Parempi myöhään -kanttaus

Paahdepenkki rassukka on saanut olla oman onnensa nojassa koko kesän. Syksyllä sain naapurilta isot kasat luumupuun ja tammen pitkiä oksia aitamateriaaliksi ja kasasta riitti materiaalia niin pitkäksi aikaa, että sain käytettyä viimeiset vasta keskikesällä. Kasa paahdepenkin edessä on tehokkaasti estänyt sen hoitotoimenpiteitä.

Kesäkuisessa kuvassa näkyy tuolloinen tilanne. Eivät nuo oksat tuolla kuvan oikeassa reunassa suorastaan koko pitkän penkin edessä enää ole, mutta jotenkin penkki silti jäi hoitamatta. Vuosikausiin en ole tätä kunnolla edes kitkenyt.

Eilen käärin hihat ja ryhdyin toimeen. Työkiireet jatkuvat edelleen, mutta eivät niin polttavina, etteikö pihalle muutamaksi tunniksi ehdi. 

Lähes hävinnyt reuna tuli kantattua ensimmäisellä kerralla siten, että lopputulos näytti viisivuotiaan tekemältä.

Jatkoin penkkiä tontin alareunaan tekemääni pieneen kivimuuriin asti, se on ollut suunnitelmissa jo pidempään. Muurin takana on villiä heinikkoa ja muutama puska. Valkokukkainen neilikkaruusu 'White Grootendorst' tekee joka vuosi jokusen vaaleanpunaisen kukkatertun, se on valtavan söpö. Siitä oikealle on vanha happomarja Vironperältä. Vasemmasta reunasta alkaa harva kasvusto tonttini vanhaa kirkonruusua.

Puskat saavat kasvaa niin korkeiksi kuin lystäävät, niistä tulee peuraeste tekemäni risuaidan lisäksi. Kasvu heinikossa vain on ollut hidasta.

Lopuksi sain viimeisteltyä reunan suht suoraksi. Paahdepenkin kasvillisuus on kuin varkain muuttunut korkeaksi rehotukseksi. Sikurit ja laidunkarstaohdakkeet saisivat lähteä ja siirtyä penkin takana olevalle kedolle. Eilen jo raivasin niitä, jotta kurjenmiekat saisivat aurinkoa ja kukkisivat joskus.

Musti esittelee ketoa. Sen paikalla on ollut rakennus ja paahdepenkki on alempana, kivipengermän takana. Pengermän alin rivi on rakennuksen entistä kivijalkaa, sen päälle kasasin ylemmän rivin. Täältä ylhäältä käsin ei paahdepenkistä näy muuta kuin korkeimmat kukkavarret.

Kedolta toki vyöryy heinien siemeniä ja keltamataraa paahdepenkkiin. Vielä en ehtinyt nostaa kaikkia kasveja ylös ja perata penkkiä kunnolla, vähän riskiä se olisikin, sillä voisi samalla tuhota jonkun, jota ei muistakaan.

Maksaruohot eivät täällä oikein kukoista, sillä peurat yleensä syövät ne lyhyiksi tapeiksi. Nyt ei, ja tämä nimetön tumma maksaruoho on tulossa kukkaan. Luulen, että löysin myös yhden pienen 'Matronan' rääpäleen.

Marjaomenapensas 'Marleena' on tehnyt marjat ja muuttuu kohta leiskuvan punaiseksi. Ihan vielä ei, meillä ei ole hallaa ollut, mutta viime yö oli jo viileä: vain viisi astetta. Ensi yöstä luvataan vielä kylmempää. Täytyy laittaa kellarin tuuletusluukut ja ikkuna kiinni. Lattiat tuntuvat kalseilta.

Kävin viikko sitten Hongiston taimistolla, jossa 'Marleena' on risteytetty, ja kysyin, onko sitä vielä, sillä nettisivuilla ei ollut. Kyllä sitä kuulemma vielä vähän on. Hongiston Timon pääsarkaa ovat kuitenkin ruusut, katajat ja syreenit.

Kesä on mennyt niin äkkiä, että en tainnut ehtiä edes laittaa kuvaa kukkivasta Marleenasta tänä vuonna! Tässä se oli kesäkuun alussa yhtä aikaa kukassa syreenien kanssa. Saarniin tulevat lehdet varsin myöhään ja täällä merellä vielä myöhempään, kuten kuvasta näkyy.

Marjaomenapensas pyrkii silloin tällöin tekemään uusia oksia alhaaltakin, ne vain täytyy nyppäistä pois, jos haluaa siitä yksirunkoisen ja puun muotoisen. Marleenan uusissa lehdissä on hieno punainen väri.

Paahdepenkkiä ei ole tullut esiteltyä koko kesänä. Kesä–heinäkuun taitteessa kukkivat isovuohennokka, 

itsekseen penkkiin tullut valkolehdokki,

myös itsekseen tulleet päivänkakkarat ja siemenestä kasvatetut niittyräpelöt,

kerrottu sikoangervo eli kaunomesiangervo, vaikka onkin oikeastaan eri kuin mesiangervo. Voi näitä angervoja!

Verikurjenpolvet ovat saaren omaa luonnonkantaa kalkkikaivoksilta. Ne ovat levinneet valtaviin mittoihin ja peitonneet alleen kasvin jos toisenkin. Mutta kun ne kukkivat yhdessä kangasajuruohon kanssa, on näky hurmaava, vaikka reunan kanttaus puuttuukin.

Eilen tein sellaisen ratkaisun, että ajoin pihan nurmikosta vain puolet, jotta ehdin paremmin paahdepenkin kimppuun ja jotta en puudu – nurmikonleikkuu on varsin puuduttavaa hommaa. No, menee se ikkunanpesun ja imuroinnin edelle. Ehkä.

Ulos jäänyt leikkuri sai yöllä niskaansa ukkoskuuron, toivottavasti se käynnistyy vielä. Mutta ensin ajattelin hakettaa vielä yhden risukasan, joka estää talon nurkan kultapallopenkin siistimistä ja ruohonleikkuuta sen edestä.

Voi tätä ketjureaktioiden määrää!

Happomarja – Berberis

Isovuohennokka – Scutellaria altissima

Kangasajuruoho – Thymus serpyllum

Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum

Maksaruoho – Sedum

Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii

Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä

Niittyräpelö – Briza media

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Sikuri – Cichorium intybus

Valkolehdokki – Platanthera bifolia 

Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Valkoiset perennat -haaste

Nytpä ei kukaan voi minua hätäisyydestä syyttää. Lappalainen etelässä -blogin Nila pisti tammikuussa liikkeelle Valkoiset perennat puutarhassa -haasteen. Ajattelin siihen osallistua ja ehdin jopa haastaa Kasvin paikka -bloginkin ennen kuin itse olen haasteeseen osallistunut.
Nyt huomasin ihanan ystävän siemenestä kasvattaman valkokukkaisen purppurasilkkiyrtin kukassa ja samalla mieleen muistui tämä haaste. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Nyt kukkii vielä kaukasiankirahvinkukka, joka on mainio mesikasvi, jalkaansa ojentava kimalainen esittelee.

Näin elokuussa puutarhassani onkin vain vähän valkokukkaisia perennoja, ja kun rajasin aiheen tiukasti niin, että mukana ei saa olla sipulikukkia eikä kaksivuotisia, eikä tietenkään ruusuja, kun ne eivät ole ruohovartisia, niin ajattelin, että tästähän tulee ihan lyhyt postaus. No ei tullut. Maratooni tuli. Odotas vain. Siirrytään kasvukauden alkupuolelle, ihanaan toukokuuhun.

Silloin saniaistarhassa kukkii kerrottu valkovuokko 'Spoirot' -virvanarsissien seurassa.

Alkukesällä kukkivat varjohiipat. Ihastuttava valkovarjohiippa metsäpuutarhapenkissä orvokin seurassa.

Vuokko-esikkopuutarhaa sulostuttaa tarhakalliokielo. Tässä yhtenä päivänä muistin hetkeä, kun näin tätä ison alueen oppilaitokseni puutarhassa Englannissa puiden alla. Opiskelimme siellä kasvientunnistusta ja puutarhanhoitoa. En varmaan ollut törmännyt tähän kasviin Suomessa. Ihastuin päätä pahkaa.

Narsissivuokko.

Tänä kesänä hankin täysin uuden tuttavuuden: himalajanvuokon. Istutin tämän aarteen kuistin eteen, jossa se on varjossa ja potentiaalisesti kosteassa, mutta tällä hetkellä paikka on rutikuiva. Ainakin se on siinä silmien alla, joten olen huomannut kastella sitä.

Juhannuksen aikaan paahdepenkissä on paljonkin kaunista valkoista. On kerrottu sikoangervo eli kaunoangervo.

Valkolehdokki.

Sekä lukuisia päivänkakkaroita ja tähkähietalilja. Paahdepenkkiä en ole tänä vuonna juuri esitellytkään.

Johonkin puolivarjon paikkaan päätyvät keväällä Viherpeukaloilta tilatut valkoiset 'Album' -metsäkurjenpolvet. Olen kasvatellut niitä purkeissa kesän ajan. Puutarhassani kasvavat itsekseen tulleet luonnon metsäkurjenpolvet, joten luulisi tämänkin viihtyvän.

Alkukesällä kukkivat myös lukuisat akileijat, joista valkoinen lehtoakileija kasvaa muotopuutarhassa.

Rohanissa on puolestaan 'Tower White' täysin erilaisessa värimaailmassa, 'Samobor' -tummakurjenpolvien seurassa.

Heinäkuussa siellä kukkii 'Moon of Nippon' -kiinanpioni, tässä jo kukinnan lopulla 'Claude Shride' -marhanliljan kansa.

Lisää pioneja. 'Eskimo Pie'.

'Duchesse de Nemours'.

Sarjakukinnot ovat edelleen suuresti mieleeni. Tässä japanin- ja lehtoakileijan risteymän seurassa karhunjuuri.

Rohtosuoputki 'Daphnis', Ransu esittelee.

Tämän kesän uutuus on viimevuotisesta metsän perennat -siemenseoksesta tullut putkikasvi, jonka luulen olevan myrkkykirveli. Valtavan kaunis, nupulla vaaleanpunertava ja kukassa valkoinen. Siemenet täytyy ottaa talteen ja kylvää varmaan purkkeihin nyt ens alkuun. Ja kas, se onkin kaksivuotinen, nyt tuli rikottua sääntöä. Mutta olen halunnut esitellä tämän jo jonkin aikaa!

Tämän serkku, vaaleanpunainen 'Roseum' -karvakirveli, joka on oikea herkkujen herkku, ei ikävä kyllä ole noussut. Kylvin sitä syksyllä. Moni muu samasta syyskylvöstä on kyllä elossa ja kasvussa, mutta se valitettavasti ei.

Kaksivuotisuuden takia en ottanut mukaan rikkaporkkanaa, mutta niitä on jo tullut ihasteltua. Kuvia läpi käydessä tuli vastaan niin paljon esittelemättä jäänyttä, että päätin keskittyä enemmän niihin.

☞ Korjaus: kasvi onkin luultavasti punakatko ☜

Loppukesällä kukki vielä ystävän siemenestä kasvattama harjasärmäputki, tässä yhdessä ruudan kanssa.

Mutta nyt harpottiin jo kesää eteenpäin, piipahdetaan vielä kesä–heinäkuun taitteeseen. Hopeapiippo on ihanimpia koristeheiniä ja oivallinen muotopuutarhan kuivassa, varjoisammassa päässä. Utuisen violetti ukonhattu Aconitum ferox on sille oivallinen väripari, näissä on unenomaista tunnelmaa.

Muotopuutarhan toisessa penkissä kukkii valkokukkainen myskimalva 'Alba'.

Ja kolmannessa valkokukkainen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' vähän sekavassa kuvassa.

Valkokukkainen etelänkurjenmiekka on oikea kaunotar mutapuutarhan reunalla.

Alppipenkistäkin löytyy valkoista: rusolaukkaneilikka 'Alba'.

Yksi lempikukistani on tähtililja, silti harvoin sitä esittelen. Se kukki jo heinäkuussa.

Ojakärsämö, kaiken kanssa ihana, tässä sinipiikkiputken.

Pitkä kukinta-aika on myös harjaneilikoilla, tämä valkoinen on kukkinut jo kuukausia. Ai niin, ei kaksivuotisia perennapostaukseen... meni jo.

Ja sitten on vielä valkoinen varjolilja, tyylikkyyden huippu. Ai niin, ei sipulikukkia...

Loppuun pieni vaan ei vähäpätöinen: valkoapila. Ei sentään kukkapenkissä (paitsi kirjavalehtisinä versioina), mutta nurmikolla. Sitä rakastamme minä ja pörriäiset.

Haastan valkoisista perennoista kertomaan Betweenin Rikkaruohoelämää -blogista, sillä sain vastikään häneltä niin ihanan valkokukkaisen bensarahan, nimittäin 'Hågelby White' -tarhaviinikärhön. Kävimme yhdessä Mustilan taimipäivässä, tosin kärhö tuli napattua paluumatkalla Sofianlehdon puutarhasta. 

Ihastuin valtavasti kyseiseen kärhöön Kasvin paikka -blogin postauksessa, joka oli haastepostaus tähän valkoiset perennat -haasteeseen. Kärhön lajikeimi tuli esille kommenteissa ja sieltä se syöpyi mieleeni.

Tänään tämä ihana kärhö päätyi kuistini kulmalle, toivottavasti pääsen ihastelemaan ja esittelemään sen suloisia riippuvia kellokukkia, jolloin ihastut sinäkin!

Etelänkurjenmiekka – Iris spuria

Harjaneilikka – Dianthus barbatus

Harjasärmäputki – Selinum carvifolia

Himalajanvuokko – Anemone rivularis

Hopeapiippo – Luzula nivea

Japaninakileija – Aquilegia flabellata

Karhunjuuri – Meum athamanticum

Karvakirveli – Chaerophyllum hirsutum

Kaukasiankirahvinkukka – Cephalaria gigantea

Kiinanpioni – Paeonia lactiflora

Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris

Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä

Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä

Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum

Myrkkykirveli – Chaerophyllum temulum

Myskimalva – Malva moschata

Narsissivuokko – Anemone narcissiflora

Ojakärsämö – Achillea ptarmica

Punakatko – Torilis japonica

Purppurasilkkiyrtti – Asclepias incarnata

Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare

Rohtosuoputki – Peucedanum palustre

Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima

Ruuta – Ruta graveolens

Sikoangervo – Filipendula vulgaris

Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum

Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

Tähkähietalilja – Anthericum liliago

Valkoapila – Trifolium repens

Valkolehdokki – Platanthera bifolia

Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum 'Niveum'

Valkovuokko – Anemone nemorosa

Varjolilja – Lilium martagon

Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä

Sinivalkoista

Puutarhahetki -blogin Tiiu haastoi Saaripalstan sinivalkohaasteeseen. Tässäpä viime kasvukauden satoa.
Suomen lipun sinistä onkin vaikea puutarhasta löytää, etenkin niin, että sen kanssa olisi vielä valkoistakin. Mutta tässä vähän sinne päin sävyjä...
Ensimmäisenä keväinen atsurihelmililja ja krookus, mahdollisesti sinisahrami 'Prins Claus', vaikka tummia läikkiä ei juuri näy.

Raunioyrtissä on melko täydellinen sininen. Kasvia parjataan kovasti sen levämisen takia, mutta jos se istutetaan paikkaan, josta se ei pääse luontoon eikä kukkapenkkeihin rellestämään, on se vallan hurmaava. Koiranputki on sille täydellinen kaveri.

Siksipä puutarhaan kuuluu myös villi heinikko kukkineen, raunioyrtti on siihen kohtaan juuri passeli.

Jatketaan villillä menolla: juhannuksen aikaan kukkivat valkolehdokki ja hiirenvirna pienellä pihakedolla.

Myöhemmin kesällä paahdepenkissä sikuri ja rikkaporkkana.

Ritarinkannuksissa olisi hyviä sinivärejä, mutta nämä eivät kestä saariston kuivuutta ja peuroja. Viime kesänä sai ihailla tätä yhtä sinivalkoista kukkaa.

Tähkälaventeli (tämä tumma lajike on 'Hidcote') sen sijaan suorastaan vaatii kuivuutta ja paahdetta. Kuvassa näkyy, että joku taaempi kasvi on ruskistunut karrelle. Kaaliperhonen tuo kuvaan tarvittavan valkoisen ;-)

Sinipallo-ohdake 'Taplow Blue' ja hohtopiikkiputki, molemmat myös sitkeitä kuivuuskesästä selviytyjiä.

Toivotamme hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


Atsurihelmililja – Muscari azureum
Hiirenvirna – Vicia cracca
Hohtopiikkiputki – Eryngium giganteum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Raunioyrtti – Symphytum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ritarinkannus – Delphinium
Sikuri – Cichorium intybus
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Sinisahrami – Crocus biflorus
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Valkolehdokki – Platanthera bifolia