Mutapuutarha mietityttää

 Tai oikeastaan sen reuna.

Otin tässä aamulla muutaman kuvan. Tämä on ollut vaihteeksi harmaa päivä eilisen huikaisevan aurinkoisen ja lämpimän kelin jälkeen. Ei sitä syyskuun puoliväliksi tahtonut uskoa, mutta ei makeaa mahan täydeltä!

Näkymässä kuistin rappusilta näkyy nurmikentän takana kasvillisuutta ja kivi. Sen tällä puolella on kuoppa, joka on mutapuutarha.

Muutama askel eteenpäin ja edessä on herkkunurkka pienessä rinteessä kohti alempaa nurmikenttää. Syysvuokko ja syysmyrkkylilja ne siellä kukkivat, ihanasti ihan kuistin tuntumassa. Näen ne myös täältä keittiön työpöydältä käsin.

Sitten pitää jo kiertää metsäpuutarhan kautta, jotta päästään mutapuutarhan toiselle laidalle. Siellä on vähän köyhä kasvillisuus. Tummanvihreänä erottuu marjakuusi. Sille on pari Rohanin alkupisteessä, kuvassa oikealla. Niistä tulee jonkinlainen portti, tai siis kaksi pylväsmäistä hahmoa. Kunhan kasvavat.

Marjakuusia piti olla kymmeniä; hankin ne minipieninä kennotaimina tutulta taimistolta. Istutin valeistutukseen, mutta enpä arvannut, että ne ovat peurojen herkkua. Peura-aidaksi niitä olin ajatellut. Sen idean sai sitten kuopata saman tien, kun taimiakin oli elossa enää kaksi.

Mutta takaisin mutapuutarhan reunalle. Siinä ei mikään oikein kasva kovin hyvin.

Siinä, missä muualla tuskaillaan rohtosuopayrtin leviämisen kanssa, kasvaa omani kituliaasti ja kukki tänä vuonna yhdellä 30 cm:n kukkavarrella.

Tähkäkellopeippikään ei todellakaan leviä, tässä sen mahtava kasvusto lähes kokonaan.

Rohtovirmajuuri sentään viihtyy ja on tehnyt siementaimia mukavasti, tai ehkä jopa vähän liikaakin. Rikkaporkkanat tässä kesäisin lähinnä rehottavat.

Ja sitten on tämä! Tummapärskäjuuri, joka tuli viimeinkin kukkaan tänä vuonna. Kuva on elokuun viimeisiltä päiviltä.

Paikka on silti jotenkin köyhä. Liuskalehtinen tervaleppä yrittää sinnitellä hengissä vuodesta toiseen alle metrisenä. Kuvittelin mutapuutarhan partaalla olevan kosteutta, mutta ei sitä olekaan. Paahdettakin on aika paljon, aamupäivisin.

Oikeastaan paikka on vain rutikuiva ja savinen. Talvella se saattaa tulvia. 

On tässä vähän miettimistä. Kunpa voisi hankkia peräkärryllisen multaa.

Kesäkuussa mutapuutarhan ympäristö on ihan nätti, mutta mikäpä paikka ei silloin olisi. Sysikurjenmiekka kukki ennen juhannusta, Ransu esittelmässä.

Kokeilin jossain vaiheessa tähän parrakkaita kurjenmiekkoja, mutta ne eivät koskaan suostuneet kukkimaan ja olen siirtänyt niistä lähes kaikki jo muualle. On kuitenkin yksi kurjenmiekkaa, joka näyttää pärjäävän loistavasti.

Valkokukkainen etelänkurjenmiekka on mutapuutarhan pelastus. Tässä se on kukassa juuri juhannuksena. Ja yksi loistokurjenmiekan jakopalakin (tai ehkä ostettu taimi?) näyttää kukkineen ekaa kertaa, mutta missasin sen, kun laudoitin vintin seinää enkä paljon ehtinyt puutarhassa kierrellä. Huomasin kuihtuneen kukan vasta jossain vaiheessa elokuuta.

