Luikertelevat lonkerot

 Eli kärhöjen tilanne.

Pitkään odottelin Princess Kate -tarhalyhtykärhön nousemista. Sitten tässä yhtenä päivänä, kun kävelin katajapenkin ohi, huomasin sen kiemurtelevan ihan toisessa suunnassa kuin pitäisi. Elossa on hyvinkin, ja kauniisti kukassa! 

Mutta siinä missä kärhön oli tarkoitus kiivetä katajan runkoa pitkin, se on lähtenyt vastakkaiseen suuntaan valloittamaan maailmaa. Tukenaan se käyttää mm. marhanliljan varsia sekä kaikkea sitä rehotusta, jonka vallassa tämäkin istutusalue on, kertaakaan kun en ole ehtinyt sitä vielä kitkemään.

Monimetrisiä lonkeroita ei enää saa irrotettua rehotuksesta, mutta saahan kärhöstä kuvia näinkin. Etenkin zoomlinssillä. Princess Katen kukat ovat satumaisen kauniit.

Seuraava kaunotar löytyy Rohanista: 'Madame Julia Correvon', tarhaviinikärhö. Se on sentään kasvanut köynnöstukeensa ja siitä ylöspäin tylppöorapihlaja-aitaan. Leikkasin orapihlajia ja onnistuin olemaan tuhoamatta kärhöä. Piikkinen puska näyttää olevan erinomainen kärhötuki.

Muotopuutarhan köynnöskaaressa kukkii 'Polish Spirit', tarhaviinikärhö tämäkin. Nämä ovat ihania loppukesän sulostuttajia.

Muotopuutarhan tähtiesiintyjä on tänä kesänä ollut 'Comtesse de Bouchaud'. Se kasvaa seuraavassa köynnöskaaressa, oikealta kärhön luokse kurkottelee rinneakebia.

Jossain välissä heinäkuuta kärhössä oli niin paljon kukkia auki samaan aikaan, etten olisi uskonut sellaista näkevänikään. Onneksi myyrät eivät löytäneet tämän juuria talvella, sillä aika moni kärhö on talven mittaan kuollut nimenomaan niissä paikoissa, joissa on tunneliverkostoa.

Yksi menehtyneistä on tarha-alppikärhö Country Rose. Se kuoli jo toissa talvena. Tänä kesänä tieni vei Mustilan taimimyymälän ohi ja sieltä olin kärhöni alun perin hankkinut. Nyt sitä ei ollut valikoimissa, mutta löysin ihastuttavan 'Hakuree' -kärhön, joka on ehkä tarhakellokärhö. 

Ehdin istuttamaan sen vasta viime päivinä, onneksi juuristossa näytti olevan vielä hengen pihinää, vaikka taimi kuivui pahoin elokuun alkuviikkoina. Tällä kertaa vuorasin istutuskuopan jyrsijäverkolla. On muuten aika hankalaa kaivaa sitä maahan korkeaksi kasvaneiden kasvien välissä, mutta hiellä, ruusunpiikeillä ja joillakin kirosanoilla onnistuin.

Tämän kärhön ei pitäisi kovin korkeaksi kasvaa, sen luulisi olevan juuri nappi kasvupaikalleen reilun metrin korkuisena. Toivon tälle nyt pitkää myyrätuhotonta ikää.

Köynnösmajan kaksi kärhöä ovat elossa, 'Miss Bateman' -oletettu (ei vielä kertaakaan kukkinut) ja tämä 'Blekitny Aniol'. Jossain vaiheessa kesää raportoin tämän lähteneen kiemurtelemaan pitkin majan takana kasvavien vaahteranvesojen varsia. Vesat raivasin sitten aika pian ja kiinnitin kärhön verkkoonsa, jossa se nätisti kukki.

Tämäkin erikoisuus täytyy esitellä: kamtšatkankärhö.

Sen pienet mustat kukat ovat karvapeitteisiä kelloja. Tänä kesänä kärhö ylsi viimein pariin metriin. En tiedä, minkä kokoinen siitä lopulta kasvaa.

Mantšuriankärhö on kukkinut pitkään ja kukkii edelleen. Sekin on valinnut oman tiensä. Sen pitäisi kasvaa tontin länsireunan korkeassa verkkoaidassa, mutta päätti ryhtyä maan- ja muun kasvuston peittokasviksi ennen kuin ehdin puuttua asiaan.

Kärhöjen kanssa on siis kaksi mahdollisuutta: a) jatkuva tarkkailu ja ohjailu tai b) sen hyväksyminen, että kärhön luonne on vapaa ja kokeilunhaluinen.

Edessä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea', toisin sanoen keltakirjokanukka. Vaikka tämän lehdet eivät olekaan kirjavat, luetaan lajike siihen joukkoon. Hieman punakirjavuuttakin löytyy jo, vaikka varsinainen syysväri on vasta viikkojen päässä.

Samaan aitaan on nätisti kiivennyt tarhaviinikärhö Avant Garde. Hieno pergolaprojekti on kesken, tolpat ovat olleet pystyssä viime syksystä, mutta palkkitoteutus vielä puuttuu. Toivottavasti tänä syksynä. Sitten saa tämä verkko tukevamman tuen ja pysyy kai paremmin suorassa.

(Valkoisena) sokerina pohjalla on ihanista ihanin, tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se ei ole koskaan ennen ollut näin runsaskukkainen.

Olen kuvannut ylettömän kaunista Hågelbytä joka suunnasta. Se kasvaa kuistin tolpalla, josta se tulee varmasti huomattua. Näin oli tarkoituskin.

Olisiko tässä ihanista ihanin? Kukat ovat kuin keijukaisia. 

Virhe. Ihanista ihanin on tietenkin Ransu.

Aurinkoista elokuun päivää!

Idänkanukka Cornus alba, keltakirjokanukat ovat sen keltakirjavia ja keltalehtisiä lajikkeita

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Rinneakebia Akebia quinata

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Hyvät värit

 Palasin mantereelta ja yllätyin, kuinka paljon kotisaarella onkaan vielä lehtiä puissa ja pensaissa. Ei ole ollut kovia tuulia.

Tein puutarhakierroksen niin, että laskeuduin Rohaniin kasvimaalta rappuja pitkin. Siinä on vastassa isosiniheinä 'Skyracer', jonka varret ovat vasta muuttumassa keltaisiksi. Siniheinät ovat kasvien parhaimmistoa, jos haluaa väriä marraskuuhun. 

Keskellä kuvaa näkyy aidanteeksi istuttamiani tylppöorapihlajia. Niissä on hurmaava keltainen ruska. Vasemmalta pilkottaa purppuraheisiangervo 'Mindia', oikealla näkyy japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' punaista ruskaa. 

Kun rusokirsikan lehdet ovat aikaa sitten pudonneet, on mukava huomata, että japaninkirsikka – ainakin tämä 'Royal Burgundy' – pitää lehtensä paljon pidempään ja ylipäätään tulee ruskaan myöhemmin. 

Olen istuttanut sen vierelle 'White Ladies' -syysasteria, mutta asteri kasvaa kovin kituliaasti ja tuottaa vain pari kukkavartta.

Tylppöorapihlajat vaativat leikkaamista. Oikeastaan ne vaatisivat tyveltä kirveellä hakkaamista ja taivuttamista sivulle päin, sillä olin ajatellut niistä risuaidan näköistä perinteistä brittiläistä aitaa, jota kasvatetaan laidunten ympärille, mutta peurojen takia tontin reuna piti verkottaa, orapihlajat ovat työntyneet verkon rei'istä läpi ja alkuperäisestä ideastani tuli mahdoton toteuttaa.

'Royal Burgundy' näkyy monesta paikasta, kun se on jo lähes nelimetrinen puu. Tästä kuvakulmasta pihatieltä käsin se erottuu mukavasti tien toisella puolella kasvavaa hopeapajua vasten.

Täältä katsottuna Rohanin edessä on ruusu-heinätarha; siinä kukkii reheväksi kasvanut tuoksuasteri 'Herbstschnee'. Oikeastaan se ei ole kovin paljon levinnyt, mutta sen korkeat varret kallistuvat eri suuntiin tuottaen paljon isomman pehkon kuin tyveä katsoessa uskoisi. Se lienee myös syypää köynnösobeliskin kallistumiseen. Täytyypä iskeä metallitolppa maahan ja sitoa obeliski siihen, se on muutenkin ainoa keino pitää köynnöskartioita pystyssä.

Tässä kuvassa näkyy ovi ja portaat, joista Rohaniin laskeudutaan kasvimaalta. 'Royal Burgundy' hallitsee näkymää täältäkin, mutta etualalla on toinenkin tärkeä puu. Se on japaninmagnolia, jonka olen hankkinut alle 30-senttisenä siemenestä kasvatettuna piiskana syksyllä 2013. 

Keltaisen magnolian hahmottamista haittaa sen takana kasvava pähkinäpensas, joka kuuluu samaan kastiin tylppöorapihlajien kanssa; sen pitäisi olla kenollaan eikä kasvaa pystynä. Mietin toimenpiteitä. 

Japaninmagnolian keltainen ruska on upea ja lehdet kaunismuotoiset kesälläkin, mutta toki magnolioiden pääasia ovat näyttävät kukat. Niitä ei ole vielä näkynyt. Magnolia on sen ikäinen, että olen jo parin vuoden ajan odotellut ensimmäisiä kukkia.

No nyt! Ensimmäinen kukkanuppu on muodostunut! Eron näkee jo nyt, vaikka nuppu tietenkin avautuu vasta keväällä. Kokoa on kymmenen kertaa lehtisilmuihin verrattuna. Tuosta ei voi erehtyä.

Päivän ruusu on japaninkirsikan vierellä asustava Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Veneretki

 Lauantain kurjan kelin jälkeen sunnuntai valkeni aurinkoisena ja rauhallisena, tuulta oli vain vähän. Lähdimme ystävien kanssa retkelle.

Ensimmäinen kohde oli saari aika lähellä omaamme, ja sen rantakallioissakin näkyy samaa eri kivilajien tuottamaa eroosioraitaa kuin meillä. Kulkupeli on ystävän vanha ja vakaa saaristovene.

Täällä on kaunis pähkinälehto ja maastosta voi nähdä, että vanhoja niittyjä on. Edessä kasvava pensas on orapihlajaa, joko tylppö- tai suippuorapihlaja. Ne ovat niin samanlaiset, etten erota niitä toisistaan ja kumpaakin esiintyy. Lisäksi täällä kasvaa aitoja metsäomenapuita, ei siis sellaisia tarhaomenapuun kanssa risteytyneitä villiomenoita, jollaisia ne lähes kaikkialla ovat.

Seuraavaksi rantauduimme saarelle keskellä Mossala fjärdeniä, kraaterimaista pyöreää vesialuetta. Rantautuminen olikin vaikeaa, sillä rannat ovat matalia. Pääsimme hyvällä yhteistyöllä maihin tässä kohtaa kivikkorantaa. Täällä kukkivat meriputket, väinönputken merelliset serkut.

Kukinto on nupulla suloinen pallukkarykelmä.

Saaren sisäosa on kuusikkoa ainakin siinä kohdassa, jossa lähdimme sisäosiin. Tässä kohdassa on kallio pinnassa ja jäkälät säännöllisten sateiden takia aivan uskomattoman pörheät. Kallio laskeutuu matalana kohti rantaniittyä, johon suuntaan jatkoimme.

Teimme hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Löytyi horsmanvarsia ja mesiangervot olivat tulossa kukkaan. Tällä saarella ei siis ole peuroja! Mikä onnellinen kasviensuojelualue!

Näin ollen saarella voisi olla seljakämmekkää, jonka peurat ovat lähes kaikkialta saaristosta syöneet, mutta emme löytäneet, tosin emme haravoineet saarta kokonaisuudessaan; se on aika vaikeakulkuinen.

 

Rantakallio on upean laaja ja sileä. Yritimme maihinnousua ensin tähän, mutta kallio jatkuu vedessä niin matalana, ettei ollut toivoakaan päästä rantaan asti.

Olen lapsesta asti ihastellut kalliosaarten sinnikästä kasvillisuutta.

Tässä kohdassa ranta muuttuu somerikoksi ja metsänrajassa on hurmaava pikku niitty ahomansikkaa ja haisukurjenpolvea.

Korkeat saarnet tulevat myöhään lehteen, tässä rantametsässä varmasti vielä myöhemmin kuin kotona.

Seuraava kohde oli saari, jonne muinaiset merenkulkijat ovat tuoneet karhunlaukkaa. Sitä kasvaa saaren rantalehdossa. Tutkin kiinnostuneena kimalaisia, ne olivat pieniä.

Luen kimalaiskirjaani ja arvelen tämän olevan pensaskimalainen. Sillä on tämä väritys: etuselässä keltainen raita, takapäässä pikkuinen oranssi peppu. Kuningattarenkin koko on pienempi kuin monilla muilla kimalaisilla, ja työläiset vielä huomattavasti kuningatarta pienempiä. Koiraiden naamassa olisi keltaista karvoitusta, mutta toinen kuva, jossa näkyy etupuoli, ei näytä naamaa selvästi. 

Kimalaisten tutkiminen on vaikeaa, sillä kuningattarilla, työläisillä ja koirailla on kokoeron lisäksi usein värierojakin. Kivikkokimalaiskoiraalla on myös keltainen raita etuselässä ja voimakkaan punaoranssi takapää, mikä täsmää ehkä jopa paremmin kuin pensaskimalainen, loppujen lopuksi.

Joka tapauksessa: tässä sitä ruokaa riittää! Niin kimalaisille kuin muinaisille merenkulkijoillekin.

Karhunlaukkalehto jatkuu rantakaislikkoon asti.

Tämäkin on pähkinälehtoa, jossa kasvaa orapihlajia. Ne olivat nupulla, kohta on upea valkoinen kukkaloisto niissäkin.

Karhunlaukkaa silmänkantamattomiin. No, ei nyt ihan, mutta upea paikka.

Perhosia lepatteli kukissa runsaasti. Valkosipulimainen tuoksu huumaa myös ihmiset, tai ainakin siitä tulee nälkä.

Humala on kiinnostava havainto, jota emme olleet aiemmilla retkillä huomanneet. Viikingit – tai muut muinaiset kulkijat – ovat ottaneet kaikki herkkunsa mukaan ja istuttaneet niitä paikkoihin, joissa ovat viipyneet.

Tässä on suojainen salmi, joten ei ihme, että merenkulkijat leiriytyivät juuri tähän. 

Meidänkään ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä mukana oli hyvät eväät.

Ahomansikka Fragaria vesca

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. littoralis

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Saarni Fraxinus excelsior

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus