Helmipihlaja on alkanut vaihtaa väriä tummanvihreästä tummanpunaiseen. Kontrasti valkoisiin marjoihin on hieno. Helmipihlaja kasvaa mahtavan syysvärin saavan sirotuomipihlajan kainalossa. Niiden tyvellä kasvavat ruusuherukat ovat vielä aivan vihreitä.
Huussista käsin ihailen sirotuomipihlajan punaisuutta ja ruusunätkelmien ruusunpunaa, ihanat yhdessä.
Kanttasin kaikki reunat reilu viikko sitten, ja voi että, kuinka nautin. Syksyn kauneus nousee esiin. Tämä tontin länsireunan kivimuuri valmistui vasta viime vuonna, ja sitten pääsin tekemään sen eteen istutusalueen. Ihanaa.
Yksi lautakasa häipyi alkukesällä aivan istutusalueen edestä, ja sen alapäässä oli kookas kivi. Siitä tuli hyvä syy tehdä kolmion muotoinen levennys, kun kiveä ei saanut maasta ylöskään. Lisäksi siinä on niin kaunis sammal! Kuvasta näkyy, miten puutarhassani on suojahäkkyrä häkkyrän vieressä.
Ihana Lady of Shalott paisuttelee yhtä nuppua latvassaan, ja tämä lähes maan tasalla kukkinut meinasi jäädä huomiotta. Kas, tämänkin vieressä on uusi nuppu! Hurmaava ruusu. Onneksi viimein sain sen.
Jouduin poistamaan maa-artisokan suojaverkon, kun sen oli tärkeämpää siirtyä suojaamaan aroniaa ennen kuin se syödään maan tasalle. Ihme kyllä, maa-artisokkaa ei ole silti vielä syöty. Aitaprojektini tuottaa tulosta.
Nyt sain tehtyä muutamien metrien pätkän portilta syreeniaidanteelle. Tästä kohdasta kulki oikein polku, enkä minä ollut sitä tehnyt. Hähää. Laitoin oikein tiheät ja korkeat viistopuutkin ja alas vaahteran pieniä oksia, kun kaadoin yhden vaahteran ja varastossa oli jo valmiiksi aitarisuja. Lopuista vaahteran risuista tuli hyvä kate, sillä niissä oli lehdet tallella. Tässä kohdassa on nimittäin ollut vain heinikkoa aiemmin.
Kasvillisuus aidan tällä puolen on siperianhernepensas, josta pitäisi kasvaa pienet puut portin molemmin puolin, ja valkokukkainen neilikkaruusu sekä Vironperän Ireneltä saatu ihana happomarja.
Vironperän happomarja tuli hauskasti ruskaan ensin etelän puolelta. Tässä kuvassa näkyy, millaisessa heinikossa se sinnitteli ennen aitaprojektin tekoa. Ihan joka paikkaan ei ehdi eikä voikaan tehdä hoidettuja alueita tämän kokoisella pihalla, mutta kyllähän nuo tontin reunojen puskat kasvaisivat paremmin, jos järjestäisin niille vähän vähemmän kilpailua!
Tässä toinen kohta siinä vieressä, jota ihailen kovasti juuri nyt. Marjaomenapensas 'Marleena' värittyy punaan samalla, kun paahdepenkin verikurjenpolvet ovat menneet aivan punaisiksi. Laidunkarstaohdakkeiden ruskeat kukkapamput täydentävät näkymän juuri passelisti.
Verikurjenpolvi on parhaita ruskaperennoja. Nämä ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta, otin niistä juuripistokkaita.
Pikkuruinen luonnonkasvi haisukurjenpolvi näyttää, että sekin pystyy. Tämän lehdet ovat niin kauniit, kuin saniaisia.
Ryhdyin muokkaamaan reunaa rinnettä alas, kompostilta alaspäin. Siihen ei tule kivimuuria, sillä siinä on jo korkea aitaverkko, jonka juurelle olen istuttanut paljon kärhöjä ja eteen pyökkiaidan. Aidan edessä on pensaita, jotka varmaan viihtyvät paremmin, jos karsin tästäkin heinikon.
Niinpä kaivoin lautareunuksen aidan juurelle ja muokkasin maata. Siihen päätyivät nyt ensin ystävän antamat mansikat tänä kesänä istutetun kiinantoonapuun ympärille. Tässä aurinkoisessa paikassa mansikat varmaan viihtyvät. Mansikka on erinomainen maanpeittokasvi, se on ensisijainen toiveeni, ja olisihan muutama mansikka kiva napata suuhun pihakierroksella.
Kipaistaanpa vielä Rohaniin. Meksikonhanhikissa on yhä pari kukkaa ja 'Dark Towers' -pipoa ei ole tullut edes esiteltyä tänä vuonna. Sen kukat ovat hailakan violetit, mutta tämä syysväri on jotain ihan muuta, hailakkuudesta tietoakaan! Se on kahden lajikkeen risteymä, toinen vanhemmista on täpläpipo 'Husker Red' ja toinen on 'Prairie Splendor', jos joku tuntee. Pipoissa on niin paljon risteymiä, että useimmilla lajikkeilla ei ole lajinimeä, ne ovat vain pipoja. Täytyy vähän ihmetellä tuota suomenkielistä nimeä, jollakulla on ollut huumorintajua, kenties.
Rohanissa on myös syyskimikki 'Atropurpurea', joka on viimein suostunut kasvamaan ja tehnyt kukkavarrenkin! Näiden kanssa minulla on ollut epäonnea; eivät ole viihtyneet. Jospa tämä yksi nyt asettuisi, lupaavalta näyttää.
Loppuun ihanaa punaista ruukussa. Keväällä hankin sipuleina kafferinmiekkaa ja se on nyt syksyllä oikea aarre. Ehkä istutan yhden sipuleista kokeeksi maahan, mutta kaikkia en uskalla. Tämä ei ole kovin talvenkestävä. Vielä se on tosin ulkona, sillä tuskin se lämmintä sisäilmaakaan kestää.
Sisälle on jo siirtynyt hohtavanpunainen Bessera elegans, varmuuden vuoksi. Tämän kukat ovat todella hienot; kehälehtien sisäpuolella on valkoista, samoin kuin kukan keskustassa. Emin luotti ja vartalo ovat violetit! Kukan nimi on englanniksi osuva Coral Drops, korallipisarat.
Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Happomarja – Berberis
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Kiinantoonapuu – Toona sinensis
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Maa-artisokka – Helianthus tuberosus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Pipo – Penstemon
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syyskimikki – Actaea simplex
Täpläpipo – Penstemon digitalis
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum
Hyötyeläimet puutarhassa
16 hours ago














































