonakin vuonna ilmesty. Istutin näitä kaksi juurakkoa hyvin skeptisenä viitisen vuotta sitten, ja molemmat ovat yhä hengissä. En suojaa kasvupaikkoja talveksi.

Tälle suurelle sadepäivälle oli kovat odotukset. Lopulta kävi niin, että vettä tuli vain 3 mm. Iltapäivällä taivas selkeni ja aurinko on siitä pitäen paistanut siniseltä taivaalta.


Idänkurjenpolvi – Geranium himalayense
Italianmunkinhuppu – Arum italicum
Keltalehdokki – Platanthera chlorantha
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Niittysinilatva – Polemonium reptans
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Valkolehdokki – Platanthera bifoliaVarjolilja – Lilium martagon

Kuivuutta kestävät

Täällä saaristossa on lähes aina kuivat kesät, mutta tänä vuonna on erityisen kuiva alkukesä. Mikä merkillisintä, samasta vaivasta on kärsinyt koko maa.
Päivänkakkarat, jotka ovat sentään melko kestäviä luonnonkukkia kuivilla tienpientareilla, ovat kasvaneet vain noin parikymmensenttisiksi. Saaren kalkkilouhoksilla kasvava verikurjenpolvi sen sijaan porskuttaa kuin mitään merkillistä ei säätilassa olisi. Olen kerännyt juuripistokkaita saaren omasta kannasta pihaani.

Drought
Last week we had 12 mm rain, but by now it looks like it did not rain at all. The one-and-a-half month drought takes more than a couple of little rains to put right. Hopefully we get a lot of water soon. 
This period has shown how drought tolerant some plants are. The bloody cranesbill that I have propagated from the island's chalk quarry behaves like this is the normal business.

Nurmikko ei kovin paljon leikkuuta kaipaa. Olen silti yrittänyt kantata kukkapenkkejä, sillä se saa pihasta siistimmän. Kovaksi kuivunutta savimaata vain on melkoisen raskasta lohkoa.

Tähkähietalilja on kotoisin hiekkaisilta kuivilta aroilta, mutta pärjää loistavasti myös betonimaiseksi kuivuneessa savimaassa paahteisella paikalla. Edes lehdenkärjet eivät ole kellastuneet.

Mirrinmintun kuivuudensieto on osoittautunut erinomaiseksi. Tämä kasvaa hiekka-sora-tiilenpala-maaperässä.

Piikkiputketkin pysyvät hyvin pystyssä eivätkä edes niiden alimmat isot lehdet lurpota. Tämä on hohtopiikkiputki. Sen takana on muuten hämmästyttävä komealuppio, joka kasvaa kuivalla paikalla paahteessa eikä ole saanut yhtään kastelua – ja silti sen suuret lehdet pysyvät terhakkaina!

Hohtopiikkiputken hopeaisuus kehittyy kukinnan myötä, ja alppipiikkiputkista tulee puolestaan mahtavan sinisiä.

Mutapuutarha näyttää Afrikan arolta. Viime vuonna hankittu amerikankeiholehti on noussut, mutta kituuttaa minikokoisena. Vasemmalla kuvassa on rönsyleinikki, se kyllä kestää mitä vain, pysyy vihreänä ja leviää minkä ehtii.

Kokovertaus Mustin käpälään. Kuvan ottamisen jälkeen viimeinenkin lehti on ruskettunut ja näivettynyt. Se ei haittaa, sillä mietin jo viime kesänä, että tämä oli virheostos. Haluan keskittyä luonnonkasveihin tässä kohdassa: sarjarimpi kasvaa jo mutapuutarhan reunalla, lisäksi levitän ratamosarpiota tähän, sitä kasvaa ojassani toisaalla, ja haluaisin löytää joltakin taimistolta pystykeiholehteä. Olisi kivaa, jos taimistoilla myytäisiin laajempi sortimentti kotimaisia kosteikkokasveja!
Vaikka tässä ei varmaan ole riittävästi vettä keiholehdille, varsinkaan tänä kesänä, olisi pystykeihis nätimpi, ja mikä tärkeintä, luonnonkasvi. Monta vuotta mutapuutarhassani kasvanut kirjosorsimo on jyrännyt hieman liian voimalla ja on alkamassa viedä tilaa sarjarimpiltä. Kaivan sitä pois, kunhan tuo maa saa kosteutta ja siihen pystyy muukin kuin asfalttipora.
Valitettavasti kirjavalehtinen rohtokalmojuurikin näyttää hävinneen. Sen metsästykseen kului aikanaan monta vuotta, nyt täytyy alkaa metsästys uudestaan.

