Viimeinen Koska kukkii -veikkaus pieleen

 Eilen koivikon ohitse kävellessäni huomasin siellä kirkkaankeltaisen läntin.

Kuvan narsissit eivät liity tapaukseen.

Mutta nämä! Istutin viime keväänä hankkimani 'Tête-à-Tête' -kihlanarsissit niiden kukittua toukokuussa; revin sipuleita pienemmiksi klönteiksi ja tuuppasin ne koivikkoon. Eilen hieraisin silmiäni, kun havaitsin maan tasalla kirkkaankeltaista. 

Veikkasin Koska kukkii -haasteeseen, että ensimmäinen narsissi koivikossa kukkii vapun kunniaksi, mutta siitä mentiin nyt metsään kahdella ja puolella viikolla. Positiivisesti!

Pikku tetenarsissit kukkivat aivan maan tasalla. Onneksi ne ovat kirkkaankeltaisia, muuten niitä ei olisi hoksannut. Kaipa varretkin alkavat venyä pituutta. Niillä oli kova kiire aukaista kukat.

Tänään näille ensimmäisille on tullut kavereitakin: nyt kukkivia matalia narsissituppaita on jo kolme!

Löysin narsissien läheltä myös uuden sinivuokon. Koivikon sinivuokoissa on tällainen jännittävä sinipunainen sävy.

Vanhempi sinivuokko, muutama vuosi sitten hoksattu, kukkii runsaampana. Onpa ihanaa, että sinivuokot tuonne vähitellen leviävät. Ovat tulleet ihan itsestään, luonnon lehtosinivuokkoa.

Kauempaa katsottuna ei koivikossa huomaa muuta kuin kuivaa heinikkoa. Ransu esittelee puutarhavajan kulmalla.

Kovin on ruskeaa. Ransukaan ei tahdo erottua taustasta. Kyllä siellä on silti aika paljon narsissinversoja ja lisää nousee koko ajan.

Koivikko on aurinkoisessa etelärinteessä, se on hyvä ja lämmin paikka aikaisille kukille. Rajatapaus narsisseille, sillä kesällä alue on hyvin kuiva eivätkä narsissit kovin hyvin viihdy.

Metsästä vahingossa siirtynyt luonnon sinivuokko on aivan eri värinen, tummansininen. Kaivoin kevätpiippomättään puutarhaani, mukana oli sinivuokon siemen tai ehkä jo itänyt taimi, mutta sitä en huomannut. Pari vuotta siirrosta piipon kyljessä alkoi kukkia sinivuokko. Nyt se on jo komea mätäs!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on isokukkainen ja hienon sävyinen. Tämä kukkii hirveän vaisusti verrattuna muihin keväisiin, olisiko syynä sitten rankka lähes lumeton talvi kovine pakkasineen vai myyrät.

Iloinen keltainen yllätys löytyi myös 'King of the Striped' -krookusmättäästä, kun sitruunaperhonen asettui kukkaan ja minulla sattui olemaan kamera kädessä.

Nyt on perhosilla ja pörriäisillä jo aika mukavasti syötävää! Tänään näin myös ensimmäisen västäräkin keikuttamassa pyrstöään navetan katolla.

Ransu suuntaa päättäväisin askelin sisälle. Taitaa olla lounasaika.

Sisällä on ihana Mustista muistuttava kortti, jonka Between lähetti pääsiäiseksi. Että osaakin ilahduttaa! Kortti on tässä työpöydälläni, joten näen sen usein. Se on todella hieno, kolmiulotteinen ja siinä on Mustin lisäksi unelmien kasvihuone.

Näin ollen koko Koska kukkii -haaste on nyt suoritettu ja voin ilolla todeta, että kaikki arvaukseni menivät pieleen: suurin osa kukki aikaisemmin. Haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista.

 

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kihlanarsissi Narcissus × cyclazetta

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Koska kukkii -haaste

 Kiitos Kottikärryn kääntöpiirille kivan haasteen pukkaamisesta tänne päin! Koska kukkii -haaste on kotoisin Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja siinä arvaillaan, koskahan muutama eri kasvi mahtaa kukkia.

Valitsin ensimmäiseen arvaukseen kasvin, joka kukki tasan vuosi sitten tänä päivänä. Viime talvi oli lähes olematon, mutta maaliskuun puolivälissä tuli näköjään vähän lunta. Se suli pian ja sen alta kurkistivat iloiset talventähdet. Koska talvi oli lauha, ensimmäiset talventähdet nousivat jo helmikuussa. 

Nyt niistä ei näy vielä mitään. Ne eivät selvästi noudata samaa metodia kuin lumikellot, jotka odottavat maan rajassa ponkaistakseen heti routaisesta maasta, kun vähänkin lämpenee.

Veikkaan, että ensimmäinen talventähti avaa kukkansa 11. huhtikuuta. Se on tosi myöhään, mutta nyt maa on niin jämäkässä roudassa, ja nämä ilmeisesti tarvitsevat sitä, että maa sulaa. Toivon, että veikkaus menee pieleen ja ne kukkivat jo ensi viikolla! Epäilen, kyllä.

Tasan vuosi sitten kukkivat myös ensimmäiset huhti- ja kevätkurjenmiekat. Niiden versoja on jo jonkin verran noussut, mutta kokemus kertoo, että niiden nousu on äärimmäisen hidasta, kun on näin viileää ja maa jäinen. Nuppukin saattaa näyttää avautumisvalmiilta yli viikon ajan ennen kuin suvaitsee aueta. 

Koska haasteessa täytyy veikata kasveja, joiden nuppuja ei vielä näy, veikkaan spesifisti tätä 'Halkis' -kevätkurjenmiekkaa, sillä näistä ei näy vielä versonkärkeäkään. Tähän veikkaukseen sisältyy iso riski, sillä myyrät ovat myllänneet muotopuutarhassa oikein perusteellisesti, tänäänkin päivittelin niiden onkaloita. Voi olla, ettei koko kevätkurjenmiekasta ole jäljellä edes yhtäkään juurimukulaa. Mutta jos on, veikkaan ensimmäisen Halkisin kukan avautuvan 2. huhtikuuta.

Pystykiurunkannukset eivät ole vielä nousseet. Tämä on ruusu-heinätarhassa kasvava ystävältä saatu punakukkainen yksilö. Kuva on viime huhtikuun 13. päivältä, nyt veikkaan juuri tämän saman kasvin avaavan ensimmäisen kukkansa tismalleen samana päivänä. Kuulostaa vähän aikaiselta, mutta tällä mennään. Elämä ilman riskejä on tylsää.

Koivikon ensimmäinen narsissi availi kukkaansa viime vuonna huhtikuun alkupäivinä, mikä on kyllä varsin aikaista. Tänä vuonna ennustan ensimmäisen narsissin koivikossa avautuvan 1.5. vapun kunniaksi.

Kevät – mikä ihana asia!

Haastan Puutarhan lumo -blogin arvailemaan kukkimisaikoja seuraavaksi.

Tässä vielä haasteen säännöt:

Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Puutarhavuosi

 Kiitän kaimaani Kivipellon Sailaa haastamisesta. Osallistun tällä jutulla Hiidenkiven puutarhassa -blogin Puutarhavuosi-haasteeseen.

Tuntuu, että vastaukseni tähän haasteeseen ovat varmaan joka vuosi samat, mutta yritän keksiä jotain uutta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Koin ihanan lauhan talven, tosin on niitä aiemminkin ollut. Mutta nykyään minulla alkaa olla jo niin monenlaisia eri lumikelloja eri kasvupaikoilla, että niiden kausi oli viime keväänä ihastuttavan pitkä. Kuva on helmikuun 10. päivältä. 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Enpä tee suunnitelmia, kirjaan vain to do -listoja puutarhapäiväkirjaan ja toteutan niitä sen mukaan, mitä ehdin ja mitä huvittaa. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Ainahan niitä tulee! Ja myös keväällä ja syksyllä, joskus talvellakin.

4. Menetitkö kasveja?

Toki, tosin juuri nyt en onneksi muista, mitä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Skotlannin rannikkojen ilmastoa, vuoripuroa, korkeita kiehkurakukintaisia esikoita, merenrantaa ja sileää laajaa kalliota.

Rivendellissäni, kuvassa, on kyllä keväisin puro ja muutenkin mukava tunnelma jouluruusujen, narsissien ja lumikellojen kukkiessa. Kevätesikoita on runsaasti, mutta talvehtisivatpa korkeat esikot!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?

Ensin ajattelin, ettei mikään, mutta sitten muistin myyrät – ikävä kyllä. Luulin jo kokeneeni niiden huippuvuosia, mutta aiemmat eivät olleet mitään viime vuoteen verrattuna. Etenkin syksyä kohti tuntui, että niitä on ihan joka paikassa. Pääosin vesi- ja peltomyyriä, ikävä kyllä, juuri ne pahimmat lajit kasvien kannalta. 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ei mitään hajua. En mielestäni saavuttanut mitään erityistä. Niin talonkorjauksen kuin puutarhankin suhteen oli aika hiljainen vuosi. Kesä meni ihan hirveän nopeasti.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

En muista hankkineeni mitään, paitsi tulikohan uusi oksasilppuri hankittua viime vuoden puolella?

