Perhosbaari

 Puutarhassani ei ole taukoa perhosista niiden lepattelukaudella ollenkaan, mutta näin loppukesällä, kun uudet sukupolvet ovat syntyneet, on perhosten määrä suorastaan hurja.

Takuuvarma perhos- ja pörriäismagneetti on laidunkarstaohdake. Heti, kun siihen avautuu pikkuruisia liiloja kukkia, on niissä myös perhosia.

Harmaaminttu samoin. Se on muutenkin tavattoman kaunis. Tietenkin se leviää, kuten kaikki mintut, mutta nyhdän reunoilta leviävää kasvustoa – ja palkaksi saan ihanan mintuntuoksun nenään.

Neitoperhosten lisäksi amiraaleja on nyt erittäin paljon, kuten aina loppukesästä.

Tämä kokonaisuus sijaitsee muotopuutarhassa keittiön ikkunan alla ja ikkunasta, aamupalan äärestä, on mukava seurata liikettä kukilla. Oikealla on nukkasalkoruusu, siinäkin vieraillaan. Sen takana on vaaleankeltainen The Pilgrim -ruusu aloittanut kukinnan, tai aloitti elokuun alussa, jolloin nämä kuvatkin otin.

Taustalla on ruotsinköynnöskuusama 'Serotina', joka houkuttelee kiitäjiä illalla voimistuvalla tuoksullaan. Niitäkin pääsee tarkkailemaan ikkunasta käsin hämärtyvässä illassa.

Ihan vieressä kukkii keltakaunokki. On kiinnostavaa havaita, että se houkuttelee eri perhosia kuin esimerkiksi harmaaminttu. Etenkin kaaliperhosia ja sen sukuisia.

Muotopuutarhan kauimmaisessa penkissä kukkii preeriaväriminttu yhdessä hohtopiikkiputken kanssa, ja miten onnistuinkaan ottamaan parivaljakosta kuvan ilman yhtäkään perhosta. Tämäkin on nimittäin hyvin suosittu vierailukohde.

Ruskopenkin 'Prärienacht' -värimintussa ikuistin luullakseni keisarinviitan. Takasiivet ovat jo repaleiset, paljon on lennelty.

Sitten ovat kaikki tämän malliset kukat: ruusuruohot ja kuvan kaukasiankirahvinkukka, joissa on jatkuvaa liikettä. Törmäkukatkin ovat ihania, ne vain eivät ole suostuneet viihtymään puutarhassani. Onneksi on näitä muita, ja kirahvinkukan siementaimienkin suhteen olen täysin omavarainen.

Tänä sateisena kesänä ovat kirahvinkukat viimein venyneet nimensä mittoihin jopa kaksimetrisiksi tai ehkä ylikin.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Liljakausi

 Jännitystä ilmassa.

Huomasin, että 'Red Velvet' -lilja näyttää vastavalossa karhunvatun läpi katsottuna hyvin dramaattiselta.

'Tiger Babies' on suloinen. Kukkavarsia on ruskopenkissä jo aika monta, lilja selvästi viihtyy.

Erityisen ihana 'Tiger Babies' on yhdessä David Austin -ruusu Crown Princess Margaretan kanssa.

Juu, en vieläkään ole ehtinyt kanttausten pariin...

Ruskopenkin toisella laidalla kukkivat tiikerililjat. Ruskosormustinkukka on hienostuneen värinen ja tuo muotojen kontrastia.

Yhtäkkiä tuli mieleen, mitä viime vuonna kasvatetuille ja syksyllä istutetuille 'Milk Chocolate' -tähkäsormustinkukille kuuluu. Istutin niitä useaan kukkapenkkiin. Lienevät hukkuneet yleiseen rehotukseen.

Taisin kylvää niitä tänäkin vuonna. Taimet ovat vielä erittäin pikkuisia. Ehkä tällä kertaa istutan ne johonkin kasvimaalaatikoista varttumaan.

Nyt jo tiikerilauma kukkii. Etualalla on väriminttu 'Prärienacht'.

Istutin Lilium leichtliniitä kahteen paikkaan viime syksynä. Molemmissa on liljoja nyt tulossa kukkaan, mutta mutta... ajoitus on haastava. Tässä on reissuja tulossa. Olisi kiva nähdä tämän kauniin liljan ensikukinta; en ole varma, olenko missään nähnyt sitä livenä. Ja kun voisi vieläpä vertailla kahta eri kantaa!

Voi näitä puutarhuroinnin haasteita. Onneksi liljat ovat kumminkin tallella eikä myyrän syömiä. Toivon, että ne kukkivat ensi vuonna, jos tämän kesän kukinta jää näkemättä.

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tähkäsormustinkukka Digitalis parviflora

Väriminttu Monarda

Heinäkuu paketissa

 Ja taas mennään niittytunnelmissa.

Rohanin niittymäinen kohta pistää edelleen parastaan. Ojakärsämö, etelänruusuruoho ja tähkähelmikät sointuvat kauniisti yhteen.

Luppio 'Pink Tanna' on keveän suloinen ja sopii niittykohtaan hyvin.

Yksi ei soinnu väriltään joukkoon: violettia ei Rohanissa kuuluisi olla, mutta en ole raaskinut tätä kitkeäkään. Tämän kohdalla sattui erehdys lajikkeen suhteen. Piti olla punertavampi purppuratulikukka 'Rosetta', mutta ostin vahingossa viereisen 'Violettan' samasta taimilaatikosta. Voisihan tuon yrittää siirtääkin.

Tähkähelmikkä on aivan ihana. Se kyllä tuottaa melko reippaasti siementaimia, mutta toisaalta se ei leviä juuristolla lainkaan.

Rohanin loppupäässä on juuri sitä värimaailmaa, jota tähän suunnittelinkin. Tummaa ja valkoista: purppuraheisiangervo 'Diabolo' ja helminukkajäkkärä. Erittäin edustava pari.

Metrin päässä on seuraava edustava pari: David Austin -ruusu William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki. 

Mainitsin jo, etteivät värimintut välttämättä kovin hyvin täällä viihdy. Tämä 'Kardinal' on onneksi sentään hengissä, vaikka ei tämän runsaammin kuki.

Päivänlilja 'Bela Lugosi' sen sijaan kukkii! Oikein komeasti. Onneksi myyrät eivät ole tätä tuhonneet, siitä olisi tullut suru puseroon. Tilasin tämän aikoinaan Englannista.

Nurmikäytävän vastakkaisella puolella on ruusu-heinätarha ja ajatuksena on, että siinä kasvaa Rohaniin sointuvia kasveja. Kiiltoluppio 'Purpurea' ei ole koskaan ollut näin rehevä. Taustalla on nuori punahevoskastanja.

Punahevoskastanja 'Briotii' kukki tänä vuonna kahden kukinnon voimin! Tässä todistusaineistona kukinnoista toinen kesäkuussa.

Myös ruusu-heinätarhassa kasvaa tähkähelmikkää tuoden niittymäistä tunnelmaa. Ruusu 'Raubritter' on yhä erinomaisessa vedossa. Ruusujen kukinta on kestänyt ihanan pitkään, kiitos viileän heinäkuun.

'Raubritter' luetaan ilmeisesti nykyään nk. Macrantha-risteymiin, mutta niillä ei liene suomenkielistä nimeä.

Viimein näen 'Ferdinand Pichard' -remontanttiruusun kukan! Tämä on jo toinen taimi, ensimmäisen tuhosivat jänikset. Monen vuoden odotuksen jälkeen pääsen ihailemaan tätä unelmankaunista kukkaa.

Heinäkuun saldoon laskettakoon sekin, että sain viimein vaihdettua aurinkotuoliin jo viime syksynä ompelemani uuden kankaan. Koeponnistin tuolin pikaisesti itse, mutta kauemmin sitä jaksoi testata äitini eilen. Tuoli onkin hänen vanhansa, siinä on jo ties kuinka mones kangas. Puuosat voisi vielä öljytä.

Ja nyt sitten viereinen aurinkotuoli, joka on tähän asti näyttänyt aivan kelvolliselta, onkin kumman kulahtaneen ja haalistuneen näköinen... pitäisi kai jatkossa vaihtaa kumpaankin kangas samaan aikaan.

Etelänruusuruoho Knautia macedonica

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kiiltoluppio Sanguisorba tenuifolia

Luppio Sanguisorba

Ojakärsämö Achillea ptarmica

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Päivänlilja Hemerocallis

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Väriminttu Monarda

Ruusutarha raivauksen jälkeen

 Raivaus koski valtavaksi levinnyttä orjanruusua. Ja nokkosia. Huh, kun kaikki kasvaakin.

 

Orjanruusun pergola – siis tuo yksinkertainen parrurakennelma kuvassa vasemmalla – oli mennyt taas kerran vinoon kovissa tuulissa. Jossain vaiheessa se täytyy rakentaa uudestaan, sillä tein sen purkumateriaalista, eivätkä pystytolppien alapäät ole niin hyvässä hapessa, että pysyisivät tukevasti tolpankengissään.

Orjanruusu on kyllä hieno, mutta se tekee monimetrisiä versoja. Ne peittivät jo puolet ruusutarhasta, olivat venyneet jotenkin vaivihkaa. Kylläpä näkymä keveni leikkuun myötä (ja nahkani reikiintyi – orjanruusussa on erittäin inhat piikit).

Ruusutarhassa on kukintansa aloittanut ihana David Austin -ruusu Lady of Shalott.

Tarhagallianruusu 'Charles de Mills' lopetti, tässä vielä viimeinen kuva sen muhkeasta kukasta, kun väriminttu 'Twins' oli tulossa kukkaan.

Nyt 'Twins' on kauniisti kukassa. Olen siitä niin iloinen, sillä värimintut eivät suinkaan aina viihdy puutarhani olosuhteissa. Taustalla näkyy herkullista punaista.

Hehkulilja 'Red Velvet' se siellä. Erittäin hyvä väri! Ja korkeutta kaksi metriä tänä kesänä, huh.

Samaa väriä löytyy teivadelman eli 'Tayberryn' yhtä hyvän värisistä herkkumarjoista. Olen vähän ihmeissäni, kun sen versot selvisivät talvesta ja tuottavat marjaa. Edelliseen hurjaan pakkastalveen ne paleltuivat tyystin.

'Tayberry' kuuluu RHS:n mukaan nykyään omaan Tayberry-Ryhmäänsä. Uusin Viljelykasvien nimistö vuodelta 2024 kuitenkin niputtaa tämän yhä Karhunvatukka-Ryhmään. Ehkä aika on ajanut painettujen nimistöjen ohi, kun muutoksia tulee niin nopeaan tahtiin.

Joka tapauksessa orjanruusun hurja raivaussessio tuotti myös ihanan näkymän ruusupergolan läpi – rokkuvat pitkät varret peittivät näyn preerialle tyystin. Nuo paksut versot, jotka kasvavat kuvan keskellä moniin suuntiin, kuuluvat siis orjanruusulle. Se kasvaa vain yhdestä kohdasta, mikä sen suureksi eduksi laskettakoon. Ei sitä muuten voisi millään istutusalueella kasvattaakaan, jos se juuristolla leviäisi. Siitähän tulisi aivan pitelemätön tiheikkö.

Ruusun versojen seasta löytyy myös ennätysmäärä 'Niobe' -kärhön kukkia! Se ei edelleenkään ole kasvanut korkealle, mutta tämä näyttää jo todella lupaavalta. 'Niobe' on satumaisen kauniin värinen, vai mitä. 

Orjanruusun mojovapiikkiset varret varmaan tarjoavat hyvää ja tukevaa tarttumapintaa sekä kiipeilytukea.

Ruusutarhan eteläpäästä on hävinnyt pari perennaa, mutta 'Summer Sweets' -rohtopähkämö on yhä hengissä.

Tähkäverbena on lempikasvejani ja tämäkin on tulossa kukkaan ruusutarhassa, mutta ensimmäiset kukat asuvat kiveyksellä. Ja taimia on siellä useita. Harmi, ne täytyy kitkeä eikä niitä välttämättä saa ylös ehjinä, jotta voisi istuttaa muualle.

Siinäpä ruusutarhan viimeisimmät kuulumiset. Sadettakaan ei olla saatu pariin päivään.

Hehkulilja Lilium Aasialainen-Ryhmä

Kärhö Clematis

Orjanruusu Rosa dumalis

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tarhagallianruusuruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Teivadelma Rubus Karhunvatukka-Ryhmä 'Tayberry' tai ehkä Tayberry-Ryhmä 'Tayberry'

Tähkäverbena Verbena hastata

Väriminttu Monarda

Syreenileimukirous

 Tämän aamun puutarhakierroksella ihastelin muotopuutarhan kuivinta penkkiä.

Siinä on juuri nyt kivat värit ja muodot. Se taitaa olla onnistuneimpia kukkapenkkejäni, kun on erityisen hyvän näköinen monta kertaa kasvukaudessa. Kukassa ovat 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeet ja hohtopiikkiputket, ne saavat raikastusta valkokukkaisista ranskantulikukasta, harmaakäenkukasta ja maarianverijuuresta. Nämä siis valkokukkaisia muotoja ko. kasveista.

Katselin näkymää eilen riippumatosta ja päätin, että tämä täytyy kuvata. 

Penkin toisella reunalla kukkii kuivan paikan luottokasvi preeriaväriminttu. Ihana liila väri, joka täydentää penkin viileän värimaailman. Moni muu väriminttu on vuosien saatossa kuollut pois, ilmeisesti kuivuuteen, mutta tämä pärjää hyvin.

Sitten silmiini osui jotakin vaaleanpunaista viereisessä penkissä.

Tämän piti olla vaalean liilakukkainen syreenileimu. No eipä ole. Taaskaan. Voi pehvele.

Tämä on viimeisin yritykseni saada haluamani syreenileimu, ostin tämän Tommolan tilalta ja sieltä vakuutettiin, että tämä on kahdesta syreenileimusta "se liilakukkainen".

Onneksi muotopuutarhassa on kaksi syysleimua, joista erityisesti pidän, tässä niistä 'Crème de Menthe'. Se on tosin tehnyt vihreälehtistä versoa kylkeensä ja se pitäisi kaivaa pois, sillä varsinainen lajike on kaunis vaaleankirjavalehtinen, jota näkyy vasemmalla. Tässä taustalla on alppipiikkiputki.

Ja sitten on tämä unelmanihana Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Tarina syreenileimun metsästyksestä juontaa pitkälle. Olen nähnyt joissakin blogeissa tavattoman kaunista, kapeaterälehtistä vaaleanliilaa syysleimua, jota on kutsuttu syreenileimuksi. Selvähän se, kun kukka on kuin syreeninkukka. 

Sitten tuli vastaan mahdollisuus hankkia syreenileimua. Innosta kiljuen hankin. Kun se alkoi kukkia, kukka olikin tällainen. Eihän tuo ole syreenileimua nähnytkään. Se olikin jokin muu vanha leimu.

Sitten blogiystävä lupasi kaivaa minulle puutarhastaan syreenileimua. Istutin sen preerialle. Noh, sepä onkin tällainen. Sitten käväisin Tommolan tilalla ja ostin sieltä suurin odotuksin tuon viimeisimmän syreenileimun, joka ei vieläkään ole sitä mitä toivon. Sen sijaan minulla on nyt kolme leimua, joiden väristä en yhtään välitä. Voi hemuli sentään.

Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla? Asiaa taitaa hankaloittaa se, ettei syreenileimu ole mikään tietty leimulaji tai -lajike. Syreenileimuksi kutsutaan monia vanhoja syysleimuja. Syreeninsävy on selvästi makuasia, kuten myös terälehtien muoto.

On aika monia syysleimuja, joista en kovin välitä. Polkkakarkkivärinen 'Candy Twist', jonka nimi myös tarkoittaa polkkakarkkia, tuli kaupanpäällislahjana. Se ei ole järin ihana, joten en ole pistänyt kovin pahakseni sen muuntumista vähitellen kokopunakukkaiseksi – vaikka tuo sävy on kyllä aika ruma. Ehkäpä kaivelen kuitenkin näitä vääränlaisia kylkiversoja ja siirrän sinne kuuluisaan ylämäkeen, jonne on aika moni muukin väärän tai ruman värinen kasvi lähtenyt. Niitä sitten ovat myyrät siellä tuhonneet niin kuin ovat parhaaksi nähneet.

Jatkossa ostan syysleimuja ainoastaan kukkivana. Niin kuin tämän ihanan, jonka hankin Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten. Tälläkin oli väärä lajikelappu taimipurkissa. En olisi ikinä tähän tarttunut taimilapun mukaan, sillä se lajike olisi voimakas pinkki.

Luulen, että lajike on 'Natural Feelings'. Omituisesti puoliksi kiinni pysyvistä kukkasyheröistä tulee viininpunainen vaikutelma ja sävy on kauniisti murrettu.

On tässä vielä yksi mahdollisuus, jos uskallan sen käyttää näin monen hudin jälkeen. Yhdestä blogista sain vinkin, että heidän täydellinen syreenileimunsa on peräisin Porkkalan kartanon taimimyymälästä Lammilta. Harvoin sille suunnalle osun, mutta jospa nyt vaikka vahingossa osuisin syysleimujen kukinta-aikaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata

Uusia kukkia ruusutarhassa

 Ihanaa, kaikenlaista tulee edelleen kukkaan!

Sitten on tietysti myös upouusia taimia. Pienen raivauksen jälkeen kurjenpolvi Dreamland pääsi ruusutarhan etuosaan. Siirsin sen viereen myös jo viime vuonna hankitun 'Summer Sweets' -rohtopähkämön. Se ei näkynyt mihinkään aiemmalta kasvupaikaltaan ruusujen ja pionin välistä, kun on niin matala. Ajattelin sitä välikasviksi, mutta somat kukat on myös kiva nähdä. Tässä ovat nyt molemmat hempeät pinkit vierekkäin ja hyvin nähtävillä.

Kasvien kanssa täytyy aina tarkistaa niiden viralliset lajikenimet ja myös sekin, ovatko ne sitä lajia, jota taimilappu väittää, jotta en puhu läpiä päähäni. Jaahas, pähkämöt on ilmeisesti siirretty takaisin Stachys-suvusta Betonicaan, jossa ne olivat joskus aiemmin. 

Ja Dreamland-kurjenpolven virallinen lajikenimi on 'Bremdream', mikä paljastaa, että sen isä on orkneyläinen Alan Bremner! Tämäpä iloinen yllätys! Hänethän yritin kovasti tavata siellä, mutta en oleillut juurikaan pääsaarella, jossa hän asuu. Hengailin taimimyymälässä, jossa hän kuulemma usein käy, mutta sinä päivänä ei käynyt tuuri. Olisi huippuhienoa päästä haastattelemaan tätä kurjenpolvimiestä. Yhteystietoja kun ei tuntunut kellään olevan eikä mistään löytyvän.

Paikalle, josta pähkämö siirtyi, tarvittiin korkeampaa. Taannoin kirjoitin, kuinka harmittaa, etteivät värimintut oikein viihdy. Ainahan täytyy silti yrittää uusia taimia eri paikoille ja hankin nyt tämän 'Twins' -värimintun. Toivottavasti siitä tulee vähän korkeampi kuin nyt, vaikka tämäkin kelpaa. Pääasia, että pysyy elossa!

Tällä, kuten kurjenpolvellakaan, ei ole tarkempaa lajinimeä. Nämä on niin moneen kertaan risteytetty, etteivät enää edusta mitään tiettyä lajia.

Tähkätädyke, ketoruusuruoho ja kultakärsämö ovat täydellisen korkuisia ruusujen ja pionien välikasveiksi.

En ole enää laskuissa siitä, kauanko kultakärsämö on kukkinut, tai ruusuruoho. Kumpikin kun on varsinaisia maratoonareita.

Ihanaakin ihanammat tähkätädyke ja ketoruusuruoho!

Sitten on hujoppeja. Koristekastikka 'Overdam' on kohonnut jokavuotiseen loistoonsa ja se on syksyn vetonaula pysyessään huojuvasti pystyssä talveen asti. Mutta sen vieressä on jotakin käsittämättömän korkeaa. Siinäpä on luppio 'Cangshan Cranberry'. 

Netissä kyllä lukee, että se voi kasvaa yli kaksimetriseksi, mutta senhän olettaa tarkoittavan jotakin suotuisampaa ilmastoa, vaikkapa Brittein saaria. Mutta että täällä! Ensimmäiseen kukkaan on tullut vähän karpalonpunaista väriä, muuten tämä on vielä nuppuinen. Tulee olemaan melkoinen esitys! Kukkavarsia ei tosin ole kuin muutama. Vielä.

Ruusutarhassa on yksi ruusu kukassa ja yhdessä toisessa on nuppu. Austin-ruusu Lady of Shalott aloittaa vaatimattoman esityksensä. Kuvasta voi nähdä, että joku on syönyt lähes kaikki sen lehdet ja kasvu on muutenkin ollut hyvin kituliasta tänä kesänä. Tässä on kesän ensimmäinen avautuva kukka ja pari nuppua.

Toivottavasti ruusu voi ensi vuonna paremmin!

Yhtä ihanaa väriä on lisääkin, heikinliljassa nimittäin.

Yritän olla rönsyilemättä, jotta jutut pysyvät mukavan lyhyinä, mutta kurkataan nopeasti preerialle, kun se alkaa heti ruusutarhasta. Siellä alkaa olla ränsistynyttä, mutta ihana rohtopunahattu on juuri alkanut kukkia. Omat viimevuotiset (vai jo toissavuotiset?) siemenkasvatukset valkokukkaista 'Hula Dancer' -lajiketta eivät vielä tänä vuonna kuki, mutta lehtiruusukkeet ovat onneksi tallella taustan yksivuotisviidakossa.

Tämä on minusta kaunein punahattu, niin siro, ja ihanat nuo alaspäin kääntyvät terälehdet. Luulin taimen kuolleen talveen, mutta se nousi sittenkin!

Heikinlilja Lilium henryi

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kurjenpolvi Geranium

Luppio Sanguisorba

Rohtopunahattu Echinacea pallida

Rohtopähkämö Betonica officinalis

Tähkätädyke Verbena hastata

Väriminttu Monarda