Vähän tekstiä

Kultakuoriaisten kesäretki apteekkarinruusulla.

Laitan tähän muutaman kuvan ja kirjoitan vain muutaman rivin, kun näpyttely sujuu tällä hetkellä vain vasurilla ja oikean käden peukalolla. Sain eilen siivousvimman ja aloin silputa yhtä oksakasaa. Oksat olivat ylivuotisia, kuivia ja kovia ja yhtä oksaa silppuriin työntäessäni kone pukkasi sen vauhdilla takaisin suoraan kämmeneeni ja se meni siitä läpi – ei sentään koko käden läpi niin kuin nuoli inkkarileffoissa. Verenvuodon sai tyrehdytettyä lujasti painamalla.
Onni oli se, että minulla oli jo lääkäriaika varattuna Nauvossa täksi aamuksi vasemman käden peukalon takia, jossa on ollut kipeää tekevä tunnistamaton esine jo yli puolen vuoden ajan. Se on leikattu kolmeen kertaan ja käynyt röntgenissä, mitään ei löydy, mutta se pistää ilkeästi pienimmästäkin painalluksesta.
Nyt sain lähetteen Tyksin tai Turunmaan sairaalan käsiklinikalle, en nyt muista kumpaan.
Mutta se peukalosta. Nyt oikeassa kädessä on side reiän päällä ja nautin antibioottikuuria jonkin aikaa. Vahvaa kipulääkitystäkin tarvitaan, sen huomaa aina pillerin vaikutuksen loppuessa.
Joten muistakaa: älkää työntäkö oksaa oksasilppuriin kämmenellä!

Citronella-lilja piristää mukavasti neilikkaruusun hempeyttä.

Tuoksukeltavirma alkaa kukkia.

Tummalehtinen pihakäenkaali sopii tähtililjan taustaksi.

Raitapaita koiranputken kukassa.

Raitapöksy kuistin kaiteella.

Ransu lähti seuraamaan minua kun aamulla kävelin laivarantaan, kaksi kertaa minun piti kantaa se takaisin, mutta aina se lähti uudestaan. Lopulta juoksin laivaan ja toivoin Ransun luovuttavan kadottaessaan minut näkyvistä. Se olikin onneksi palannut kotiin poissaollessani ja pisti pystyyn iloisen manulihepulin, kun palasin. Siten otimme yhdessä päikkärit, kun yöunet jäivät säryn ja varhaisen aamun takia lyhyiksi. Asiat ovat taas kohdillaan, ainakin villahousupojan mielestä. Ja kyllä minäkin tästä tokenen.
Tervettä illanjatkoa kaikille!