Kasveista parhaat hankinnat selviävät vasta vuosien mittaan, kuten kuvan puuteripaju 'Mount Aso', josta on jo muutamana vuonna ollut valtava ilo kevättalvella, kun paljon muuta katsottavaa ei puutarhassa vielä ole, ja puskalla alkaa jo olla kokoa. Kuva on helmikuulta.

AI NIIN! Hankin maaliskuussa Supercat-myyränpyydyksen ja se on tuottanut jo ainakin 70 vainajaa, en ole laskenut yhteen kaikkia ruumiskirjanpitojani. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Kuten edellisessä kohdassa, aika näyttää, mitkä kasvit tulevat kukoistamaan ja mitkä eivät. Voi olla, että moni kukkasipuli on kadonnut myyräpopulaation vuoksi. Eivät kai ne silti virhehankintoja ole, huonoa onnea vain.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) kukki ensimmäistä kertaa hyvin runsaasti, lisäksi puska on kasvanut näyttävän kokoiseksi. Loppusyksyllä siinä oli runsaasti kukkanuppuja ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Kuva on huhtikuulta.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

En muista millään kaikkea, mutta vuosikausia kunnolla kukkaan odottamani rinneakebia teki viimeinkin monta kukintoa. Selvisi, että olen saanut tavanomaisen viininpunakukkaisen lajin sijaan jonkin erikoisemman lajikkeen tai muodon, jolla on kermanväriset kukat. 

Voi hitsin pimpulat. Yleensä olen tosi innoissani kaikista harvinaisuuksista ja erikoisuuksista, mutta tässä tapauksessa olisin niin tykännyt siitä viininpunakukkaisesta. 

Toisaalta: menetys on mahdollisuus. Aion hankkia uuden, joka toivon mukaan on sitten se viininpunakukkainen, ja istuttaa sen johonkin oikein hyvään paikkaan, jonne se värinsä puolesta sopii paremmin. Tänne pastelliseen muotopuutarhaan on tämä kermanvärinen oikeastaan passelimpi.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

Budjettia ei ole, en laske, paljonko kasveihin yms. vuodessa kuluu, en haluakaan tietää. Hyvänen aika, kirjanpitoa pidetään työn ja yrityksen takia, ei harrastuksen! Jos rahaa on, sitä kuluu, jos ei ole, en osta mitään.

13. Mitä opit?

Suojaa kasvit myyriltä ja jäniksiltä HETI. Keväällä istutin 'Van' -makeakirsikan, vuorasin sen istutuskuopan metalliverkolla myyrien takia. Verkko myös ulottuu noin 30 cm korkeudelle taimen tyvellä. Jossain vaiheessa kesää havaitsin, että verkon sisälle oli kiivetty ja kuorta oli syöty lähes koko taimen ympäriltä – tässä tapauksessa puun pelasti taimen mukana tullut bambukeppi, joka oli niin kiinni rungossa, ettei myyrä ollut saanut järsittyä sitä kohtaa. Toivon, että pikku puu on edelleen hengissä. 

Syksyllä tuli kevätkirsikka 'Autumnalis' ensimmäistä kertaa kukkaan, sekin oli keväällä ostettu pikkuinen taimi. Onneksi ehdin ottaa kuvan ensimmäisistä auenneista kukista, sillä seuraavana päivänä jänis oli katkaissut taimen kaikki versot vieden loput nuput. Olin ehtinyt AJATELLA, että taimi pitäisi verkottaa jänisen varalta, mutta se olisi tosiaan pitänyt tehdä saman tien, kun asiaa ajattelin.

Oppi: älä aliarvioi vastustajiasi. Kuvassa on kuriilienkirsikka, joka ei liity tapauksiin, onpahan muuten vain ihana ja hyvin aikainen kevätkukkija.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Ehkä voisin tehdä jonkin työlistan? Tosin en ole yhtään innostunut ajatuksesta aiheuttaa puutarhapuuhiin suorituspaineita ja aikatauluja. Pohdin asiaa. Olisi kiva saada aikaan enemmän kuin viime kesänä.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

Malttamattomana, kuten aina. Talvea on kestänyt jo aivan liian kauan. Alan sitä paitsi odottaa kevätkukkien näkemistä jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten olen odotellut niitä jo seitsemän kuukautta.

Kuvassa on tähtisahrami 'Roseus'.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Kävi satumainen tuuri kesällä. Tutustuin liettualaiseen perheeseen, jonka rouva on puutarhaihminen ja ruusuintoilija. Mainitsin, että haaveilemani mandariiniruusu 'Kristine' on myynnissä Liettuassa, mutta taimisto ei postita taimia. 

Syksyn mittaan sain kuin sainkin haaveilemani ruusun Liettuasta, kiitos uuden puutarhaystäväni. Tapasin hänet juuri äsken kahvilassa.

Harva asia lämmittää sydäntä niin paljon kuin se, että aikuisena tapaa ihmisen, joka jakaa saman intohimon. Kuten kaikki puutarhabloggaajat tietävät, on toisten puutarhahullujen tapaaminen aivan erityisen mahtavaa.

Jos lukijoissa on joku, joka ei vielä ole osallistunut tähän haasteeseen ja tästä innostuit, tartu ihmeessä! Haasteeseen löytyy myös vastausvaihtoehdot, mutta mieluiten luen kunkin omin sanoin kerrottuja vastauksia.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja alkuperäinen haastejuttu on täällä: KLIK).

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Imeläkirsikka Prunus avium

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis 

Lumikello Galanthus

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rinneakebia Akebia quinata

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Kuvaa kimalainen

 Osallistun Hiidenkiven puutarhan haasteeseen, jossa säännöt ovat joustavat: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Nyt pörisee ihan hirveästi ja joka puolella. Kukkakärpäsiäkin on paljon! Valitsin tähän haasteeseen nyt vain ihan viime päivien kuvia. Keväällä otettuja kimalais- & muu pörriäis -kuvia voi katsella myöhemmin, ja yritän ottaa myös lisää kimalaiskuvia pitkin kesää.

Parhaita kimalaismagneetteja on tällä hetkellä aika paljon. Yksi niistä on kultaherukka, joka on täynnä tuoksuvia keltaisia kukkia. Puskassa käyvät aterialla kyllä kaikki muutkin kuin kimalaiset!

Kun kävin avaamassa portin aamulla, huomasin portinpielen japaninhappomarjan täynnä pörinää. Kuvat pitäisi kyllä ottaa heti aamusta, sillä silloin kasveissa on paras pörinä. Iltapäivällä onnistuin saamaan kuvaan jonkin pistiäisen (tai jonkun muun). Puska, joka on täynnä pieniä kukkia, on näköjään takuuvarma pörriäismagneetti.

Moni perennakin houkuttelee. Tummakurjenpolvet ovat avanneet kukkansa ja niissä on sanoin joukoin pölyttäjiä. Meillä on täällä hurjasti erakkomehiläisiä. Keväällä tarkkailin tienposken kuivaa pengertä yhdessä aurinkoisessa metsänreunassa ja siinä lenteli ainakin sata, ellei useita satoja, erakkomehiläistä sopivaa pesäpaikkaa etsien. Moni niistä kaivaa pesänsä maahan. 

Aika hassua, että ovat erakoita, mutta pesivät kumminkin vieri vieressä! No, erakko tarkoittaa tietysti sitä, että kullakin on oma pieni pesä.

Särkynytsydän (punakukkainen lajike on Valentine) omaa erikoisen malliset kukat, mutta niin vain niissäkin käyvät kimalaiset.

Parhaita silti taitavat olla imikät. Nams nams slurps slurps...

*ryystämisen ääntä*

Raunioyrtti on kukassa, mutta en ole onnistunut saamaan siitä yhtään kuvaa kimalaisen kanssa, vaikka se on tavallisesti oikea kimalaismagneetti.

Nyt minulla on vähän kiireitä enkä ehdi paneutua kuvien kimalaislajeihin. Haluaisin kyllä ja minulla on siihen hyvä kirjakin, Suomen kimalaiset. Toivottavasti seuraavalla kerralla paremmalla ajalla! Kimalaisten kuvaaminen vain on niin kivaa, että tämän haasteen toteuttaminen näinkin on tosi mukavaa.

Loppuun ihan muunlainen ötökkä, kun sattui niin somasti 'Amethyst in Snow' -vuorikaunokin kukalle. Jokin sinisiipi se siellä kai.

Mukavia ötökkähetkiä ja toivottavasti sinäkin osallistut Kuvaa kimalainen -haasteeseen!

Imikkä Pulmonaria

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Kultaherukka Ribes aureum

Raunioyrtti Symphytum

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Vuorikaunokki Centaurea montana

Koska kukkii -haasteen yhteenveto

 Nyt ovat kaikki kukassa tai kukkineet, paitsi yksi, joka ei kuki tänä vuonna ollenkaan.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Koska kukkii -haasteen arvaukseni olivat:

Talventähti 12.3.

Narsissi 'Elka' 21.4.

Corydalis glaucescens 'Kashgarica' 29.4.

Lapsuudenkotini keisarinpikarililja 1.5.

Talventähdet kukkivat jo ajat sitten. Ensimmäinen kukka avautui maaliskuun alun lämpiminä päivinä, kun olin kaupungissa. Palasin saareen 12.3. eli arvauspäivänä toteamaan, että kukka on jo kuihtunut. Suurin osa talventähdistä kukki vasta vähän myöhemmin.

Toinen arvaukseni, pikkuruinen 'Elka' -narsissi, on totaalihuti. Se ei kuki tänä vuonna ilmeisesti ollenkaan. Se on niin aikainen, että olisi ollut ensimmäisten narsissien joukossa. Lehtiä on noussut muutama tupas, mutta ei kukkia. 

Siihen lähelle istutetuista 'Pink Charm' -narsisseista kukkii yksi varsi eikä enempää näytä tulevan. Aika huono kukintasaldo tämän alueen narsisseilla ja missä lie syy, mutta onneksi on edes tämä yksi kukka. Se lohduttaa paljon, kun on vieläpä jumalaisen kaunis.

Corydalis glaucescens 'Kashgarican' arvauspäivä on tänään ja se onkin nyt komeasti kukassa. Kuvan keskellä näkyy vielä pari uutta nousevaa kukkavartta. Tämähän viihtyy megahyvin tässä alppipenkissä!

Silti tämäkin oli huti, sillä kukinta alkoi jo kaksi viikkoa sitten.

Laitetaan kaupan päälle toinenkin kiurunkannus, kun tämä on niin kaunis: pystykiurunkannus "Azov". Otin kuvan eilen, kun alkoi sataa. Kyllä, taas satoi! Yhdentoista aikaan illalla satoi niin kovasti, että oikein kohisi. Mittariin kertyi 5 mm. Tämä on huippuhyvä sadesaldo keväälle, tavallisesti vuoden kuivimmalle ajalle, kun saimme viikko sitten peräti yli 30 mm muutaman päivän aikana.

Olen tässä huolestuneena tarkkaillut tätä pientä istutusaluetta, sillä täällä pitäisi olla myös lumikki. Pari päivää sitten siitä mainitsinkin Päivänpesän elämää -blogin kommentissani, kun Katjalla oli kaunis kuva omista nousevista lumikeistaan. Nyt pöyhin sahanpurua – ihan pikkuisen ja varovasti vain sormenpäällä – ja siellä on lumikki nousussa!

Tadaa! Lapsuudenkotini keisarinpikarililja kukkii! Ensimmäinen kunnollinen kukka alkoi ihan vähän raottua eilen, mutta tänä aamuna otin uuden kuvan ja nyt on selvästi pari kukkaa auki. Tämäkin on siis huti, mutta sentään vain parilla päivällä, ei viikoilla, puhumattakaan siitä, jos ei olisi kukkinut ollenkaan.

Taustalla ovat keltaiset 'Early Passion' -pikarililjat edelleen täydessa kukassa. Olenkin miettinyt, että keisarinpikarililja taitaa olla myöhäisempi kuin nuo risteymälajikkeet, joissa ei siis ole keisarinpikarililjaa välttämättä ollenkaan. Taitavat olla pikemminkin ternipikarililjan ja muiden lajien välisiä risteytyksiä, ja ternipikarililja on selvästi keisarinpikarililjaa aikaisempi – ainakin täällä minun puutarhassani. Muualta ei nyt ole tilastotietoa. Ternipikarililjani on juuri tätä kirjoittaessani tiputtamassa viimeistäkin kuihtunutta kukkaansa.

Keltareunainen keisarinpikarililja 'Aureomarginata' on myös vasta tullut kukkaan. 

Kuten myös ruskopenkin ihana 'Sunset'. Tämä ei tietääkseni ole puhdas keisarinpikarililja, mutta ehkä omaa kuitenkin imperialiksen perimää, kun kukkii näin selvästi myöhemmin kuin muut istuttamani risteymälajikkeet. Tämä siis silkka arvaukseni.

Joten kaikki meni hutiin, mutta hip hei, tämä on ollut unelmien pitkä kevät. Eikä tässä vielä edes ollut koko kevät, vaan ihana toukokuu on vasta edessä!

Kuvassa on ruskopenkki: kukassa lapsuudenkotini keisarit ja oikealla korkea 'Sunset', narsissit ja tulppaanit ('Palmares' ja 'Shogun'), rusotuomipihlaja tulossa kukkaan ja taustalla kukkii ruusuherukka kuin viimeistä päivää.

Lumikki Sanguinaria canadensis

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Koska kukkii? -haaste

 Hip hei! Hiidenkiven puutarhan keväthaaste on taas pyörähtänyt käyntiin.

Ja kun tässä nyt ei ole kovasti kevään edistymistä raportoitavana kyttäyksestä huolimatta, osallistun haasteeseen heti.

Haasteessa valitaan muutama kasvi ja yritetään arvata, koska ensimmäinen kukka avautuu.

Täällähän ovat jo varhaisimmat lumikellot nupulla ja ensimmäisistä kevätkurjenmiekoista näkyy versonkärkiä. Mutta talventähdistä ei näy mitään. Kytätty on kyllä. Niinpä veikkaan, että niistä ensimmäinen kukka avautuu 12. maaliskuuta. 

Alppipenkissä asustava Corydalis glaucescens 'Kashgarica' kukki viime vuonna toukokuun alussa. Se oli sen ensimmäinen kevät, joten ei ole tietoa, koska se ns. normaalikeväänä kukkii. Jos on enää elossakaan. Veikkaan tänä keväänä kukinnan alkamisen osuvan vähän aikaisemmaksi, huhtikuun 29. päivälle.

Pikkuruinen, matala narsissi 'Elka' on ollut puutarhani ensimmäisiä narsisseja kukassa, mutta niin vain se viime keväänä kukki vasta hyvän matkaa toukokuulla. Tänä vuonna ennustan sen aloittavan huhtikuussa, kuten ennenkin. Sanotaan, että huhtikuun 21. päivänä. Se olisi kyllä tosi aikaisin, mutta olen optimisti.

Viimeiseksi otetaan yksi kevään huippuhetkistä: keisarinpikarililjan kukinta. Näitä minulla on useita, mutta tässä taitaa olla perinteinen lapsuudenkodistani muuttanut oranssinpunainen. Veikkaan tämän ensimmäisten kukkien avautuvan vapun kunniaksi 1.5. 

Lisäjännitystä haasteeseen aiheuttaa kohdallani se, etten voi olla ihan varma, olenko juuri valitseminani päivinä edes kotona, mutta yritetään.

Tämä kuva enteilee samalla toista kivaa Hiidenkiven puutarhan haastetta, nimittäin Kuvaa kimalainen!

Tässä haasteen säännöt:

Tarkoitus on veikata, milloin omassa puutarhassa alkaa nuppuja poksahdella auki ja päättää etukäteen veikattavat lajit. Kasvin pitää olla vielä tiukasti lepotilassa, olipa se sipulikukka, perenna tai puuvartinen, kun arvaus tehdään.

Valitsemissasi kasveissa ei saa siis näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. 

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen, muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Hiidenkiven puutarhan haasteen aloituspostaus löytyy täältä: KLIK.

Haastan mukaan Oravankesäpesän ja Liisan kasvit.

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Talventähti Eranthis

Kasvimaailman aakkoset

 Niinhän siinä kävi, etten voinut vastustaa Repolaisen heittämää haastetta tehdä blogijuttua aakkosista! Hänen oma juttunsa keskittyi ihaniin, mahtaviin ja mieleen painuneisiin matkoihin, mutta omat aakkoseni löytyvät kasvikunnasta ja puutarhoista, ei sekään kovin yllättävää.

A

Amelanchier eli tuomipihlajat. Lyömättömiä kukkapensaita keväällä, tosin huomiosta kilpailevat samaan aikaan myös omenapuut, kirsikat ja monet muut. Kuvassa on rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii), joita minulla on kaksi. Harmittaa, että vesimyyrät söivät sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) juuret niin, että puska heitti kokonaan henkensä. Täytyy vielä joskus hankkia uusi. Vaikka se on samantapainen, on se vähän erilainen ja minusta oikeastaan kauniimpi.

B

Balkaninvuokko 'Blue Snow' (Anemone blanda). Vähän riskillä istutin sitä penkkiin, josta vesimyyrä saattaa viedä mukulat, mutta ainakin pari kappaletta nousi viime keväänä. Toivottavasti tänäkin vuonna!

C

Caltha palustris eli rentukka. Olen siitä onnekas, että minulla on ojia, vaikka sitten on kyllä myös vesimyyriä. Jonakin vuonna joku pikku jyrsijä puri rentukan kukkavarret poikki, mutta onneksi se ei ole toistunut. Rentukkani on kerrottukukkainen 'Plena'. Olen istuttanut valkokukkaisen lajikkeen kahteen kertaan, mutta kumpikin on heittänyt henkensä. Täytyy yrittää vielä uudestaan.

D

Dianthus gratianopolitanus eli vuorineilikka. Siitä on kasvanut muhkea mätäs alppipenkissä. Viime talvena sen keskusosa kuoli, mutta se ei paljon menoa haitannut. Tänä talvena se on jo sohvatyynyn kokoinen harmaanvihreä keko lupaillen ensi kesälle tätäkin mojovampaa kukkaloistoa.

E

Kiinanpioni 'Eskimo Pie' (Paeonia lactiflora). Aivan valtavat överikukat, ihan liian isot makuuni. Näin myymälän verkkosivuilla kuvan, jossa valkeissa kukissa oli punaisia raitoja eikä näissä niitä ole – nupuissa vain. Jos olisin tiennyt tämän ja kukan jättikoon, en olisi tilannut, mutta onhan eskimopiiras ihan hauska nimi ja olkoon nyt, kun on kerran taloksi asettunut.

F

Fagus sylvatica eli pyökki. Nämä puut viihtyvät lounaissaariston lauhassa ilmastossa. Olen istuttanut pyökkejä pensasaidaksi, ja sitten on tämä yksittäispensas, tummalehtinen ja riippuva 'Rohan Weeping'. Valkokukkainen lehtoakileija on sille täydellinen pari.

G

Kurjenpolvet eli Geranium. Todellisia luottokasveja ja niitä on niin paljon erilaisia!

H

Hyasintit, Hyacinthus orientalis. Rakastan näitä keväisiä sipulikukkia. Minulle ne ovat ilman muuta toukokuun kukkia, ei joulun. Tämä on lajiketta 'Pink Pearl'.

I

Illakko, Hesperis matronalis. Tämä kaunokainen on pysynyt hengissä mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä, joskaan siementaimia ei tunnu koskaan ilmestyvän. Tuulessa joskus vaikea kuvattava!

J

Jane Austenin puutarha. Yksi pitkäaikaisista haaveista täyttyi toukokuussa, kun pääsin käymään niin Jane Austenin haudalla kuin hänen kodissaankin, joka on nykyisin museona. Perienglantilaisessa pikkukylässä sijaitsevan cottagen puutarha on näin ihastuttava.

K

Kirsikat ja niiden kukinta. Pihallani kasvaa vanhoja hapankirsikoita ja niiden kukinta on kevään huippuhetkiä.

L

Tarhakurjenmiekka 'Louvois' (Iris Germanica-Ryhmä). Tämä kaunotar kukki välivuoden jälkeen viime alkukesänä ja kuvasin sitä edestä, takaa, sivulta ja päältä.

M

Misteli. Näistä oli puhetta blogini kommenteissa jossain vaiheessa talvea. Olen yrittänyt kylvää siemeniä kahteen eri pihlajaan pihallani ja aiemmin myös omenapuuhun, toistaiseksi ei ole tärpännyt enkä ole nähnyt ituja. Olisi hauskaa saada näitä pallukoita omaan puutarhaan! 

N

Navetta. Vanha, pikkuruinen hirsinavetta oli yksi ostopäätökseen vaikuttaneista tekijöistä, kun tämän paikan ostin.

O

Oranpihlajat, Crataegus. Meillä päin joitakin näistä kasvaa luonnossa, ja dendrologiystävä keräilee näitä tässä samalla saarella. Kuva on hänen puutarhastaan. 

P

Esikot eli Primula. Tontillani kasvaa luonnostaan kevätesikkoa (Primula veris), ja itse olen istuttanut vaaleamman keltaisen ja aikaisemman etelänkevätesikon (Primula elatior). Se on osoittanut viihtyvänsä mainiosti entisen saunan pohjoispuolella, viileässä ja kosteassa maassa. Monena vuonna olen löytänyt ensimmäiset pari kukkaa jo tammikuussa. Etelänkevätesikon väri on ihanaakin ihanampi kalpeankeltainen.

Q

Quercus eli tammet. Oma tammeni on vielä niin pieni, etten ole juurikaan sitä kuvannut. Tässä on otatammi (Quercus palustris) Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa marraskuussa. Kerran tuossa samassa puutarhassa käydessäni siellä olisi ollut myynnissä pieniä otatammen taimia. En kuitenkaan ostanut, vaikka tonttini varmaan näille sopisi (palustris = suolla tai kosteikolla asuva). Minulla kun on kosteita ojanpenkkoja aika paljon. Mutta aika vähän tilaa valtavaksi kasvaville puille.

R

Raparperi, Rheum rhabarbarum. Tämä tyyppi on asunut täällä paljon kauemmin kuin minä. Raparperilla on järkyttävän kokoinen juurakko ja myös kasvuvoima. Onneksi se ei pistänyt pahakseen siirtoa vanhan talon vierestä tänne sivummalle, muuten se olisi jäänyt talon kengittämisessä pahasti jalkoihin.

S

Syreenit, Syringa. Näitä on puutarhassani sekä vanhastaan että minun istuttamanani. Ihana, lapsuudesta tuttu tuoksu ja kauniita kukkavärejä.

T

Topiaarit eli muotoonleikatut pensaat. Rakastan niitä! Omat marjakuuseni kasvavat niin järjettömän hitaasti, että pääsen niiden kanssa tähän vaiheeseen ehkä satavuotiaana.

U

Ulkomaiset tilaukset. Joskus ei kotimaan taimimyymälöiden valikoima riitä ja silloin on pakko tilata ulkomailta. Tässä on ruusutilaus, joka tuli paljasjuurisena marraskuun alkupäivinä. Onneksi oli pitkä lauha syksy! Säkissä tuli muutama Austin-ruusu ja sitten mm. mandariiniruusu (Rosa moyesii), josta olin pitkään haaveillut. Tosin ei juuri se tummanpunakukkainen lajike, josta haaveilen, sillä sitä ilmeisesti saa vain Liettuasta ja sieltäkin vain paikan päällä käymällä. Harkitsen asiaa. Mitäpä sitä ei ruusun eteen tekisi.

V

Violetti. Tässäpä väri, josta en ole koskaan pitänyt esim. vaatteissa, mutta huomasin eräänä päivänä pitäväni siitä aivan hirveän paljon puutarhassa. 

W

'White Lady' on ihastuttava lyhyttorvinen narsissilajike 1800-luvun lopusta. Tämä hurmaavasti tuoksuva ja pitkään kukkiva lajike on viihtynyt pitkään kuivalla paikalla vaahteran juurella ja täydessä paahteessa. Olen pystynyt sitä jakamaankin vähän kauemmas heinikkoon. Huippunarsissi.

X

Kasvien väliset risteymät merkitään x:llä, paitsi että aivan virallisesti sen pitäisi olla kirjaimen sijaan matemaattinen symboli ×. Merkki voi olla sukunimen edessä, jolloin kyseessä on eri sukujen välinen risteymä, tai sitten ennen lajinimeä, jolloin saman suvun eri lajit on risteytetty ja saatu aikaan oma erillinen lajinsa. Hurmehappomarja, Berberis × ottawensis f. purpurea 'Superba' on tällainen lajien välinen risteymä. Sen vanhemmat ovat B. thunbergii 'Atropurpurea' ja Berberis vulgaris. Luonnontieteessähän sukunimi kirjoitetaan ensin.

Y

Varjohiippa 'Yenomoto' (Epimedium × youngianum). Pakkohan tähän juttuun oli saada mukaan yksi varjohiippakin!

Z

Valkohuonevehka eli Zantedeschia aethiopica. Huonevehkat ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta, mikä saattaa Repolaista kiinnostaa. Tämä on talvenkestävin laji, jota tapaa puutarhoissa esimerkiksi Etelä-Englannissa, mistä toukokuinen kuva on peräisin.

Å

'Åkerö'; ihana omenapuuni, jonka omput sopivat omenoita karsastavalle suulleni ja vatsalleni. Muuten olisi Å-kirjain ollut vähän vaikea, ellen sitten olisi laittanut maisemakuvaa, sillä kotisaareni nimi on Åvensor.

Ä

Äidin lempipaikka. Kesällä blogin lukijalta tuli kysymys, mistä hän puutarhassani pitää. Hän vastasi pitävänsä muotopuutarhasta ja istuikin monet tovit sen penkillä.

Ö

Ötökät. Ne ovat tärkeitä, vaikka joskus suhde onkin kaksijakoinen. Mahtavan komeat pyjamaluteet vievät putkikasveista mehut niin, ettei esimerkiksi kaunis jättikarhunputki pysty koskaan tuottamaan siemeniä. Tässä on ritariluteen nymfi. Näitä luteita on saarellamme paljon, sillä täällä kasvaa kalkkimaan kasveja, joista toukat saavat ravintoa.

Olipahan maratooni! Jaksatko esitellä omat aakkosesi?