Hyvä puutarhapäivä

 Viimein on lämpimämpää tuulesta huolimatta! Viime yön alin oli +3,5 astetta eli varsin lämmin – pari viikkoa sitten se taisi olla päivän ylin lämpötila.

Sain uuden minipesuhuoneeni katon valmiiksi, mikä ei ole vähäpätöinen suoritus, sillä se on vaatinut samaan tahtiin kattopeltien irrottamista vanhasta lahosta saunasta.

Mutta ei siitä nyt enempää, sillä puutarha on paljon ihanampi ja kiinnostavampi asia. Ruusuherukka on viimein avannut kukkansa, kauan se jaksoikin pitää nuppuja kiinni.

Vähän ylempänä rinteessä kukkivat viime syksynä istutetut balkaninvuokot ja vuosia vanhat, ystävän antamat 'Quebec' -raitatulppaanit.

Olen niin iloinen, että tartuin balkaninvuokkopussiin, tai että se ylipäätään tuli syksyllä vastaan jossain kaupassa. Tämä vaaleanpunainen lajike on 'Charmer' ja sitä kasvaa myös muutama metriä ylempänä, mutta siinä vuokoilla ei kai ole ihan tarpeeksi tilaa ja niitä on vain vähän. Tässä aivan penkin eteläpäässä toivon näiden saavan rutkasti kaipaamaansa valoa.

Tulppaanit näyttävät lisääntyneen, sillä muistelen alun perin istuttaneeni niitä viisi. Nyt olen laskenut tuossa seitsemän kukkaa. Aika mahtavaa.

Tulppaanien ja vuokkojen välissä on jokin raunioyrttiristeymä, se oli alun perin keltakirjavalehtinen 'Goldsmith', mutta kirjavuus jäi nopeasti kokovihreiden lehtien jalkoihin. Tuo näyttää olevan kumminkin varsin hyvinkäyttäytyvä tyyppi, ei mikään jyrääjä, kuten jotkut raunioyrtit – kukatkaan eivät ole siniset, vaan punertavat – niin että olen ilolla pitänyt tuon kasvin.

Koska yöpakkaset kai loppuivat, uskalsin siirtää Madonnan ulos paikalleen vartioimaan ja suojelemaan pieniä kasveja. Tässä alkaa kyllä olla jo niin rehevää, että pienet ovat jo jääneet vähemmistöön. Suunnilleen Madonnan edessä niitä alkuperäisiä 'Charmer' -balkaninvuokkoja pitäisi olla. Jokusen lehden löysin.

Hämyvuokko eli sinertävä valkovuokko 'Robinsoniana' siinä kyllä viihtyy ja leviää.

Näkymä alarinteeseen 'Quebec' -tulppaaneihin ja 'Charmer' -vuokkoihin on kiva; vastavalo kohottaa värit esiin.

Hiukkasen ylempänä on seljakämmeköiden pieni alue. Löysin kolme, voi löytyä lisääkin.

Totuus on nimittäin tämä. Siinä on triljoona käärmeenlaukan siementaimea ja muutama narsissikin löytyi vielä pieneltä seljakämmeköiden pläntiltä (joka on keskellä edessä oleva ruskeampi, verkolla suojattu kohta). Yritin kitkeä varovasti ja toivon, etten kiskonut yhtään seljakämmekkää ylös.

Takana on rotkolemmikki, joka on ollut kukassa jo pidempään, ihmeen aikainen tyyppi. Muut ovat vasta nousemassa maasta!

Oikealla näkyy tarhajouluruusujen siementaimia, nyt siirrytään niiden vyöhykkeelle.

Vanhastaan niiden alueen merkkipaaluna on ollut iso saarni, mutta nyt jouluruusut ovat levinneet tästä alemmaskin. 

Ihanat kevätesikot aloittavat kukinnan ihan justiin! Ne kasvavat tässä luonnostaan ja kuvassa näkyy kolme muutakin tonttini vapaaehtoista: violetti pystykiurunkannus sekä keltaiset pikkukäenrieska ja mukulaleinikki. Jotakin niistä kolmesta tai kaikkia yhdessä on tällä hetkellä kukassa varmaan jokaisella neliömetrillä.

Saarnesta ylärinteeseen alkaa Rivendell. Nyt kukkii ihana valkoinen narsissi 'Genève', sen alla keltavuokkoa. Varjoliljat nousevat raikkaanvihreinä tupsuina, niiden takana pihani tummin jouluruusu.

Siivoilin Rivendelliä vähän, mikä ei oikein näy, kun paikka on puolivilli. Kuivien korkeiden liljanvarsien sun muiden korsien katkominen auttaa silti näkemään jouluruusut paremmin. Tässä näkyy kolme isoa pehkoa, jotka kaikki ostin taimina vuosikausia sitten. Edessä vihreäkukkainen, keskellä punainen ja taustalla kivimuurin edessä lähes mustanpuhuvan viininpunainen, todellinen herkku. Ostin nämä kukkivina kevätmessuilta tai jostain myymälästä, joka tapauksessa niin, että sain valita kukkavärit. Se on tärkeää, muuten tulee vähän mitä sattuu.

Rivendell jatkuu ylärinteeseen kallioon saakka ja oikeastaan sinnekin, mutta siellä ei vielä ole hirveästi mitään – paitsi syksyllä istutettu kuriilienkirsikka, joka on jo alkanut kukkia!

Vasemmalla on 'Genève' -narsissi, vähän ylempänä on myöhemmin kukkivaa 'Loth Lorien' -narsissia, valkea sekin. Ylös rinteeseen jatkuva violetti pystykiurunkannusten sankka joukko näyttää kivalta jouluruusujen väleissä. Tuolla ylempänä on jouluruusujen siementaimia, oikeassa alakulmassa taimena ostamani, nyt jo jättiläinen.

Tämä kohta keltavuokkoineen on juuri nyt mukavan näköinen. Täälläkin kasvaa kevätesikkoa, mutta puun alla ne tulevat vähän myöhemmin kukkaan kuin aivan auringossa kasvavat. Vaikka puissa ei vielä ole lehtiä. Ihanan valoisaa vielä jonkin aikaa!

Keskellä kuvan yläreunaa on nuokkusyreeni, ei vielä lehdessä, kuten eivät muutkaan syreenit. Sen takana on tummimman jouluruusun mustanpuhuvaa hahmoa. Että osaa olla ihanan värinen, oikea gootti – valitsin taimien rullakosta tummimman.

Aurinkoista viikon jatkoa ja jännittävää viisuiltaa! Luulen, että painun pehkuihin, päivät ovat tähän aikaan vuodesta niin täysiä: leipätyötä, vanhan saunan purkua ja uuden rakentamista, polttopuiden tekoa ja keskiaikaopintoja mahtui tähänkin päivään, sekä tietysti bloggausta – pakko tätä kaikkea ihanaa on saada jakaa ja mikä olisi ihanampaa kuin jakaa se teidän puutarhaystävien kanssa.

Ainoa, mitä tähän päälle toivon, on sade. Meillä satoi viimeksi vappuna ja siitä on jo aikaa. Tuuliset säät ovat kuivattaneet maata liiankin tehokkaasti. Tälle viikolle luvattu sade on häipynyt eikä edes kymmenen vuorokauden ennusteeseen mahdu yhtäkään sadepäivää; näyttää olevan auringon kuvia lähes joka päivä. Ihanaahan se on, mutta puutarhuri toivoo säännöllisiä sateita.

Balkaninvuokko Anemone blanda

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätesikko Primula veris

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Mukulaleinikki Ficaria verna

Nuokkusyreeni Syringa komarowii subsp. reflexa

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Raitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Raunioyrtti Symphytum

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Seljakämmekkä Dactylorhiza sambucina

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa