Sunday, 24 November 2024

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 
Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.
Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 
Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!


Japaninmagnolia Magnolia kobus
Japaninvalkopyökki Carpinus japonica
Keisaripuu Paulownia tomentosa
Kiiltoruusu Rosa virginiana
Kuningassaniainen Osmunda regalis
Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica
Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'
Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis
Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä
Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'
Ruostehappomarja Berberis vulgaris
Siperianomenapuu Malus prunifolia
Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus
Varjohiippa Epimedium
Visakoivu Betula pendula var. carelica
Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus

30 comments :

  1. Kaunista! Tuolla pitäisi joskus ehtiä kiertämään ihan ajan kanssa. Kerran olen pistäytynyt siellä Annan kanssa. Anna näytti minulle maalaiselle muutenkin Helsingin nähtävyyksiä ja opetti käyttämään ratikkaa <3 - emäntä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihania muistoja Annasta <3
      Kasvitieteellinen on niin kiva ja helppo, kun on ihan juna-aseman vieressä. Eikä se ole niin suuri, etteikö jaksaisi kiertää. Kasvihuoneisiin tietysti menee paljon aikaa, jos niihin menee.

      Delete
  2. On kyllä kivoja värejä vielä osassa kasveja putoamattomien lehtien tai marjojen myötä, ja värit korostuvat oikein valkoista lunta vasten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri niin, ihanasti vielä viimeiset lehdet korostuvat. Ja marjoja eivät ole vielä linnut syöneet, nyt oli hyvä hetki kuvata värejä. En odottanut näin värikästä!

      Delete
  3. Hienoja kuvia! Ja todellakin upea tuo mantsurianmarjaomenapuu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se ihan hehkui kauas kuin valaisin, aivan ihana ilmestys.

      Delete
  4. Muhkuraharmaaleppä ja mantsurianmarjaomenapuu olivat upeimmat minun silmään. Tuo puutarha on hieno alue. Olen aikoinaan asunut Pitkänsillanrannassa, mutta en juuri noissa kuvaamissasi taloissa. Oih niitä aikoja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voih ja oih! Olen ihan kateellinen; mikä ihana asuinpaikka! Ihan ydinkeskustaa, ja kumminkin rauhallinen soppi, jossa ei ole kovaa liikennettä. Ja ranta heti edessä, ja vastapäätä puisto!

      Delete
  5. Kyllä kannatti kiertää katsomassa ulkokasveja. Lumi korostaa puiden keltaisia lehtiä ja punaisia marjoja. Ekassa kuvassa piti hieraista silmiä, onko siinä todella yksi pensas. Keltaiset lehdet ja punaiset marjat saivat illuusion, että siinä on kaksi erillistä pensasta. Nyt onkin tutustuttava ruostehappomarjaan lähemmin.
    Kelpaisi minulle myös asunto tuollaisesta jugendtalosta eli lottovoittoa odotellessa.
    Kiitos, tämä oli hengästyttävän hieno postaus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannatti tosiaan. Pitäisi yrittää mahduttaa kasvitieteellisessa käynti joka kaupunkilomaan, missä kaupungissa tahansa sitten sattuukaan olemaan. Todellisuudessa se on harvoin mahdollista, mutta useimmiten varmaan vain järjestely- ja priorisointikysymys.
      Minäkin haluan ruostehappomarjan ja monta muuta puutarhassa tapaamaani kasvia. Niiden saatavuus tavallisilta taimistoilta on sitten toinen juttu!
      Ehkä voimme mummeleina perustaa kimppakämpän tuonne unelmataloihin. Olisi aika ihanteellinen asuinpaikka; kävelymatkan päässä Kansallis- ja Kaupunginteatterista, kasvitieteellisestä, talvipuutarhasta... lähes mistä vain, missä ihminen haluaa käydä.

      Delete
    2. Kannatan lämpimästi ajatusta mummelikimppakämpästä kävelyetäisyydessä teattereista ja kasvitieteellisestä. Ehdottomasti jossain kauniissa jugendtalossa.

      Delete
    3. Olen täällä itsekin oikein fiilistellyt ajatuksella. Akateeminen kirjakauppa kahviloineen, Hakaniemen halli ja kaikki muukin voisi olla ihan joka arkipäivän ohjelmassa. Ja sitten olisi hyvää seuraa kotona ja ehkä kissakin. Mainiota!

      Delete
  6. Kiitos, että veit mukavalle tutustumisretkelle hienoihin maisemiin. En ole ennen ”käynytkään” kasvitieteellisessä puutarhassa tähän aikaan vuodesta ja osoitit näillä kuvilla, että se olisi kannatettavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa käydä kaikkina vuodenaikoina, mutta jos ei satu asumaan ihan naapurissa, ei se ole kovin helppoa. Pitäisi aina kaupungissa käydessä muistaa tai etenkin priorisoida, kuten tuossa yllä Betweenille kommentoin.

      Delete
  7. Kiitos talvisessa retkestä upeaan puutarhaan ja paljonhan siellä oli nähtävää ja värejä sekä magnolian nuppuja 🥰! Mulla oli muhkuraharmaaleppä mutta vesimyyrä söi sen aivan kaljuksi -ihmettelin! Ärsyttävä otus sekin! Kävitkö yhtään tuolla sisällä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vesimyyrät syövät niin paljon kasveja, voi hitsi sentään.
      Tällä kertaa en ehtinyt sisälle, kiertelin katsomassa kaikkea kiinnostavaa ulkona parin tunnin ajan ja sitten oli treffit äitini kanssa.

      Delete
  8. Kiitos, aivan ihania talvisia ja silti niin värikkäitä kuvia Kaisaniemen kasvitieteellisestä. Näitä olisi ollut ilo katsella ihan "puhtaaltakin pöydältä", mutta vielä sykähdyttävämpiä ne olivat nyt, kun satuin käymään tuolla ensimmäistä kertaa viime tokokuun lopulla. Pidin puutarhasta todella paljon ja vietinkin siellä useamman tunnin nautiskellen. Nyt kuvaamasi riippamarjaomenapuu ja sen edessä kasvava, ilmeisesti myös jokin marjaomenapuu, olivat silloin täydessä kukassa. Mielestäni niiden alla kasvoi vielä matalana marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii). Kokonaisuus oli silloinkin niin vaikuttava, että sitä piti palata katsomaan uusikin kerta. Nyt väritys on toinen, mutta näyttävyyttä riittää edelleen. Kaisaniemi taitaa olla huippukohde kaikkina vuodenaikoina. Mielenkiintoisen graafinen näkymä tuo viimeisen kuvan saniainen keltaista seinää vasten.
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaisaniemen puutarha on niin ykköspaikalla ydinkeskustassa, että se on ihan mahtavaa. Katsoin ottamani nimikylttikuvat uudestaan ja tuo isompi omenapuu onkin 'Hopa'. Täytyy korjata tekstiin. Sitten siinä on mainitsemani riippamarjaomenapuu oikealla, ja mantsurianmarjaomenapuu myös siinä lähellä, varmasti mainitsemasi pensaskin, en vain ottanut siitä kuvaa. Ihan huikea kombo kukkiessaan takuulla!

      Delete
    2. Itselläni oli kuva vain valkokukkaisen marjaomenapensaan nimikyltistä. Siksi osasin sen nimetä näin jälkeenpäinkin. Yksi toinen tuolta kevätreissulta erityisesti mieleen jäänyt harvinaisuus oli herkän kaunis, hyvin vaalean lila lumokiinansyreeni.
      -Mummopuutarhuri

      Delete
    3. Ihanaa kun nähdä näitä kauniita ja erikoisia kasveja, harmi vain, ettei niitä tahdo mistään ostettavaksi löytää. Kasvitieteellisissä puutarhoissa on kyllä joskus taimimyyntiä.

      Delete
  9. Mikä ihana kontrasti kun on ruska ja lumi samassa kuvassa!!
    Kiitos upeista kuvista!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli hyvä kuvaushetki, kun aurinko vielä pilkahteli!

      Delete
  10. Upeita kuvia olet ottanut. Tuo muhkuraharmaaleppä on minulle ihan uusi tuttavuuus. Oli kyllä kiva puutarharetki näin blogin välityksellä. Paljon kaunista katseltavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kasvitieteellisissä puutarhoissa pääsee näkemään kaikkea kiinnostavaa, mitä ei tavallisilla pihoilla ole.

      Delete
  11. Beautiful walk in the Helsinki Botanical Gardens! You found many colourful sights despite the late season and first snow. I have been there only once about 15 years ago and it was also late fall. I should visit again!

    ReplyDelete
    Replies
    1. It really is well worth the visit, if you travel to Helsinki. Botanical gardens are always interesting, no matter the season!

      Delete
  12. Toivottavasti oma 'Hopa' ei kasva ihan noin suureksi, se saisi olla sellainen kompaktin kokoinen koristeomenapuu. Happomarjoissa on valinnanvaraa, tykkään niistä vaikka pari viime talvea on kurittanut niitä meillä. Sieltä ne niin vain nousevat uudestaan vaikka olen joutunut leikkaamaan alas niitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä voi onneksi leikata kuten mitä tahansa omenapuuta, niin pysyy esim. matalana. Happomarjoista voi muotoilla vaikka kuutioita tai aitoja, ne kestävät leikkuuta hyvin!

      Delete
  13. Olipas hauska nähdä, miltä Kaisaniemessä näyttää tähän aikaan vuodesta. Selvästi siellä on tarkkasilmäiselle kiertelijälle paljon nähtävää nytkin. Japaninvalkopyökit ovatkin todella kuvauksellisia. Hieno kasvutapa, joka tosiaan poikkeaa selvästi suomalaisista peruslajeista.
    Mantsurianmarjaomenapuun hedelmissä on hauska liukuväri. Varmaan upean näköinen auringonpaisteessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todella paljon oli nähtävää. Pari tuntia siellä luuhasin, enkä edes ehtinyt tutkia kaikkia perenna-alueita, kasvihuoneista nyt puhumattakaan. En edes ollut ajatellut mennä niihin sisälle tällä kertaa.
      Mietin noita japaninvalkopyökkejä, että jos pysyvät tuollaisina pieninä puina (voi kyllä olla, että eivät pysy), ja jos niiden talvenkesto riittää, siinä olisi todella kaunis, ilmava puu pienelle pihalle. Aurinko pilkahteli välillä, pikku omenat kyllä loistivat!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!