Kuvaa kimalainen (ja muutkin pörriäiset)

 Hiidenkiven puutarhan Minna on kunnostautunut ötököiden ystävänä. On ihana lukea hänen bongauksiaan puutarhansa monista eri lajeista, keitä on ötökkähotelliin majoittunut, ja niin edelleen. Erityisesti hänellä on kimalaistietämystä tai -kiinnostusta – tietämys on vaikeaa, kun lajeja on niin paljon ja esim. kuningattaret ja työläiset aika eri näköisiä!

Minna haastoi minut kuvaamaan kimalaisia, ja mukavaa on, että lajeja ei tarvitse tuntea. Se olisi kyllä kiva, ja itsekin haluaisin niitä opetella, minulla on siihen kirjakin, mutta mutta... paukut eivät juuri nyt vain riitä, päivät ovat liian täysiä, liikaa töitä ja muita projekteja. Kokemuksesta tiedän, että kimalaisten lajinmääritys on erittäin vaikeaa. Niinpä jätän sen suosiolla joskus myöhemmin kenties tutkittavaksi. Pääasia kumminkin on, että kimalaisia ON, niitä on paljon, ja ne ovat ihania!

Itsekin rakastan kimalaisia ja kuvaan niitä heti, kun niitä alkaa näkyä. Pystykiurunkannus kukkii aikaisin lämpimillä seinustoilla, joten siinä on hyvä ruokapaikka kuningattarille, jotka ovat varhain liikkeellä.

Tarhajouluruusut kukkivat pitkään. Kun istun huussissa keväisin, kuuluu pörinää joka puolelta. Eipä ihme, että jouluruusut tuottavat lukemattomia siementaimia, kun niitä pölytetään niin ahkerasti!

Keisarinpikarililjatkin ovat kimalaisten suosiossa. Niistä saa kivoja kuvia, kun kukat ovat korkeita ja isoja ja kimalaisen sattuu saamaan hyvään kohtaan kuvaa vieläpä vastavaloon. Keltakukkainen lilja on lajiketta 'Lutea'. Kuvassa on muuten myös kukkakärpänen.

Niistäkin minulla on ötökkäasiaa, mutta se tulee jollain toisella kertaa.

Yhdellä kamerakierroksella parisen viikkoa sitten kuvasin, kun kimalainen pörräsi loistokevätesikossa.

Sitten se siirtyi ihan tuosta noin vain peittoraunioyrtti 'Wisley Bluen' kukkiin. Hauskaa, sillä kukat ovat niin eri muotoiset. Olin ajatellut, että pitkiin kukkiin on eri kimalaiset. Osa toki puree tiensä kukan tyven läpi, mutta tämä kyllä imi ihan alhaalta päin, vaikka kuvasta sitä ei näy – valitsin tämän lentokuvan, koska siinä kimalainen näkyy paremmin.

Hopeatäpläpeipitkin kukkivat jo, ja niissäkin on koko ajan joku pörisijä.

Karhunlaukoissakin surisee: monta kukkaa lähekkäin, joista kerätä mettä tai siitepölyä.

Perus-voikukkaa ei pidä väheksyä. Niissä on koko ajan joku ja niitä onkin nurmikkoni täynnä – ehkä siinä runsaan hyönteispopulaation salaisuus?

Ihailen tarhakalliokieloja, ne ovat niin komeita (kun niitä ei enää peura riivi piloille!). Niistä pitävät myös kimalaiset, kuvassa ihan keskellä näkyy musta piste, lentävä kimalainen.

Nyt on siirrytty tarhajouluruusujen ja narsissien ajasta seesteisempiin vihreisiin väreihin huussin kulmalla.

Ja tämä valtava rotkolemmikki vain jatkaa kukintaa! Hyvä esimerkki ehkä siitä, kuinka luonnonlaji päihittää elinvoimassa lajikkeet. Tämä rehottaa siinä missä moni lajike vain sinnittelee.

Tämäkin oli alun perin valkokirjavalehtinen 'Dawson's White', mutta muuttui vähitellen kokovihreäksi, enkä pistänyt vastaan. Siementaimenkin tämä on jo tehnyt.

Ihana uutinen toukokuulta: seljakämmekät kukkivat! Sain nämä ystävältä, jonka puutarhassa näitä kasvaa luonnostaan. Tänä vuonna yksikään valkoinen ei kukkinut, vaikka sellainenkin tässä on. Kukki viime vuonna.

Jossain vaiheessa toukokuuta suruvaippoja liihotteli vähän joka puolella. Täällä on ylipäätään erittäin paljon perhosiakin. Joka päivä näkyy erilaisia, en tunnistakaan kaikkia. Suruvaippa on yksi kauneimmista.

Mutta takaisin tähän päivään. Tykkään hulluna tästä värien ja lehtimuotojen yhdistelmästä: tarhakalliokielo, japaninvaahtera 'Osakazuki' ja niiden lomasta pilkottava rotkolemmikki.

Espanjansinililjat ovat aloittaneet.

Kaiken kaikkiaan hurmaava aika vuodesta, syreenit tuoksuvat huumaavasti. 

Mutta pörriäisasiat eivät tähän loppuneet ihan vielä. On asiaa huussin sisältä.

Istuin siellä yhtenä päivänä ja tarkkailin mehiläisen puuhia kattoparrussa. Meillä ei ole täällä kellään mehiläispesiä, joten kaikki mehiläisemme ovat erakkomehiläisiä. 

En tunnistanut lajia enkä saanut siitä kuvaa, mutta olen aiemmin kuvannut rusomuurarimehiläisiä, joten niitä täällä ainakin on. Muurariampiainenkin tekisi tällaisia pesiä, mutta näköhavainto todisti, että se oli mehiläinen.

Tuolla on nyt pesä! Tuo laastimurusen näköinen keskellä puuta. Ja niitä on kaksi. Molemmat ovat muutaman millin raossa huussin kattoparrussa. 

Ja nyt seuraa tärkeää asiaa – toivon, että jokainen, joka turvautuu tällaisissa tilanteissa raid-pulloon, lukee tämän. Vaikka arvelenkin, että blogini lukijoissa ei heitä olekaan.

Muurarimehiläisen pesässä ei käy mitään kuhinaa. Siitä ei ole mitään vaaraa. Se on tuossa paikoillaan ensi kevääseen saakka, jolloin mehiläiset avaavat pikkuruisilla hakuilla tiensä ulkomaailmaan ja häipyvät sille tielleen elämään erakkoelämäänsä.

Pesä on luonnon ihmeiden taidonnäyte. Muurarimehiläinen muuraa jopa kymmenen pikkuruista pesäkammiota, yhden toisensa jälkeen. Kuhunkin se kuskaa siitepölypalleron munasta kehittyvän toukan ravinnoksi ja munii munan. Toukka elelee kammarissaan ja natustelee siitepölyä, kunnes on oikea mehiläinen ja valmis kohtaamaan maailman.

Ystäväni miettii sitä, kuinka haastava tilanne on sille, joka kehittyy taimmaisessa kammiossa ehkä ensimmäisenä. Sen pitää tehdä pieni reikä kuhunkin toisten huoneiden seinään ja hiipiä varpaillaan niiden poikki. 

Täällä on todella ilahduttavan paljon myös villi- tai erakkomehiläisiä. Huomasin tämän päivän kamerakierroksella imikässä valtavasti pörinää. Ne olivat kaikki sarvimehiläisiä! Ne on helppo tunnistaa pitkistä sarvista. Niitäkin on kai monia erilaisia, mutta ehkä tuo yleisnimi riittää. 

Raunioyrtti on takuuvarma kimalaismagneetti, sitä ylistää myös Dave Goulson mainiossa kirjassaan Kimalaisen kyydissä. Tänään siitäkin löytyi sarvimehiläisiä. Hienoja otuksia.

Tämä ihastuttava haaste on tosiaan Hiidenkiven puutarhasta lähtöisin.

Haasteen säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita niistä kuvia haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Halutessasi voit etsiä kimalaisille lajit.