Ehkä näitä etelän- ja siperian- tai loistokurjenmiekan tapaisia voisi tähän enemmänkin laittaa? Seuraksi olisi mukava saada jotakin suurilehtistä, mutta kilpiangervo ja nauhukset ovat kuolleet aina aika pian istuttamisen jälkeen – ne vain eivät viihdy. Eivätkä kuunliljatkaan. 

Hmm.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Rikkaporkkana Daucus carota ssp. carota

Rohtosuopayrtti Saponaria officinalis

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Siperiankurjenmiekka Iris sibirica

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Tähkäkellopeippi Physostegia virginiana

Vaaleanpunaisen ystäville

 Sain niin ihanan kommentin väreistä Keijunkukkaselta edelliseen juttuun, että innostuin jatkamaan väriteemaa. Nyt on vuorossa vaaleanpunaista – sen värisiä kukkia onkin juuri nyt aika paljon.

Austin-ruusu Boscobel on persikkaisen vaaleanpunainen.

Portlandruusu 'Comte de Chambord' aloittaa toisen kukinnan, nuppuja on jonkin verran.

Nurmikolle kylväytynyt ja muutama viikko sitten kukkapenkkiin siirretty harjaneilikka kiittää usealla kukalla – ja jokainen on eri värinen!

Kellopeippi 'Rosea'.

Kellopeipin vieressä kasvaa tavallista vaaleakukkaista suopayrttiä. Hankin viime vuonna toisen, tällaisen kerrotun ja tummemman lajikkeen 'Rubra Plena' ja istutin sen ruusu-heinätarhaan. Taimi on vielä pieni ja joutui vanhan navetan suoristushommissa pahasti tallotuksi, mutta onneksi on elossa – ja nyt vasta kukkii. 

Vaaleanpunakukkainen syreenileimu kukkii edelleen. Taustalla syysleimu 'Natural Feelings'.

Syysleimu 'Candy Twist' ei ole suosikkivärejä levottoman kaksivärisenä. Ehkä se on ottanut nokkiinsa ja näyttää nyt, että voi se sitten yksiväriseksikin heittäytyä, jos ei kelpaa. Eipä tuo pinkkikään kovin kaunis ole, mutta tämä kasvaakin vain täytekasvina ruusutarhassa.

Lisää täytekasveja samassa paikassa ovat harmaakäenkukka ja koristemansikka Lipstick. Käenkukka on hassusti laonnut ja lähes maastoutuu mansikankukkiin.

Kuistilla kukkii verenpisara 'Whiteknight's Pearl', on kukkinut koko kesän, välillä vain meinannut kuivua ja sitten taas vironnut, kun olen muistanut kastella.

Muotopuutarhassa kukkii Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' monen vuoden tauon jälkeen. Taisin viskoa tälle jotakin lannoitetta alkukesällä, ehkä myös luujauhoa syksyllä, en nyt muista. Hienoa, joka tapauksessa! Täytyy muistaa jatkossakin tuo lannoitus. 

Mitään toiveita ei varmaan ole, että saisi sinerviä hortensiankukkia tällä kalkkisaarella. Nyt muuten tätä kirjoittaessani juuri muistinkin: ostin havu-rodolannoitetta, jos se auttaisi kukkien sinisyyteen, ja viskelin sitä hortensioille oikein kunnolla, tässä tulos. No, kukkia kumminkin!

Samettihortensia menee sivuun pinkkiteemasta, mutta laitetaan siitäkin kuva, kun on niin ihana, että kukkii. Hortensiat kärsivät niin valtavasti kuivista kesistä, että on iso voitto saada edes pari kukintoa. Taustalla sen violettisävyä komppaa uusintakukkiva tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'.

Keijunkukkanen ihasteli purppurakannusruohoa, niinpä otin siitä vielä kuvan, jossa näkyy kasvutapa. Lehdet muodostavat matalamman, tuuhean kasvuston, josta kukkavarret nousevat. Ne ovat painuneet tuulessa vinoon, mutta eivät ole kovin korkeat, korkeintaan polvenkorkuiset ainakin täällä. Tämä hempeän vaaleanpunainen on lajike 'Canon Went'. Luonnonlaji on liilakukkainen.

Syysvuokko 'September Charm' kukkii edelleen, onhan nyt syyskuu. Se vain aloitti tänä vuonna harvinaisen aikaisin jo elokuussa.

Vahvaa pinkkiä tarjoilee idänlilja 'Black Beauty', Mustin nimikkolilja pantterililjan lisäksi!

Paras kasviyhdistelmä viimeiseksi, vaikka tämä esiteltiinkin juuri edellisessä jutussa, tosin suppeampana. Ihan mahtavaa, että on tällainen rehevä, hyvinvoiva, kukkiva, monia eri lehtimuotoja tarjoileva kasviryhmä, vaikka sen eteen en ole tehnyt yhtään mitään koko kesänä!

Syysleimu 'Crème de Menthe' hohtaa vaaleana, sen edessä on hieno tupas itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Siinäpä mitä parhain puutarhan vapaaehtoistyöntekijä! Täydellinen, pyöreä, runsaasti kukkiva mätäs. Sen takana on salvia 'Purpurascens', jonka takana purppurakannusruohoa, se ei oikein erotu.

Vasemmalla on loistokurjenmiekka, joka ei kukkinut tänä kesänä, mutta sen pystyt lehdet ovat niin passelit tuomaan tuohon lehtimuotovaihtelua, ettei haittaa – kunhan edes joskus kukkii. Sitten on tummakurjenpolven ja jalopähkämön matalaa vähän samantapaista lehdistöä, vähän kumminkin on lehtimuodoissa eroa ja tummakurjenpolvella tummat pilkut lehdissä. 

Kaiken kruunaa taka-alalla keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Edessä on puksipuuaita. 

Joskus joku homma vain toimii!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Jalopähkämö Stachys macrantha

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kellopeippi Physostegia virginiana

Koristemansikka Fragaria × rosea

Mäkimeirami Origanum vulgare

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puksipuu Buxus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Salvia Salvia officinalis

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Suopayrtti Saponaria officinalis

Syreenileimu ja syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Verenpisara Fuchsia

Operaatio kirjosorsimon poisto

Kirjosorsimo on kaunis heinä. Ihastuin siihen vuosia sitten Englannissa, kuten niin moneen muuhunkin kasviin. Kiljahdin innosta, kun viimein löysin sitä taimistolta Suomesta. Istutin sen mutapuutarhani kulmaan.
Valitettavasti on niin, että jos mutapuutarhassa tai sen ympäristössä haluaa jotakin muutakin kasvattaa, ei kirjosorsimoa voi pitää. Toisin kuin vihreälehtinen alkumuotonsa isosorsimo, ei kirjosorsimo leviä siementämällä – Luojan kiitos. Isosorsimohan on haitallinen vieraslaji. Kirjosorsimo leviää vain juuristollaan, sen mehevät juuret hivuttautuvat hitaasti mutta varmasti joka puolelle, mistä kosteaa maata löytyy. Maan täytyy tosiaan olla kosteaa, eli ihan viiruhelpi tämä ei ole, Luojan kiitos sillekin asialle. Kirjosorsimolta kului viisi vuotta täyttää koko mutapuutarha.

En ole kovin montaa kuvaa mutapuutarhasta tänä kesänä ottanut, sillä sen epämääräinen kaislikkomaisuus on harmittanut. Tässä Mustista otetussa kuvassa mutapuutarha näkyy taustalla. Eihän siinä muuta ole kuin kirjosorsimoa.
Sen ansioksi täytyy kuitenkin todeta, että tänä kuivana kesänä, ja kuivana alkusyksynä, kirjosorsimo on sinnikkäästi pysynyt vihreänä, vaikka mutapuutarhassa ei ole ollut vettä neljään kuukauteen. Saunan pesuvedet siihen laskevat, mutta se ei ole paljon mitään.

Olen istuttanut tähän myös ihanaakin ihanampaa sarjarimpiä, mutta se on jäänyt sorsimon puserruksiin. Kerran jo poistin sorsimon siltä nurkalta, mutta muutamassa kuukaudessa se oli ryöminyt takaisin.
Saa nähdä, onko sarjarimpistä mitään jäljellä, sillä maan päällä siitä ei näy mitään. Oli haastavaa kaivaa sorsimoa pois sen ympäristöstä, kun ei tarkkaan tiennyt, mitä kohtaa varoa. Sarjarimpi ei tänä kesänä edes miettinyt kukkimista, voi olla, että se on kuivunut pois.
Haluan tähän muitakin kotimaisia luonnonkasveja sarjarimpin lisäksi: kylämme ojassa kasvavaa ratamosarpiota, keltakurjenmiekkaa, rohtokalmojuuren kirjavalehtistä versiota (jota minulla jo oli toisessa paikassa, mutta sieltä se taisi kuivua jo jokunen vuosi sitten pois). Ainakin keltakurjenmiekka ja ratamosarpio ovat mestareita sietämään vaihtelevaa veden pinnan tasoa ja sitäkin, että välillä ei ole vettä lainkaan.
Haluaisin tähän myös pystykeiholehteä, mutta se taitaa vaatia jatkuvaa matalaa vettä. Viime vuonna istuttamani amerikankeiholehti kuivui pois tänä kesänä ja hyvä niin. Sen hankittuani kotimainen luonnonkasvisuunnitelma alkoi nimittäin vasta kirkastua.

Toissapäivänä ryhdyin kaivamaan. Olin ajatellut odottaa, että syksy kostuttaa mutapuutarhan pohjan ja helpottaa kaivuuta, mutta niin ei näytä tapahtuvan: tälle päivälle oli taas luvassa sadetta, mutta taivaalta ei tipu mitään.
Tämän päivän näky on tämä. Etureunassa on vielä jokunen kirjosorsimon korsi. Se yrittää nousta mutapuutarhan reunoillekin, mutta joutuu toteamaan, että siellä on liian kuivaa.
Aivan varmasti sitä tuolta vielä nousee, joten jos keksin sille hyvän paikan ja kulkuesteet, mieluusti sitä jossakin puutarhan paikassa edelleen pitäisin. Sillä on hurjan kauniit vihreä-kermanvalkoraidalliset lehdet.

Kirjosorsimo on niin korkea, että sen vierestä ei rannan kasvillisuutta edes huomannut. Nyt näkyy! Peuran latvoma virginiantädykkö kukkii lukemattomilla kukkahaaroilla, ja vaaleanpunainen kellopeippi on myös kukassa. Onneksi vielä tänä aamunakin, sillä yön aikana joku oli kiivennyt avokuistille syömään riippaorvokin ja verenpisaran kukat.

Kellopeippi, olikohan tämä ihan vain 'Rosea'. Ihanaa, kun nyt nämä kuopan reunan kukat erottuvat!

Kolmiomaisen mutapuutarhan yhdellä reunalla kukkii jaloängelmä 'Hewitt's Double' ja muutama rikkaporkkana, joka on tehnyt muutaman sata siementainta.

Lisää realismikuvaa: tänne kirjosorsimot päätyivät. Niitä ei tarvitse säkittää, sillä kuivassa paikassa ne eivät kauaa elossa pysy, kokeiltu on. Kuvassa näkyy kasvimaa, joka odottaa uutta kohopenkkiä sängynraadon ympärille, ja kiveystä matonraatojen päälle. Vasemmalla on preeriaprojekti, alareunaan tulee istutuksia vielä vähän korkeammaksi tulevan kivipengermän päälle. Olin ajatellut siihen pensasaitaa marjakuusista, mutta yllätys yllätys – peurat söivät taimet.
Hommat eivät ihan vielä lopu eivätkä huomenna ole valmiit, etenkään, kun aiheuttaa itselleen töitä istuttamalla ja sitten hävittämällä muutaman vuoden päästä saman kasvin.
Tuttua, eikö?


Amerikankeiholehti – Sagittaria latifolia
Isosorsimo – Glyceria maxima
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Pystykeiholehti – Sagittaria sagittifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Riippaorvokki – Viola hederacea
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Verenpisara – Fuchsia
Virginiantädykkö – Veronicastrum virginicum

Jotain sentään kukassa

Hieman köyhää on: moni kukka päätti jättää kukkimatta kuivuuden takia. Jotkut kukkivat jo ennätysnopeasti, voimiaan säästellen. Osa säästelee voimiaan niin, että on kasvanut vain puoleen normaalista mitastaan: kuten tämä jaloängelmä 'Hewitt's Double'. Sen kaveria ei ole näkynyt koko kesänä, liekö menehtynyt vai pitääkö sapattivuotta.
Oikealla kukkii rikkaporkkana, jonka siementaimet ovat kansoittaneet tämän penkin. Ihanaa!

Ihastuttava tähkäverbena kukkii myös vain polvenkorkuisena, vaikka on yleensä lähes metrinen. Onneksi elossa!

Sen vieressä on kukkaan tulossa syysleimu 'Crème de Menthe'. Monessa blogissa on raportoitu syysleimujen kukkivan jo viikkoja sitten, ei täällä vaan! Mutta värimintut menivät jo ohi; ne niistä, jotka kukkivat tänä vuonna.

Komealuppio on kestänyt paahteisessa, kuivassa penkissä ällistyttävän hyvin. Se himmailee kukinnan kanssa niin, että kukat ovat lehtien alapuolella – mikähän logiikka siinäkin on.

Kivan myöhäinen koristelaukka 'Summer Drummer' on kukkinut viikkoja kuuraisen violettina, sointuen täydellisesti taustan harmaaminttuun.

Aika monessa kuvassa näkyy kanaverkkoa. Se on siksi, että muuten emme näkisi näitäkään kukkia! Kellopeippi näyttää olevan peurojen herkkua. Kasvien tämänvuotinen mataluus helpottaa niiden suojaamista.

Rohanissa kukkii mahtiyhdistelmä etelänruusuruoho ja tähkähelmikkä.

Tämäkin yhdistelmä toimii kuin junan... ei, pakko keksiä viehättävämpi vertaus! Kuin taikahuilu, sanotaan nyt vaikka niin. Tavallinen perinteinen rusopäivänlilja ja japaninlehtikuusi. Siinäpä muuten puu, joka on joka vuodenaikaan vastustamattoman viehättävä. Pehmoisenvihreä neulasisto on täydellinen tausta leiskuvan oransseille, huomionhakuisille kukille.

Vähän aikaa sitten kirjoitin pulskaneilikasta, mutta nyt se on niin tupaten täynnä kukkia, että täytyy raportoida siitä uudestaan!

Tässä seuraava siemenkasvatussaavutukseni: purppurakannusruoho 'Canon Went'. Kylvin ne viime vuonna, talven yli taimet viettivät ihan pieninä ulkona avomaalla ja kestivät sen oikein hyvin. Nyt ne tulevat ekaa kertaa kukkaan! Ihania, siroja pikkuriikkisiä kukkasia ja paljon.

Yksi Austin-ruusukin, Lichfield Angel, kukkii vielä ja on tehnyt uusia nuppuja. Periaatteessa nämä ovatkin jatkuvakukintaisia, mutta uusia nuppuja ei ole kovin hyvin nyt muodostunut. The Princessä huomasin tänään yhden uuden nupun.

Tähän juttuun tulikin vaaleanpunainen teema, ja hyvä sortimentti kukkivia löytyi, vaikka ei ensin siltä tuntunut.
'Hagley Hybrid' -kärhö pistelee parastaan kuistin kulmalla. Taustalla peurojen latvomat kultapallot ovat oikeastaan täydellisen korkuisia, jotta ne eivät lakoa tuulessa. Vaaleanpunainen ja keltainen sointuvat yhteen niin kivasti, sekin vielä. Hyvä päivä!
Antoisia pihapäiviä ja mukavia löytöjä kaikille muillekin!


Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Komealuppio – Sanguisorba hakusanensis
Koristelaukka – Allium Koristelaukka-Ryhmä
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Syysleimu – Phlox paniculata
Tähkähelmikkä – Melica ciliata
Tähkäverbena – Verbena hastata
Väriminttu – Monarda

Syötyjä ja syömättömiä

On jo aika laittaa verkko alppiruusun ympärille, jos tahtoo nähdä kukkia ensi keväänä. Musti esittelee.

It is time to put nets around rhododendrons and hollies lest they get eaten.

Rodon vieressä kukkii jaloängelmä 'Hewitt's Double' yhä vain! Tämä on ollut joka pennin väärti. 12 euron ostohinta tuntui kovalta, mutta päätin silti sijoittaa luottokortin viimeiset roposet tähän; enkä voi todellakaan sanoa, että olisin katunut. Jos ruokarahat ovatkin olleet välillä lopussa, ei mikään ruoka kuitenkaan tuota lähes kahden kuukauden tauotonta mielihyvää, vai mitä?

Ängelmän vieressä on imikkä ja taponlehti syöty, niiden lehtitappeja en viitsinyt kuvata. Kesällä latvottu valkokukkainen virginiantädyke 'Album' on ilahduttanut reippaalla kukinnalla, ja tällä kertaa se on jätetty rauhaan – toistaiseksi. Ihana kukka!

Tädykkeen vieressä kasvaa kolme vaaleanpunakukkaista kellopeippiä, mutta niitä on syöty niin ahkerasti, että tämä on kesän ensimmäinen kukkiva varsi. Oikealla on täysin tuhoon tuomittu valeriaana, sen ei sallittu kukkivan laisinkaan, harmi vain. On se hengissä silti.

Kunhan tästä kiireisiltä kirjoitushommilta ehdin, aitaan yhden aukkopaikan, mistä ne selvästi kulkevat pihalleni. Toki niille jää yhä parisataa metriä aitaamatonta tontin reunaa mistä tulla... mutta peruna kerrallaan.

Siihen asti nautitaan niistä kukista, mitä on jäljellä. Tarhasyysvuokko 'September Charmin' suojakartion alla kasvavat kukat ovat tallella.

Tämä söpöliini on pihaorjanlaakeri 'Blue Prince', jonka ostin taimikaupan kausikukkapöydältä vuosia sitten. En yleensä edes katso ko. pöytiä, koska en harrasta kausikukkia, mutta näköjään kannattaisi. Ei tämä ole juurikaan kasvanut muutamassa vuodessa, ja tätäkin syödään, niinpä tämäkin saa pienen verkkohupun piakkoin ylleen.
Tälle voisi ostaa morsiamen, niin saisi nähdä niitä kauniita punaisia marjojakin joskus! Orjanlaakeri on yksi lempikasveistani, ja olen niin onnellinen siitä, että tämä pieni prinssi suostuu kasvamaan pihallani.

Eilen illalla ja varsinkin yöllä satoi kaatamalla. Nyt vuoroin paistaa, vuoroin sataa. Pikakuuron jälkeen tulee aurinko taas esiin ja reipas tuuli kuivattaa sateen jäljet nopeasti. Aika hauska sää.
Onnea on tuli leivinuunissa ja tangolle kuivumaan ripustetut pyykit – ulkona ne eivät juuri ehtineet kuivua, vaikka viettivät narulla pari päivää.
Iloista viikonloppua!


Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kellopeippi – Physostegia virginiana
Pihaorjanlaakeri – Ilex ✕ meservae
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida
Valeriaana, rohtovirmajuuri – Valeriana officinalis
Virginiantädyke – Veronicastrum virginicum