Huomasin, että en ole kertonut tämän kesän venereissuista.
Tällä rantakalliolla on vähän säälittävän näköinen penkki, en kokeillut istua. Ehkä se olisi vielä kestänyt, juuri ja juuri. Hieno idea kyllä käyttää oksaista runkoa, kaikki yhtä ja samaa puunkappaletta!
Lähdimme tarpomaan saaren sisäosiin. Löytyi iso muurahaiskeko.
Lähellä saaren toista rantaa niitty leviää laajemmaksi. Rinteessä on hirsikehikko muistona entisestä asumuksesta.
Kotimatkalla alkoi sataa tihuuttaa sen verran, että laitoin kameran muovipussiin.
Näyttivät nauttivan! Vesi oli tosi houkuttelevaa ja mätkin itseäni, kun en ollut tajunnut ottaa uikkaria mukaan. Seuraavana päivänä en tehnyt samaa virhettä.
Ranskalaiset nuoret tytöt olivat tosi reippaita ja kävelivät joka päivä parin kilometrin matkan uimaan ja takaisin kertaakaan nurkumatta. Kun ehdotin, että vien autolla, vastaus oli jyrkkä ei.
Saaren toisessa niemessä entinen kalkkilouhos on osaksi luolaa. Toinen tytöistä harrastaa kalliokiipeilyä ja molemmat olivat marakatteina kallionseinässä yhdessä silmänräpäyksessä.
Ranskalaiset saivat myös kokea veneretken ystäväni hienolla paatilla, mutta kas – sattui taas sadepäivä. Vieläpä oikein tuulinen sellainen.
Reippaasti tytöt kuitenkin lähtivät tutkimaan saarta. He saivat myös ohjata venettä. Toivon, että heille jäi matkasta mukavia muistoja.
Luotettu menopeli, mukana niin monilla mukavilla retkillä.
Luotettu menopeli, mukana niin monilla mukavilla retkillä.
Tähän mennessä meillä on aina ollut niin satumaisen hienot retkisäät, että kuvittelin sään jumalien olevan pysyvästi puolellamme, mutta tämä vuosi oli poikkeus.
Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca
Hienoja paikkoja, joissa mielikuvitus herää oitis kehittämään tarinoita menneistä ihmisistä. Luonnossa kulkiessa ei vaan kyllästy katselemaan kallioita, vettä, kasveja, maaston muotoja. Juurakkoseinäkin kuin tilataideteos. Ranskalaiset vieraat saivat ikimuistoisia kokemuksia. Tuskin sadekaan liikaa haittasi, vaikka toki aurinkoinen sää olisi ollut mukavampi.
ReplyDeleteLuonnossa riittää aina ihmeteltävää, ja pelkkä maisemienkin ihastelu on mukavaa.
DeleteOnneksi oli muuten ihan hyvät säät, vaikka juuri tuossa heinä–elokuun taitteessa oli epävakaisempaa. Helle loppui, he ehtivät kokea sen heti saavuttuaan ensin Helsingissä. Veneretkipäivästä vain tuli sateinen. Oli hauskaa katsoa tyttöjen selviytymistaitoja: menivät litteiksi veneessä lämpimän ison takin alle, hyvin keksitty. Ehkä se oli heille jännä seikkailu, lähes naparetken veroinen :-D
Elämyksiä nähdä ja kokea jotain muuta kuin tuttua.
ReplyDeleteNiin on.
DeleteOnpa hienoja näkymiä saarireissuiltanne. Jylhän näköinen kalkkilouhos, upeat rantakalliot ja ympäröivä luonto omine taideteoksineen tekevät varmasti vaikutuksen niihin tutustumaan pääseville.
ReplyDeleteKoko lapsuuteni ja nuoruuteni meren läheisyydessä kasvaneena, etenkin tuo viimeinen kuva todella puhuttelee. ❤️
<3
DeleteTuo ensimmäisen kuvan penkki näyttää ihan seitsenjalkaiselta laihalta possulta😂 Ja juurakkoseinämä on jotenkin hurja! Hienoja kuvia.
ReplyDeleteNo niinpä näyttää :-D
DeletePuu oli hienosti kaatunut tasan toiseen suuntaan niin, että näkyi vain juurakko, aika komea seinämä.
Varmasti oli tytöille - ihan kenelle vain - ikimuistoinen retki! Enpä tiennyt että tuolla louhoksella voisi uida, siellä on varmasti lämmintä vettä ja tuo veneretki - upea vene kerta kaikkiaan ja kaikki maisemat, tuuli, kalliot! Niin ja tuo juurakko - mieleen tuli lastenkirja 'Miina ja Manu eksyksissä', jonka tytär piilotti kirjahyllyn taakse, kun tuollaisen juurakkoseinän kuva pelotti!
ReplyDeletePääsivät ainakin näkemään erilaisia maisemia kuin kotipuolessa. Paljon kyllä tuntuvat luonnossa retkeilleen, kun monet taidot olivat hyppysissä. Kyllä meidän louhoslammissa voi uida. Tässä isommassa lätäkössä on aina aika kylmä vesi, se on niin tavattoman syvä ja voi olla, että sinne tulee jostain lähteestäkin vettä, kun niin kylmältä aina tuntuu kesälläkin.
DeleteOn kyllä hurjan näköinen seinä tuollainen juurakko. Pelottaisi, jos hämärässä metsässä näkisi ja yksin olisi.
Taivas, jylhät kalliot, vesi, luonto kaikkineen, ihan täydellistä. Tuntuu hyvältä katsoa tätä kauniisti värittynyttä väljyyttä ja avaruutta vastapainona kaupunkiympäristön koko ajan tiivistyvälle rakentamiselle.
ReplyDeleteMihinkähän "juurakkopeikko" on päättäväisesti astelemassa...
-Mummopuutarhuri
Tilaa ihminen tosiaan tarvitsee, ainakin välillä, että mahtuu hengittämään!
DeleteIhania maisemia; jylhää kalliota ja vettä!
ReplyDeleteSiinäpä ne parhaat elementit!
DeleteOi kiitos kun jaoit nämä retket ja hetket.... viivyin kuvissa pitkään... lähti
ReplyDeletereaaliaikainen haaveilukin liikkeelle mielikuvituksen lisäksi. Halu päästä ko maisemiin - tai edes vastaaviin. Saaret on kyllä haasteellisempia "valloittaa" fillarein... pitäisi olla veneellisiä ystäviä. Veden sävy kuin välimereltä... virkistävää varmasti!
Pikku saarille on tosiaan pakko saada venekuljetus. Eikä niissä toisaalta varmaan kovin helppoa olisi pyöräilläkään. Ja kun on paljon maassa pesiviä lintuja yms, niin olisi se vaarallistakin – vähintään lintujen kannalta. Mutta samoilu on ihanaa!
DeleteKalkkilouhoksemme vesi on tosiaan turkoosia, varmaan kalkkipitoisesta kivestä johtuu.
Kiitos ihanasta retkestä. Vesistön ja saaren näkymät ovat elämyksiä luonnon muokkaaman maaston myötä.
ReplyDeleteUpeat kalliot. Mukavaa marraskuun loppua🙂
Ihania hetkiä ovat kaikille nämä tällaiset retket. Kiitos, samaa sinulle!
DeleteOn teillä ollut hienot maisemat veneretkillä. Mukava kahella maisemia veneestä käsin. Tuota ensimmäistä kuvaa äkikseltään kahoin Edelfeltin maalaukseksi!
ReplyDeleteEdelfeltin maalaukset ovat kauniista paikoista, ja kyllä noissa maisemissa silmä ja mieli lepäävät. Koko ajan avautuu uutta katsottavaa silmien eteen, kun veneellä liikkuu.
DeleteMahtavat maisemat sulla siellä ihan lähiympäristössä!
ReplyDeleteMerimaisemat on! Ja on nuo entiset louhoksetkin kivoja.
Delete