3. Haasta blogikavereitasi mukaan.

4. Halutessasi voit käydä laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentin, kun olet osallistunut.

Haastan ihanan Versoja Vaahteramäeltä -blogin mukaan! Tiedän, että Riinalla on vuoden kiireisimmät ajat, mutta jospa ottaisit haasteen mukavana pikku juttuna, jolloin saat seurailla rakkaan puutarhasi elämää ihan tarkasti. Kimalaiskuvia ei tarvitse olla kuin yksi, tai saat kuvata niitä vaikka koko kesän ajan ja julkaista blogijutun vasta syksyllä. Toivon, että tästä on sinulle iloa yhtä paljon kuin minulle oli.

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Imikkä Pulmonaria

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunlaukka Allium ursinum

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä

Peittoraunioyrtti Symphytum ibericum

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Hyvä puutarhapäivä

 Viimein on lämpimämpää tuulesta huolimatta! Viime yön alin oli +3,5 astetta eli varsin lämmin – pari viikkoa sitten se taisi olla päivän ylin lämpötila.

Sain uuden minipesuhuoneeni katon valmiiksi, mikä ei ole vähäpätöinen suoritus, sillä se on vaatinut samaan tahtiin kattopeltien irrottamista vanhasta lahosta saunasta.

Mutta ei siitä nyt enempää, sillä puutarha on paljon ihanampi ja kiinnostavampi asia. Ruusuherukka on viimein avannut kukkansa, kauan se jaksoikin pitää nuppuja kiinni.

Vähän ylempänä rinteessä kukkivat viime syksynä istutetut balkaninvuokot ja vuosia vanhat, ystävän antamat 'Quebec' -raitatulppaanit.

Olen niin iloinen, että tartuin balkaninvuokkopussiin, tai että se ylipäätään tuli syksyllä vastaan jossain kaupassa. Tämä vaaleanpunainen lajike on 'Charmer' ja sitä kasvaa myös muutama metriä ylempänä, mutta siinä vuokoilla ei kai ole ihan tarpeeksi tilaa ja niitä on vain vähän. Tässä aivan penkin eteläpäässä toivon näiden saavan rutkasti kaipaamaansa valoa.

Tulppaanit näyttävät lisääntyneen, sillä muistelen alun perin istuttaneeni niitä viisi. Nyt olen laskenut tuossa seitsemän kukkaa. Aika mahtavaa.

Tulppaanien ja vuokkojen välissä on jokin raunioyrttiristeymä, se oli alun perin keltakirjavalehtinen 'Goldsmith', mutta kirjavuus jäi nopeasti kokovihreiden lehtien jalkoihin. Tuo näyttää olevan kumminkin varsin hyvinkäyttäytyvä tyyppi, ei mikään jyrääjä, kuten jotkut raunioyrtit – kukatkaan eivät ole siniset, vaan punertavat – niin että olen ilolla pitänyt tuon kasvin.

Koska yöpakkaset kai loppuivat, uskalsin siirtää Madonnan ulos paikalleen vartioimaan ja suojelemaan pieniä kasveja. Tässä alkaa kyllä olla jo niin rehevää, että pienet ovat jo jääneet vähemmistöön. Suunnilleen Madonnan edessä niitä alkuperäisiä 'Charmer' -balkaninvuokkoja pitäisi olla. Jokusen lehden löysin.

Hämyvuokko eli sinertävä valkovuokko 'Robinsoniana' siinä kyllä viihtyy ja leviää.

Näkymä alarinteeseen 'Quebec' -tulppaaneihin ja 'Charmer' -vuokkoihin on kiva; vastavalo kohottaa värit esiin.

Hiukkasen ylempänä on seljakämmeköiden pieni alue. Löysin kolme, voi löytyä lisääkin.

Totuus on nimittäin tämä. Siinä on triljoona käärmeenlaukan siementaimea ja muutama narsissikin löytyi vielä pieneltä seljakämmeköiden pläntiltä (joka on keskellä edessä oleva ruskeampi, verkolla suojattu kohta). Yritin kitkeä varovasti ja toivon, etten kiskonut yhtään seljakämmekkää ylös.

Takana on rotkolemmikki, joka on ollut kukassa jo pidempään, ihmeen aikainen tyyppi. Muut ovat vasta nousemassa maasta!

Oikealla näkyy tarhajouluruusujen siementaimia, nyt siirrytään niiden vyöhykkeelle.

Vanhastaan niiden alueen merkkipaaluna on ollut iso saarni, mutta nyt jouluruusut ovat levinneet tästä alemmaskin. 

Ihanat kevätesikot aloittavat kukinnan ihan justiin! Ne kasvavat tässä luonnostaan ja kuvassa näkyy kolme muutakin tonttini vapaaehtoista: violetti pystykiurunkannus sekä keltaiset pikkukäenrieska ja mukulaleinikki. Jotakin niistä kolmesta tai kaikkia yhdessä on tällä hetkellä kukassa varmaan jokaisella neliömetrillä.

Saarnesta ylärinteeseen alkaa Rivendell. Nyt kukkii ihana valkoinen narsissi 'Genève', sen alla keltavuokkoa. Varjoliljat nousevat raikkaanvihreinä tupsuina, niiden takana pihani tummin jouluruusu.

Siivoilin Rivendelliä vähän, mikä ei oikein näy, kun paikka on puolivilli. Kuivien korkeiden liljanvarsien sun muiden korsien katkominen auttaa silti näkemään jouluruusut paremmin. Tässä näkyy kolme isoa pehkoa, jotka kaikki ostin taimina vuosikausia sitten. Edessä vihreäkukkainen, keskellä punainen ja taustalla kivimuurin edessä lähes mustanpuhuvan viininpunainen, todellinen herkku. Ostin nämä kukkivina kevätmessuilta tai jostain myymälästä, joka tapauksessa niin, että sain valita kukkavärit. Se on tärkeää, muuten tulee vähän mitä sattuu.

Rivendell jatkuu ylärinteeseen kallioon saakka ja oikeastaan sinnekin, mutta siellä ei vielä ole hirveästi mitään – paitsi syksyllä istutettu kuriilienkirsikka, joka on jo alkanut kukkia!

Vasemmalla on 'Genève' -narsissi, vähän ylempänä on myöhemmin kukkivaa 'Loth Lorien' -narsissia, valkea sekin. Ylös rinteeseen jatkuva violetti pystykiurunkannusten sankka joukko näyttää kivalta jouluruusujen väleissä. Tuolla ylempänä on jouluruusujen siementaimia, oikeassa alakulmassa taimena ostamani, nyt jo jättiläinen.

Tämä kohta keltavuokkoineen on juuri nyt mukavan näköinen. Täälläkin kasvaa kevätesikkoa, mutta puun alla ne tulevat vähän myöhemmin kukkaan kuin aivan auringossa kasvavat. Vaikka puissa ei vielä ole lehtiä. Ihanan valoisaa vielä jonkin aikaa!

Keskellä kuvan yläreunaa on nuokkusyreeni, ei vielä lehdessä, kuten eivät muutkaan syreenit. Sen takana on tummimman jouluruusun mustanpuhuvaa hahmoa. Että osaa olla ihanan värinen, oikea gootti – valitsin taimien rullakosta tummimman.

Aurinkoista viikon jatkoa ja jännittävää viisuiltaa! Luulen, että painun pehkuihin, päivät ovat tähän aikaan vuodesta niin täysiä: leipätyötä, vanhan saunan purkua ja uuden rakentamista, polttopuiden tekoa ja keskiaikaopintoja mahtui tähänkin päivään, sekä tietysti bloggausta – pakko tätä kaikkea ihanaa on saada jakaa ja mikä olisi ihanampaa kuin jakaa se teidän puutarhaystävien kanssa.

Ainoa, mitä tähän päälle toivon, on sade. Meillä satoi viimeksi vappuna ja siitä on jo aikaa. Tuuliset säät ovat kuivattaneet maata liiankin tehokkaasti. Tälle viikolle luvattu sade on häipynyt eikä edes kymmenen vuorokauden ennusteeseen mahdu yhtäkään sadepäivää; näyttää olevan auringon kuvia lähes joka päivä. Ihanaahan se on, mutta puutarhuri toivoo säännöllisiä sateita.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki Ficaria verna

Nuokkusyreeni Syringa komarowii subsp. reflexa

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Raitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Raunioyrtti Symphytum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Sieltä täältä

 Yhtäkkiä on alkukesä, ja miten lehtevää onkaan! 

Ihastelen koiranhampaita vastaistutetun tummalehtisen veripähkinäpensaan vierellä.

Siinä nousee myös ystävältä saatu kellertäväkukkainen varjolilja. Onneksi en tuhonnut sitä pähkinää istuttaessani. 

'Pagoda' -koiranhampaissa on enemmän kukkia kuin koskaan! Sateen jälkeen kukkavarret ihan nuokkuivat märkien kukkien painosta. Myös niiden lehdet ovat kookkaita, aivan kuten viime vuonnakin. Ehkä ne ovat saavuttaneet jonkin aikuisuuskoon.

Sama kohta vähän laajemmin, näkyy tummalehtinen isopähkinä. Muut tummina nousevat versot ovat ripsialpia, sopii hirmu hyvin kokonaisuuteen. Muutenkin hauska kasvi sieltä täältä versotessaan.

Tällainen kombo viihtyy siis näin hyvin vaahteran alla, mikä on haasteellinen kasvupaikka siksi, että vaahtera imee tehokkaasti veden ja ravinteet maasta. Isopähkinän viihtyvyys ei tosin vielä ole testattu, kun se on vasta istutettu.

Vähän sivummalla on mm. tummakurjenpolvia, tertturotkokielo, kesälumipisaraa ja tarhakalliokieloja.

Taustalla näkyy katajapenkki. Siellä on hervottoman kokoinen lehtitupsu 'Lilac Wonder' -myrkkyliljaa, joka tekee tänäkin vuonna siemenet! Viimevuotisten siementen kylvös on hieman kitulias, joten annan tällä kertaa vain siementen pudota maahan ja toivon siementaimia. Kaipa kylvös kannattaa merkitä, jos muistan.

Katajapenkissäkin kukkii keltaista, nimittäin keltakielokki. Kultatesman lehtien lomasta näkyy myös jostakin tullut valkokukkainen helmililja. Ihanan raikasta! Valko-kelta-vihreä taitaa olla lempiyhdistelmiäni.

Suurin osa lehdistä kuuluu puna-ailakille, sitä täytyy alkaa kurittaa, sillä se on rehevöitynyt ihan silmissä ja peittoaa pienet kasvit.

Punakolmilehtikin lähes hukkuu vierustovereihinsa. 

Kastanjakolmilehti kasvaa vaahteran alla huonossa savisessa maassa, mutta jostain luin, että se sellaisissa paikoissa kasvaa. Sinnittelee se elossa vuodesta toiseen, kaipaisi kai vähän enemmän kosteutta, mutta en tohdi siirtääkään, jotta se ei kuole.

Katajapenkin vieressä on mäntyjen alla oleva pieni metsäpuutarha. Pieni alppiruusu 'Azurika' kukkii violetinsinisenä, nyt sen seuraan on liittynyt orvokki. Niitä on tullut haalittua monestakin paikasta ja monena vuonna, joten en enää tiedä, mikä tämä on – ehkä Marketanpuiston markkinoilta vuosia sitten hankittu 'Toves Viol'. Kaadetun kuusen havuja levitin alppiruusun ympärille kosteutta pidättäväksi katteeksi.

Kun nyt kerran Rohanin lähellä ollaan, vilkaistaanpa sinnekin. Oletko nähnyt euroopanpyökin kukkaa? Tummalehtisen 'Rohan Weeping' -pyökin kukat ovat näin hienon punaiset.

Tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy' vielä kerran.

Kääpiömanteli lopetti jo kukinnan, mutta tässä sekin vielä kerran. Kuva on kohti sitä vaahteran aluspenkkiä, josta tämä juttu alkoi. 

Mutta ei tämä tähän vielä pääty, sillä taustalla on ihanan muhkea rotkolemmikkipuska. Sinne.

Talvi oli tuhoisa monelle rotkolemmikille täällä Etelä-Suomessa, olen kuullut. Minultakin hävisi useita, niin viime vuonna istutettu kuin vuosia vanhojakin. Onneksi tämä yli kymmenen vuotta sitten Tukholman puutarhamessuilta hankittu 'Silver Wings' ei ole kärsinyt mitenkään. Tämä on pikemminkin valtavampi kuin koskaan!

Pakko hehkuttaa vielä yhden kuvan verran. Tällä lajikkeella on hyvin kauniit lehdet, joiden kirjavuus on hillittyä.

Toinen selvinnyt rotkolemmikki on vuokko-esikkopuutarhassa tontin länsilaidalla. Tämä oli alun perin valkokirjava 'Variegata' eli 'Dawson's White', mutta vähitellen se muuntui kokovihreäksi enkä ole pistänyt sitä pahakseni.

Kuvassa näkyy edellisessä jutussa mainittu ensimmäinen japaninvaahterani, 15 vuotta sitten istutettu 'Osakazuki'. Oli ajatus, että siitä tulisi muutaman metrin korkuinen pensas, kuten Britanniassa – no, ei tullut. Tarhakalliokielot ovat sitä päätä pidempiä!

Siinä vieressä on jymyhieno juttu, ystävän puutarhasta siirretyt muutama seljakämmekkä ovat elossa ja yksi niistä kukkii. Nämähän ovat niitä, joissa on joko purppuraisia tai valkoisia kukkia. 

Kaunis, kirjavalehtinen rohtosuoputki 'Daphnis' on tehnyt isot lehdet. Yksi myöhäisimmistä narsisseista on kerrottu valkonarsissi, ystävän pihasta saatu vanha nimetön lajike. Ihanat kevätesikot kukkivat erityisen runsaasti. Onneksi on kasveja, jotka eivät kärsineet talvesta!

Alempana pihan länsilaidalla kukkii myös kaunis valkonarsissi, tämä on saatu Koso-tädiltä, jos muistatte sen nimisen bloggaajan. Hänellä oli todella kiva käsityöpainotteinen blogi.

Riittävän korkea ja tiheä aita on vaikuttanut positiivisesti siihenkin, että kanukat ovat kasvaneet, kun niitä ei enää typistetä. Etualalla keltalehtinen pensaskanukka 'Aurea', taustalla keltaoksakanukka. Kompostin takana kukkii kultaherukka keltaisenaan.

Verkkoaidan edessä on pyökkipensasaitaa, ja voi nähdä, että on pensaista jokunen elossa, vaikka pari syötiinkin taas talven mittaan. Tämä on niille huono paikka, tässä on usein vesimyyriä ja ne selvästi pitävät pyökistä.

Käyn kohta hakemassa tilaamani pyökin aitataimien satsin, tällä kertaa taidan pyöräyttää niiden tyvien ympärille – maan alle ulottuen – metalliverkkoa. Koska olisihan se kiva nähdä pensasaidan kasvavan.

Kanukat pääsevät myös kukkimaan ja tekemään kauniita marjojaan, kun peurat eivät napsi oksankärkiä ohi mennessään. Mahtava juttu!

Tämä keltalehtinen 'Aurea' on yksi lempikanukoistani. 

Alun perin oli tarkoitus keskittyä keltaisiin, mutta sitten tuli kaikkea muutakin, ja toisaalta koivikon narsisseista haluan kirjoittaa erikseen.

Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi. Iloista alkuviikkoa!

Alppiruusu Rhododendron

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japanionvaahtera Acer palmatum

Kastanjakolmilehti Trillium sessile

Keltakielokki Uvularia grandiflora

Keltaoksakanukka Cornus sericea 'Flaviramea'

Kesälumipisara Leucojum aestivum

Kevätesikko Primula veris

Koiranhammas Erythronium

Kultaherukka Ribes aureum

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Kääpiömanteli Prunus tenella

Myrkkylilja Colchicum

Puna-ailakki Silene dioica

Punakolmilehti Trillium erectum

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Rohtosuoputki Peucedanum ostruthium

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina 

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Tertturotkokielo Maianthemum racemosum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Valkonarsissi Narcissus Poeticus-Ryhmä

Varjolilja Lilium martagon

Veripähkinäpensas Corylus maxima 'Purpurea'