Kylmänkukkaista vappua

 Käväisin aamulla ajamassa metsäkauriin pois pihaportin tienoilta, pilkkihaalari olisi ollut sopiva varustus. Hyvä, kun takaisin sisälle pääsin, meinasin jäätyä pystyyn keskelle pihaa.

Tänään sataa, mikä on hyvä, sillä pienimpiä pintajuurisia kasveja on pitänyt jo kastella. Pari päivää sitten tuli vettä ihan vähän, mutta ei se riitä maata kastelemaan. Nyt on tullut jo 4 mm eilisillasta lähtien, se on sentään jotain. Vesitynnyreihinkin kertyy nyt mukavasti kasteluvettä.

Kuvat otin eilen aamulla, kun aurinko paistoi ja kiertelimme Mustin kanssa pihalla.

Mennäänpä tutkimaan lähempää, mitä Musti tuolla puuhailee.

Näsiä kukkii viimein.

Ruusu-heinätarhassa on aivan ihana yllätys. Punakukkainen kylmänkukka! Miten muistin ihan, että tuo olisi ollut valkoinen (kyllä, niin lukee istutusmuistiinpanoissa). Viime keväänä se ei tainnut vielä kukkiakaan. Sain sen toissa kesänä Paloniemen taimistolta Suonenjoelta.

Mikä kukka!

Ruusu-heinätarhasta nousee muutakin mukavaa. Silkkipioni on jo tuntuvasti korkeampi, tämä on viikon takainen kuva. Muutaman viikon päästä sen nuput jo aukeavat.

Tämä on mojova ilonaihe. Tummalehtinen pronssifenkoli on talvehtinut! Toki suojasin tämän huolellisesti, mutta en silti uskaltanut odottaa tätä – edellisvuonna sama yritys ei onnistunut. Mutta mitäpä muuta tuolta juuresta nousee kuin suloisia, ruskehtavia fenkolinlehtiä! 

Ostin tämän ilman lajikenimeä toissa kevään puutarhamessuilta Juholan puutarhan osastolta, mutta tällaisia tummalehtisiä ovat mm. 'Purpureum', 'Giant Bronze', 'Rubrum' jne. Tämä taimi ei ole niistä tummanruskeimmasta päästä, mutta se ei haittaa nyt kyllä yhtään. Mikä ilo!

Seuraava jännitettävä on latva-artisokka muotopuutarhassa. Selvisikö talvesta vai ei? Olisi ensimmäinen kerta. Jos ei, niin uusia taimia on tulossa. Ne on tämän pääsiäiskuvan jälkeen ruukutettu isompaan purkkiin, mutta edelleen ne asuvat keittiön pöydällä.

Ruusu-heinätarhan vieressä Rohanissa kukkii näsiän lisäksi viimeinen lumikello, kriminlumikello, muualla ne alkavat olla lähes ohi. Kriminlumikellon pitäisi joidenkin lähteiden mukaan olla aikaisin lumikello kukassa, mutta se varmaan riippuu kasvupaikasta. Rohan on keväällä kylmä, vaikka ei ole kovin varjoinen.

Näissä on jännät keltaiset kuviot, en kyllä tilannut mitään erikoislajiketta, mutta se voi johtua esim. kylmyydestä, ravinteiden puutteesta tai siitä, että nämä kukkivat tässä vasta ensimmäistä kertaa. Kukkien käyttäytymiseen on monia syitä.

Ei mene enää kauaa kun ensimmäiset koiranhampaat kukkivat – matalat rusokoiranhampaat ovat aikaisimpia. Tuolla pystykiurunkannuksen varren takana näkyy koiranhampaan nuppua. Hankin niitä uusia lajikkeita syksyllä ulkomailta, sillä ne ovat niin ihania ja näyttävät viihtyvän hyvin, mutta niitä(kään) ei Suomesta tahdo löytyä.

Mustin mielestä koiranhampaat ovat ihan ok, Musti on onneksi koirien ystävä.

Lopuksi Musti muistuttaa nauttimaan drinksua kohtuudella.

Iloista vappua ja pysykäähän lämpiminä!

Fenkoli Foeniculum vulgare

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Kylmänkukka Pulsatilla

Latva-artisokka Cynara cardunculus

Näsiä Daphne mezereum

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Vappupikarit

 Kohta on, millä kilistellä vappuskooleja.

