Välillä täytyy raportoida muualtakin kuin muotopuutarhasta, missä kukkapaljous vetää kameraa puoleensa. Metsäpuutarhapenkissäkin on kaunista, vaikka siellä onkin enimmäkseen vihreää. Monet lehtimuodot ovat kauniita ja kiinnostavia – ja kas, tuossahan kasvaa keskellä nokkonenkin. Valkokirjavalehtinen maanpeittokasvi on keltapeippi 'Florentinum', vasemmalla pitäisi olla soreahiirenporras 'Lady in Red', mutta ei tällä kovin punaiset lehtiruodit ole. Ei se mitään, kaunis se on silti.
Here are some images of my woodland borders. Yes, nowadays there are two of them!
Uusin saniainen on alvejuuri "
Dryopteris stansfieldi", jolle ei tämän tarkempaa nimeä ole tiedossa. Sen edessä näkyy valkotäpläimikän lehtiä.
Metsäpuutarhapenkit ovat vasemmalla näkyvän vaahteran alla jatkuen siitä sekä eteen- että taaksepäin, sekä uudempi metsäpuutarha taustalla näkyvästä kompostikehikosta oikealle, kahden männyn alla.
Vaahteran alla on vaikeaa saada mitään viihtymään, mutta siitä muutaman metrin päässä kasvaa mm. lehtosinilatva, rönsytiarella, kesälumipisara ja särkynytsydän. Keltapeippi peittää maata tehokkaasti.
Mäntyjen alle valitsin keltapeipin lajikkeen 'Herman's Pride', tässä on minusta vielä 'Florentinumia' hienompi kuviointi.
Keltapeipit ovat jo lopettaneet kukintansa, mutta tämä, joka näkyy pallukkaisena nuppuna edellisessä kuvassa, kukkii nyt! Ihana, suloinen laukka
Allium amplectens 'Graceful Beauty', jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä.
Suurilehtinen pasuuna kasvaa kesän ajan purkissa kompostin vierellä. Sen edessä on hortensia
Hydrangea serrata 'Bluebird'. Tämä Vakka-taimesta hankittu erikoisuus on myös vailla suomenkielistä nimeä. Se selvisi hyvin viime talvesta ja versoi reippaasti jo varhain keväällä. Kaivoin sen istutuskuoppaan mukaan rautaromua varmistaakseni maan happamuuden, tällä saarella kun on yleensä kalkkipitoinen maa.
Tämänvuotisia hankintoja männynaluspenkkiin ovat valkovarjohiippa ja taustalla häämöttävä sinialppiruusu, jotka kukkivat ostettaessa toukokuun lopulla.
Edellisten seuraksi pääsi nyt Taimimoisiolta ostettu kyläkurjenpolvi 'Midnight Reiter'.
Männynaluspenkin erottaa pidemmästä metsäpuutarhapenkistä lankkusilta, joka on liian laho toimimaan entisessä tehtävässään kulkusiltana ojan yli. Männynaluspuutarhan kasvillisuus tulee jatkumaan lankkuihin asti, poistan heinikkoa sitä mukaa kuin istutan. (Musti esittelee.)
Lankkusillan toiselle puolelle olen istuttanut lännenpagodikanukan, hankittu niin ikään Vakka-taimesta. Sen juurella kasvaa isotähtiputkia, loistokurjenmiekka ja komeaksi venähtänyt rohtosormustinkukka. Tässä on pieni notkelma, jonka pohja on talvella märkä. Se on hankala olosuhde monelle kasville. Notkelman reunamalla on paremmat olot.
Siirsin tummakurjenpolvi 'Samoborin' alkukesällä tähän, sillä hoksasin sen korostavan kanukan vaaleanvihreitä lehtiä. Edellisessä paikassaan se kasvoi rotkolemmikin vierellä, missä kumpikaan ei ollut edukseen, yhdistelmä oli suorastaan ruma.
Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' viihtyy varjossa.
Koska rakastan varjohiippoja, niitä kasvaa vaahterankin alla: tämä kesäkuussa kukkinut suloisuus on idänvarjohiippa 'Lilacinum'.
