Ruusumaratooni

 Kuvia omasta puutarhasta ja Vakka-Taimesta, jossa kävin viime viikolla.

Kirjoapteekkarinruusu eli ranskanruusu 'Rosa Mundi' on kukkinut pitkään, vieläkin siinä on pari kukkaa jäljellä.

Sammalruusu, joka saattaa olla lajiketta 'Communis', ilahdutti viimein usealla kukalla tänä vuonna. Istutin tämän jo viitisen vuotta sitten.

Koska ostin tämän vain nimellä "Centifolia Muscosa", oletan, että sillä viitattiin lajin lisäksi lajikkeeseenkin. 'Communis' on vanha lajike vuodelta 1862 ja siitä on myös käytetty nimeä 'Centifolia Muscosa', joka on nykyisin kylläkin lajinimi.

Ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' on myös pistänyt parastaan. Vaikuttaa siltä, että mitä kuivempaa on, sitä paremmin ruusut viihtyvät.

Portlandruusu 'Duchesse de Rohan' on kasvanut todella isoksi, taustanaan sillä on Rohanin rikkaporkkanat.

Mutta mennäänpä pohjoiseen Varsinais-Suomeen. Minulla oli asiaa Porin suuntaan viime viikolla ja kotimatkalla kävin Vakka-Taimessa, kasvikeräilijän mekassa. Siellä on paljon nähtävää, mutta tällä kertaa suuntasin kulkuni ensin rosarioon. Se on kokonainen pelto täynnä ruusuja ryhmiteltynä lajeittain.

Tarhakurtturuusu 'Heinrich Ilmari', yksi Pirjo Raution tuottamista lajikkeista.

Ranskanruusu 'Gloire de France': ah, mikä täyteläisyys!

Kartanoruusu 'Blanchefleur'.

'Himmelsstürmer', ilmeisesti tarhakurtturuusu.

Kesädamaskonruusu 'Ispahan'.

Neidonruusu 'Mme Plantier', lajike vuodelta 1835. Ruusujenkin kanssa voi harrastaa historiaa!

Neidonruusu 'Maiden's Blush'. Tämä on jo hyvin vanha, 1300-luvulla tunnettu lajike. Myös jutun ensimmäisen kuvan 'Rosa Mundi' juontaa keskiajalta.

Ranskanruusu 'Tuscany Superb', joka on paranneltu versio vanhemmasta lajikkeesta 'Tuscany'. Keskustelimme Vesa Muurisen kanssa tästä ja hän ei näe juurikaan eroa lajikkeissa, itse asiassa vanhempi 'Tuscany' on hänestä joskus paremman näköinen. Se on myös vanha lajike vuoden 1600 tienoilta. 

Sitä löytyi myynnistä ja ostin sitten oman 'Tuscanyn'. Ruusutarhani kasvaa, ja jouduin jo siirtämään yhden enemmän juurivesoja tekevän ranskanruusun ylärinteeseen hedelmätarhaan tämän uuden tieltä. Se ei vielä ollut ehtinyt levitäkään, mutta nyt sillä on siihen otollisesti tilaa.

Sitten tein vähän muitakin ostoksia Vakka-Taimen runsaan valikoiman paratiisissa.

Tässä saalis. Kotimatkalla vilahdin myös Viherlassilaan, kun se kerrankin oli matkan varrella. Nettihaun perusteella siellä piti olla himoitsemani bourbonruusu 'Variegata di Bologna', ja niinpä olikin – yksi taimi vain, mutta se riitti. Kun on vieläpä varsin rehevä ja hyvännäköinen.

Kovin paljoa en ole vielä ehtinyt istuttaa, sillä päivät ovat menneet lukuisissa rakennusprojekteissa tai oikeastaan korjausrakennus- tai rakennuskorjaus- tai suoristus- tai mitälie-hommissa. Tässä kuitenkin kuvia puutarhassa kukkivista ruusuista, sillä kuvia ehtii ainakin välillä ottaa. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on hyvin samanlainen kuin nyt hankkimani 'Variegata di Bologna', mutta keräilijä on keräilijä.

Samassa pienessä ruusutarhassa asustaa myös uusi kotimainen tarhakurtturuusu 'Syke', tavattoman kaunis!

Austin-ruusu Lady of Shalott.

Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin' kiipeää pilariin, jossa sen olisi tarkoitus köynnöstää. Toistaiseksi se on vasta tavallisen ruusun korkuinen.

Muotopuutarhan Flammentanz on kohta kukkinut ohi, mutta siinä on vielä jäljellä muutama tällainen valtava kukkarypäs.

Alan vaihtaa lahoavia lautareunuksia betonisiksi, mutta kun autoon mahtuu vain muutama kivi kerrallaan kaiken muun lisäksi, tyssäsi työ tällä kertaa tähän. Olisi kyllä huomattavasti helpompaa tehdä ensin kunnon reunukset joka paikkaan! Nyt pujottelen kukkapenkkien ja pensasaitojen välissä metallireunaa kaivamassa yms. 

Jossain vaiheessa täytyy betonireunusta ujuttaa myös muotopuutarhan istutusten ja talonvierustan sepelin väliin, mikä tulee olemaan ähellystä. Sitä ennen voimme kuitenkin ihailla The Pilgrim -ruusua.

Keväinen leikkuu kannatti: ruusu haarautui hyvin ja tuotti paljon enemmän kukkia kuin aiempina vuosina. Siinä missä muissa Austin-ruusuissani on vain yksittäisiä kukkaterttuja, on tämä oikea jättikimppu kukkaterttuja.

Kuihtuneiden poisto on ollut vähän hidasta muiden projektien takia, mutta eilen napsin ne, sillä The Pilgrim on jatkuvakukintainen. Viime syksynä kuvasin sen kukkia marraskuun puolivälissä, kun oli vielä leutoa – viikko sen jälkeen tuli talvi.

Tämäkin on yksi kauneimpia ruusuja, vaikka hyvin eri tyyppinen: myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Pienet kukat tertuissa, nuput ja vasta-avautuneet kukat ovat aprikoosinsävyisiä, sitten kukat haalistuvat lähes valkeiksi.

Vähän samantapainen pienikukkainen kaunotar on 'Raubritter', joka luetaan puistoruusujen ryhmään. Se on perimältään sekalainen joukko, johon kuuluvat myös Austin-ruusut.

Kuten myskiruusu Ghislaine, myös 'Raubritter' vaatii tilaa. Sen versoista tulee jopa lähes parimetriset. Vielä ei oma puskani ole yltänyt sellaiseksi, mutta nyt se on jo isompi kuin viime vuonna. Ajattele kokonaista isoa puskaa täynnä näitä pallomaisia kukkia!

Ehkä ihanin viimeisenä, vaikka makuasiahan se on, enkä itsekään voi valita yhtä ylitse muiden. Tämä on Austin-ruusu Crown Princess Margareta, jolla oli aiemmin kesällä pari tällaista kukkaterttua yhtä aikaa, nyt vain yksi. Tämä ruusu ei ole sen runsaammin tähän asti kukkinut, mutta jos kesässä tulee edes muutama tällainen unelmaterttu, on ruusu kaiken väärti.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Kartanoruusu Rosa Centifolia-Ryhmä

Kesädamaskonruusu Rosa Damascena-Ryhmä

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Rohanin värejä

 Piti olla alun perin tummaa ja vaaleaa, mutta sitten joukkoon eksyi vähän muutakin.

Eihän kukissa ole lähes mustia tai tummanruskeita värejä kuin aniharvon. Viininpunainen on ihan hyvä tumman vastine. Etelänruusuruohot ovat onneksi viihtyneet ja muodostaneet pienen niityn samalle kohdalle, jossa alkukesällä kukki pieni valkokukkaisten tähtihyasinttien niitty.

Neidonruusu 'Félicité Parmentier' on kukkinut pitkään, tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' kukki myös ja on jo kasvanut parimetriseksi.

