Varoitus! Tämä on sekamelskamaraton. Ihanaa on joka puolella, esimerkiksi muotopuutarhassa valkoisten ja vaaleanpunaisten kukkien keskellä. Edessä on valkokukkainen myskimalva ja sen edustalla komealuppion lehdet.
There are lovely bits oll over...
Paahdepenkissä kukkii pienikasvuinen etelänruusuruoho 'Mars Midget' ja sen takana täkäläistä luonnonkasvia ketoneilikkaa, tienvarresta juurenpätkästä kerättyä kantaa.
Vuokko-esikkopuutarhassa asustaa maariankämmekän sukulainen
Dactylorhiza praetermissa.
Tarhalaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' aloittaa kukinnan pihapolun kivenkolossa.
Villinä rehottavaa aluetta reunustaa palavarakkaus, sen takana viime syksynä kaivetun saunaliiterin vierun ojamullan on vallannut kirjopillike, se on minusta hieno rikkaruoho ja lisäksi yksivuotinen, joten ei siitä mitään haittaakaan ole.
Japaninvaahtera 'Osakazukin' uudet lehdet ovat punaisia, niiden kaverina kukkii söpö luonnonkukka ojakärsämö. Tämän takia en ole kääntänyt vuokko-esikkopuutarhaani sitä perustaessani, vaan istuttanut koristekasvit sinne luonnonkasvien sekaan, kun siellä kasvaa tällaisia aarteita.
Tolkien-penkissä kukkii isohelokki, vaikka sillä ei olekaan Tolkienin kanssa mitään tekemistä.
Ransu on ihana.
Sitten ovat kiinanpionit, vielä kerran! 'Lady Alexandra Duff'.
'Nippon Beauty'.
'Duchesse de Nemours'.
'Wladyslawa'.
Vastikään hankittu kyläkurjenpolvi 'Midnight Reiter'.
Huussi.
Lehmät kyläniityllä. Ja valkoinen charolais-sonni.
Mustaselja kukkii, kohta saadaan seljankukkasamppanjaa.
Molemmat kuolleiksi julistamani ängelmät ovatkin hengissä! Jaloängelmä punnersi minipienet lehdet maan pinnalle juhannuksena ja tämän keijuängelmän versot löytyivät metsäpuutarhapenkistä muutama päivä sitten. Eläköön!
Herhiläiset pörräävät ahkerina rohtosormustinkukissa.
Muotopuutarhassa on kukkeaa, vaikka aukkopaikkojakin löytyy, kun kasveja hävisi talvella. Ei nyt keskitytä siihen vaan nautitaan tästä! Ehkä lisää kuolleistaheräämisiäkin vielä tapahtuu.
Kukkeaa heinäkuuta kaikille!
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Isohelokki – Oenothera missouriensis
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keijuängelmä – Thalictrum rochebrunianum
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kirjopillike – Galeopsis speciosa
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Mustaselja – Sambucus nigra
Myskimalva – Malva moschata
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Rohtosormustinkukka, valkokukkainen – Digitalis purpurea 'Alba'
Tarhalaukkaneilikka – Armeria Maritima-Ryhmä
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Upeaa kun olet jättänyt luonnonkasveja paikoilleen.
ReplyDeleteKaunista on kaikki..lehmätkin!
IHANAA KAIKKIALLA olisi sopinut myös otsikoksi. Todella herttaisessa ympäristössä saat nautiskella!
ReplyDeleteKauniita! Sinun lähettämistä sormustinkukan siemenistä ei itänyt kai yksikään. Kylvin ne juuri ennen niitä paahdehelteitä ja taisin kastella sittenkin liian vähän. Tosin kyllä samaiseen penkkiin kylvetyt unikot itivät varmaankin joka siemen, kukkia on tulossa paljon! Kiitos vielä kerran.
ReplyDeleteIhanaista sekametelisoppaa, i love it! Ja kyllä -Ransu on ihana <3 Pari sormustinkukkaa meillä kukkii, ja Husbend ihmetteli kalsariesi väriä mutta eihän ne niitä olekaan vaan Viherlandian versiot. Pikkuruiset alut sun kalsareista on kadonneet, olis sittenkin pitänyt siemenet laittaa syksyllä jo maahan :(
ReplyDeleteTosi ihanaa, kaikki! Niin paljon kukkia! Mulla kukkii tällä hetkellä komeimmin vain rikkaruohot :D
ReplyDeleteTaina T; Luonnonkukissa on paljon kauneutta, lehmissä myös ;-)
ReplyDeleteAkileija; Kyllä täällä viihtyy :-)
Katja ja Pirkko; Mitämitä, kalsarien salaperäinen häviäminen??? Ehkä niistä joku vielä virkoaa ja itää.
Kartanonrouva Elise; Voi ei. Onneksi luonnonkukkiakin on varsin somia, kuten näistäkin kuvista näkyy. Teillä on tainneet olla muut kiireet sen kuistin kanssa.
Naminami mitä karkkia silmille! ;)
ReplyDeleteHurmaava maraton!
ReplyDeleteIhanin tietenkin on Ransu ♥
Mulla ei kuki tänä kesänä yhtään sormustinkukkaa, viimevuotisista kylväytyneitä siementaimia on ainakin miljardi pitkin tonttia. Ensi kesänä siis kukkii taas. Minäkään en enää tiedä, missä sun kalsarisi ovat, ovat sekoittuneet toisten joukkoon, mutta ensi kesänä sitten löytyvät,jos kukkivat ;)
Huussi on ihana ja lehmät vallan sympaattisia.....
Tänään juuri istutin Midnigt Reiterin seuraksi Dark Reiteria, joka on vähän korkeampi, toivottavasti viihtyvät keskenään!
Kaunista on.
ReplyDeleteMinä pelastin tänään kellokärhön.
Luulin ensin sinivaleunikoksi.
Olen niin iloinen.
Ihanat kuvat, ne kaikki. Tuo lehmäkuva antaa niin ihanan entisajan tunnelman kun melkein joka niityllä niitä oli. Ja Ransu, sitä jaksaa ihailla, on niin komea.
ReplyDeleteOikein hyvää heinäkuun jatkoa kukkiesi joukossa!
Lehmiä ja pioneja ja... ihanaa! Ylivoimaisesti ihanimpana tietenkin Ransu, jonka ihailijakuva jälleen aiheuttaa huimausta Unna-neidille. On se vaan niin komea tuo Saaripalstan kalenteripoika :)
ReplyDeleteKauniita kuvia. Ja mukavia henkiin heräämisiä.
ReplyDeleteKiitos myös siitä tiedosta, että olet laittanut luonnonkasvien sekaan muita kasaveja. Minulla on pieni alue, jonne koitan sitten syksyllä laitella luonnonkasvien sekaan myös jotain istutettua. Uskallan nyt ehkä sitä kokeilla. Se on ihan nätti niinkin kuin nyt on, mutta kaipaa vähän väriä, varsinkin keväällä ja alkukesästä.
Oih meilläkin olen muutaman ketoneilikan nähnyt tuossa pellon reunassa kasvavan, pitäisikin yrittää pelastaa ne sieltä pöheiköstä!! Ajattelin, että saan samaa kukkaa kun kylvin joku vuosi sitten pussista ketoneilikkaa, vaan kyllä tuo luonnon kanta oli juuri tuollaista vaaleanpunaista, pussista tuli punaisempaa, vaikka sekin kasvaa tosi ravinneköyhällä paikalla.
ReplyDeleteIhana kämmekän sukulainen, tulee mieleen ihan nuo jo tältä vuodelta kuihtuneet yön kuningattaret, valkolehdokit. Muistatkos mistä tuon olet hankkinut?;)
Tarhalaukkaneilikkasi muistuttaa erehdyttävästi sitä Ekmanilta ostamaani rannikonlaukkaneilikkaa!
Luonnonkukatkin on niin ihania. Huomasin eilen että taidan saada puutarhaan takaisin myös kannusruohon, jonka yksi esiintymä peittyi viime syksynä tuossa kiviaidan vieressä mullan alle.
Hihi on siinä sonnilla mukavat oltavat, yksinään tuollaisen lehmäjengin kunkkuna:DD
Minäkin jo istutin kolme siemenestä saamaani jaloängelmää, keijut Nuppulan taimivaihdosta, odottelevat vielä sopivan paikan löytymistä. Missä ne sinulla kasvaa? Luin Mustilan arboretumin sivuilta, että kasvavat siellä puolivarjoisella metsäaukiolla. joten laitoin jaloängelmät nyt sitten tuonne metsän reunaan yhteen rhodoille kaivetusta istutusalueesta;) Lieneekö hapan multa sitten mieleen vai turmioksi, se jää nähtäväksi!!
Aika maratooni kommenttikin tästä taisi tulla, mukavaa keskiviikkoa sinne koko poppoolle!
Kesä on rehevimmillään. Jotenkin tuo ojakärsämökin pääsee oikeuksiinsa. Se on kaunis kukka.
ReplyDeleteEn ole viime päivinä päässyt jättämään kommentteja, vaan juuri kun olen julkaissut, ne ovat kadonneet jonkin virheen takia. Ihailin tuolla alenmpana erityisesti puunalus kasvillisuutta puutarhavierailullasi. Erittäin mielenkiintoinen haaste monessa pihassa.
Kaunis tuo valkoinen digitalis ja Ransu.
ReplyDeleteIhana sekamelskamaraton...:D
ReplyDeleteKaunis pöytä ja tuolit ja niin söpö huussi...:)
Kaunista , kesäistä ja kukkeaa! Pidän erityisesti tuosta japaninvaahteran ja ojakärsämön yhteiskuvasta. Missä muualla nämä kasvit voisivat kohdata, kuin ennakkoluulottoman kasviharrastajan puutarhassa :)
ReplyDeleteVoi ihanuuksia (Ransu mukaanlukein)!!! Ja tuo muotopuutarha on niin nätti!
ReplyDeleteKyläkurjenpolvesi on ihana, kuten myös näkymä lehmäniitylle. Niin leppoisa tunnelma.
ReplyDeleteLinda; Keijuängelmää kuuluisi olla sinun pihalla!
ReplyDeleteSuvikummun Marja; Minullakin oli ekan kukkimisvuoden jälkeen tauko. Nyt tilanne lienee tasoittunut niin, että kukkia on joka vuodelle. Mietin, että ensi vuonna pitäisi olla niitä aprikooseja, kun viime vuonna kukki vain niitä. Mutta toissa vuonnakin kukki yksi aprikoosi kukkasoihtu, silti sen siementaimet näyttävät risteytyneen valkoisen kanssa, varmaan punaisiksi kun siinä penkissä kasvaa paljon punaisia, joita ei ennen ole ollut. Eli jotta aprikoosin saisi säilymään, pitänee katkaista valkoisten kukkavarret tms. Mietin strategiaa valmiiksi ensi vuodelle.
Rva Pioni; Ihanaa! Tällaiset ilmestymiset ilahduttavat kovasti.
Mummeli; Kiitos! Lehmät niityllä antavat sellaisen tunnelman, että juuri näin asioiden kuuluu ollakin.
Ella; Ransu on tyytyväinen auheuttaessaan huimausta myös siellä päässä! Ei toki mitään vakavaa, jotta neito ei pökerry ja lyö pientä somaa päätään.
Vaalean vihreää; Sellainen istutus vaatii liian suuriksi kasvavien luonnonkasvien, ja ei-toivottujen, raivausta muutaman kerran kesässä, mutta niinhän kukkapenkkejäkin joutuu kitkemään. Riippuu paikasta mikä viihtyy. Narsissit ovat hyviä luonnonkasvien sekaan tuomaan kevätväriä, kukkapenkeissä je runsastuvat liikaakin.
Minna; Kiitos maratinkommentista :-)
Luonnon ketoneilikassa on ehkä kumminkin kaunein sävy, tai ovathan ne kaikki kauniita. Voi että, minulla valkolehdokit kukkivat vielä. Ostin Dactylorhizan Järvenpään pihapalvelusta.
Tuossa laukkaneilikkakuvassa ei näykään lehdet tarkasti, tällä lajikkeella on keltakirjavat lehdet.
On hyvä, että lehmälaumassa on sonni, pysyvät lehmät rauhallisempina. Ja sonnilla mukavat oltavat ;-) Tosin lehmät keskittyvät vasikoihinsa.
Mulla on ollut jaloängelmä väärässä paikassa, liian auringossa muotopuutarhassa, josta siirsin sen kituvana syksyllä metsäpuutarhapenkin reunalle. Siksi se ehkä on niin hidas. Keijuängelmä kasvaa samassa penkissä, mutta ehkä liian talvimärässä kohdassa, siirrän sen nyt sivummalle katajan tyvelle, missä sillä on myös puolivarjo. Kun onhan näin myöhäinen kasvuun lähtö merkki jostain viihtymättömyydestä.
Désirée; Voi harmi kommentoinnin ongelmia! Hyvä kun sait nyt läpi.
Amalia; Kiitos! Ransu on tyytyväinen ;-)
Irmastiina; Kiitos!
Saraheinä; Juu, ne sopivat hurjan hienosti yhteen ihan sattumalta, kukassakin on japanilainen muotokieli.
Jaana; Kiitos, ihanuuksia ovat, Ransu varsinkin :-)
Geranium; Kiitos! Kurjenpolvet ovat varsin ihania, tiesit EHKÄ ;-)
Just kun tulin mökkilomalta ihalin metsän ja järvenvälissä rehottavaa luonnonkukkaa, pitää katsoa mikä se on . Se peitti hienosti maata ja kukki keltaisin kukin. Luonnonkukat kyllä jaksavat ilahduttaa kun niitä näkee. Ja onneksi näkee. Kaikki pikkutiet rehoittavat hienosti, niitä olen nähnyt Satakunnassa ja Koskella Paulan luona sekä nyt Itä-Suomessa. Joskus olen ajatellut, että mahtavatko ne lupiinit moottoriteiden varsilla olla suuri uhka, kun menee kauemmkasi moottoriteistä niin siellä niitä kukkia vasta on. Mahtaisiko siellä moottoriteiden varsilla monikaan suomalainen luonnonkukka menestyä kun koko maa on moneen kertaan muokattu ja ei ole mitenkään luonnonmukaista sekään.
ReplyDeleteTuotu sinne kuormaautoilla ties mistä!
Tuo on niin totta, eivät moottoriteiden pengermät mitään "luonnontilaan jätettyjä" paikkoja ole, vaan siirtomaata. Jos ei lupiinia, niin kasvaisivat horsmaa ja koivun- sekä pajunvesoja. Täällä on maisema kaunistunut huomattavasti lehmien paluun jälkeen, eli niitä voisi sjoittaa lakisääteisesti pitkin maata. Nehän lisäävät luonnonlukkalajistoa pitämällä maisemaa avoimena ja rikkomalla sorkillaan vähän maan pintaa antavat luonnonkasveille paikkoja kylväytyä.
ReplyDeleteIhana sekametelisoppa! Suosikkini ovat Ransu ja valkoinen sormustinkukka ♥
ReplyDeleteIhanan näköistä! Tiesitkö Saila, että Saaripalsta on listattu Suomen puutarhablogien top10- listalle!? Onnea :)
ReplyDeleteListaan pääsee tästä osoitteesta: http://news.cision.com/fi/cision-finland-oy/r/cision-listasi-suomen-top-10--puutarhablogit,c9434402
Ai ai, ihanaa, kaunista, viihtyisää ... olisiko tuo viimeinen laatusana parasta!
ReplyDeleteKukikasta pihapuuhaa ja nautintoa sulle heinäkuuksi!
Niin ... ihailin ja ihmettelin jonkun ojanpielessä kaunista valkoista, nyt tutkin, se oli vehka! Onko sulla niitä mutapalstalla, etsin, en haulla löytänyt. Näyttävä kukkiessaan.
ReplyDeleteIhanat kukat ja ihana Lansu ♥
ReplyDeleteJa onnittelut listasijoituksesta!
AnnaS; Kerrotaan Ransulle :-)
ReplyDeleteAnnaW; Kiitos! Juu, heitä tulikin tiedote.
Pike; Kiitos! Vehka on vasta ostoslistalla, sopii varmasti mutapuutarhaan :-)
Mylsky ja Minna; Kiitos!
Ihanan kukkeaa runsain mitoin ja niin mukavasti sikin sokin: helokit, pionit, huussi ja lehmät. Ja kaiken kruunaa Ransu!
ReplyDeleteLäähpuuh miten upeaa!! Mahtavia pioneita, ihanainen ja Ransu ja tuo ruusuruoho! Sitä ihastelin Marian blogissa pari päivää sitten ja toisinaan katsellut sillä silmällä taimistoillakin. Nyt sitä on varmaan ihan pakko hankkia ;)
ReplyDeletePuuh uuh mikä turkki Manulilla! =(♥.♥)=
ReplyDeleteIhanat luonnonkukat siellä sovussa muiden kanssa. Ihana tuo kuva sormustimesta. Ja Franz <3 Ja söpö huussi ja ihanat lehmät ja etenkin sonni.
ReplyDeleteHauska hauska postaus yllätys kuvineen ( siis Franz, huussi lehmät ja kumppani ).
Kesä jatkuu...ja nyt kun viileni se pitenee vaan.
Mikähän täs on et tää yks silakanhajuinen tunkee taas suuhun. Oisko mamman kommentointiasento sohvalla ja iltapusujen tarve syy siihen ?
Kesäihanuuksia ♥
ReplyDeleteRansulla ihanan silkkisen näköinen turkki ♥
Between; Kiitos, niin kruunaa :-)
ReplyDeleteTiina; Mulle kelpaisi se pidempikin versio, kun tämä on kääpiö, mutta parempi kuin ei mitään etelänruusuruohoa laisinkaan!
Elina; Ransu kiittää, pur pur ja pusku (ja nenän "hienovarainen" puraisu!)
Leena ja Pojat; Ai teilläkin viimein viileni, tänne tuli ehkä vähän lämpimämpi, paitsi että tuulessa varjossa jäätyy :-D Ihana silakanhajuinen lisälaite sun puhelimessa!
Kirsikka; Niin on, ja Ransu on pehmopoika :-)
Ohi aiheen, mutta oli pakko tulla oikaisemaan, että ne nukkekodit on siis Pohjanmaan museossa :) Vähän vissiin väsynyttä tekstiä mulla, kun ei saa selkoa. Pitää ajatuksen kanssa korjailla huomenna! Mutta siis tervetuloa vaan näille nurkille, ja kahvillekin saa piipahtaa :)
ReplyDeleteKiitos oikaisusta, väsynein silmin sitä luin, jotta en tiedä missä informaatiokatkos sattui ;-) Saas nähdä, kiitos kovasti kutsusta! Vähän meinasin, että kesälomareissu olis nyt tehty kun viime viikolla kävin Porissa. Mutta aika pahan houkutuksen heitit!
ReplyDeleteKyllä on ihan selvä juoni :) Ihanaisia kukkijoita ja kaikki muukin, jopa huussi. Ihana tunne, kun on luullut jonkun kasvin heittäneen henkensä, ja sitten se vielä nouseekin ja yllättää iloisesti. Riemullinen jälleennäkeminen !
ReplyDeleteIhana piha ja miljöö...
ReplyDeleteNyt taas muistan, että mulla jäi se huussikuva ottamatta! Ehkä vielä joskus :)
ReplyDeletePivi; Hyvä että juoni löytyi :-D Menetetyksi luullun kasvin jälleennäkeminen on riemukasta!
ReplyDeleteAnemone; Kiitos, niin minustakin :-)
Mamma N; Tuohon kuvaanhan voi hyvin kuvitella Ransun loikkaamaan ;-)
Oih, ihanuutta! <3 <3
ReplyDeleteVoisitko muuten vihjaista, mitä kukkaslajeja kannattaisi koklata tälläiseen metsäiseen, mäntyvaltaiseen pihaan rodojen, särkyneiden sydänten, palavien rakkauksien, liljojen yms seuraan. Toisin sanoen, mitkä kukkaset pitäisivät tällaisesta happamasta ympäristöstä, jossa esim syreenit eivät millään näytä viihtyvän, ankarasta kalkituksesta huolimatta.
Nämä ovat aina tosi hankalia kysymyksiä, vaikeaa on luvata minkään varmaa menestymistä. Kasvupaikka tietysti pitää aina valmistella huolella, pelkästään puiden alle tökkäämällä ei mikään menesty, paitsi ne luonnonkasvit jotka sellaisissa paikoissa kasvavatkin. Yksi, joka viihtyy happamassa, on kuulemma sinivaleunikko. Pitää myös tutkia, onko maa kuiva ja kostea, onko siinä turvetta jne. jotta saa selville, mikä siellä viihtyy.
ReplyDeleteTaas oli ihana kukkais-, lehmä-, huussi- ja Ransu-sikermä. Minusta myös valkopillike on kaunis luonnonkasvi, ottaisin sitä mielelläni kasvamaan jonnekin vaikka kukkapenkkiinkin. Tuli mieleeni tuosta kirjopillikkeestä.
ReplyDeleteValkopillikkeestä tuli minulle mieleen valkopeippi, ehkä tarkoititkin sitä, kun pikaisella haulla ei kasviossani näytä olevan valkopillikettä. Pillike ja peippi ovat ihan samannäköiset kasvit. Valkopeipit jätän minäkin pääosin rauhaan kukkapenkeissä, elleivät uhkaa peittää alleen jotakin tärkeää ja hennompaa. Jostain olen ymmärtänyt, että sitä onkin vanhastaan istutettu koristekasvina.
ReplyDeletePionit ovat upeita,mutta Ransu on kyllä kaikkein ihanin :)
ReplyDeleteMukavasti osaavat kasvit välillä yllättääkin yhtäkkisellä esiin tulollaan,eikä aina vaan sillä,että katoavat kasvupaikaltaan kuin tuhka tuuleen.
Ransu on ihana :-) On huippuihanaa, että kaikki kadonneeksi luullut eivät olekaan kadonneet!
ReplyDeleteKiitokset vastauksestasi :) Sinivaleunikkoa ovat monet kehuneet... täytyy katsella josko sitä olisi jostain saatavilla.
ReplyDeleteSita voi kokeilla. Jotkut väittävät jouluruusujenkin viihtyvän happamassa, mutta omani kasvavat enemmänkin kalkkipitoisessa maassa ja viihtyvät hyvin. Ota tästä nyt sitten selvää, missä ne oikein viihtyvät!
ReplyDelete