Metsäpuutarhapenkkiin on itsestään ilmestynyt syyläjuuri, jota en henno kitkeä. Tässä on erikoista kauneutta.
Tässä tuli jo hirmuinen määrä kuvia, mutta pakko laittaa vielä kerran, sokerina pohjalla: japaninesikko ♥ ♥ ♥
Huh mikä metsäpuutarhamaraton, onneksi olkoon maaliin pääsystä!
Idänvarjohiippa – Epimedium grandiflorum
Isotähtiputki –Astrantia major
Japaninesikko – Primula japonica
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Lännenpagodikanukka – Cornus alternifolia
Pasuuna – Brugmansia
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Sinialppiruusu – Rhododendron impeditum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Syyläjuuri – Scrophularia nodosa
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata
Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum 'Niveum'
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Onpa ihana tuo japaninesikko, niin herkkä ja suloinen! Ja Musti, tarvitseeko sanoakaan? :)
ReplyDeleteMusti on herkkä pantteri ;-)
ReplyDeleteTaas opin kaksi uutta asiaa , jotka eivät ole juolahtaneet mieleenikään.Rautaromua maahan happamuutta lisäämään ja metsäpuutarhapankki pihaan. Vau!
ReplyDeleteSiis metsäpuutarharhapEnkki ei pankki , vaikka kyllä rahan kasvatuskin olis mukavaa!
ReplyDeleteKerro heti on saat tietoosi hyvän rahan kasvatustavan!
Hieno metsäpuutarha ja tajusin, että minullakin on varmaan tuollainen, ainoa menestynyt kukkapenkkini. Siinä kun on saniaisia, peippejä, kalliokieloja ja se se on ainoa, johon rikkaruohot eivät pääse jylläämään.
ReplyDeleteUpea sun metsäpuutarha!
ReplyDeleteMitähän tuo Musti syö kun on aina niin upea turkki??
No hitsi eikös tuo peippi ole juuri se mun yhessä postauksessa kuuluttamani kasvi??! Se on minulla vielä astiassa kun mietin, että onko se kovinkin kova leviämään?! Taitaa siis levitä, mutta ei kuitenkaan tukahduta toisia alleen?!
ReplyDeleteOlen myös miettinyt paikkaa parille tiarellalle, varjompaan siis mieluummin kuin aurinkoon!
Hurmaava tuo allium, itsekin täytyy saada syksyllä maahan lisää pientä ja siroa laukkaa tuon ambassadorin mahtailun sijaan;D
Ei hitsi tuo Vakka-taimi on oikea aarre-aitta!!! `Bluebird` kuullostaa hurmaavalle hortensian nimelle!
Minäkin havaitsin tuon syyläjuuren viime vuonna täällä ensimmäisen kerran ja jätin kasvamaan, vaikkakin vähän hirvittelin sen siemenistä rapisevia siemenkotiaan;D Nyt tuntuu, että sitä kasvaakin vähän joka puolella, vaan ei haittaa kun kimalaisetkin näyttivät pitävän siitä suuresti <3
Löysin eilen myös peurankelloa tuosta pellon reunasta, aivan henkitoreissaan!! Heitin päälle pari sangollista vettä, ja illalla jo oli noussut pystyyn, jee! Nyt odotan täällä kädet ja jalat ristissä, että alkaisi satamaan, viimeinkin!!!
Onpa tuo japaninesikko kauniin herkkä! Minä sain viime kesänä lehtosinilatvan naapurilta. Epäilin hieman sen viihtyvyyttä, mutta näyttää se selviytyvän hyvin auringonpaisteessa metsänrajassa.
ReplyDeleteMustilla on niiiiin kauniit muodot!
ReplyDeleteTuota Japanin esikkoa minäkin himoitsin, mutta kun mulla ei ole kun paahteisia paikkoja :(
ReplyDeleteMeilläkin on tuota Täpläimikkää kahtena alkuperäisenä penkkinä...toinen varjopaikalla katajan alla ja toinen aurinkoisella etupihalla. Mustilla on komea kiiltävä turkki!