Ystävä, joka kiersi puutarhaa eilen, huomautti, ettei mustaseljaa tahdo huomata, kun vieressä kasvava japaninkirsikka 'Royal Burgundy' vie korkeampana huomion. Luotan silti siihen, että kun mustaselja vähitellen tuuheutuu, tulee sekin erottumaan. Japaninkirsikka kasvaa kuitenkin selvästi korkeammaksi, on jo nyt kolmimetrinen, ja on muodoltaan kapea. Sen edessä kukkii Austin-ruusu Winchester Cathedral. Siinä riittää kukkia talven tuloon asti.

Rohan oli alun perin aurinkoinen, mutta risuaidan ja puiden sekä puskien myötä olosuhde muuttuu koko ajan varjoisemmaksi. Olenkin jo alkanut vaihtaa perennavalikoimaa ja etenkin siirtänyt tulppaaneja ja hyasintteja paahdepaikkoihin, joissa ne viihtyvät paremmin. 

Japaninmagnolia oli polvenkorkuinen, kun sen istutin – nyt sekin on jo parimetrinen. Kukkia voi ehkä tulla jo ensi keväänä. Sen edessä on yksi tummimmista kukista: mustapäivänhattu 'Green Wizard'. Siinä on pelkät kukkamykeröt ilman terälehtiä, tai kehälehtiä, mitä lienevätkään. Mykerön alla on vihreä kaulus ylälehtiä. Kuten näkyy, mykeröt ovat täynnä kimalaisia silloin, kun pikkuruiset kukat ovat auki, vaikka ihmissilmä ei niitä edes kukiksi tajua.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' tuottaa hienon sävyisiä kukkia, on tehnyt niin jo jonkin aikaa. Se aloitti kukinnan, kun hempeän vaaleanpunainen pioni vielä kukki heinäkuun alkupuolella.

Punainen ja valkoinen ovat oikein mukava kukkaväriyhdistelmä. Peter Joyn risteyttämä lilja ei kovin tumma ole, mutta sävynä tähän ihan passeli.

Rikkaporkkanat aloittivat pari viikkoa sitten eikä niiden kukinnalle ihan pian loppua näy.

Porkkanat reunustavat käytävää molemmin puolin ja kulku tuntuu aika juhlavalta tuollaisessa saattueessa. Rohanin päädyssä pengermän päällä kukkii portlandruusu 'Duchesse de Rohan'.

Rikkaporkkanan lisäksi pidän erityisesti palsternakan kukista. Se on villiä kantaa Paraisilta. Kaverina kukkii pallerolaukka.

Joissakin kohdissa on täydellinen tumma-vaalea meininki, jos rajaa kuvan riittävän tarkkaan. Rikkaporkkana kukkii taustallaan purppuraheisiangervo 'Diabolo'.

Austin-ruusu William Shakespeare 2000 tuottaa uusia kukkia.

Ruusun kukka avautuu punaisempana, mutta ikääntyy purppuraiseksi, saman väriseksi kuin Julia Correvon.

Harjaneilikka 'Onyx' on ilokseni viihtynyt ja sitä löytyy muutama. Kukat ovat sateen jälkeen ihmeellisen näköisiä, kiilto tuollaisessa tummassa värissä näyttää todella oudolta. Mutta myös hienolta. 

Otin kuvan, kun edellisen kerran satoi – peräti 2 mm viikko sitten. Kunpa sataisi! Tänään on toiveita; harmaita pilviä näkyy, mutta saa nähdä, mihin vesi putoaa. Tuolloin viikko sitten oli lottovoittajan olo, kun sadetutkassa kärpäsen kokoinen sadealue osui suoraan tänne ja uutta pientä sadepilveä kehittyi yli kahden tunnin ajan suoraan tässä meidän saaren päällä. Mitkä ovat todennäköisyydet tuollaiseen, kysyn vain!

Loppuun vielä täydellinen Rohan-väripari: hohtopiikkiputki ja peruukkipensas 'Royal Purple'.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Palsternakka Pastinaca sativa

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, tummalehtiset lajikkeet

Rikkaporkkana Daucus carota

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Unelmien ruusuvyöhyke

 Sellainen on yhtäkkiä kasvanut tontin etelänurkalle.

Tällä pihan nurkalla on keto edesmenneen rakennuksen paikalla. Sen entisen kivijalan alapuolella on paahdepenkki, joka päättyy pieneen mini-kivimuuriin. Sen takana on pensasistutuksia tienvarren heinikossa – en ole perustanut hienoa tienpenkasta rajattua istutusaluetta.

Pihanurmi laskee alamäkeen kohti tietä. Siinä on niin suloinen läntti ketoneilikkaa, päivänkakkaraa ja yksi sikurikin siinä kasvaa, etten ole raaskinut siitä kohdasta vielä leikata nurmikkoa.

Mutta varsinainen aihe tälle blogijutulle on takana paahdepenkin päässä. Siellä on kaksi ruusupuskaa.

Vasemmanpuoleinen on vanha kirkonruusu, joka piti vain löytää vaahtera-saarnivesakon seasta alkuvuosina. Puiden raivaaminen sai ruusulle enemmän tilaa ja sitä kasvaa nyt kymmenen neliömetrin alueella, myös keskellä syreeniaidannetta ja vähän kedollakin. Se leviää juuristollaan selvästi tehokkaasti, joten tällainen villi nurkkaus on kirkonruusulle täydellinen. 

Oikealla on neilikkaruusu 'White Grootendorst', joka on viimein kasvanut kunnon mittoihin. Sain naapurilta kompostoitua huussijätettä viime vuonna, kun hän ei keksinyt, mihin sitä olisi laittanut (outo ongelma – kompostia on aina liian vähän!). Kippasin sen kaiken tuohon ja se taitaa näkyä ruusun kasvusta.

Paahdepenkin siniset sikurit luovat ihanan väriyhdistelmän valkoiselle ja ruusunpunaiselle ruusulle.

Kirkonruusun tuoksu on vailla vertaa. Kukinta-aikakin on ollut pitkä, kun heinäkuusta ovat puuttuneet helteet. Kuivaa meillä kyllä on edelleen, mutta ruusut ovat siitä loistavia, että ne kestävät kuivuuskaudet täydellisesti, lehtikään ei lurpota.

Siksi hankinkin eilen kaksi uutta ruusua, kun kävin parin päivän pikavisiitillä Satakunnan suunnalla.

Tätä ruusuparia on tullut ihasteltua ja kuvattua kaikkina vuorokaudenaikoina. Ensimmäisestä neilikkaruusustani viisastuneena ymmärsin istuttaa tämän valkokukkaisen paikkaan, jossa se mahtuu kasvamaan täyteen mittaansa. Muotopuutarhan vaaleanpunaista neilikkaruusua leikkaan joka kevät rankasti, jotta se ei peitä koko penkkiä.

Näkymä paahdepenkin ja kedon yli kohti muotopuutarhaa, jossa kukkivat köynnösruusu Flammentanz ja neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Keto kukkii keltamataraa, joka tuoksuu hunajalta.

Toinen potretti: sikuri, keltamatara ja Flammentanz.

Musti esittelee.

Koska kalenteripoikajutusta jäi puuttumaan Musti vaahterassa -kuva, laitetaan tähän.

Lokki tarkkaili meitä sähkötolpan päältä.

Kirkonruusu lopettelee kukintaa, ahdekaunokkien liilansävyiset kukat avautuvat tilalle. Sävyjen yhdistelmä on vastustamattoman kaunis, vaikka kuva ei oikein onnistunut.

Istutin kiiltoleimu 'Mäntsälän' paahdepenkin alapäähän pari vuotta sitten. Se kuivui pahoin viime kesän kuivuudessa ja pelkäsin jo menettäneeni sen. Tämä on mukava muisto käynnistä toimintaansa lopettelevalla Paloniemen taimistolla Suonenjoella, joten kasvilla on tunnearvoa. Olen todella iloinen, että se on elossa ja tänä vuonna kukkii ensimmäistä kertaa. Mikä kaunotar! Ja täydellinen tällaiseen paikkaan, jossa on myös luonnonkukkia.

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Kartanoruusu Rosa Francofurtana-ryhmä

Keltamatara Galium verum

Kiiltoleimu Phlox carolina

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Sikuri Cichorium intybus