Syreenileimukirous

 Tämän aamun puutarhakierroksella ihastelin muotopuutarhan kuivinta penkkiä.

Siinä on juuri nyt kivat värit ja muodot. Se taitaa olla onnistuneimpia kukkapenkkejäni, kun on erityisen hyvän näköinen monta kertaa kasvukaudessa. Kukassa ovat 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeet ja hohtopiikkiputket, ne saavat raikastusta valkokukkaisista ranskantulikukasta, harmaakäenkukasta ja maarianverijuuresta. Nämä siis valkokukkaisia muotoja ko. kasveista.

Katselin näkymää eilen riippumatosta ja päätin, että tämä täytyy kuvata. 

Penkin toisella reunalla kukkii kuivan paikan luottokasvi preeriaväriminttu. Ihana liila väri, joka täydentää penkin viileän värimaailman. Moni muu väriminttu on vuosien saatossa kuollut pois, ilmeisesti kuivuuteen, mutta tämä pärjää hyvin.

Sitten silmiini osui jotakin vaaleanpunaista viereisessä penkissä.

Tämän piti olla vaalean liilakukkainen syreenileimu. No eipä ole. Taaskaan. Voi pehvele.

Tämä on viimeisin yritykseni saada haluamani syreenileimu, ostin tämän Tommolan tilalta ja sieltä vakuutettiin, että tämä on kahdesta syreenileimusta "se liilakukkainen".

Onneksi muotopuutarhassa on kaksi syysleimua, joista erityisesti pidän, tässä niistä 'Crème de Menthe'. Se on tosin tehnyt vihreälehtistä versoa kylkeensä ja se pitäisi kaivaa pois, sillä varsinainen lajike on kaunis vaaleankirjavalehtinen, jota näkyy vasemmalla. Tässä taustalla on alppipiikkiputki.

Ja sitten on tämä unelmanihana Flame Blue eli 'Bareightysix'.

Tarina syreenileimun metsästyksestä juontaa pitkälle. Olen nähnyt joissakin blogeissa tavattoman kaunista, kapeaterälehtistä vaaleanliilaa syysleimua, jota on kutsuttu syreenileimuksi. Selvähän se, kun kukka on kuin syreeninkukka. 

Sitten tuli vastaan mahdollisuus hankkia syreenileimua. Innosta kiljuen hankin. Kun se alkoi kukkia, kukka olikin tällainen. Eihän tuo ole syreenileimua nähnytkään. Se olikin jokin muu vanha leimu.

Sitten blogiystävä lupasi kaivaa minulle puutarhastaan syreenileimua. Istutin sen preerialle. Noh, sepä onkin tällainen. Sitten käväisin Tommolan tilalla ja ostin sieltä suurin odotuksin tuon viimeisimmän syreenileimun, joka ei vieläkään ole sitä mitä toivon. Sen sijaan minulla on nyt kolme leimua, joiden väristä en yhtään välitä. Voi hemuli sentään.

Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla? Asiaa taitaa hankaloittaa se, ettei syreenileimu ole mikään tietty leimulaji tai -lajike. Syreenileimuksi kutsutaan monia vanhoja syysleimuja. Syreeninsävy on selvästi makuasia, kuten myös terälehtien muoto.

On aika monia syysleimuja, joista en kovin välitä. Polkkakarkkivärinen 'Candy Twist', jonka nimi myös tarkoittaa polkkakarkkia, tuli kaupanpäällislahjana. Se ei ole järin ihana, joten en ole pistänyt kovin pahakseni sen muuntumista vähitellen kokopunakukkaiseksi – vaikka tuo sävy on kyllä aika ruma. Ehkäpä kaivelen kuitenkin näitä vääränlaisia kylkiversoja ja siirrän sinne kuuluisaan ylämäkeen, jonne on aika moni muukin väärän tai ruman värinen kasvi lähtenyt. Niitä sitten ovat myyrät siellä tuhonneet niin kuin ovat parhaaksi nähneet.

Jatkossa ostan syysleimuja ainoastaan kukkivana. Niin kuin tämän ihanan, jonka hankin Tommolan tilalta muutamia vuosia sitten. Tälläkin oli väärä lajikelappu taimipurkissa. En olisi ikinä tähän tarttunut taimilapun mukaan, sillä se lajike olisi voimakas pinkki.

Luulen, että lajike on 'Natural Feelings'. Omituisesti puoliksi kiinni pysyvistä kukkasyheröistä tulee viininpunainen vaikutelma ja sävy on kauniisti murrettu.

On tässä vielä yksi mahdollisuus, jos uskallan sen käyttää näin monen hudin jälkeen. Yhdestä blogista sain vinkin, että heidän täydellinen syreenileimunsa on peräisin Porkkalan kartanon taimimyymälästä Lammilta. Harvoin sille suunnalle osun, mutta jospa nyt vaikka vahingossa osuisin syysleimujen kukinta-aikaan!

Alppipiikkiputki Eryngium alpinum

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syysleimu Phlox paniculata