Laukat

Innostuin etsimään viime kesän kuvista laukkoja. Ensimmäisenä, touko–kesäkuun taitteessa kukkivat karhunlaukat. Moni laukka oli taantunut edellistalven aikana, kun se oli niin pitkä ja vaikea. Tai olisiko syynä ollut märkä syksy. Nyt syksy oli kuiva, mutta talvi on märkä. Katsotaan, miten tällä kertaa käy!
Karhunlaukka tuskin kosteudesta kärsii, se kasvaa ojien pielissä niissä paikoissa, joissa olen nähnyt sitä luonnossa.
Tummalehtinen kasvi on ripsialpi.

Here is a collection of Alliums in my garden.

Samoihin aikoihin karhunlaukan kanssa kukkii ruoholaukka, mutta siitä minulla ei ole viime kesältä kuvaa. Kesäkuun puolella alkavat ukkolaukkojen kukinnot pullistella kukkiakseen yhtä aikaa lehtoängelmän kanssa. Lehtoängelmän pienet tupsukukat ja laukan jättitupsut ovat kivat yhdessä.

Ukkolaukka 'Purple Sensation'

Valkotupsulaukka on ihan pieni.

Samantapainen, mutta metrin korkuinen, on mustalaukka. Tämä oli taantunut huomattavasti edellistalven aikana, ja pari lajia oli kokonaan hävinnyt puutarhastani. Istutin viime syksynä kai vain yhden uuden laukansipulin, joten saa nähdä millainen esitys ensi kesänä on.

Allium amplectens 'Graceful' on myös valkoinen, ja matala.

Sinilaukka on käsittämättömän sininen. Tässä sen kaverina on isohelokki.

Sitten siirrytään viininpunaan. Viinilaukka ja hiippalakki.

Sama kasvi yli kuukautta myöhemmin, elokuun puolella kukinnan loppuvaiheessa.

Luonnonkasvi käärmeenlaukka on hyvin samantapainen mutta tummempi, lähes mustanpuhuva. Tässä se kaveeraa ojakärsämön kanssa, taustalla kukkii särmäkuisma (tai mäkikuisma, en kai ole muistanut selvittää kumpaa puutarhassani kasvaa, vaiko kumpaakin).

Ainakin omassa puutarhassani vasta heinäkuun loppupuolella kukintansa aloittaa omissa silmissäni kaunein laukka: pallerolaukka. Suloinen, tiivis ja todella kivan värinen pieni pallukka.
Iloista laukkasesongin odottelua kaikille!

Isohelokki – Oenothera missouriensis
Karhunlaukka – Allium ursinum
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Mustalaukka – Allium nigrum
Mäkikuisma – Hypericum perforatum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sinilaukka – Allium caeruleum
Särmäkuisma – Hypericum maculatum
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Valkotupsulaukka – Allium orientale
Viinilaukka – Allium atropurpureum

Kelloja ja laukkoja

Tolkien-penkissä alkavat sinipiikkiputket kohta sinertää. Penkkiin on ilmestynyt varsankello, joka on kyllä kaunis, mutta varsin korkea, rehevä ja runsaasti siementävä. Siirsin sen muotopuutarhan uusimpaan kukkapenkkiin, missä se saa rehottaa rauhassa ainakin toistaiseksi. Tässä talon seinustalla saa kasvaa matalampaa tai ilmavampaa kasvillisuutta, siis sellaista, joka ei tuo kosteutta seinään.

Isohelokki on suhteellisen matala ja sen kirkas kelta on niin pirteä punamultaseinää vasten, että se on tässä paikallaan. Sinilaukoista lähes kaikki ovat syksyn ja talven aikana hävinneet, vain pari kukkii tässä kukkapenkissä, paahdepenkistä ne näyttävät tyystin kadonneen!

Viereisessä vuokko-esikkopuutarhassa on sentään tallella käärmeenlaukka, se kasvaa täällä luonnostaan. Se kasvaa muinaisten kauppareittien, esimerkiksi viikinkien idäntien varrella Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla.
Sen seurana kukkivat niin ikään luonnonkasvit kurjenkello ja ojakärsämö.

Käärmeenlaukka on vanha hyötykasvi, jolla on huolehdittu merenkävijöiden C-vitamiinin saannista.

Tässä vuokko-esikkopuutarhaa vähän kauempaa. Käärmeenlaukat ovat nuo korkeat hujopit, jotka katoavat saarnen lehdistöön. Keltainen on särmäkuismaa.

Musti esittelee.

Takaisin laukkoihin. Mustalaukoissakin on käynyt kato, toisessa kukkapenkissä näistä ei kuki yksikään ja tässäkin aiempien vuosien noin viidestä vain yksi!

Viime syksynä multaan piilotetut viinilaukan sipulit ovat sentään nousseet, hieta- ja koristelaukat hävisivät kaikki tyynni. Viinilaukan kukinta vain antaa odottaa itseään, johtuneeko siitäkin, että nämä kasvavat varjossa.
Aika hauska hiippalakki.

Isohelokki – Oenothera missouriensis
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mustalaukka – Allium nigrum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Särmäkuisma – Hypericum maculatum
Varsankello – Campanula trachelium
Viinilaukka – Allium atropurpureum

Ihanaa siellä sun täällä

Varoitus! Tämä on sekamelskamaraton. Ihanaa on joka puolella, esimerkiksi muotopuutarhassa valkoisten ja vaaleanpunaisten kukkien keskellä. Edessä on valkokukkainen myskimalva ja sen edustalla komealuppion lehdet.

There are lovely bits oll over...

Paahdepenkissä kukkii pienikasvuinen etelänruusuruoho 'Mars Midget' ja sen takana täkäläistä luonnonkasvia ketoneilikkaa, tienvarresta juurenpätkästä kerättyä kantaa.

Vuokko-esikkopuutarhassa asustaa maariankämmekän sukulainen Dactylorhiza praetermissa.

Tarhalaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' aloittaa kukinnan pihapolun kivenkolossa.

Villinä rehottavaa aluetta reunustaa palavarakkaus, sen takana viime syksynä kaivetun saunaliiterin vierun ojamullan on vallannut kirjopillike, se on minusta hieno rikkaruoho ja lisäksi yksivuotinen, joten ei siitä mitään haittaakaan ole.

Japaninvaahtera 'Osakazukin' uudet lehdet ovat punaisia, niiden kaverina kukkii söpö luonnonkukka ojakärsämö. Tämän takia en ole kääntänyt vuokko-esikkopuutarhaani sitä perustaessani, vaan istuttanut koristekasvit sinne luonnonkasvien sekaan, kun siellä kasvaa tällaisia aarteita.

Tolkien-penkissä kukkii isohelokki, vaikka sillä ei olekaan Tolkienin kanssa mitään tekemistä.

Ransu on ihana.

Sitten ovat kiinanpionit, vielä kerran! 'Lady Alexandra Duff'.

'Nippon Beauty'.

'Duchesse de Nemours'.

'Wladyslawa'.

Vastikään hankittu kyläkurjenpolvi 'Midnight Reiter'.

Huussi.

Lehmät kyläniityllä. Ja valkoinen charolais-sonni.

Mustaselja kukkii, kohta saadaan seljankukkasamppanjaa.

Molemmat kuolleiksi julistamani ängelmät ovatkin hengissä! Jaloängelmä punnersi minipienet lehdet maan pinnalle juhannuksena ja tämän keijuängelmän versot löytyivät metsäpuutarhapenkistä muutama päivä sitten. Eläköön!

Herhiläiset pörräävät ahkerina rohtosormustinkukissa.

Muotopuutarhassa on kukkeaa, vaikka aukkopaikkojakin löytyy, kun kasveja hävisi talvella. Ei nyt keskitytä siihen vaan nautitaan tästä! Ehkä lisää kuolleistaheräämisiäkin vielä tapahtuu.
Kukkeaa heinäkuuta kaikille!

Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Isohelokki – Oenothera missouriensis
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjopillike – Galeopsis speciosa
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Mustaselja – Sambucus nigra
Myskimalva – Malva moschata
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Rohtosormustinkukka, valkokukkainen – Digitalis purpurea 'Alba'
Tarhalaukkaneilikka – Armeria Maritima-Ryhmä

Tunnustuksia matkan varrelta

Kiitos Elina, Magnus, Felix ja Ester tunnustuksesta!
Substanssi- eli sisältöä sisältävän blogin tunnustuksen saajan kuuluu:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Koska olin juuri viikon matkoilla, asiat liittyvät matkaani.
Olin Ranskan Rivieralla, missä äitini asuu talvisin. Hänen pihansa on minun suunittelemani pieni rivitalon päätyasunnon piha. Siellä kasvaa mm. kaksi sitruunapuuta, kumkvatti ja kuvassa vasemmalla taustalla näkyvä oliivipuu.

Suunnittelin pihan 12 vuotta sitten kun asuin Barcelonassa. Nyt osa puista ja pensaista on jo sen kokoisia, että pihalla on rehevyyttä. Vastarakennetun talon piha oli alussa autio.
Istutimme ensin helokkia Oenothera rosea, joka levisi kaikkialle. Sittemmin se vaihdettiin tähän komeahelokkiin (Oenothera speciosa) Sitäkin pitää kurittaa, jotta se ei valloita pihaa. Samoin on muratin laita.

Talon pääty on pohjoisen puolella. Suunnittelin siihen matalia pensasaitapyörylöitä, joiden keskellä kasvaa pieniä puita, pensaita ja kuvassa näkyvä rautaveistos. Aidat ovat hoidon ja leikkuun puutteessa päässeet rehottamaan, kun isäni kuoltua perheessä ei ole muita innokkaita leikkureita kuin minä.
Matalat aidat ovat myrttiä, puksipuuta, nyhähopeayrttiä (Santolina chamaecyparissus) ja rosmariinia. Oikealla puksipuuaidan sisällä kasvaa tyräkki Euphorbia characias.

Lähinaapureilla on kissoja, jotka vierailevat meidän pihalla mutta ovat arkoja. Tässä suurennos äskeisestä kuvasta.

Ehdin vierailla Monacon Jardin exotiquessa, mihin olen erittäin tyytyväinen. En ollut käynyt siellä koskaan, vaikka olen ollut Rivieralla kymmeniä kertoja ja joskus kuukausia kerrallaan. Jardin exotique on korkealla rinteessä Monacon yllä. Näkymä merelle on hieno ja Välimeren rannalla on muutenkin hyvä olla, vaikka joskus tuntuu että kaikkea (ihmisiä, liikennettä, rakennuksia, melua, koirankakkaa) on liikaa ja kaupunkisuunnittelu on olemattoman epämäräistä, vaikka lisää rakennetaan koko ajan.

Välimerellisessä puutarhassa ei ole mitään järkeä kasvattaa nurmikkoa. Kasvien täytyy selvitä kuukausien kuivuudesta ja helteistä, toisaalta myös satunnaisista pakkasasteistakin. Kuvassa kulta-agaaveja (Agave americana 'Marginata') ja opuntiakaktuksia.
Tämä syksy oli kuivin miesmuistiin. Yli kuukauteen ei satanut pisaraakaan, mutta viimeisen viikon aikana oli pari ukkospäivää. Onneksi, sillä istutin joitakin uusia kasveja pihalle.

Lapsena Kanarialla ihailemani kolibrikukka (Strelitzia reginae) kasvaa pihallamme. Se ei tosin kuki näin komeasti, vaikka on lehdistöltään kaunis. Mietin, pitäisikö sitä lannoittaa vai kukkiiko se kunnolla vasta vanhana.

Onneksi äitini pihalla kukkii silti jotakin. Osa laventeleista aloittaa nyt, samoin rosmariinit ja lyijykukka (Plumbago). Köynnöstävä ruusu 'Iceberg' (Ranskassa 'Fée des Neiges', Suomessa tunnetaan myös saksalaisella nimellä 'Schneewittchen') kaulailee pihaportin kanssa.

Ojennan tunnustuksen nyt eteenpäin vain yhdelle: Santralle Puhu mun ruohoille -blogiin. Siellä on kiinnostavaa kerrontaa pilke silmäkulmassa ihanasta muotoutumassa olevasta pihasta.