Pikarililjoja on jos jonkinlaisia. Paljon keisarinpikarililjaa muistuttaa Fritillaria raddeana, jolla ei vieläkään ole suomenkielistä nimeä, vaikka sitä myy useampikin kotimainen kauppa. 

Toissa talvena vesimyyrät söivät ainokaiseni, joka oli kumminkin talvehtinut hyvin jo monta vuotta, joten viime syksynä hankin kaksi uutta. Tämä yksi on jostain syystä hyvin matala, ehkä jotenkin vioittunut kasvuvaiheessa, ja sen kukat ovat hyvin keltaiset. Taustanaan sillä on atsurihelmililjoja.

Ostin F. raddeanan sipulit eri paikoista, ensin tilasin yhden Augisilta Liettuasta, sitten näitä tuli vastaan myös Flörissä ja ostin toisenkin. Jännästi näissä on eri sävyiset kukat. Hyvä esimerkki siitä, kuinka luonnonkasveilla on monia värimuunnoksia.

Istutin kummankin muotopuutarhaan. Ehkä ne tuottavat joskus jälkeläisiä. Tässä penkissä ei yleensä ole vesimyyrätuhojakaan.

Kuvista voi havaita, että...

...hyasinttikausi on alkanut! Kuvassa on ainakin lajikkeita 'Top Hit' ja 'Delft Blue'.

Villissä punaisessa penkissä ovat keisarinpikarililjat lähimpänä kukkimista. Tänään tuon oikeanpuoleisen, hailean oranssin 'Vivaldin' ensimmäinen kukka jo alkoi raottua. Vasemmalla on keltakirjavalehtinen 'Aureomarginata'.

'Aureomarginata' on minusta todella ihana, vaaleat lehdet tuottavat hyvän kontrastin noihin perus-oranssinpunaisiin kukkiin. Taustalla kukkii pystykiurunkannus 'Beth Evans' ja idänsinililjoja.

Ruskopenkin aikaiselle 'Early Dreamille' kävi köpelösti. Se oli liian aikainen, tuli liian kovat pakkaset.

Ensi vuonna sitten taas uusi yritys!

Keltakukkainen 'Lutea' on tehnyt ennätysmäärän kukkavarsia.

Musti esittelee.

Monissa paikoissa on muita pikarililjalajeja nupulla, mutta alppipenkissä kukitaan jo. Tämä on Fritillaria sewerzowii, tälläkään ei ole suomenkielistä nimeä. Kukat eivät ole näyttävät, mutta niiden ruskeanvihreydessä on kauneutensa. 

On tällä kuriositeettiarvoakin. Istutin näitä ihan kokeeksi monta vuotta sitten ja hyvin ovat talvehtineet, vaikka tähän osuu viima eikä lunta kerry.

Sen lajitovereihin (joilla on muistaakseni ruskeasävyisemmät kukat) ei näytä tulevan kukkia, tämä on nimittäin niin aikainen laji, että kukat olisivat jo, jos niitä tulisi.

Oikealla on toinen valkoinen tähtitulppaani 'Albocaerulea Oculata', jota odotan kukkaan. Ensimmäisen tulppaanin nuppu syötiin sillä aikaa, kun olin kaupungissa – verkkosuojasta huolimatta. On vaikea saada verkkoa niin tiiviisti maata vasten, ettei myyrä tai hiiri sen alta mahtuisi.

On vain ollut niin koleaa, ettei tuo halua avautua edes auringonpaisteella. Tekisi mieli kutoa kukkaselle villanuttu.

Mutta hei, kevät etenee silti! Ensimmäiset kolme parsan nenänpäätä havaittu!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Idänsinililja Scilla siberica

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Parsa, ruokaparsa Asparagus officinalis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Lumikkilöytö ja tyräkkiaarre

 Eli päivän hommat.

Tänään puuhailin vähän tuolla puutarhaovesta oikealle olevan säleikön takana. Siellä on syksyllä perustettu kasvimaan nurkan penkki.

Sieltä nousi iso lilja, jonka aiemmin arvelin olevan amurinlilja. Sitä se ei todellakaan ole. Olin lukenut istutusmerkintäni ylimalkaisesti ja missannut keisarinpikarililjan, joka myös upposi tänne syksyllä. Se on lajiketta 'Ruduke', jonka pitäisi olla vaalea kullanoranssi. Nuput näkyvät jo, eli kohta pääsemme tarkistamaan kukkien värin.

Siitä vasemmalle tuli uusi tyräkki, jota en voinut vastustaa.

Tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow' ei ollut ikinä ennen tullut vastaan, niinpä se oli ihan pakko ostaa. Lajikkeella on kirjavat lehdet, niissä on vaalean kellanvihreät reunat. 

Euphorbia × martini on manteli- ja vahatyräkin risteytys, joka ei hyvää tiedä talvehtimisen suhteen. Mantelityräkki vielä saattaa talvehtia, omanikin selvisi lampaanvillalla suojattuna. Vahatyräkki on niitä ihania limenvihertäviä, korkeita lähes puskamaisia tyräkkejä, joita esim. Briteissä suositaan. Ne ovat meille auttamattoman liian talvenarkoja.

Joten tälle ei ehkä voi povata leppoisia eläkepäiviä. Paikan tulisi olla todella hyvin vettä läpäisevä, mitä jäin miettimään. Tässä kohdassa on melko savinen maa. Kahteen suuntaan on kyllä pengermät ja maanpinta jatkuu niiden jälkeen alempana, joten ei luulisi kovin vetistä olevan, mutta ehkä se ei riitä. Voi olla, että vielä siirrän tämän. Preerialla olisi soraisempaa.

Juuri nyt en kuitenkaan uskalla koskea tuohon istutusalueeseen ollenkaan. Sen verran sinne tuli syksyllä istutettua harvinaisuuksia. Kauhukseni huomasin heittäväni multaa pienen nupun päälle!

Se on lumikki. Kerran se jo minulla oli, mutta kuoli, tämä on yritys nro 2.

Tyräkin ja keisarin juurella on myös pieniä valkokukkaisia pystykiurunkannuksia, onneksi ne olivat jo nousseet ja kukkivatkin, niitä en onnistunut tuhoamaan. Ne on hankittu nimellä "Azov". En tiedä, onko se lajinimi, ryhmä, muoto tai joku muu määre, siksi lainausmerkit.

Lopuksi ripustin talvella tekemäni keramiikkapöntön säleikköön. Saa nähdä, kelpaako se jollekulle. Koristeeksi lähinnä ajattelin.

Kaupungista tarttui mukaan muitakin taimia: kaksi ruusua ja muutama pikku perenna. Pari puuta olisin ottanut, jos olisi autoon mahtunut. Äidin lahjaksi saamat narsissit ovat jo kuihtuneet ja pääsevät maahan kukkimaan seuraavina keväinä.

PS. Eilen ja tänään tapahtui sama, josta Hiidenkiven puutarhan Minna on kertonut. Omia, lyhyitä kommenttejani oli mennyt roskapostin puolelle, sekä muutamia muidenkin jättämiä. Ne näkyvät vain, kun valitsen kommenttisivulla spam-osaston eli painan nuolta, josta voi valita eri osastot. Sieltä ne oli helppo valita kaikki ja klikata kerralla julkaistavaksi. 

Harmillista, että tällaistakin tapahtuu! Kyseessä oli yhden–kahden sanan tai sydänsymbolin pituisia pikakommentteja. Joten kannattaa joskus tsekata roskapuoli.

Amurinlilja Lilium pensylvanicum

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Lumikki Sanguinaria canadensis

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Vahatyräkki Euphorbia characias

Monenlaisia jouluruusuja

 Nyt niitä on!

Heti huussin takana on tihein keskittymä. Tästä yhdestä siementaimesta on tullut aivan valtavan runsaskukkainen!

Yritin ottaa kuvaa, jossa näkyisi siementaimien monia värejä, mutta minulla oli vähän väärä linssi. Aivan kuvan etualalla on kaksi hailean sävyistä. Paikka on niin tiheänään jouluruusuja, että taidan kaivaa nuo hailukat muualle. Jää lopuille paremmin tilaa.

Se yksilö, jonka kanssa osallistuin Koska kukkii -haasteeseen, kukkii vasta nyt kunnolla useamman kukan voimin. Taustalla luultavasti sen emokasvi, josta siemen on peräisin, niin saman sävyisiä nämä ovat.

Luulen, että tässä on kaksi eri siementaimea vieretysten, vaaleampi ja tummempi. Näitä en kyllä ala kaivaa, kun kasvavat niin somasti saarnen sammaleisessa kainalossa.

Se viime vuonna tilattu jouluruusu, jonka piti olla puna-vihreä anemonekukkainen (eli vuokkokukkainen), ei sitä ole, vaikka kukan sävy onkin oikea. Anemone-malli tarkoittaa yksinkertaista kukkaa, jossa on röyhelö keskustan ympärillä. Tämä on ihan perus kerrottu. 

Harkitsen, lähetänkö noottia Barnhavenille, mistä tämän tilasin. Olen tästäkin ihan iloinen, mutta heidän on tärkeä tietää, jos eivät myy sitä mitä piti.

Tarhajouluruusut pitäisi aina ostaa kukkivina, sillä niitä on niin monenlaisia, että muuten ei ole mitään takeita kukasta, ei näköjään aina edes luotettavalla myyjällä.

Kevätpuron partaalla ovat lumikellot jo tuottamassa siemeniä, kukintavuoro on siirtynyt etelänkevätesikoille (jonka keskustasta nousee valtavan kokoinen korte) ja jouluruusuille. Niitä pitäisi tässä olla enemmän kuin tuo yksi, sillä olen siirtänyt tänne pari siementaimea, en vain löydä niitä.

Muistini mukaan tuo kerrottu puolukkapuuronpunainen jouluruusu oli kyllä vaaleampi, lähes valkoinen. Temppuileeko muisti vai onko tontillani jotakin punasävyä aiheuttavaa?

Rohanissa on loistoesimerkki pelkän taimilapun perusteella ostetusta jouluruususta. 

Kukka on kyllä aivan ihana, kohtalokkaan tumma ja kerrottu...

... mutta lapun mukaan sen piti olla tällainen!

Jutun kaikki jouluruusut ovat tarhajouluruusuja. Vaaleajouluruusujakin on kukassa, ja yksi uusikin on niistä ryhtynyt kukkimaan, mutta en innostu niistä niin, että tekisi mieli esitellä niitä juttu toisensa perään, kuten näitä.

Etelänkevätesikko Primula elatior

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Villi punainen penkki punertaa

 Onnistuminen, vapaaehtoinen ja jännää odotusta.

Pystykiurunkannus 'Beth Evans' on luottotyyppi. Ensimmäisenä keväänään se joutui jonkun syömäksi eikä kukkia päässyt ihailemaan, mutta sittemmin sitä ei enää ole syöty – kiitos varmaan kuuluu nykyisin jo tehokkaalle peura-aidalle. 

Kukat ilmestyvät kuin luotettava vanha ystävä, aina hitusen ennen tonttini luonnon pystykiurunkannuksia.

Nyt Bettiä komppaamaan on saapunut ihan uusi tulokas, ja mikä parasta, se tuli ihan itsekseen ja sointuu hyvin Bettiin. Se näkyy kuvassa taustalla.

Tarhajouluruusut ovat ryhtyneet tuottamaan siementaimia viereisestä Rivendellistä tähänkin suuntaan. Täydellinen väri, nappi tähän!

Kuvassa näkyy huussin punaisesta seinästä oikealle Rivendell ja sieltä erottuu heti huussin seinän takana kukkiva tummanpunainen tarhajouluruusu. 

Rivendell näyttää aika rytöiseltä, se onkin puoli-luonnontilainen alue. Voisin kyllä sitä vähän siivoilla, mutta tällä hetkellä siellä pitää varoa joka askelella jotakin kasvia: kevätesikoiden nousevia kukkavarsia, varjoliljojen versoja, jouluruusun siementaimia, narsisseja.

Rivendellin ylärinne vasta rytöinen onkin. Ransu esittelee. Silti täältäkin jokunen jouluruusun siementaimi löytyy villisti kasvavien hapankirsikoiden ja heleäorjanruusun alta.

Tonttini omat pystykiurunkannukset ovat jo alkaneet kukkia. Tässä muotopuutarhassa, akileijanlehtien vierellä. Niiden sävy vaihtelee violetinsinisestä aika purppuraiseen, osa oikein ihanan värisiä.

Villissä punaisessa penkissä on jo keisarinpikarililjojen nuppuja valmiina kukkimaan. Kuvassa oikealla heleän oranssi 'Vivaldi', vasemmalla tuuheampi tupas lapsuudenkotini kirkkaan oranssia kantaa.

Viime vuonna istutettu punaimikkä on jo tehnyt kukkanuput! Ihanaa, sillä tämä on viimeinkin onnistuminen sen kanssa. 

Ensimmäinen on yhä elossa Rohanissa, mutta vuodesta toiseen kitulias ja etenkin hidas kukkimaan; kukkia on vasta touko–kesäkuussa. Toinen punaimikkä hävisi ensimmäiseen talveensa. Tämä kolmas yritys näyttää onnistuneen hyvin.

Sen vieressä pitäisi olla punakukkainen särkynytsydän Valentine eli 'Hordival'. Sen versoja en ole vielä nähnyt. Toivottavasti se on elossa. Istutin senkin viime kesänä.

Hirmu jännittävää kaikki tämä odottelu, kuka nousee ja kuka ei!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Punaimikkä Pulmonaria rubra

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Keltaisia pilkkuja ja jouluruusuja

 Teki mieli vielä laittaa kuva avautuneesta keltapilkkuisesta kevätlumipisarasta, se on kyllä ollut kukassa jo jonkin aikaa.

Onneksi se kasvaa kuistin varjossa, kukinta kestää kauan.

Ruskopenkin eteläpäässä minut yllätti toinen keltainen ilonpilkahdus. Isokäenrieska! Sain tätä ystävältä viime vuonna, nyt se kukkii. Olin lähes unohtanut tämän. 

Kukat avautuivat muutamaa päivää aiemmin kuin tonttini omat pikkukäenrieskat. Nyt nekin ovat jo aloittaneet kukkimisen.

Lähdetäänpä sitten rinnettä ylös pitkin vuokko-esikkopenkkiä. Istutin sen eteläpäähän viime syksynä balkaninvuokkoa 'Charmer', sitä minulla on samassa penkissä ennestäänkin vähän ylempänä. Joten kun näin tätä ihanaa lajiketta, tartuin pussiin heti, sillä tätä harvemmin näkee.

Vähän varjossa kasvavat siniset pikkusinililjat avautuvat myöhemmin kuin muotopuutarhan vaaleanpunaiset, jotka kylpevät auringossa. Sininen on pikkusinililjan luonnonmuoto, perusväri. Välissä on valkokukkaista posliinihyasinttia.

Nyt ollaan jo kohdassa, josta alkavat jouluruusuapajat. Niiden siementaimia löytyy kaikkialta. Jo sirkkalehdet ovat kiiltävät ja helposti tunnistettavat. Ehkä sirkkalehtien reunojen punertava sävy enteilee punertavia kukkia?

Kaikki eivät toki selviä kukintaikään, eikä tarvitsekaan, muuten tulee ahdasta.

Vieressä kukassa on persiansinililja, ne alkavat olla kukinnan lopulla, kun samantapainen posliinihyasintti aloittelee.

Tarhajouluruusun siementaimista tulee vähän kaiken värisiä. Tämä on aika kiva vaalea.

Alun perin istutin viininpunakukkaisen.

Sitten menin hankkimaan myös vihreäkukkaisen, joka on toki kovin kaunis.

Sen vieressä onkin jo tämän värinen siementaimi. Tavallaan ihan kiva. Mietin silti, pitäisikö siirtää tämä toisaalle hailentamasta tulevia polvia. Pari hailukkaa olen jo siirtänyt hedelmätarhan rinteeseen.

Jouluruusualueen kukkavalikoima vaihtuu hiljalleen. Lumikellot ja vihreäpilkkuinen kevätkellokin ovat kohta muisto vain. Niiden kukintahetki on kovin kaunis.

Tilalle nousee jouluruusujen lisäksi narsisseja, keltavuokkokin on yhtäkkiä ponnistanut maasta. Tässä kasvaa lisäksi luonnostaan kevätesikkoa. Tällainen minilehto saarnien alla. Niiden lehtimassa maatuu kuulemma täydelliseksi lehtomullaksi.

Koska kukkii -haasteen jouluruusukin avasi ensimmäisen kukkansa, nyt en enää muista, minä päivänä. Se on tasan keskellä kuvaa saarnen juurta vasten.

Kukkaisaa sunnuntaita, toivottavasti teillä ei sada lunta!

Balkaninvuokko Anemone blanda

Isokäenrieska Gagea lutea

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kevätlumipisara, kevätkello, keltapilkkuinen Leucojum vernum var. carpathicum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkukäenrieska Gagea minima

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä