Saniaistarha kukkii

 Vaikka itse saniaisista ei vielä näy juuri mitään.

Punakukkaiset pystykiurunkannukset ovat asettuneet mukavasti ja rehevöityneet. Ostin nämä muutama vuosi sitten rautakaupan syysalesta, pussissa luki vain pystykiurunkannus. Piti valita tasarahan satsiin vielä yksi pussi ja otin sen, kun ajattelin, että voihan siitä tulla muutakin kuin tontillani jo kaikkialla kasvavaa violettia pystykiurunkannusta.

Ja niin tulikin! Varmaan kaikki olivat punakukkaista sorttia, joka on rotevampi ja hitusen aikaisempi kuin luonnonmuoto.

Molemmat yhdessä ovat aika hauskan näköiset. Odottelen punertavakukkaisia siementaimia, mielestäni löysin jo yhden aika punaisen jostain päin pihaa.

Muilta osin tunnelma on odottava. Istutin tänne syksyllä erikoisempia koiranhampaita, muistaakseni rusokoiranhampaita kaikki, tai sitten muistan väärin.

Tämä on mielestäni Erythronium californicum 'White Beauty', jonka siirsin viime vuonna huonommalta kasvupaikalta tähän. Outoa kyllä, sitä näyttää edelleen nousevan molemmista niistä paikoista, jotka ovat huonompia ja joista suunnittelin siirtoa (vähän liian kuivia paikkoja, eivät ole kukkineet). 

Ehkä sen sipuleita jäi maahan, tai ehkä en siirtänytkään. Voisihan sitä lukea puutarhapäiväkirjasta, mitä on tullut tehtyä.

Olen myös vähän ulalla lajeista. Kaikilla rusokoiranhampailla, joita minulla on ennestään, on tällaiset pilkulliset lehdet. Marmorityyppiset lehdet kuuluvat tietääkseni muille koiranhammaslajeille. 

Tämä ainakin on uusi viime syksynä istutettu rusokoiranhammas. Toivottavasti se kukkii.

Ehkä sitten istutinkin myös muita lajeja. Elämme jännittäviä aikoja!

Saniaistarhan siimeksessä imiköitä on tulossa kukkaan, muualla niitä kukkii jo. Tämä korkea, kapealehtinen on risteymälajike 'Blue Ensign'. Nimi tulee laivastossa käytettävästä sinisestä merkkilipusta.

Valkokukkainen idänsinililja 'Alba' on aloittanut maailmanvalloituksen. Kauan siihen on mennyt, ehkä kymmenen vuotta. Mutta nyt niitä nousee vähän joka puolelta pihaa. 

Kerrottu valkovuokko sinililjan takana on runsastunut huimasti. Aivan sen vieressä kasvoi iso kuusi, joka kaadettiin vuosi sitten. Valo-olosuhteet ja kosteudensaanti ovat parantuneet sen myötä. Toivon, että saniaisille ei ole liikaa valoa, mutta jäljelle jäänyt iso kuusi suojaa iltapäivän paahteelta.

Tuijotin tätä tupsua tovin ennen kuin tajusin. Se on 'Snow Fox' -lumikellon lehtitupas. Jopa on kokoa! Kukkiakin tuli peräti kolme, vaikka istutin yhden sipulin vasta viime syksynä.

Yksinkertainen valkovuokko kukkii jo vähän alempana, valoisammassa paikassa. Sitä ei ollut tontillani ennestään, mutta sitä taisi tulla jonkun kerrotun valkovuokon kylkiäisenä ja olen sitä sieltä pois siirrellyt, jotta kerrottukukkainen saa kasvaa rauhassa.

Vieressä kasvaa kalvaspikarililja, sekin on selvästi topakampi kuin aiempina vuosina, kun se kärsi valon puutteesta.

Ystävältä saatu tuoksuorvokki sulostuttaa saniaistarhan eteläreunaa, mistä se näkyy hyvin.

Taka- eli yläreunastaan saniaistarha rajautuu hedelmätarhaan, joka on toistaiseksi heinikkoinen rinne. Ja Mustin myyräapaja.

Lähimpänä kukkimista on katajan varjossa kasvava rusokoiranhammas, joka on hankittu vuosikausia sitten Huovilan puiston taimimyynnistä. Äitini ja toinen sukulaiseni nareskelivat, kun tartuin ruukkuun, jossa näkyi vain multaa (oli loppukesä). Pitäisikin esitellä tämä tupas heille nyt!

Jostain syystä rusokoiranhammas on viihtynyt tuossa äärimmäisen hyvin ja se on pihani komein, vaikkakin hyvin matala, kuten rusokoiranhampaat ovat. Kukkia on tulossa pienen kasvin täydeltä!

Idänsinililja Scilla siberica

Imikkä Pulmonaria

Kalvaspikarililja Fritillaria pallida

Lumikello Galanthus

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tuoksuorvokki Viola odorata

Valkovuokko Anemone nemorosa