Luikertelevat lonkerot

 Eli kärhöjen tilanne.

Pitkään odottelin Princess Kate -tarhalyhtykärhön nousemista. Sitten tässä yhtenä päivänä, kun kävelin katajapenkin ohi, huomasin sen kiemurtelevan ihan toisessa suunnassa kuin pitäisi. Elossa on hyvinkin, ja kauniisti kukassa! 

Mutta siinä missä kärhön oli tarkoitus kiivetä katajan runkoa pitkin, se on lähtenyt vastakkaiseen suuntaan valloittamaan maailmaa. Tukenaan se käyttää mm. marhanliljan varsia sekä kaikkea sitä rehotusta, jonka vallassa tämäkin istutusalue on, kertaakaan kun en ole ehtinyt sitä vielä kitkemään.

Monimetrisiä lonkeroita ei enää saa irrotettua rehotuksesta, mutta saahan kärhöstä kuvia näinkin. Etenkin zoomlinssillä. Princess Katen kukat ovat satumaisen kauniit.

Seuraava kaunotar löytyy Rohanista: 'Madame Julia Correvon', tarhaviinikärhö. Se on sentään kasvanut köynnöstukeensa ja siitä ylöspäin tylppöorapihlaja-aitaan. Leikkasin orapihlajia ja onnistuin olemaan tuhoamatta kärhöä. Piikkinen puska näyttää olevan erinomainen kärhötuki.

Muotopuutarhan köynnöskaaressa kukkii 'Polish Spirit', tarhaviinikärhö tämäkin. Nämä ovat ihania loppukesän sulostuttajia.

Muotopuutarhan tähtiesiintyjä on tänä kesänä ollut 'Comtesse de Bouchaud'. Se kasvaa seuraavassa köynnöskaaressa, oikealta kärhön luokse kurkottelee rinneakebia.

Jossain välissä heinäkuuta kärhössä oli niin paljon kukkia auki samaan aikaan, etten olisi uskonut sellaista näkevänikään. Onneksi myyrät eivät löytäneet tämän juuria talvella, sillä aika moni kärhö on talven mittaan kuollut nimenomaan niissä paikoissa, joissa on tunneliverkostoa.

Yksi menehtyneistä on tarha-alppikärhö Country Rose. Se kuoli jo toissa talvena. Tänä kesänä tieni vei Mustilan taimimyymälän ohi ja sieltä olin kärhöni alun perin hankkinut. Nyt sitä ei ollut valikoimissa, mutta löysin ihastuttavan 'Hakuree' -kärhön, joka on ehkä tarhakellokärhö. 

Ehdin istuttamaan sen vasta viime päivinä, onneksi juuristossa näytti olevan vielä hengen pihinää, vaikka taimi kuivui pahoin elokuun alkuviikkoina. Tällä kertaa vuorasin istutuskuopan jyrsijäverkolla. On muuten aika hankalaa kaivaa sitä maahan korkeaksi kasvaneiden kasvien välissä, mutta hiellä, ruusunpiikeillä ja joillakin kirosanoilla onnistuin.

Tämän kärhön ei pitäisi kovin korkeaksi kasvaa, sen luulisi olevan juuri nappi kasvupaikalleen reilun metrin korkuisena. Toivon tälle nyt pitkää myyrätuhotonta ikää.

Köynnösmajan kaksi kärhöä ovat elossa, 'Miss Bateman' -oletettu (ei vielä kertaakaan kukkinut) ja tämä 'Blekitny Aniol'. Jossain vaiheessa kesää raportoin tämän lähteneen kiemurtelemaan pitkin majan takana kasvavien vaahteranvesojen varsia. Vesat raivasin sitten aika pian ja kiinnitin kärhön verkkoonsa, jossa se nätisti kukki.

Tämäkin erikoisuus täytyy esitellä: kamtšatkankärhö.

Sen pienet mustat kukat ovat karvapeitteisiä kelloja. Tänä kesänä kärhö ylsi viimein pariin metriin. En tiedä, minkä kokoinen siitä lopulta kasvaa.

Mantšuriankärhö on kukkinut pitkään ja kukkii edelleen. Sekin on valinnut oman tiensä. Sen pitäisi kasvaa tontin länsireunan korkeassa verkkoaidassa, mutta päätti ryhtyä maan- ja muun kasvuston peittokasviksi ennen kuin ehdin puuttua asiaan.

Kärhöjen kanssa on siis kaksi mahdollisuutta: a) jatkuva tarkkailu ja ohjailu tai b) sen hyväksyminen, että kärhön luonne on vapaa ja kokeilunhaluinen.

Edessä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea', toisin sanoen keltakirjokanukka. Vaikka tämän lehdet eivät olekaan kirjavat, luetaan lajike siihen joukkoon. Hieman punakirjavuuttakin löytyy jo, vaikka varsinainen syysväri on vasta viikkojen päässä.

Samaan aitaan on nätisti kiivennyt tarhaviinikärhö Avant Garde. Hieno pergolaprojekti on kesken, tolpat ovat olleet pystyssä viime syksystä, mutta palkkitoteutus vielä puuttuu. Toivottavasti tänä syksynä. Sitten saa tämä verkko tukevamman tuen ja pysyy kai paremmin suorassa.

(Valkoisena) sokerina pohjalla on ihanista ihanin, tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se ei ole koskaan ennen ollut näin runsaskukkainen.

Olen kuvannut ylettömän kaunista Hågelbytä joka suunnasta. Se kasvaa kuistin tolpalla, josta se tulee varmasti huomattua. Näin oli tarkoituskin.

Olisiko tässä ihanista ihanin? Kukat ovat kuin keijukaisia. 

Virhe. Ihanista ihanin on tietenkin Ransu.

Aurinkoista elokuun päivää!

Idänkanukka Cornus alba, keltakirjokanukat ovat sen keltakirjavia ja keltalehtisiä lajikkeita

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Rinneakebia Akebia quinata

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Pari kärhön ensikukintaa ja muita köynnösuutisia

 Voi jestas, kuinka paljon on tärkeää asiaa jäänyt raportoimatta. 

Ihan ensiksi Sartsalle kuva tarha-alppikärhön 'Albina Plena' -lajikkeesta. Suosittelin tätä, sillä tämä on kaunis ja kukkii jo kesän alussa. Kärhö kasvaa täällä ruosteisessa keinunrungossa eli "sammalkeinussa" mäntyjen alla. Yritän ohjata köynnöstä kasvamaan katokseksi keinuun.

Istutin joitakin vuosia sitten keinun toiseen päähän, aivan männyn tyvelle, 'Apollonia' -kärhön. Se oli edullinen löytö, siksi uskalsin kokeilla sitä näin toivottomaan paikkaan. Joka vuosi on verso noussut, ja nyt tuli kukkakin! 

Tämä kukki jo juhannuksen aikaan, mutta niin vain jäi valtavan tärkeä uutinen odottamaan julkaisua. Kärhön ajoitus oli sopiva, sillä loistojasmike oli tuolloin vasta nupulla. Sen valkoisen kukkapilven seasta ei kärhönkukka olisi näin hyvin enää erottunut.

Hohtavan valkea 'Apollonia' on täydellinen kaunotar, jolle toivon pitkää ikää ja piteneviä varsia, jotta saan tämänkin ohjattua keinun katokseen.

Kermanvalkoinen kaunotar 'Guernsey Cream' on samoin elänyt jo muutaman vuoden ja tuli nyt kukkaan ensimmäistä kertaa. Kuva on kesäkuun puolivälistä. Olen istuttanut tämän risu/peuraverkkoaidan viereen, ja kukat näkyivät paremmin tielle kuin puutarhaan.

Toivottavasti tämäkin vaalea kaunotar kasvaa! Vesi- ja peltomyyrien takia olen istuttanut kärhön pohjattomaan peltiämpäriin – toivon, että se riittää suojaukseksi. On se ainakin tähän mennessä riittänyt.

Kamtšatkankärhö on hauska erikoisuus, jolla on pikkuruiset ja karvaiset, lähes mustat kukat. Se ei ole oikein kasvanut vielä korkeutta, parimetrinen tuki on kyllä jo pystyssä odottaen kärhön kasvamista.

On toki muutakin kuin kärhöjä. Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on länsiportin luottokukkija.

Kasvimaan reunan köynnöshäkkyrässä taitaa kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Belgica'.

Kun nyt kasvimaan päässä puutarhaa ollaan, katsotaan vielä orjanruusun alla kasvava kärhö 'Niobe'. Niin upean värinen! Vähän piilossa vain, mutta luotan siihen, että se vielä löytää tiensä ylös ruusun läpi valoon. Piikkisistä varsista luulisi olevan hyvä ottaa tukea ja ponnistaa.

Saman pergolan eteläpäässä kukkii köynnösruusu Giardina, tosin vasta metrin korkuisena.

Ja kasvimaalla ovat ihanat hajuherneet, joita en kyllästy ihastelemaan. Nämä ovat hyvä syy käydä kasvimaalla joka päivä! Parsanvarsien seassa kukkii 'Nimbus'. Tosin tässäkin on epäilyttävästi vaaleamman sävyinen yksilö joukossa. Ettei vain olisi tullut pari väärää siementä Nimbusten siivellä, siis luudanvarrella!

Tässä kaivonrenkaassa piti olla pak choita ja mangoldia, mutta siinä kasvaa vain itsekseen kylväytynyttä kirveliä ja kukkaan tulleita viimevuotisia porkkanoita. Hajuherne 'Franciscus Cupani' sentään iti, kasvoi ja nyt kukkii!

Viinikärhöjen aika on alkanut. Rohanin tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' kiipeilee pitkin tylppöorapihlajia, joista pitäisi muodostua epämuodollinen peuraeste-pensasaita. 

Muotopuutarhan 'Comtesse de Bouchaud' tuli jo esiteltyä edellisessä jutussa, mutta se on nyt niin tasapainoisen kaunis – ja sain samaan kuvaan ängettyä yhden parhaista David Austin -ruusuista: The Pilgrim.

Muotopuutarhan tien puoleisin köynnöskaari vasta ihana onkin: köynnösruusut Flammentanz ja 'Veilchenblau'; jälkimmäinen on ensimmäistä kertaa kunnon kukoistuskukassa. 

Samalla puolella kasvaa myös tarhaviinikärhö 'Polish Spirit', joka on jo pitkään pitänyt yhtä kukkaa kerrallaan auki melko alhaalla ruusun seassa, jolloin se ei oikein ole näkynyt. Upean tummanvioletti kärhö on luultavasti vasta puhkeamassa täyteen kukoistukseen, pitkiä varsia on nyt viimein lähes köynnöskaaren huipulle asti.

Siemenestä kasvattamani mantšuriankärhö ei ole vielä kovin korkea, ehkä sitä pitäisi paremmin ohjata kasvamaan verkkoaitaan. Jossain vaiheessa alkukesän kovissa tuulissa se lojui ketarat ojossa aidasta poispäin. Mutta kukintaa ei voi moittia, ihana kukkapilvi!

Syksyllä tekemässäni köynnösmajassa kukkii kärhö 'Blekitny Aniol'; ihastuttavan värinen kaunotar. Kaivoin muotopuutarhasta yhden joka suuntaan kaatuneen tähkätädykkeen; niitä kasvaa siellä ihan riittämiin muutenkin. En tiedä, jääkö paahteisella helteellä siirretty kasvi eloon, mutta istutin sen köynnösmajan ulkopuolelle ajatuksella, että yhdessä kärhön kanssa nämä muodostaisivat ihanan sinisen kukkapilvenhattaran.

Loppuun yksi kauneimmista kärhöistä: tarhaviinikärhö 'Hågelby White'. Se kasvaa kuistin kulmalla, jotta en varmasti missaa yhtäkään sen kukkaa.

'Hågelby White' on ilmava ja hento, kuin keijukaisten köynnös. Nuokkuvat kärhönkukat ovat ehdottomasti kaikkein kauneimpia – sama mieli kuin liljojen suhteen siis.

Kamtšatkankärhö Clematis fusca

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Mantšuriankärhö Clematis mandshurica

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Hailakat – vai valovoimaiset

 Monessa kasvissa on jotenkin valoisa ruska.

Sammalkeinun takana on loistojasmike. Kolme samanlaista on tontin yläreunalla, mutta jotenkin tämä männyn alla kasvava on kivoimman värinen. Varmaan siksi, kun se on pihan eteläreunalla ja näin ollen sen vaaleaa kauneutta saa katsella vastavaloon. Keinun vasemmassa päässä on tarha-alppikärhö 'Albina Plena', sillä on vaaleankeltainen syysväri. 

Siinä lähellä on lännenpagodikanukka, joka ei millään tahdo kasvaa sellaiseksi kolmimetriseksi, jota siitä toivoin. Se pysyy vuodesta – tai tässä vaiheessa jo vuosikymmenestä – toiseen alle minun korkuisenani. Mutta kivan värinen se on!

Entäs tämä sitten? Onko jonkun mielestä liian kalpea?

Kävin ystävän pihalla ja siellä oli tällainen. Minusta tämä on aivan huippuihana, loistaa kuin valosarja. Täytyykin käydä tutkimassa, onko oma köynnöshortensiani enää elossa ja ottaa siitä pistokkaita moneen paikkaan. Tämä yksilö kasvaa vanhaan omenapuuhun.

Palataan kotipihalle. Ransu esittelee juhannusruusun syysväriä. Se on ihan kiva, vaikkakin epämääräinen. 

Jättikokoisen puskan keskellä on kuivia oksia. Minulla ei vielä ole ollut rohkeutta raivata tietäni niitä leikkaamaan. Pitäisi olla haarniska.

Pionien ulkomuoto ei syksyllä silmiä hivele, mutta tässä amerikanpionissa on sentään jotakin väriä.

Kiinanpunapuu hivelee silmiä. Se vaihtaa hitaasti väriään punaruskeaksi.

Amerikanpioniksi kutsutaan usean pionilajin välisiä risteymä-siementaimia

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Köynnöshortensia Hydrangea anomala ssp. petiolaris

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Kauneimmat kärhöt

 Kun kaunein kärhö tuli jo aiemmin tässä kuussa nimettyä, laajennetaan käsitettä, sillä onhan niitä enemmän kuin yksi.

Ensiksi on tämä Blue Angel eli 'Blekitny Aniol', johon olin syvän ihastunut blogien kuvissa. Se tuli keväällä vastaan Lidlin ruokakaupassa ja tokihan se mukaan tarttui. Loppukesällä se alkoi kukkia ja todentui oikeaksi lajikkeeksi. Valtavan hempeä!

Kaveriksi tämä sai kestosuosikkini 'Miss Batemanin', kun se sattui olemaan kaupassa kukassa, jolloin näki sen olevan oikea. Sellainen minulla on ollut jo useaan kertaan ja voi olla, että viimeisin, joka keväällä lähti kasvuun, ei elä enää. Se kuihtui joskus kesän kuivuudessa eikä ole kai vielä noussut uudestaan. Se kasvaa ruusupuskan tyvellä, jonne en ole viime aikoina kurkannut.

Kumpikin on viettänyt kesän isossa ruukussa pihavajan pohjoisseinällä. Minulla on suunnitelma niiden kasvupaikaksi, joka vaatii raivausta, kivien pyörittelyä ja raudoitusristikon pystyttämistä, tolppia ja tolpanjalkoja. 

Kauneimmaksi julistettu pitää edelleen ykkössijoituksensa. Tarhaviinikärhö 'Hågelby White' on aivan ihana. Tuulessa vain tähän vaikeampi kuvata. Valitettavasti sen pisin verso oli kasvanut kovin pitkäksi huomaamattani ja taittunut tuulissa kaksin kerroin. Muistin vasta nyt, tätä juttua kirjoittaessani, hakea narua ja sitoa sen kuistin kattoon, sillä sinne se jo yltää. Taittunut verso ei ole edes hengetön!

Otin uuden kuvan äsken. Nyt tuulen suunta on sellainen, ettei se niin pahasti tähän osu.

Vielä tämä kuva aamuauringon kääntyessä pihalle. 'Hågelby White' on keijukaismainen, suunnattoman kaunis.

Kuvassa näkyy vihreää nurmikkoa, se on tonttini märin paikka, jossa kulkee vesisuoni. Monin muin paikoin nurmi on keltaista ja on todella kuivaa! Tämä tuli yllätyksenä, sillä olin muutaman päivän kaupungissa enkä odottanut kuivuutta palatessani. Nyt elokuussa on kumminkin saatu pari hyvää sadetta. 

Mutta niin vain on, että siitä viimeisestä sateesta on yli kymmenen päivää. Onneksi ensi yölle on luvassa kunnon saderintama! Istutin nimittäin pari mantereelta tuotua taimea ja sain todeta maan olevan hyvin kuivaa.

Olen erittäin tyytyväinen myös Princess Kate -tarhalyhtykärhön kukintaan ja kokoon tänä vuonna. Se nousi aikaisin ja on kukkinut erittäin kauniisti jo viikkoja. Pienet kukat somistavat vanhaa katajaa.

Princess Kate on myös kasvanut korkeammalle kuin aiempina vuosina. Nyt se viimeinkin koristaa parin talven koetuksissa ratkenneen katajan kaljua puolta lähes ylös asti. Omiin silmiini tämä on sopivan luonnollisen oloinen tilanne, vaikka tällainen kärhö ei meillä luonnossa kasvakaan. 

Keväällä kärhön verso piti vain kääntää kasvamaan katajaan, kun se pyrki hakeutumaan sivummalle, kuten joka vuosi.

Ransu ihmettelee. Mitä, enkö minä ole kaikkein kaunein?

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Kaunein kärhö

 Vaikea on valita, mutta voi olla, että yksi nousee yli muiden.

Olen ehtinyt kiertää puutarhaa vähemmän kuin tavallisina kesinä talon laudoitus- ja maalausurakan takia. Kuistin nurkalla kasvava ihanaakin ihanampi 'Hågelby White' -tarhaviinikärhö tulee kyllä huomattua, kun kuljen kuistin kautta monta kertaa päivässä.

Tämän kärhön suloisuus on vailla vertaa; niin siro, keveä ja raikas!

Koko kasvissa on hurmaavaa ilmavuutta; niin kukissa, lehdissä kuin koko kasvustossakin.

Keväällä kärhö oli kuivunut maata myöten ja huolissani ehdin jo pohtia, onko se kuollut. Kesäkuun puolivälissä se kuitenkin nousi ja tänä vuonna kasvusto on vielä tavallistakin keveämpää, kun se koostuu kokonaan tuoreista vihreistä versoista.

Ehkä tämän voisi leikata joka kevät alas asti.

Kuistin nurkassa on hyvin kuiva kasvupaikka, sillä rakennus ja räystäs pitävät huolen, ettei sadevettä oikein maahan putoa. Kärhön juurien luulisi kasvavan aika syvälle maahan, jolloin ne löytävät kosteutta syvemmältä tai sivummalta. Tänä vuonna kasvi kukkii paremmin kuin edelliskesinä, minkä luulen johtuvan vähän tavallista paremmasta kosteudesta. Sateita tullut säännöllisemmin kuin yleensä.

Heinäkuun loppupuolella oli kahden viikon täysin sateeton jakso, mutta toissa yönä kuivan kauden katkaisi 8 millimetrin sade – jihuu!

'Madame Julia Correvon' on myös tarhaviinikärhö, mutta aivan eri luonteinen kuin valkoinen keijukaisserkkunsa. Syvänpunainen väri on mahtava ja näkyvä, tätä kasvia ei tarvitse tutkailla lähietäisyydeltä kukat nähdäkseen. Kärhöjen värivalikoima on loistava: löytyy jokaiseen makuun.

'Polish Spirit' sykähdyttää myös värillään. Tämä on niin sanottu LL eli late & large-flowered, toisin sanoen myöhään kukkiva isokukkainen risteymä. Kukat eivät kuitenkaan ole liian kookkaat minun makuuni, siroutta löytyy.

Esitellään vielä kerran muotopuutarhan 'Comtesse de Bouchaud', hyvä kukinta tänä vuonna. Tämäkin kuuluu LL-sakkiin.

Loppukevennys – tai pikemminkin -romahdus. Olisin voinut muistaa tukea kultapallot. Pari erittäin tuulista päivää ja sitten sade: porukka on laonnut. No, kiipeän seuraavaksi taas tikkaille, joten mitäpä tuosta.

Iloista elokuuta!

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä