Pari sateista veneretkeä

Huomasin, että en ole kertonut tämän kesän venereissuista. 

Ensimmäinen reissu oli kesäkuussa. Sattui sateinen päivä. Nyt en enää muista, miksi retkikohteeksi valikoitui juuri kyseinen saari – ehkä siksi, että useimmat meistä eivät olleet käyneet siellä aiemmin. Tai kävimme kyllä parillakin saarella. 

Tällä rantakalliolla on vähän säälittävän näköinen penkki, en kokeillut istua. Ehkä se olisi vielä kestänyt, juuri ja juuri. Hieno idea kyllä käyttää oksaista runkoa, kaikki yhtä ja samaa puunkappaletta!

Lähdimme tarpomaan saaren sisäosiin. Löytyi iso muurahaiskeko.

Tätä saarta halkoo alava lehto, entinen niitty. Seurasimme sen reunaa.

Lähellä saaren toista rantaa niitty leviää laajemmaksi. Rinteessä on hirsikehikko muistona entisestä asumuksesta.

On myös kiviseinää ja tulisijan perustuksia. On kiehtovaa ajatella entisiä asukkaita. Lienevätkö olleet ympärivuotisia vai kesäpaimenessa? Tässä on kyllä hyvää viljelys- ja niittymaata jo sen verran, ja rakennuksissakin jonkin verran kokoa, että veikkaan pysyvää asutusta.

Heleäorjanruusu on meillä päin luonnonkasvi, mutta on sitä varmaan talonväki myös kauniina pitänyt.

Metsässä on mielikuvitusta kutkuttava juurakkoseinämä.

Joissakin saarissa on vaikuttavat rantakalliot. Joutsenet uiskentelevat rauhassa rotkon juurella pelkäämättä, että taivas –  tai kivi – putoaa niskaan.

Tässä saaressa on puolestaan kallio kuin nakkisämpylä.

Kotimatkalla alkoi sataa tihuuttaa sen verran, että laitoin kameran muovipussiin. 

Heinäkuun lopussa tulivat ranskalaisvieraat ja silloin oli onneksi parempi sää – ainakin aluksi. Kävelimme saaremme entiselle kalkkilouhokselle uimaan.

Ranskikset isossa altaassa.

Näyttivät nauttivan! Vesi oli tosi houkuttelevaa ja mätkin itseäni, kun en ollut tajunnut ottaa uikkaria mukaan. Seuraavana päivänä en tehnyt samaa virhettä.

Ranskalaiset nuoret tytöt olivat tosi reippaita ja kävelivät joka päivä parin kilometrin matkan uimaan ja takaisin kertaakaan nurkumatta. Kun ehdotin, että vien autolla, vastaus oli jyrkkä ei.

Saaren toisessa niemessä entinen kalkkilouhos on osaksi luolaa. Toinen tytöistä harrastaa kalliokiipeilyä ja molemmat olivat marakatteina kallionseinässä yhdessä silmänräpäyksessä.

Ranskalaiset saivat myös kokea veneretken ystäväni hienolla paatilla, mutta kas – sattui taas sadepäivä. Vieläpä oikein tuulinen sellainen.

Reippaasti tytöt kuitenkin lähtivät tutkimaan saarta. He saivat myös ohjata venettä. Toivon, että heille jäi matkasta mukavia muistoja.
 

Luotettu menopeli, mukana niin monilla mukavilla retkillä. 

Tähän mennessä meillä on aina ollut niin satumaisen hienot retkisäät, että kuvittelin sään jumalien olevan pysyvästi puolellamme, mutta tämä vuosi oli poikkeus.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca