Kelloja ja laukkoja

Tolkien-penkissä alkavat sinipiikkiputket kohta sinertää. Penkkiin on ilmestynyt varsankello, joka on kyllä kaunis, mutta varsin korkea, rehevä ja runsaasti siementävä. Siirsin sen muotopuutarhan uusimpaan kukkapenkkiin, missä se saa rehottaa rauhassa ainakin toistaiseksi. Tässä talon seinustalla saa kasvaa matalampaa tai ilmavampaa kasvillisuutta, siis sellaista, joka ei tuo kosteutta seinään.

Isohelokki on suhteellisen matala ja sen kirkas kelta on niin pirteä punamultaseinää vasten, että se on tässä paikallaan. Sinilaukoista lähes kaikki ovat syksyn ja talven aikana hävinneet, vain pari kukkii tässä kukkapenkissä, paahdepenkistä ne näyttävät tyystin kadonneen!

Viereisessä vuokko-esikkopuutarhassa on sentään tallella käärmeenlaukka, se kasvaa täällä luonnostaan. Se kasvaa muinaisten kauppareittien, esimerkiksi viikinkien idäntien varrella Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla.
Sen seurana kukkivat niin ikään luonnonkasvit kurjenkello ja ojakärsämö.

Käärmeenlaukka on vanha hyötykasvi, jolla on huolehdittu merenkävijöiden C-vitamiinin saannista.

Tässä vuokko-esikkopuutarhaa vähän kauempaa. Käärmeenlaukat ovat nuo korkeat hujopit, jotka katoavat saarnen lehdistöön. Keltainen on särmäkuismaa.

Musti esittelee.

Takaisin laukkoihin. Mustalaukoissakin on käynyt kato, toisessa kukkapenkissä näistä ei kuki yksikään ja tässäkin aiempien vuosien noin viidestä vain yksi!

Viime syksynä multaan piilotetut viinilaukan sipulit ovat sentään nousseet, hieta- ja koristelaukat hävisivät kaikki tyynni. Viinilaukan kukinta vain antaa odottaa itseään, johtuneeko siitäkin, että nämä kasvavat varjossa.
Aika hauska hiippalakki.

Isohelokki – Oenothera missouriensis
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Mustalaukka – Allium nigrum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Särmäkuisma – Hypericum maculatum
Varsankello – Campanula trachelium
Viinilaukka – Allium atropurpureum