ReplyDeleteAila; Pienenä haaveilin, että jos istuttaisi suklaapatukan maahan, niin siihen kohtaan kasvaisi puu, josta voisi poimia suklaata ;-)
ReplyDeleteAuli; Tällaista voi myös kutsua varjopaikan kukkapenkiksi tms., mutta koska kasvillisuus jäljittelee luonnon kasvikerrostumia, on metsäpuutarha-nimityskin paikallaan.
Taina T; Mustilla on tosiaan hieno turkki. Se syö myyriä ja rakastaa tuoretta maksaa. Annan kissoille silloin tällöin multicat-vitamiineja ja omegaöljyä.
Minna; Täytyy käydä kurkkaamassa blogissasi! Herman's Pride ei ainakaan minulla ole vielä lähtenyt leviämään ollenkaan niin hanakasti kuin Florentinum. Mutta kyllähän niitä saa helposti revittyä pois sieltä mihin niitä ei kaivata.
Syyläjuuri varmaan leviää, mutta se on jännän näköinen enkä usko, että se on mikään pelto-ohdakkeen tai juolavehnän tyyppinen vitsaus.
Susanna; Lehtosinilatva on joustava ja kestävä kasvi :-)
Zepa; Niin on ♥
Amalia; Voi harmi, eikö puolivarjoa, kai talokin jonkun varjon johonkin kohtaan langettaa? Esikot viihtyvät yleensä hyvin rakennusten pohjoispuolilla.
Sesse; Tälpäimikkä on kiva, kun se peittää maata niin hvyin, ettei rikkaruohot mahdu väliin.
ReplyDeleteKauniilta näyttää! Meillä hopeatäpläpeippi on aikas hanakka leviämään, mutta ehkä keltapeippi on hillitympi?
ReplyDeletePuutarhapantteri ♥.
Kiitos mielenkiitoisesta maratonista. Syyläjuurta juuri eilen mietin ja annoin taas toistaiseksi olla samoista syistä kuin sinäkin. Kun vain keksisin sille paikan, jossa saisi olla vapaasti ja olisi kauniit seuralaiset. Kasvaa yllättävän korkeaksi.
ReplyDeleteLöysin monta uutta tuntematonta näistä esittelemistäsi ja Musti on aivan ihana ♥
Niin paljon, niin kaunista ettei sanotuksi saa! Toinen toistaan ihanampia!
ReplyDeleteSyyläjuuri, on siinä kasvilla taas nimi!
ReplyDeleteJa meillä on vaan kaivettu sitä rautaromua pois enkä ole tiennyt että osa kasveista tykkäisi. Onneksi ei olla kaikkia viety vielä kierrätykseen, voin haudata takaisin :D
Kiitos maratonista, Musti!
ReplyDeleteAnnaS; Keltapeippi ei ole kovin hillitty, ainakaan tuo 'Florentinum', mutta eipä se olisikaan tehokas maanpeittokasvi jos olisi. Ainahan kasveja pitää raivata, leikata ja ohjata, ei tuota ole yhtään vaikea repiä pois sieltä minne sitä ei haluta, eikä se mikään metrilonkeroita tekevä kumminkaan ole.
ReplyDeleteRunoTalon Sari; Kiitos kommentista! Syyläjuuren korkeus on yksi sen viehättävistä puolista, kun sillä on noin mukavan keveä kukintokin.
Mummeli; Kiitos! Varjopaikan kasveissa on lumoa.
Katja; Kaiken voi käyttää hyödyksi ;-) Rautaromu syventää hortensioiden sineä, joten kun toivon tuosta oikein sinistä, on se tällä kalkkimaalla välttämätöntä. Endless Summerhan on minulla voimakkaan vaaleanpunainen, mutta sitä en ole edes yrittänyt saada siniseksi.
Pirkko; Musti vastaa kur :-)
Minulla alaskankleitonia viihtyy hyvin valtavan vaahteran alla. Se on levittäytynyt muutamassa vuodessa kauniiksi matoksi. - Täytyykin muistaa raivata sille lisää tilaa vuohenputkien tontilta.
ReplyDeleteKiitos vinkistä!
ReplyDeleteHyvältä näyttää! Sinulla on kyllä niin paljon toinen toistaan hienompia ja mielenkiintoisempia kasveja, että välillä meinaa ihan huipata ;D
ReplyDeleteNooo ei nyt sentään kannata huimauskohtausta saamaan, ihan tukevalla maankamaralla kaikki kasvit kumminkin pihallani kasvavat ;-)
ReplyDeleteKivoja kasveja metsäpuutarhassasi.
ReplyDeleteMullakin on nyt tuo sama saniainen (samasta paikasta), se on Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'.
Kiitos tiedosta, en ole löytänyt tuota tai tuontapaisen nimistä saniaista mistään kirjasta tai googlettamalla. Sillä on tosi kauniit lehdet.
ReplyDeleteToki tällaisen maratonin jaksoi katsella ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Japaninesikko on todella kaunis, samanlaista viehätystä kuin keijunkukissa.
ReplyDeleteNytpä muistan kysyä sinulta, mihin aikaan vuodesta leikkaat ruusujasi? Tässähän oli jokin aika sitten juttua mm. Hansa-ruusuni pitkien versojen leikkaamisesta.
No hyvä ettet läkähtynyt :-)
ReplyDeleteMinulla ei ole ryhmäruusuja, ainoastaan pensasruusuja, joten ryhmäruusuista en osaa sanoa mitään, kun en muista miten niitä hoidetaan. Juhannusruusua en leikkaa lainkaan, ainoastaan kuolleita oksia jossain vaiheessa, sen voi tehdä koska vain. Luulen, että myöskään viime vuonna istuttamiani pimpinellaruusuja en tule leikkaamaan, ne tuskin kaipaavat sitä.
Muut pensasruusut leikkaan, kun keväällä näkyy, mistä kohdasta ne lähtevät kasvuun. Leikkaan kustakin oksasta yläosan pois kasvuun puhjenneen suuren silmun yläpuolelta. Kokonaan kuolleet oksat poistan kokonaan.
Ihania tunnelmia metsäpuutarhassa. Minullakin "mikälie" hortensia talvehti hyvin,mutta kukkia ei ole tehnyt.No,pitänee olla kärsivällinen,josko tulevina kesinä sitten innostuisi kukkimaankin :)
ReplyDeleteHortensioista jotkut kukkivat saman vuoden versoilla, jotkut edellisvuoden. Sellainen voi olla vaikea saada kukkimaan, pitäisi laittaa kunnon talvisuojaus. Mutta odottavan aika ei tule puutarhassa pitkäksi, kun aina on muutakin ihasteltavaa, onneksi.
ReplyDeleteTiesithän että siellä Terolan taimitarhalla on tummia isotähtiputkia? Siis sellaisia viininpunaisia. Oli "pakko" ostaa muutama.. Ostin jonkun englantilaisen sisustus- ja puutarhalehden, jossa oli kokonainen artikkeli isotähtiputkista ja niiden eri versioista. Niitähän on ties kuinka monta eri punaisen sävyistä ja kokoista!
ReplyDeleteTäytyy joskus poiketa siellä Terolalla! Tilasin viime vuonna Viherpeukaloilta punaista laatua, mutta ne eivät vielä ole kukkineet niin hyvin että voisi sanoa, onko se tumma. Kasvavat huonossa maassa ja maan parantaminen on vielä kesken. Tähtiputket ovat ihania, niitäkin voisi alkaa keräillä ;-)
ReplyDeleteValkovarjohiippa, oijoijoi miten nätti! Piti ihan arkistoja kaivella ja tulla kommentoimaan :)
ReplyDelete~ Piia Anneli / annelivia
Varjohiipat ovat kaikki todella kauniita! Ja kestäviäkin, ne kestävät jopa jonkin verran kuivuutta puiden alla, lehdet ovat vähän kovat, jotta ne eivät kuivu herkästi. Mutta kukat ovat sitäkin herkempiä.
ReplyDelete