Ruusuja ja vasarointia

 Meillä oli tässä välissä pienoinen myrsky.

Sitä ennen otin kuvan preerian kurkkuyrteistä, jotka kukkivat yhä vain kuin viimeistä päivää. Samoin kehäkukat taustalla.

Kuvassa oleva puutarhaovi otti osumaa myrskypuuskista. Se oli romahtamassa, kun lauantaiaamuna kiersin pihaa. Ensin luulin, että saranat olivat antaneet periksi, mutta saranat olivat kiinni reunimmaisessa laudassa. Seuraavat vain olivat irronneet taustan tukilaudoista. 

Sain ne naulattua uusilla nauloilla uudestaan kiinni, ja voi olla, että lisään vielä pari ruuviakin. 

Samoin oli yhden porteistani laita, sekin oli kumollaan, mutta saranat ehjiä, olikin nopeampi korjata kuin ensin luulin. Minisaunani katosta oli puolet lentänyt maahan, navetan räystäästä osa tippunut... kun pihaa kiersi, koko ajan huomasi uusia tuhoja. 

Olin yllättynyt, sillä luulin olevani aika hyvin suojassa luoteistuulelta, kun minulla on metsäinen mäki pohjoiseen päin tontin takana. Mutta tuuli löytää reitit ja kiertää esteet ja nyppylät, keräten samalla vauhtia.

Niin ja oli meillä sähkötkin poikki 38 tuntia, palasivat tänään aamupäivällä.

Palataan takaisin (korjatulle) puutarhaovelle ja ruusuisempiin asioihin. Tässä kuvassa näkyvät kaikki kolme tällä hetkellä kukkivaa ruusua: oviaukon vasemmassa reunassa yksi, oikeanpuoleisessä tolpassa toinen, ja tolpasta oikealle kolmas. Ai niin, ja onhan vielä se ikuisuuskukkija-äitienpäiväruusukin, mutta se ei näy tähän.

Ovesta vasemmalle (täältä päin katsoen) on remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan'. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'; mukava sointuvuus ruusunkukkaan. Isosiniheinä 'Skyracer' kurkottelee kohti taivaita.

Oven oikeassa tolpassa on köynnösruusu Pierre de Ronsard, joka ei ole paljoa tähän mennessä köynnöstänyt. Viime vuonna se teki korkean verson, joka paleltui totaalisesti talven aikana. Ruusu on tänä vuonna kasvanut hyvin varovaisesti.

Kolmas ruusu on David Austinin jalostama Winchester Cathedral, taustalla on syysasteri 'White Ladies', puu on japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Iso ajoportti onneksi pysyi ehjänä, sillä siltä suunnalta olisi tulijoita ihan keskellä kirkasta (tai sateista) päivääkin. Yksi tyyppi tuolla kuikuileekin toiveikkaana portin lävitse.

Oikealla on koristekastikka 'Overdam'. Se on jo mennyt oljenkeltaiseksi siinä missä siniheinät ovat kirkkaankeltaisia tai vielä vihreänkeltaisia.

Menin portille, tyyppi oli keskusteluetäisyydellä eikä vaivautunut ottamaan jalkoja alleen. Valkohäntäpeura ei ihmistä pelkää, vaikka syytä olisi.

Onneksi metsästä kuuluu pum, pum – jokaisen kohdalla riemuitsen: kenties yksi peura vähemmän!

Kasvejani on nimittäin jo käyty syömässä ja harmikseni en oikein tiedä, mistä pirulaiset tulevat. Tai yhden kohdan keksin ja tukin. 

Myrskyn huonoja puolia on sekin, että suojaverkot lentelevät pois paikoiltaan. Tähtimagnolian kukkanuppuja ei onneksi oltu käyty popsimassa, eivätkä ne olleet vaurioituneet verkon noustessakaan. Ne ovat tähän aikaan vielä onneksi aika pienet.

Magnolian vieressä olevalle ruusupergolalle oli käynyt pahemmin. Kävi niin kuin monesti ennenkin: metallisen tolpankengän hitsaus petti. Tämä oli tuhoista ainoa, jota en voinut korjata kunnolla, sillä uutta samankokoista tolpankenkää ei nyt vajasta löydy tähän hätään. 

Ruuvasin tänään pitkät viistotuet tolpan molemmin puolin, jospa se riittää toistaiseksi pitämään rakennelman pystyssä, kuvassa on vielä väliaikainen viritys. Hyvä, että olin kotona, sillä kaikki tuhot olisivat tehneet laajempaa vauriota, jos niitä ei olisi päässyt heti korjaamaan. Korjaamisiin kuluikin eilen kuutisen tuntia, mikä oli ihan hyvä, sillä siinä tuli lämmin. 

Sitten laitoin tulen hellaan ja keiton hellalle tekeytymään, ja voi että siitä tuli hyvää – ja lämmittävää. Onneksi on tulisijat.

Vasta tänään olen kerännyt ympäri pihaa lentäneitä pihakalusteita ja kottikärryjä, tosin ne saattoivat mennä kumolleen taas iltapäivän mittaan voimistuneessa tuulessa. Heitin kellarin ovesta pari suojaverkkorullaa syreenille ja kun tulin kellarista ulos, ihmettelin, mihin ne hävisivät – ne olivat vierineet pihan toiseen päähän.

Saaristoelämää. Joku kai voi kutsua tätä romanttiseksi, mutta on tämä usein aika inhorealistista.

Tuulessa on hyviäkin puolia. Parimetriset isosiniheinät ovat tosi koristeellisia huojuessaan tuulessa. Kuvasta näkee myös, miten upea syysväri niihin näin marraskuussa kehittyy. 

Ehdin ennen myrskyä korjata kallistuneen kohdan aitaa – sen sentään tajusin tehdä. Joten täällä ollaan valmiita uusiin tuuliin!

Toivottavasti teillä ei tullut myrskytuhoja tai yhtä pitkiä sähkökatkoja.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Koristekastikka (tupaskastikka) Calamagrostis × acutiflora

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata