Kristiina K:n blogissa oli niin kiva kertomus kävelyreitistä, että innostuin ottamaan kameran mukaan, kun lähdin käymään ystävän luona. Siitä vain on jo kuukausi! Mutta ehkä näitä ruskakuvia on mukava katsoa nyt, kun Etelä-Suomikin on peittymässä lumeen.
Lähden liikkeelle omasta puutarhasta. Ransu on sitä mieltä, että mennään retkelle yhdessä.
Kun olen tullut pihan länsipään portista ulos, avautuu näkymä kylätielle. Jatketaan sitä eteenpäin länteen.
Palokalusto on kylän keskellä. Pidämme säännöllisesti harjoituksia, että osaamme käyttää kärryä ja letkuja. Pienellä saarella ei ole varaa odottaa siihen asti, että palokunta pääsee paikalle.
Käännyn katsomaan taaksepäin. Ransu on tullut portista ulos ja lähtenyt seuraamaan häntä pystyssä.
Kylän länsipäässä tie haarautuu. Valitsen oikeanpuoleisen tien.
Käännyn katsomaan, seuraako Ransu vielä. Siellä se on, keskellä olevasta navetasta oikealle.
Tuolla! Ei se kovin kauas ole kotipihasta edennyt.
Nuorempana Ransu seurasi vaikka minne, mutta ei enää lähde pitkille lenkeille.
Jatketaan matkaa. Tässä kohdassa on vasemmalla ihana pikku mökki, navettaa pilkottaa kuvassa.
Huomaan tienposkessa maaruskaa. Sitä meillä ei kovin usein näy täällä etelässä. Mustikat ovat menneet upean punaisiksi. On ollut hyvä ruskasyksy.
Sitten käännytään metsätielle.
Pähkinäpensaat ovat kauniin keltaisia.
Tie nousee kohti kallion lakea.
Sivuilla on kaunista metsää – ja peuranpolkuja. Näistä puista kaatui aika moni marraskuun ensimmäisen päivän hirmumyrskyssä.
Korkean nyppylän jälkeen laskeudutaan alas kohti entisen merenlahden pohjukkaa.
Siellä rinteessä on ystävän ihana talo ja puutarha täynnä erikoisia puita. Ystävä harrastaa dendrologiaa.
Täällä kasvaa muun muassa jalokastanja!
Tämä taitaa olla pennsylvanianvaahtera.
Heti pihan takana on suojeltu pähkinälehto. Keväällä tämä kukkii keltaisenaan kevätesikkoa.
Pieni videopätkä samasta paikasta toukokuussa.
Ystävä harrastaa ymppäämistä ja pihalla onkin runsaasti puita, joissa on oksia monesta eri puusta. Tämä on erityisen isomarjaista marjaomenapensasta, tai nykyisin helmiomenapensasta, kuten hän valisti.
Pihan alavimpaan kohtaan on kaivettu uimalampi. Tässä on merenpinta jo aika lähellä; entinen lahti, nykyinen kaislikko, on ihan vieressä.
Kahvihetken jälkeen (sinun täytyy tässä välissä keittää omat kahvit) alkaa kotimatka. Alkuun tie seuraa kaislikon viertä, kun kierrämme entisen merenlahden pohjukan.
Katseen kiinnittää komea ryhmä haapoja aivan keltaisenaan. Jännää, miten se on lähes näkymätön puu muuna aikana vuodesta. Kauniista lehtien äänestä sen vain havaitsee.
Metsätie on myös keltainen, kuten ihmemaa Ozissa. Tässä kohdassa oli edellisellä kerralla komea sarvipäinen valkohäntäpeura, mutta silloin ei ollut kameraa mukana. Se ei huomannut tuloani, niinpä pääsin aika lähelle.
Niitynreunan haavat muodostavat keltaisen verhon.
Kylän länsipäästä avautuu silmien eteen lähes koko kyläniitty. Tai puolet siitä, sillä se jatkuu yhtä pitkälle myös kuvasta oikealle.
Kotona Ransu on odottamassa kuistin keinutuolissa. Sillä on kova halipula.
Sinulla on kyllä todella hienot kävelymaastot ja -maisemat. Silmä ja sielu lepää, kun puuttuu autot, asfaltti ja kaikki rakennetun ympäristön härpäkkeet (vaikka ne useimmiten hyödyllisiä ovatkin). Ruskasta tuli sittenkin niin hieno, vaikka muuta pelkäsin. Tuollaisella syksyn keltaisella lehtimatolla on keveää kävellä ja kuunnella samalla haapojen suhinaa. Pähkinälehtokin on kuin jostain eteläisemmästä maasta. Kuin satumetsä. Ransu tietää, että sieltä se mamma aikanaan palaa. Sillä välin hän voi vahtia taloa.
On tosiaan kaunista, kun ei ole asfalttia, katuvaloja, parkkialueita eikä teollisuushalleja. Saaremme vain on niin pieni, että jos haluaa tehdä kävelylenkin ilman, että kävelee ees taas samaa reittiä, ei siihen ole kuin yksi mahdollisuus. Radiomasto meillä kyllä on ja se onkin hyvä. Puhelin ja netti toimii saaressa paremmin kuin kaupungissa!
Onpa kaunista, kuin puisto ja kaikki nuo upeat ruskan värit! Dendrologia on kiinnostavaa ja hienoa varmaan on päästä sellaisen henkilön pihaan vierailemaan! Ransu vain on niin ihana, jaksoi kuitenkin hetken. Meilläpäin on ilveksiä nyt havaittu useampi joten se helpottaa kauris- ja rusakkotilannetta puutarhassa! Lähden nyt myös kävelylenkille - lumisateeseen.
Denrologiystäväni piha on niin täynnä milloin mihinkin perusrunkoon ympättyjä oksia, että toisen ystävän kanssa ihmettelimme, kuinka hän voi muistaa kaiken. Kun lähes joka puussa on ehkä viittä eri lajia :-D Mutta eipä hän kuulemma muistakaan. Silti osaa kertoa ja esitellä kaiken! Ilvekset ja sudet ovat kyllä erittäin tervetulleita harventamaan kauriskantaa, vaikka muuten aiheuttavatkin huolta. Oletpa reipas, tuonne karmeaan vaaka-räntäsateeseen lähdet!
Pähkinälehdot ovat kauniita. Täällä niitä on, kun saaren maaperä on kalkkipitoista, varmaan sen takia viihtyvät. Vaikka kyllä pähkinäpensaita kuusikoissakin jonkun verran näkyy.
Kiitos oli ilo kulkea matkassasi noissa kauniissa maalaismaisemissa. Kuljin tuon reitin kuvien myötä monta kertaa ihastellen. Rakastan maalaismaisemia. Ihana Ransu hän niin katseli sinun menoasi tien varrella.
Maalaismaisemat vanhoine rakennuksineen ovat kauniita, ja kun on niittyaukeita välillä. Ransu on tosi seurallinen kissa, tätä juttua kirjoittaessanikin kävi pariin kertaan vaatimassa silityksiä, ja Musti kerran :-D
Ihanaa kun Ransu odotti tuossa tuolilla<3 Ihana oli kävelylenkkisikin. Ihailen aina haavan runkoja. Niissä on hienoa harmaan ja keltaisen sekoitusta. Kivat maisemat sinulla on siellä. Nyt tuli meille (ehkä teillekin?) märkää lunta maahan.
Onneksi voin luottaa siihen, että Ransu palaa kotiin odottelemaan. Pienenä se jäi esim. laivarantaan minua odottamaan, kun lähdin kauppareissulle. Siinä se sitten odotti kuusi tuntia. Haapojen runkot ovat kuin jättimäisten elefanttien kinttuja. Ja niissä tosiaan on usein hienoa keltaista jäkälää, sama huomio.
Kylläpä oli mukavaa olla tällä mielenkiintoisella maisemakävelyllä. Oi Ransulle haleja! Ei tekisi mieli poistua nyt oikeasti tuonne ulos, mutta pakko kai on aamulla. Ihan hirveä pyry! Merja
Näenkö Ransun katseessa vähän ikävää: viivyit liian kauan. Mutta kyllä noissa maisemissa kelpaa kuljeskella. Ja ed.postaus kesäkukista, taianomaisia kuvia!
Voi kuinka kaunis kylänraitti sähköpylväineen ja avarine niittyineen ja niin paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Pelkkä kuvien näkeminenkin jo tuo mielihyvää. Houkuttelevan näköisiä ovat myös metsän siimekseen painuvat pehmeät polut. Kun matkalla vielä saa tavata ystävän, on tuollainen ruskaretki hieno. Ransun ilme on ihmeen puhutteleva, varmasti kissamainen, mutta tuntuu myös kovin inhimilliseltä.😻 -Mummopuutarhuri
Sähköpylväinen ihanuudesta ei juuri nyt voi oikein hehkuttaa, kun meillä oli taas sähköt poikki, tällä kertaa vain noin 15 tuntia. Tämä on jo kolmas pitkä katkos puolentoista kuukauden sisään. Mutta muuten on kyllä kauniit maisemat lenkkeillä. Ja tällä kertaa tapasin tuolla puutarhassa kaksikin ystävää, sekin oli kiva! Ransu on kova ottamaan katsekontaktia, enemmän kuin kissat yleensä. Se puhuttelee kyllä ilmeillään.
No voi kurjan kurjat sähkökatkot! Eikä oikein edes kylän kimppa-aggregaatistakaan taitaisi olla iloa, kun sähkön tarve on jokaisella omassa huushollissa. Luin hiljattain uudesta tutkimuksesta (HS Tiede 24.10.2024, Kissojen taito paljastui kokeessa), jossa oli selvitetty kissojen viisautta ja oppivaisuutta. Ransulla se näkyy jo katseessa. -Mummopuutarhuri
Joillakuilla on omia aggregaatteja, itse olen tullut toimeen ilman. Onneksi on niin viileä talo talvella, ettei tarvitse paljon jääkaapin ja pakastimen sisällöstä stressata :-D Varmaan ainakin tällainen kissa kuin Ransu, joka tarkkailee ihmistä silmä kovana, oppii nopeasti kaikenlaista - siis ihmisen käsittelytaitoja ;-)
Kuvista näkyy haikeudella katsoen selvästi, että vielä ollaan syksyssä. Ransu on ihmeissään, missä vietit niin kauan aikaa, etkä ottanut sitä mukaan :) Siellä on kaikenlaisia kävelymaastoja, on peltoa, metsää, tietä ja rantaviivaa. Teilläkin oli siis paljon puita nurin myrskyn aikana. Täällä Kymenlaaksossa ei kai ollut niin kovin myrskyisää muualle verrattuna.
Tuolloin lokakuussa oli vielä ihanasti värejä! Täällä meni aika paljonkin nurin narin, minulta pari porttia, minisaunan kattoa, navetan räystästä. Onneksi ei mitään hirveän hankalasti korjattavaa.
.jpeg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Olipa kiva kävelyretki! Täällä jäi kahvit keittämättä, mutta jos nyt laittaisi teeveden kiehumaan.
ReplyDeleteNäköjään tuli kommentti ihan omalla nimellä :D
DeleteBloggeri keksii omiaan joskus! Minulla on kai täällä vain yksi persoona, kun ei ole tuota tapahtunut.
DeleteSinulla on kyllä todella hienot kävelymaastot ja -maisemat. Silmä ja sielu lepää, kun puuttuu autot, asfaltti ja kaikki rakennetun ympäristön härpäkkeet (vaikka ne useimmiten hyödyllisiä ovatkin).
ReplyDeleteRuskasta tuli sittenkin niin hieno, vaikka muuta pelkäsin. Tuollaisella syksyn keltaisella lehtimatolla on keveää kävellä ja kuunnella samalla haapojen suhinaa. Pähkinälehtokin on kuin jostain eteläisemmästä maasta. Kuin satumetsä.
Ransu tietää, että sieltä se mamma aikanaan palaa. Sillä välin hän voi vahtia taloa.
On tosiaan kaunista, kun ei ole asfalttia, katuvaloja, parkkialueita eikä teollisuushalleja. Saaremme vain on niin pieni, että jos haluaa tehdä kävelylenkin ilman, että kävelee ees taas samaa reittiä, ei siihen ole kuin yksi mahdollisuus. Radiomasto meillä kyllä on ja se onkin hyvä. Puhelin ja netti toimii saaressa paremmin kuin kaupungissa!
DeleteOnpa kaunista, kuin puisto ja kaikki nuo upeat ruskan värit! Dendrologia on kiinnostavaa ja hienoa varmaan on päästä sellaisen henkilön pihaan vierailemaan! Ransu vain on niin ihana, jaksoi kuitenkin hetken. Meilläpäin on ilveksiä nyt havaittu useampi joten se helpottaa kauris- ja rusakkotilannetta puutarhassa! Lähden nyt myös kävelylenkille - lumisateeseen.
ReplyDeleteDenrologiystäväni piha on niin täynnä milloin mihinkin perusrunkoon ympättyjä oksia, että toisen ystävän kanssa ihmettelimme, kuinka hän voi muistaa kaiken. Kun lähes joka puussa on ehkä viittä eri lajia :-D Mutta eipä hän kuulemma muistakaan. Silti osaa kertoa ja esitellä kaiken!
DeleteIlvekset ja sudet ovat kyllä erittäin tervetulleita harventamaan kauriskantaa, vaikka muuten aiheuttavatkin huolta.
Oletpa reipas, tuonne karmeaan vaaka-räntäsateeseen lähdet!
Olipa ihana päiväkävely❤️Paljon erilaisia tunnelmia reittisi varrella!
ReplyDeleteNiin on, vaikka rannalle ei päästykään. Merikin on koko ajan aika lähellä, kun pienellä saarella ollaan.
DeleteEn ole ehkä koskaan nähnyt kunnon pähkinälehtoa; se kuulostaa niin kiehtovalta.
ReplyDeletePähkinälehdot ovat kauniita. Täällä niitä on, kun saaren maaperä on kalkkipitoista, varmaan sen takia viihtyvät. Vaikka kyllä pähkinäpensaita kuusikoissakin jonkun verran näkyy.
DeleteKiitos oli ilo kulkea matkassasi noissa kauniissa maalaismaisemissa.
ReplyDeleteKuljin tuon reitin kuvien myötä monta kertaa ihastellen.
Rakastan maalaismaisemia.
Ihana Ransu hän niin katseli sinun menoasi tien varrella.
Maalaismaisemat vanhoine rakennuksineen ovat kauniita, ja kun on niittyaukeita välillä. Ransu on tosi seurallinen kissa, tätä juttua kirjoittaessanikin kävi pariin kertaan vaatimassa silityksiä, ja Musti kerran :-D
DeleteIhanaa kun Ransu odotti tuossa tuolilla<3 Ihana oli kävelylenkkisikin. Ihailen aina haavan runkoja. Niissä on hienoa harmaan ja keltaisen sekoitusta.
ReplyDeleteKivat maisemat sinulla on siellä.
Nyt tuli meille (ehkä teillekin?) märkää lunta maahan.
Onneksi voin luottaa siihen, että Ransu palaa kotiin odottelemaan. Pienenä se jäi esim. laivarantaan minua odottamaan, kun lähdin kauppareissulle. Siinä se sitten odotti kuusi tuntia.
DeleteHaapojen runkot ovat kuin jättimäisten elefanttien kinttuja. Ja niissä tosiaan on usein hienoa keltaista jäkälää, sama huomio.
Noista ystäväsi monilajipuista olisi mukava kuulla lisää, jos hän suostuisi kirjoittajavieraaksi tai haastateltavaksi blogiisi.
ReplyDeleteTäytyypä kysyä häneltä!
DeleteIhanat metsätiet ja ruska, kiitos! Nuo kuvat voisi tallettaa voimakuviksi talven yli selviämiseen!
ReplyDeleteMInustakin näissä kuvissa oli ihanasti väriä ja aurinkoa. Lokakuu oli tosi hieno.
DeleteLoistava retkikuvaus ja vielä kun oli kissakuvia joukossa, niin jesh!
ReplyDeleteIlman kissaa ei tarvitse lähes mitään tehdä, vessaankin saa seuraa, jos jättää oven auki :-D
DeleteIhana retki ja ihanat kuvat! Ja ihan paras Ransu!
ReplyDeleteRansu on tietysti paras! Ja Musti myös, mutta hänellä oli muita kiireitä.
DeleteKylläpä oli mukavaa olla tällä mielenkiintoisella maisemakävelyllä. Oi Ransulle haleja!
ReplyDeleteEi tekisi mieli poistua nyt oikeasti tuonne ulos, mutta pakko kai on aamulla. Ihan hirveä pyry!
Merja
Voi ei, tsemppiä! Tänään Ransu katsoi ovelta ulos ja kääntyi ympäri takaisin sisälle. Ransu lähettää sinulle tsemppihalin takaisin!
DeleteNäenkö Ransun katseessa vähän ikävää: viivyit liian kauan. Mutta kyllä noissa maisemissa kelpaa kuljeskella. Ja ed.postaus kesäkukista, taianomaisia kuvia!
ReplyDeleteKiitos ihanasta kommentista! Kyllä taitaa Ransupojan mielestä kaikki yli vartin erohetket mammasta olla liikaa.
DeleteOlipa kaunis kävelyreitti ja maisemat.
ReplyDeleteKyllä näitä kelpaa katsella.
DeleteTutun näköinen kylänraitti 😀 Niin kaunista ja rauhallista.
ReplyDeleteSilloin kun kävit oli vähän eri vuodenaika, mutta yhtä aurinkoinen sää!
DeleteKaunista on sykyisellä kävelyreitillä, noissa maisemissa.
ReplyDeleteKyllä silmä lepää.
DeleteVoi kuinka kaunis kylänraitti sähköpylväineen ja avarine niittyineen ja niin paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Pelkkä kuvien näkeminenkin jo tuo mielihyvää. Houkuttelevan näköisiä ovat myös metsän siimekseen painuvat pehmeät polut. Kun matkalla vielä saa tavata ystävän, on tuollainen ruskaretki hieno. Ransun ilme on ihmeen puhutteleva, varmasti kissamainen, mutta tuntuu myös kovin inhimilliseltä.😻
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Sähköpylväinen ihanuudesta ei juuri nyt voi oikein hehkuttaa, kun meillä oli taas sähköt poikki, tällä kertaa vain noin 15 tuntia. Tämä on jo kolmas pitkä katkos puolentoista kuukauden sisään. Mutta muuten on kyllä kauniit maisemat lenkkeillä. Ja tällä kertaa tapasin tuolla puutarhassa kaksikin ystävää, sekin oli kiva!
DeleteRansu on kova ottamaan katsekontaktia, enemmän kuin kissat yleensä. Se puhuttelee kyllä ilmeillään.
No voi kurjan kurjat sähkökatkot! Eikä oikein edes kylän kimppa-aggregaatistakaan taitaisi olla iloa, kun sähkön tarve on jokaisella omassa huushollissa.
ReplyDeleteLuin hiljattain uudesta tutkimuksesta (HS Tiede 24.10.2024, Kissojen taito paljastui kokeessa), jossa oli selvitetty kissojen viisautta ja oppivaisuutta. Ransulla se näkyy jo katseessa.
-Mummopuutarhuri
Joillakuilla on omia aggregaatteja, itse olen tullut toimeen ilman. Onneksi on niin viileä talo talvella, ettei tarvitse paljon jääkaapin ja pakastimen sisällöstä stressata :-D
DeleteVarmaan ainakin tällainen kissa kuin Ransu, joka tarkkailee ihmistä silmä kovana, oppii nopeasti kaikenlaista - siis ihmisen käsittelytaitoja ;-)
Kuvista näkyy haikeudella katsoen selvästi, että vielä ollaan syksyssä. Ransu on ihmeissään, missä vietit niin kauan aikaa, etkä ottanut sitä mukaan :)
ReplyDeleteSiellä on kaikenlaisia kävelymaastoja, on peltoa, metsää, tietä ja rantaviivaa.
Teilläkin oli siis paljon puita nurin myrskyn aikana. Täällä Kymenlaaksossa ei kai ollut niin kovin myrskyisää muualle verrattuna.
Tuolloin lokakuussa oli vielä ihanasti värejä!
DeleteTäällä meni aika paljonkin nurin narin, minulta pari porttia, minisaunan kattoa, navetan räystästä. Onneksi ei mitään hirveän hankalasti korjattavaa.
Oli mukava päästä ruskaretkelle, kun maisema on nyt aika toisenvärinen:)
ReplyDeleteSanos muuta! Nyt se sitten alkoi. Saa nähdä, koska on taas vihreää. Voi olla, että piankin – mutta krookuksiin on vielä matkaa.
DeleteIhana tuo metsätie. <3
ReplyDeleteSe tosiaan on, joka aikaan vuodesta.
Delete