Kuistinkulman perkaus ja uusia taimiaarteita

 Tässä yhtenä päivänä hermostuin tähänkin rehotukseen.

Vaikka kaunista tämäkin on! Viime kesänä poistin akileijoja urakalla, yritin jättää vain parhaat kerrotut, mutta nyt niitä ei olekaan... ehkä kumminkin siirsin ne muualle. Nyt on vain yksinkertaiskukkaisia sinivioletteja. 

Lehtoängelmä oli hukkua akileijaviidakkoon, tänä vuonna sen kukkavarret taas näkyvät. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on kova siementämään jälkeläisiä, niitäkin vedin viime vuonna ylös maasta. Tärkeintä on poistaa haileamman liilat perusväriset, sillä haluan pitää tässä laukat yhtenäisen värisinä.

Onneksi raivaus tuli aloitettua jo viime vuonna, nyt oli vähän vähemmän hommaa.

Kaiken alla rehottaa putkikasvi, joka on ilmeisesti Torilis japonica. Olen sen itse kylvänyt yhden kukkaseoksen mukana. Niitä kasveja, joita toivoin, ei itänyt, mutta tuli Torilista ja se on siementänyt tehokkaasti itselleen jälkeläisiä. Ne on helppo tunnistaa karheankarvaisista varsista ja vähän koiranputkesta poikkeavista lehdistä. 

Nytpä nyhdin loputkin akileijat ja Torilikset pois ja nyhdän niitä vielä lisääkin, kunhan kasvavat nyhtämiskokoon. Nuorten paalujuuristen taimien kitkeminen on onneksi maailman helpointa, mutta paljon niitä oli; ihan vieri vieressä. 

Koska tämä on ainoa kohta tontillani, jossa kuunlilja on pysynyt hengissä ja jopa kasvanut (taustan iso mätäs 'Blue Cadet'), hankin nyt kaksi uutta kaunista ja istutin ne tähän. Jospa nekin rehevöityisivät, tai edes pysyisivät elossa! Uudet hostat ovat sinikuunlilja 'Great Expectations' (vaaleampi keskeltä) ja 'Summer Lovin'' (risteymälajike, enemmän vihreät lehdet). Kummankin ostopäätökseen vaikutti ulkonäön lisäksi myös nimi: Charles Dickens ja Grease. Kumpikin rakkaita ja tärkeitä.

Edessä on marhanlilja 'Pink Morning'. Se oli aivan Toriliksien peitossa, eivätkä kukkanuput kovin hääppöisiltä näytä. Voi olla, että kukintaa ei tule vielä tänäkään vuonna, lilja on tuossa vasta toista kesää. Löysin rehotuksen alta myös 'Looking Glass' -rotkolemmikin, mistä olen suuresti iloinen. Siinä on vain yksi lehti, kuten tähänkin asti, mutta ehkä se ryhtyy kasvamaan saatuaan valoa ja tilaa.

Tuossa on nyt paljon paljasta multapintaa, mikä ei ole koskaan hyvä juttu.

Sepä ongelma ratkesi nopeasti, sillä poikkesin puutarhareissujen lomassa eilen Vakka-Taimeen. Sieltä löytyi mm. varjosiippa ja kiurunkannus 'Golden Spinners', näitä kesällä kukkivia sinikukkaisia safiirikiurunkannuksen ja jokin muun kiurunkannuslajin risteymiä. 

Kumpikin kasvi on minulla joskus ollut ja kumpikin on menehtynyt; toinen paahteeseen, toinen rehotukseen.

Varjosiippa on uskomattoman keveä, hyvin varjohiippamainen sekä lehdiltään että olemukseltaan. Kukka vain on hieman erilainen. Tämä eli minulla joitakin vuosia katajan pohjoispuolella, mutta sitten sinnekin kasvoi sellainen rehotus, että varjosiippa jäi lopulta jalkoihin.

Nämä kaksi voisivat ehkä viihtyä kuistin nurkassa, se on talon pohjoisnurkkaa eli ainakin riittävän varjoisa. Täytyy tutkia, mitä mieltä ne ovat talvisesta kosteudesta, sillä sitä riittää.

Vakka-Taimi on mahtava aarreaitta kasvi-ihmiselle ja monelle puutarhabloggaajalle hyvin tuttu. Sieltä saa kasveja, joita ei mistään muualta Suomesta saa, ei aina helposti maailmaltakaan.

Näytepuutarhoissa on atsaleojen kukinta täydessä vedossa. Taimistokissa tuli tervehtimään.

Vakka-Taimesta voisi tehdä oman juttunsa, otin sieltä yli sata kuvaa. Ja siinä määrässä on jo huonot heitetty pois.

Takaisin Saaripalstalle. Kuistin edustan istutus jatkuu kuistin pitkälle sivulle, tästä olinkin nyhtänyt Torilikset ennen kuvan ottamista. Tai isoimmat ainakin. Ransu esittelee.

Koska tämä on talon pohjoispuolella, olivat viimeiset 'Spring Green' -viherraitatulppaanit niukin naukin kukassa maanantaina, jolloin otin kuvan.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' kukkii siinä myös. Hyvin kaunis kasvi ja onneksi viihtyy! Istutin ensimmäiset kaksi taimea muotopuutarhaan, jonne ne näivettyivät hengiltä. Oli ehkä liian kuiva paikka. Tässä tämä kahvikaveri kukoistaa. Ihanaa.

Koska keräilen varjohiippoja, niillekin täytyy keksiä paikat, joissa niitä ei jyrätä. Tässä kuistin edessä ne ovat ainakin paikassa, jonka ohi kävelen jatkuvasti ja voin ainakin kuvitella, että saatan kitkeä sitä useammin kuin muualla. Lisäksi varjohiippoja täytyy käydä usein katsomassa, jotta kukinta ei mene sivu suun.

Tämä on toiseksi uusin hankintani idänvarjohiippa 'White Queen'. Idänvarjohiippa on happaman maan kasvi, mikä on täällä kalkkisaarella hieman ongelmallista. Ne näyttävät kuitenkin voivan hyvin, jos hautaan niiden kanssa maahan jotakin rautaromua. Maan pitäisi olla kuohkea, sellainen lehtikompostilla paranneltu, mikä ei sekään ole helppoa savimaalla, ja tässä talon vieressä on puolestaan hiekkaa. Mutta yritän ja toivon parasta. Nyt laitoin näille katteeksi havupuun sahanpurua.

Hommasin nyt vielä sirovarjohiipan Vakka-Taimesta, mutta sitä en ole vielä istuttanut. Täytyy tutkia, millaisessa paikassa se voisi viihtyä.

Ihana valkovarjohiipan serkku Epimedium × youngianum 'Roseum' kukki kesäkuun alussa paremmin kuin koskaan. Tämä oli jäämässä muiden kasvien peittoon muotopuutarhassa ja pelastin sen kuistin etupenkkiin pari vuotta sitten. Istutin taimiraaskun rautaisen renkaan sisään, mistä se pääsee kyllä halutessaan leviämään. 

Valkovarjohiippa on nimenä hassu, sillä se on annettu vain lajikkeelle 'Niveum' – samassa lajissa on kuitenkin monia muitakin lajikkeita, esimerkiksi tämä 'Roseum'. Onkin aika idioottimaista antaa lajikkeille suomenkielisiä nimiä: se sekoittaa, kun ei enää tiedetä, mistä lajista puhutaan. Ja sitten on tällaisia tapauksia, että on laji, jonka yhdellä lajikkeella onkin suomenkielinen nimi, mutta itse lajilla ei. 

No, pääsinpähän avautumaan. Oikeastaan piti sanoa, että Epimedium × youngianum on myös happaman maan lajeja, siksi rautaromu. Mutta alkoi niin ärsyttää tuo nimiasia.

Kuistin edustalla on myös keltalehtistä 'Aureum' -täpläpeippiä, joka on hyvin soma eikä leviä kovinkaan nopeasti. Nyt se oli kuitenkin tehnyt taimen penkin toiseen päähän suoraan 'Craigton Blue' -kiurunkannuskasvuston päälle (siinä on toinen sinikukkainen safiirikiurunkannuksen ja muun kiurunkannuslajin risteymä). Kiurunkannus-raasu ei muutenkaan ole hyvävointinen, vaan lähinnä sinnittelee elossa vuodesta toiseen. Lisäksi aivan sen eteen on kylväytynyt himalajanvuokkoa, mikä on toisaalta ihana yllätys. Niinpä siirsin nyt Craigtoneita vähän. Toivottavasti ne pysyvät hengissä.

Joissakin kuvissa näkyi kuistinrappuja vastapäätä kukkiva jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Se ansaitsee ihan oman kuvansa, se on niin upea.

Ajoin Turun poikki reissullani. Yhdessä kohdassa on tällainen iso alue rinteessä omakotialueen ja tien välissä.

Vieraslajeista voi olla montaa mieltä, mutta kyllä lupiini on kaunis. Jestas. Lupiinien lomassa taitaa kasvaa illakkoa. Tämä on jotenkin niin täysin juhannukseen sointuva näky. Unenomainen ja täynnä taikaa.

Hyvää juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Idänvarjohiippa Epimedium grandiflorum

Illakko Hesperis matronalis

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinikuunlilja Hosta sieboldiana

Sirovarjohiippa Epimedium pinnatum ssp. colchicum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Kylvöjä ja krookuksia

 Kylvin jo helmikuun puolella kylmäkäsittelyä vaativia lajeja. 

Kätevimmäksi olen kokenut Biltemasta ostamani kylvölootan, jossa on pohjattomia metallipotteja. Alle laitan kastelumaton. Toimii kuin junan vessa.

Siis jos siemenet itävät. Kylvöksessä on muun muassa haavepuu, Liquidambar styraciflua eli lännenambrapuu, jota olen kylvänyt ennenkin, mutta silloin ei mitään ikinä itänyt.

Jos se nyt itää, ei puu varmaan kuitenkaan menesty Suomessa, sillä sitä ei tietääkseni kasva yhdessäkään kasvitieteellisessä puutarhassa tai abroretumissa meillä. 

Näillä hinnoilla ei kokeilu tule kovin kalliiksi: kukin pikku pussi maksoi 2,5 puntaa. Tilasin nämä vanhasta suosikkipaikastani Special Plantsilta. Se on brittiläinen, mutta kierrättää siemenet Irlannin kautta, jolloin ne pystyy lähettämään muihinkin EU-maihin. Paitsi että uusimmassa uutiskirjeessä sanottiin, että tämäkin on kiellettyä maaliskuun jälkeen – hemmetin brexit kaikkine jälkitauteineen!

Päällimmäisenä kuvassa on valkokukkaisen haisukurjenpolven siemeniä – viimeinkin saan sitäkin puutarhaan! Sen nyt luulisi itävän, kun luonnon haisulikin kylväytyy kaikkialle.

Nyt en muistakaan, mitä muuta kylvin, siitä on niin monta viikkoa. Perennoja lähinnä. Silloin oli lunta laittaa kylvöksen päälle. 

Sitten lumet sulivat ja tihkusateet tulivat. Yhtenä sateisena päivänä nostin kylvöksen ulos saamaan luonnon hienonhienoa kastelua.

Toissa yönä tuli taas lunta, mutta vain reilu senttimetri. Siitäkin sai vähän kaavittua lunta kylvölootan päälle.

Tämän kuvan otin ennen lumen tuloa. Siinä on kaksi myyrien kauhua: Musti (peltomyyräaterialla) ja taustalla nurmelta törröttää myyränloukku vesimyyrän tuottamien maakasojen vieressä. Se on onnistunut pyydystämään jo yhden isonpuoleisen vesimyyrän, vaikka myyrä ei loukun kolosta mahtunutkaan. Mutta riitti, että se työnsi päänsä koloon, jolloin giljotiini napsahti alas ja myyrä oli mennyttä. 

Nyt loukku on pysynyt hiljaa yli vuorokauden, joten kaivoin kasvimaalta pikkuruisen porkkanan, jota en syksyllä nostanut, ja laitoin sen syötiksi.

Mutta katsotaanpa kuvia uuden eilisen lumen kanssa. Tässä on syksyllä ruskopenkkiin istuttamani Crocus × leonidii 'Little Amber'. Tämä on armeniansahramin ja Crocus reticulatus -lajin risteymä. Tulppaaninlehtiäkin on noussut.

Kultasahrami näyttää melko samanlaiselta, vaikka ei ole sukua edelliselle. Näitä keltaisia krookuksia ruskein raidoin on useita eri luonnonlajeja ja -muunnoksia sekä niistä kehitettyjä lajikkeita.

Alppipenkistäkin löytyi yllättäen krookuksennuppu kurkistamassa sormustinkukan lehden alta. Muistaakseni tämä tuli vääränä lajina, joten lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa.

Tässä vielä uudestaan Crocus alexandrii, jota edellisen jutun kommenteissa ihasteltiin. Upea musteenvärinen kuviointi!

Muotopuutarhan tähtisahrami 'Roseus' on ollut viittä vaille avautumassa eilen ja tänään, kun lämpöä on noin +3 ja aurinko pilkahtanut välillä – mutta ei riittävästi kukkien leväyttämiseen auki. Näissä on puolestaan niin vaatimaton kukan ulkopuoli, ettei niitä tahdo havaitakaan ennen kukkien avautumista.

Luulen, että tämä on sinisahrami 'Blue Pearl'. Edessä on kurjenmiekan lehtiä, niitä on noussut runsaasti.

Tässä alueella kasvaa kolmea eri kurjenmiekkaa, joten en mene arvaamaan, mitä nämä ovat, mutta lupaavalta näyttää! Oikeanpuoleista voi kyllä veikata 'Katharine Hodgkiniksi' ihan vain siksi, että sillä ei ole vielä lehtiä. Lumikurjenmiekoilla, joita tässä myös on, nousevat lehdet kukkavarsien kanssa samaan aikaan – vasemmanpuoleiset ovat todennäköisesti niitä. 

No niin, tulihan sittenkin arvattua. Mutta tässä kasvaa myös 'Frozen Planet'.

Kukassa ei edelleenkään ole enempää kuin kaksi ensimmäistä 'Painted Ladya'. Ne ovat aika hurmaavia myös ohuen lumikuorrutuksen kanssa.

Mittari on tosiaan päivisin selvästi plussalla hyytävästä tuulesta huolimatta, joten katoilta sulivat lumet jo eilen, eikä sitä maassakaan enää paljoa ole. Suunta on ylöspäin, sillä kylmät yöt näyttävät olevan takana ja aurinkoisia, maltillisen leutoja päiviä on luvassa. Krookuksenkukkia alkaa varmaan poksahdella auki!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Sinisahrami Crocus biflorus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Ruusumaratooni

 Kuvia omasta puutarhasta ja Vakka-Taimesta, jossa kävin viime viikolla.

Kirjoapteekkarinruusu eli ranskanruusu 'Rosa Mundi' on kukkinut pitkään, vieläkin siinä on pari kukkaa jäljellä.

Sammalruusu, joka saattaa olla lajiketta 'Communis', ilahdutti viimein usealla kukalla tänä vuonna. Istutin tämän jo viitisen vuotta sitten.

Koska ostin tämän vain nimellä "Centifolia Muscosa", oletan, että sillä viitattiin lajin lisäksi lajikkeeseenkin. 'Communis' on vanha lajike vuodelta 1862 ja siitä on myös käytetty nimeä 'Centifolia Muscosa', joka on nykyisin kylläkin lajinimi.

Ranskanruusu 'Duchesse de Montebello' on myös pistänyt parastaan. Vaikuttaa siltä, että mitä kuivempaa on, sitä paremmin ruusut viihtyvät.

Portlandruusu 'Duchesse de Rohan' on kasvanut todella isoksi, taustanaan sillä on Rohanin rikkaporkkanat.

Mutta mennäänpä pohjoiseen Varsinais-Suomeen. Minulla oli asiaa Porin suuntaan viime viikolla ja kotimatkalla kävin Vakka-Taimessa, kasvikeräilijän mekassa. Siellä on paljon nähtävää, mutta tällä kertaa suuntasin kulkuni ensin rosarioon. Se on kokonainen pelto täynnä ruusuja ryhmiteltynä lajeittain.

Tarhakurtturuusu 'Heinrich Ilmari', yksi Pirjo Raution tuottamista lajikkeista.

Ranskanruusu 'Gloire de France': ah, mikä täyteläisyys!

Kartanoruusu 'Blanchefleur'.

'Himmelsstürmer', ilmeisesti tarhakurtturuusu.

Kesädamaskonruusu 'Ispahan'.

Neidonruusu 'Mme Plantier', lajike vuodelta 1835. Ruusujenkin kanssa voi harrastaa historiaa!

Neidonruusu 'Maiden's Blush'. Tämä on jo hyvin vanha, 1300-luvulla tunnettu lajike. Myös jutun ensimmäisen kuvan 'Rosa Mundi' juontaa keskiajalta.

Ranskanruusu 'Tuscany Superb', joka on paranneltu versio vanhemmasta lajikkeesta 'Tuscany'. Keskustelimme Vesa Muurisen kanssa tästä ja hän ei näe juurikaan eroa lajikkeissa, itse asiassa vanhempi 'Tuscany' on hänestä joskus paremman näköinen. Se on myös vanha lajike vuoden 1600 tienoilta. 

Sitä löytyi myynnistä ja ostin sitten oman 'Tuscanyn'. Ruusutarhani kasvaa, ja jouduin jo siirtämään yhden enemmän juurivesoja tekevän ranskanruusun ylärinteeseen hedelmätarhaan tämän uuden tieltä. Se ei vielä ollut ehtinyt levitäkään, mutta nyt sillä on siihen otollisesti tilaa.

Sitten tein vähän muitakin ostoksia Vakka-Taimen runsaan valikoiman paratiisissa.

Tässä saalis. Kotimatkalla vilahdin myös Viherlassilaan, kun se kerrankin oli matkan varrella. Nettihaun perusteella siellä piti olla himoitsemani bourbonruusu 'Variegata di Bologna', ja niinpä olikin – yksi taimi vain, mutta se riitti. Kun on vieläpä varsin rehevä ja hyvännäköinen.

Kovin paljoa en ole vielä ehtinyt istuttaa, sillä päivät ovat menneet lukuisissa rakennusprojekteissa tai oikeastaan korjausrakennus- tai rakennuskorjaus- tai suoristus- tai mitälie-hommissa. Tässä kuitenkin kuvia puutarhassa kukkivista ruusuista, sillä kuvia ehtii ainakin välillä ottaa. Bourbonruusu 'Honorine de Brabant' on hyvin samanlainen kuin nyt hankkimani 'Variegata di Bologna', mutta keräilijä on keräilijä.

Samassa pienessä ruusutarhassa asustaa myös uusi kotimainen tarhakurtturuusu 'Syke', tavattoman kaunis!

Austin-ruusu Lady of Shalott.

Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin' kiipeää pilariin, jossa sen olisi tarkoitus köynnöstää. Toistaiseksi se on vasta tavallisen ruusun korkuinen.

Muotopuutarhan Flammentanz on kohta kukkinut ohi, mutta siinä on vielä jäljellä muutama tällainen valtava kukkarypäs.

Alan vaihtaa lahoavia lautareunuksia betonisiksi, mutta kun autoon mahtuu vain muutama kivi kerrallaan kaiken muun lisäksi, tyssäsi työ tällä kertaa tähän. Olisi kyllä huomattavasti helpompaa tehdä ensin kunnon reunukset joka paikkaan! Nyt pujottelen kukkapenkkien ja pensasaitojen välissä metallireunaa kaivamassa yms. 

Jossain vaiheessa täytyy betonireunusta ujuttaa myös muotopuutarhan istutusten ja talonvierustan sepelin väliin, mikä tulee olemaan ähellystä. Sitä ennen voimme kuitenkin ihailla The Pilgrim -ruusua.

Keväinen leikkuu kannatti: ruusu haarautui hyvin ja tuotti paljon enemmän kukkia kuin aiempina vuosina. Siinä missä muissa Austin-ruusuissani on vain yksittäisiä kukkaterttuja, on tämä oikea jättikimppu kukkaterttuja.

Kuihtuneiden poisto on ollut vähän hidasta muiden projektien takia, mutta eilen napsin ne, sillä The Pilgrim on jatkuvakukintainen. Viime syksynä kuvasin sen kukkia marraskuun puolivälissä, kun oli vielä leutoa – viikko sen jälkeen tuli talvi.

Tämäkin on yksi kauneimpia ruusuja, vaikka hyvin eri tyyppinen: myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Pienet kukat tertuissa, nuput ja vasta-avautuneet kukat ovat aprikoosinsävyisiä, sitten kukat haalistuvat lähes valkeiksi.

Vähän samantapainen pienikukkainen kaunotar on 'Raubritter', joka luetaan puistoruusujen ryhmään. Se on perimältään sekalainen joukko, johon kuuluvat myös Austin-ruusut.

Kuten myskiruusu Ghislaine, myös 'Raubritter' vaatii tilaa. Sen versoista tulee jopa lähes parimetriset. Vielä ei oma puskani ole yltänyt sellaiseksi, mutta nyt se on jo isompi kuin viime vuonna. Ajattele kokonaista isoa puskaa täynnä näitä pallomaisia kukkia!

Ehkä ihanin viimeisenä, vaikka makuasiahan se on, enkä itsekään voi valita yhtä ylitse muiden. Tämä on Austin-ruusu Crown Princess Margareta, jolla oli aiemmin kesällä pari tällaista kukkaterttua yhtä aikaa, nyt vain yksi. Tämä ruusu ei ole sen runsaammin tähän asti kukkinut, mutta jos kesässä tulee edes muutama tällainen unelmaterttu, on ruusu kaiken väärti.

Bourbonruusu Rosa Bourbon-Ryhmä

Kartanoruusu Rosa Centifolia-Ryhmä

Kesädamaskonruusu Rosa Damascena-Ryhmä

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puistoruusu Rosa Puistoruusu-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Sammalruusu Rosa Centifolia Muscosa -Ryhmä

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä