Thursday 28 June 2018

Kuivuutta kestävät


Täällä saaristossa on lähes aina kuivat kesät, mutta tänä vuonna on erityisen kuiva alkukesä. Mikä merkillisintä, samasta vaivasta on kärsinyt koko maa.
Päivänkakkarat, jotka ovat sentään melko kestäviä luonnonkukkia kuivilla tienpientareilla, ovat kasvaneet vain noin parikymmensenttisiksi. Saaren kalkkilouhoksilla kasvava verikurjenpolvi sen sijaan porskuttaa kuin mitään merkillistä ei säätilassa olisi. Olen kerännyt juuripistokkaita saaren omasta kannasta pihaani.

Drought
Last week we had 12 mm rain, but by now it looks like it did not rain at all. The one-and-a-half month drought takes more than a couple of little rains to put right. Hopefully we get a lot of water soon. 
This period has shown how drought tolerant some plants are. The bloody cranesbill that I have propagated from the island's chalk quarry behaves like this is the normal business.

Nurmikko ei kovin paljon leikkuuta kaipaa. Olen silti yrittänyt kantata kukkapenkkejä, sillä se saa pihasta siistimmän. Kovaksi kuivunutta savimaata vain on melkoisen raskasta lohkoa.

Tähkähietalilja on kotoisin hiekkaisilta kuivilta aroilta, mutta pärjää loistavasti myös betonimaiseksi kuivuneessa savimaassa paahteisella paikalla. Edes lehdenkärjet eivät ole kellastuneet.



Mirrinmintun kuivuudensieto on osoittautunut erinomaiseksi. Tämä kasvaa hiekka-sora-tiilenpala-maaperässä.

Piikkiputketkin pysyvät hyvin pystyssä eivätkä edes niiden alimmat isot lehdet lurpota. Tämä on hohtopiikkiputki. Sen takana on muuten hämmästyttävä komealuppio, joka kasvaa kuivalla paikalla paahteessa eikä ole saanut yhtään kastelua – ja silti sen suuret lehdet pysyvät terhakkaina!


Hohtopiikkiputken hopeaisuus kehittyy kukinnan myötä, ja alppipiikkiputkista tulee puolestaan mahtavan sinisiä.

Mutapuutarha näyttää Afrikan arolta. Viime vuonna hankittu amerikankeiholehti on noussut, mutta kituuttaa minikokoisena. Vasemmalla kuvassa on rönsyleinikki, se kyllä kestää mitä vain, pysyy vihreänä ja leviää minkä ehtii.


Kokovertaus Mustin käpälään. Kuvan ottamisen jälkeen viimeinenkin lehti on ruskettunut ja näivettynyt. Se ei haittaa, sillä mietin jo viime kesänä, että tämä oli virheostos. Haluan keskittyä luonnonkasveihin tässä kohdassa: sarjarimpi kasvaa jo mutapuutarhan reunalla, lisäksi levitän ratamosarpiota tähän, sitä kasvaa ojassani toisaalla, ja haluaisin löytää joltakin taimistolta pystykeiholehteä. Olisi kivaa, jos taimistoilla myytäisiin laajempi sortimentti kotimaisia kosteikkokasveja!
Vaikka tässä ei varmaan ole riittävästi vettä keiholehdille, varsinkaan tänä kesänä, olisi pystykeihis nätimpi, ja mikä tärkeintä, luonnonkasvi. Monta vuotta mutapuutarhassani kasvanut kirjosorsimo on jyrännyt hieman liian voimalla ja on alkamassa viedä tilaa sarjarimpiltä. Kaivan sitä pois, kunhan tuo maa saa kosteutta ja siihen pystyy muukin kuin asfalttipora.
Valitettavasti kirjavalehtinen rohtokalmojuurikin näyttää hävinneen. Sen metsästykseen kului aikanaan monta vuotta, nyt täytyy alkaa metsästys uudestaan.


Huomiselle lupailtu mahtava sadepäivä on peruttu ja sen tilalla on 2,5 mm:n ripsaus ensi yönä, sitten ei 10 vuorokauden ennusteessa ole taas pilvenhattaraakaan.
Eilen juttelin paikallisen karjatilallisen kanssa. Hänen täytyy pistää teuraaksi suuri määrä karjaa syksyllä, sillä rehu ei kasva eikä ruoka muuten tule riittämään kaikille talveksi.


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Tähkähietalilja – Anthericum liliago
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

14 comments :

  1. Meinasin kysyä, miten kosteaa mutapuutarhassasi on, mutta vastasitkin itse. Ei siis kosteaa ilmeisesti laisinkaan.

    Tämä kesä jäänee muistoihin lilliputtikokoisten kasvien kesänä. Ihmeellistä, miten sormustinkukatkin kukkivat, vaikka useimmat yksilöt ovat kymmensenttisiä. Niille täytyy myöntää sinnikkyysmitali.

    Juttelin viikko sitten erään tutun kanssa viljapelloilla näkyvästä kuivuudesta ja kuinka se tulee johtamaan kotimaisen viljan puutteeseen. Hämmästyin, kun tämä tuttava totesi, ettei se häntä haittaa ja että se on onneksi maanviljelijän ongelma. Oli pakko kysyä, kaupan seinästäkö hän vuoden mittaan leipää kiskoo, kuten rahaa pankin seinästä. Ihmiset ovat totaalisesti vieraantuneet ihan perusasioista. Surullista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutapuutarhassa ei ole ikinä vettä kesän kuivimpaan aikaan, mutta kuvista näkyy, millaista tiivistä savea pohja on - sateen jälkeen sinne jää vesi seisomaan yleensä melko hyvin (paitsi tänä kesänä, kun maa on niin rutikuivaa ja sateet erittäin vähäisiä).
      Se on tosiaan jännä, että sormustinkukat jaksavat kukkia, varmaan viimeisillä voimillaan, raukat.
      Voi apua tuota tutun asennetta. Kuvitteleeko hän tosiaan, että ruoka kasvaa kaupan takahuoneessa. Ja mitä tämä tekeekään pohjavesivarannoillemme, sitäkin on Suomessa totuttu pitämään aivan itsestäänselvyytenä.

      Delete
  2. Kuivuus on tosiaan ollut aivan järkyttävää. Kuivakkokasvitkaan eivät enää pärjää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, kun kuivakkokasvitkin ovat hädässä, silloin ollaan totisesti pulassa. Verikurjenpolvi kasvaa ja kukkii hämmästyttävästi ihan kallionhalkeamissa, missä ei ole maata varmaan lähes lainkaan.

      Delete
  3. Mirrinmintut tosiaan porskuttaa ihan loistavasti tässä kuivuudessa. Täällä ne kasvavat vielä kaikkein paahteisimmassa paikassa, josta esim siankärsämöt kuivuivat. Myös pionit ja kaikki kurjenpolvet ovat pärjänneet hämmästyttävästi. Pahin kärsijä on ollut nokkonen. Mitkään kylvökukatkaan eivät ole tässä kuivuudessa lähteneet itämään. Mutta kaiken kaikkiaan pieniä ovat tällaisen kotipuutarhurin huolet kuivuudesta verrattuna maanviljelijöihin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kiva huomata noita kasveja, jotka kestävät hyvin. Sitä paitsi kukaan nelijalkainen tuholainen ei edes syö mirrinminttua! Sille näistä ansioista suuret bonusmerkinnät.
      Nokkonen, tosiaan! Sen katsoin lurpottavan jo viikkoja sitten ja ne ovatkin lähes hävinneet puutarhastani nyt. Harmi perhosten toukkien puolesta! Nokkospiirakkaakaan ei ole saanut tehtyä kuin ihan toukokuun puolella joskus.
      Sanopa muuta, hirveää ajatella maanviljelijöitä ja karjatilallisia.

      Delete
  4. Voi kun sääli tuota karja-asiaa : ( Ja tietysti kasvien kamppailu tässä kuivuudessa raastaa myös sydäntä. Mutta eipä näille pieni ihminen paljon mitään voi, ainakaan jos kasteluvettä on hankalasti saatavissa. Toivotaan kuitenkin sadetta jollain aikataululla!

    Piikkiputket vaikuttaa kyllä hauskoilta tapauksilta : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulee mietittyä pienten eläinten selviämistä myös. Siitä on meinaan monta viikkoa, kun olen viimeksi nähnyt kissoillani myyräsaaliin, ovatkohan ne raukat kuolleet janoon.
      Piikkiputket ovat ihania, niissä on lähes metallinhohtoiset sävyt, eikä ainakaan täällä ole kukaan tuholainen niitä syönyt. Sävyt sointuvat ihanasti ruusuihin ja pioneihin.

      Delete
  5. Voi apua, ihan kamalalta kuulostaa lähitilallisesi tilanne :( Tuntuu niin kurjalta maanviljelijöiden ja eläintilallisten puolesta. Itsellä mahdolliset menetykset ovat aika pieniä, mutta heillä ne voivat olla melkoisia.
    Ihania kuvia <3 Mukavaa viikonloppua Sinulle ja kisuille <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihan kamalaa miettiä ruuantuottajiemme ahdinkoa, se kun on muutenkin niin haasteellinen ammatti, ja meille kaikille on elintärkeää, että viljelijöitä on. Oma syöminen ei onneksi ole siitä kiinni, itävätkö palsternakan siemenet kasvimaalla, mutta maanviljelijöille toivoisi suotuisaa kasvukautta. Tämä on jo ihan ekstremeä.
      Kiitos samoin!

      Delete
  6. On kyllä hurjan kuivaan ollut ja siellä vielä enemmän. Kurja tilanne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi oma syöminen ja toimeentulo ei ole siitä kiinni, itävätkö siemenet vai kuivuvatko, mutta ammattiviljelijöillä on tosi kyseessä :-(

      Delete
  7. Kuivuus buuuuuu! Mustin tassu, jeeee <3

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!