Huomiselle lupailtu mahtava sadepäivä on peruttu ja sen tilalla on 2,5 mm:n ripsaus ensi yönä, sitten ei 10 vuorokauden ennusteessa ole taas pilvenhattaraakaan.
Eilen juttelin paikallisen karjatilallisen kanssa. Hänen täytyy pistää teuraaksi suuri määrä karjaa syksyllä, sillä rehu ei kasva eikä ruoka muuten tule riittämään kaikille talveksi.


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Tummaa ja valkoista

Rohanin värimaailma paranee vuosi vuodelta, kun kasvit rehevöityvät ja vikaistutukset tulee siirrettyä muualle. Ruskehtavan viininpunainen on täydellinen sävy Rohaniin. Tänä vuonna marhanlilja 'Claude Shride' ilahduttaa meitä kolmella kukkavarrella. Ensimmäinen kukka alkoi raottua toissapäivänä, ja tänään kukkia on jo monta! 

Dark Red and White
My Rohan garden has a dark and white theme. The first Martagon lilies are flowering – they have fantastic colours.

Tämä on juuri sellainen sekoitus, josta tykkään. Roteva marhanlilja, raikas kiinanpioni 'Moon of Nippon', sitten kevyempää, jotta homma ei mene liian pömpeäksi. Välissä on tupas nurmilauhaa ja pionin edessä kasvaa tumma koiranputki 'Ravenswing', joka on jo siemenvaiheessa. Taustana ryhmällä on lipstikkapuska.

Tumma ja vaalea, hento ja muhkea.

Vielä kuva toisesta suunnasta, koeta kestää. Kun täältä päin taustana on purppurainen ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum', nääs.

Sen kukista tykkäävät muutkin kuin minä.

Tähkähelmikkä, upea heinä! Edessä on etelänruusuruohon vahvan värisiä kukkia.

Valitettavasti upean viininpunakukkainen Aquilegia atrovinosa tekee näivettyneitä kukkia tänäkin vuonna, kuten viime vuonnakin, jolloin se kukki ensimmäistä kertaa. Silloinkin oli hyvin kuiva kesä, ehkä tämä kaipaisi enemmän kosteutta. Onneksi kasvi on elossa ja kasvanut kokoa.

Upeaakin upeampi harjaneilikka 'Onyx'.

Rohanin kupeessa mutapuutarhan laidalla kukkii valkokukkainen etelänkurjenmiekka.

Loppuun Tarulle (ja kaikille muillekin Mustifaneille) päivän Mustikuva.


Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Lipstikka – Levisticum officinale
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Nurmilauha – Deschampsia cespitosa
Tähkähelmikkä – Melica ciliata

Ransua ja rehuja

Tarulta tuli toteamus, että hän katsoo kaikki kukkakuvat läpi, jotta näkisi vilauksen Ransusta tai Mustista. Tässäpä nyt tämäniltaista pihakierrosta Ransun kanssa.
Ransusta on vaikea saada kuvia, koska se seuraa minua ja tulee puskemaan kameraa jos kyykistyn, tai sitten se puuhailee omiaan eikä siitä silloinkaan välttämättä saa kovin järkeviä kuvia.
Kuva: Ransu mietti, hypätäkö penkin päälle vaiko ei ja tuli viime tingassa siihen tulokseen, että ei.

Cats and Flowers
A reader remarked that she looks through all my flower pictures to see a glimpse of either one of the cats. So here's a bit more cats than flowers.

Sitten menimme toisen penkin luo, sellaisen kukkapenkin, jossa kasvaa kissanminttua. Kuva: Ransu syö kissanminttua.

Samassa penkissä kasvaa keltainen etelänkurjenmiekka, niiiiin ihana! Taustalla 'Rosa Mundi'.

Muotopuutarhassa on avautunut loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice', taustalla kiinanpioni 'Wladyslawa'.

Se vilaus Ransusta.

Näköhavainto Mustista.

Näköhavainto Ransun hännästä.

Ihan kuin Ransun häntä: Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais'. Tästä toivottiin kuvaa, kun on kukassa.

Tällaista täällä meillä on.

Yritin saada kuvaa Ransusta pihatiellä, mutta sille tuli kiire seurata minua sisälle ja ruokakupin ääreen.


Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kissanminttu – Nepeta cataria
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
'Rosa Mundi' on kirjoapteekkarinruusu, ranskanruusu – Rosa Gallica-Ryhmä