Juhannustunnelmat

 Perinteiset sellaiset.

Raunioyrtti rehottaa sinisenään. En ole varma, onko tuo ruotsin- vai tarharaunioyrttiä. Raparperi kukki jo, mutta en vieläkään ole ehtinyt taittaa siitä ensimmäistäkään lehteä piirakkaan tai mehuksi.

Varsin perinteistä tässä taloudessa.

Sinisen lisäksi tarvitaan valkoista, niin kauniina liehuvat liputkin saloissa. Juhannusruusu kukkii kerrankin juhannuksena, eikä viikkoa tai jopa kahta ennen.

Tuoksu on pökerryttävä; makeaa parfyymiä. Kova pörinäkin kuuluu tästä valtavasta puskasta, kun kymmenet elleivät sadat kimalaiset pörräävät kukissa.

Kaikkialla on kovin vehreää ja kukkaisaa.

Ransulla on asiaa...

Muista maistaa seitsemää yrttiä! Tai kissanminttua ainakin.

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kissanminttu Nepeta cataria

Raunioyrtti Symphytum

Kurjenmiekkojen poksahduspäivä

 Eilen, sumuisen aamun jälkeen, tuli aurinko esiin. Alkoi tapahtua!

Kevätkurjenmiekka "Caucasica" alkoi avata kukkaansa alppipenkissä. Tämä on niin upean värinen – onneksi on elossa. Kuvassa on epäselvänä vasemmalla toinenkin tumman purppurainen nuppu!

Muotopuutarhakin lämpenee auringossa tehokkaasti ja suuntasimmekin sinne Ransun kanssa.

No niin! On kyllä ihme, mitä aurinko saa aikaan. Kevätkurjenmiekan nuppu saattaa odottaa viikkokausia riittävän lämmintä hetkeä, nyt se hetki oli.

Paitsi että tämä ei olekaan kevätkurjenmiekka vaan huhtikurjenmiekka. Viimeinkin näille kaikille risteymälajikkeille saatiin oma suomenkielinen nimi, joka on vieläpä oikein sopiva ja osuva. Oikea kevätkurjenmiekka on vain puhdas luonnonlaji, ei muiden lajien kanssa jalostettu, kuten huhtikurjenmiekat. Tämä on lajiketta 'Katherine's Gold', joka on useiden lajien välinen risteymä. Kukkia on tulossa lisääkin!

Viereisessä penkissä olen monena päivänä tiiraillut kurjenmiekkojen versoja, mutta ne ovat äärimmäisen hitaita. Täällä merellä on toki äärimmäisen viileääkin keväisin, ollaan ikään kuin jääpalajuoman seassa.

Mutta hei! Lähes piilossa, laventelipuskan toisella puolella, onkin kaksi jo auki! Nämä ovat 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkoja. Kukat vielä tuosta komistuvat, kun ulommat kehälehdet kiertyvät kokonaan auki. Katharinen väritys on taivaallisen kaunis.

Jotkut väittävät puksipuiden haisevan kissanpissalta. Voi olla, että Ransu on samaa mieltä. Ainakin se nuuhkii niitä tarkasti aina ohi mennessään.

Sitten Ransu jatkoi matkaa muotopuutarhan viereiselle kedolle.

Kedon laitaan, syreenipensaiden alle, sain eilen viimein kaivettua Mustille haudan. Maa oli vihdoin sulanut. Vieressä, vasemmalla, lepää Mustin nuoruuden paras kaveri Viljo.

Oli suuri huojennus saada Musti viimeiseen leposijansa. Kuten Viljo, myös Musti on kiedottu villatakkiini, jotta se on mamman sylissä haudassakin. Istuin pitkään tuolissa itkemässä ja juttelemassa rakkaille pojilleni. On hyvin tärkeää, että ne ovat pihapiirissä, edelleen lähellä.

Ransu oli tällä välillä ehtinyt jo ruskopenkin äärelle. Siellä on kiinnostavia asioita.

Esimerkiksi Crocus × leonidii 'Little Amber' ja tulppaaninversoja. Ihanaa, kun tuli aurinkoinen päivä, niin krookustenkin kukat avautuivat.

Turkinlumilellot ovat valtavat kauniita vaaleanvihreine, kaartuvine lehtineen. Mittakaavaero on huima oikeassa reunassa nousevaan pikarililjaan. Se on keisarinpikarililjan tyyppinen risteymä 'Sunset'. Aika päheä väriyhdistelmä valko-vihreiden lumikellojen kanssa.

Ransua kiinnostavat muut asiat. Ruskopenkissä kasvaa myös kissanminttua. Nyt se on tosin vain kuivia korsia.

Tämä ei ole sitä, vaan ruskosormustinkukkaa. Mamma, täältä pitää leikata perennanvarret!

Totta. Nyt lähdenkin siihen puuhaan. 

Mukavaa päivää!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pikarililja Fritillaria

Puksipuu Buxus

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Terveisiä ikitalvesta

 Pakkasta on pidellyt. Putkia on jäätynyt. Ei siitä tämän enempää – tässä jutussa ei ole kuvia ulkoa, kun siellä ei huvita huvikseen tepastella.

Eilen oli upea auringonpaiste ja kaivoin pitkästä aikaa kameran laukustaan. Olohuoneen kulmaikkuna on etelään ja sieltä tulvi hivelevä aurinko. 

Sitruunapuu osoittaa vitamiininpuutoksen merkkejä, lehdissä on keltaisia alueita. Täytyy aloittaa lannoitus ja kevään myötä istuttaa puu isompaan ruukkuun.

Korallibegonia oli kärsineen näköinen, kun saavuin parin viikon kaupunkireissulta tässä viikolla. Mittariin oli jäänyt minimilukemaksi sisällä –3, mikä on tietysti aika ikävää. Begonia kuitenkin toipui, ehkä tuossa pöydällä ei ollut kaikkein kylmin paikka. Poistin kurttuiset lehdet.

Pensasbasilika, sitruunaverbena ja keijunsalvia näyttävät menehtyneen, mutta voihan niihin vielä puhjeta uusia lehtiä. Kuvassa on pensasbasilika, joka oli huonossa hapessa jo edellisen kaupunkireissun jälkeen, kun pitkä sähkökatkos aiheutti sisälämpötilan painumisen nollaan. Sitruunaverbena on ennenkin kuollut yllättävän äkkiä noin nollassa asteessa, keijunsalvialle taisi käydä toissa talvena samoin.

Pitkäaikaisiksi huonekasveikseni onkin valikoitunut kestävä kokoelma sissejä, jotka eivät vähästä hätkähdä. Kultaimarre mennä porskuttaa, vaikka lattialla on jääkylmää, eikä pelargoneistakaan yksikään kuollut – olohuoneen ikkunalla oli takuulla se –3. Verenpisarat eivät ennenkään ole kylmästä nokkiinsa ottaneet.

Iso ilouutinen on rosmariinin loistava kunto. Se on edelleen hyvin vihreä ja pörheä ja kukkii; uusia nuppuja muodostuu yhä. Tosin... on käynyt ennenkin niin, että se on selvinnyt vihreänä maaliskuuhun, jolloin se on kupsahtanut. Hyvinvoiva kasvi antaa silti toivoa ja suurta iloa.

Myös sen takana elävät hempeän vaaleanpunakukkaiset nerinet voivat hyvin, luojan kiitos. Aiemmin mainitut ehkä-vainajat on suht helppo korvata keväällä taimitapahtumasta tai hyvästä puutarhamyymälästä, mutta erikoisen väriset nerinelajikkeet joutuu tilaamaan ulkomailta.

Monta vuotta laajassa ruukussa kasvattamani syklaamit ovat minulle tärkeitä ja nehän sietävät muutamaa pakkasastetta hyvin. Murattisyklaameilla on reippaat lehdet, keväällä kukkiva balkaninsyklaami on tulossa kukkaan. Oikeassa reunassa voi nähdä pari nuppua.

Yksi kukka on jo auki! Balkaninsyklaamilla on suloiset minipienet kukat. Kukan alaosassa on kaunista purppuraa. Lehdet ovat pyöreät, tästä kuvasta voikin hyvin vertailla niitä murattimaisiin murattisyklaamin lehtiin.

Me Ransun kanssa kiitämme lämpimästi ihanista viesteistä Mustin kuoleman johdosta. Ne ovat auttaneet surussa ja tuoneet lohtua. 

Ransua ei tosin yhtään harmita se, että nyt sillä on sataprosenttinen mamman huomio eikä ruokakupeillakaan käy kukaan muu. Nämä ovat Ransun elämässä hyvin tärkeitä seikkoja.

Elämä jatkuu surusta huolimatta ja onneksi on karvainen terapeutti pitämässä elämässä kiinni ympärivuorokautisesti. Kun kaveria ei enää ole, on Ransu kohdistanut kaiken huomionhakuisuutensa minuun. Se on ihan hyvä niin.

Toivon, että routa sulaa juhannukseen mennessä. Meillä on lunta noin 3 cm ja kun pakkaset ovat olleet täälläkin sekä järkkyjä että pitkäkestoisia, on maa varmasti syväjäässä. Hirvittää ajatella talvenarkojen kokeilukasvieni kohtaloa, kun juuretkin ovat jäätyneet. Kevät, tai viimeistään kesä, sen näyttää. Havuista kasatut iglut eivät välttämättä enää auta, kun kova pakkanen on jatkunut niin pitkään.

Mutta hei, tänään on enää –8!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Keijunsalvia Salvia microphylla

Korallibegonia Begonia Corallina-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Nerine Nerine bowdenii

Pensasbasilika Ocimum gratissimum

Rosmariini Salvia rosmarinus

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Marraskuun kalenteripoika

 Musti tarkastelee tiluksiaan asiantuntevasti.

Tässä ollaan metsäpuutarhassa mäntyjen katveessa.

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' kukkii vielä aika hyvin, ja syyssahrameita on tuossa Mustin kuonon kohdalla. Oikealla on sinikataja.

Kalenteripantteri ei huomaa, että takaoikealta hiipii pieni häirikkömanuli.

Se lähestyy... Mustin korva ei värähdä. Minusta kummallakin on kuulo huonontunut, mutta ei kai se ole ihmekään, kun poikien iät ovat 17 ja 19.

...

... ja Musti vain miettii, mihin suuntaisi seuraavaksi.

Kohta pantteri on pulassa.

Nimittäin manulin taktiikka on häiriköidä puremalla hännästä.

Äh! 

Musti toivottaa turvallista marraskuuta ja varokaa takapiruja!

Sinikataja Juniperus squamata, sinineulasiset lajikkeet

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Lokakuun kalenteripoika

 Toissa päivänä vietettiin vuotuisia superjuhlia.

Sankari on voipunut. Pikkuinen Ransupoika täytti 17 vuotta. Uskomatonta, että pieni manulinpentuni, Mustin pikkuveli, on jo papparainen. Juhlimme rankasti, sillä samalla oli Ransun nimipäivä – hän on virallisesti Franz Sanchez – ja minunkin nimipäiväni.

Lauantaina oli myös maailman eläinten päivä. Meillä sitä vietettiin sängyssä, sillä tuuli yltyi ja puuskat olivat kovia, vaikka mitään myrskyä siitä ei kehkeytynytkään.

Musti joi eläintenpäiväkermat.

Tänään on kaunis, lähes tyyni ja melko aurinkoinenkin päivä. Kalenteripoika toivottaa leppoisaa lokakuuta!

Päivän ruusu on yhtä söpö kuin Ransu ja sävykin on sama kuin Ransun kielessä: köynnösruusu Pierre de Ronsard eli Eden eli 'Meiviolin'.

Elokuun kalenteripoika

 ja söpöliini

Pikkuinen pörröinen oravanpoikanen on näkynyt parina päivänä puutarhassa. Se on niin hömelö, ettei tajua pelätä minua ollenkaan. Niinpä minun piti sanoa sille, ettei tällä tontilla kannata oleilla, muuten elinaika jää kovin lyhyeksi.

Kyllähän tiedän, että oravat ovat hirmuisia linnunpesärosvoja ja pikkulintujen vihollisia, mutta tuollaisen söpöyden edessä ei voi kuin heltyä.

Suurin uhka oravanpennulle on tietysti aktiivinen senioripantteri Musti. Tässä se kyttää yhdellä vakiopaikoistaan. Saalista tulee joka päivä – tai useammin yö: vähintään pari myyrää, joskus neljäkin, ja yhtenä päivänä kahdeksan. Musti tuo niitä eteiseen kovaäänisesti kailottaen: täällä olisi katsottavaa!

Hauskaa kyllä, kuvassa Mustin takana näkyy viraton myyränloukku Supercat. Onkaloista ei enää noussut saalista, niinpä laitoin sen katokseen odottamaan syksyä. Luulen kyllä löytäneeni pari uutta myyrän onkaloa viime päivinä, joten voisinkin asettaa sen taas jompaankumpan niistä ja katsoa, kuinka käy. 

Se tässä on tullut selväksi, että yksi aktiivinen 19-vuotias kissa päihittää myyränloukut mennen tullen.

Musti viettää ulkoilmaelämää lähes vuorokauden ympäri. Pari kertaa yössä se käy vieressäni nukkumassa, kunnes on taas aika siirtyä ulkohommiin. Illalla se tulee kylkeeni nukuttamaan minua, usein komentaa minua nukkumaan, jos en ole jo menossa sänkyyn. 

Kuvassa Musti esittelee preeriaa / ruusutarhan yläosaa.

Preerialla on nyt täyteläinen tunnelma. Tähkähelmikät huojuvat tuulessa, pietaryrtti, mäkimeirami ja ahdekaunokki kukkivat ja ovat täynnään pörriäisiä ja perhosia.

Preerian alkukesän tähtihetki jäi kokonaan raportoimatta, kun oranssikeltano hehkui sinisen raunioyrtin kanssa – täydelliset vastavärit. Tuolloin tähkähelmiköiden kukkaröyhyt olivat vasta nousemassa, ne olivat kapeita ja punaruskeita.

Myyrät ovat tehneet selvää keltakannusruohosta, mutta sen siementaimia löytyy sivummalta. Vesi- ja peltomyyrät kun rellestivät preerialla viime talvena oikein urakalla. Kiinnostavaa havainnoida, mikä kaikki niille maistuu. Vaikka ikävääkin, kun kasveja häviää.

Pojilla on täysin vastakkaiset strategiat. Ransu tietää, että saalista saa suoraan ruokakippoon, kun katsoo mammaa anovasti. 

Sitten voi siirtyä nurmipedille sulattelemaan ateriaa.
 

Täällä on ollut ukkosia ja nytkin jyrisee Rymättylän suunnassa. Toissa iltana tuli laaja ukkosrintama mereltä ja sen etummaisena hieno vyörypilvi. En ollenkaan tajunnut asiaa ennen kuin pilvi oli jo kohdalla ja minulla oli kamerassa väärä linssi, olisi pitänyt olla laajakulma. Pilvi eteni nopeasti, joten tässä vain pikaisesti pihalla räpsäisty surkea otos pienestä osasta siitä. Seuraavassa hetkessä alkoi kaatosade.

No niin, ja nyt alkoikin tämän päivän kaatosade. Musti naukui äsken kuistilla, että sille pitää avata ovi, koska kissanluukusta tullessa märkä turkki tuntuu inhottavalta. 

Hyvää elokuuta ja sopivia säitä!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Mäkimeirami Origanum vulgare

Oranssikeltani Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Raunioyrtti Symphytum

Tähkähelmikkä Melica ciliata