Valkoisia unelmakukkia ja nenäliinoja

 Huh, viikko meni siinä, että makasin jonkinlaisessa taudissa sängyssä. Sitä ennen olin viikon kaupungissa. Joten täällä on puutarha täynnä voikukkia ja nurmikko leikkaamatta, siihen en vielä tänään taivu, kun olen vasta ensimmäistä päivää jalkeilla. Mutta kuvauskierrokselle taivuin!

Nenäliinoja kuluu paljon enkä kuule juuri mitään, kun korvat ovat tukossa, mutta eiköhän tämä tästä pikku hiljaa käänny taas voiton puolelle.

Ajattelin raportoida iloisista uutisista kostealla kevätniityllä. Narcissus moschatus kukki monen vuoden tauon jälkeen. Voi olla, että sateinen viime kesä sai sen reipastumaan! Kuva on toukokuun alusta, tuolloin vielä kukkivat posliinihyasintitkin, nyt niistä on enää rippeet jäljellä.

Kirjopikarililjat ovat hyvässä vedossa. Pari valkokukkaistakin kukkii, lisäksi niitä on viimein siinäkin päässä niittyä, johon joskus vuosia sitten istutin kirjopikarililjoja ruukussa. Myös kevätesikoilla näyttää olevan hyvä vuosi.

Assyrianpikarililja on ollut luottokukkija joka kevät, niin nytkin. Vieressä nousee keltalehtinen humala 'Aureus', toisin sanoen kultahumala, entiseen lipputankoon. Kamerakierroksella huomasin, että toinen salkoon kiipeävä köynnös, tuoksukuusama, vaikuttaa kuolleelta. Painava kamera kaulassa on hankala tutkia kasveja, joten täytyy palata syynäämään köynnöstä lähempää. Olisiko sekin myyrien uhri tai muuten vain hidas heräämään.

Niityn reunalla on oja, jossa kukkii kerrottu rentukka 'Multiplex'.

Huushollin roskikset pursuavat nenäliinoja, mutta on valkoista ulkonakin, ja huomattavasti miellyttävämpää. Tästä naapurin ihanasta luumupuusta olen ollut viime päivinä kiitollinen. Se nimittäin näkyy myös keittiön ikkunastani ja ihailin sitä niinäkin päivinä, kun ei ollut voimia edes käväistä ulkona.

Rusotuomipihlajat puolestaan näkyvät makuuhuoneen ikkunaan. Kukkapilvi on aivan hurmaava pienen portin pielessä, allaan kimalaisten rakastama peittoraunioyrtti täynnä hailean vaaleansinisiä, lähes valkeita kukkia.

Muutaman metrin päässä edellisestä on ruskopenkin rusotuomipihlaja. Se demonstroi, mistä suunnasta täällä yleensä tuulee. Koko pensas on kasvanut itään kallelleen, kuten kovin moni muukin puu täällä.

Tämä kuva ei siis ole tuulenpuuskassa otettu; tänään on aika tyyntä ja kerrankin näin ollen ihanan lämmintä myös. Pihakierroksella piti villapaidan päälle pukemani paksu fleecepusakka suorastaan riisua! 

Tämä naurun aiheeksi heille, jotka Itä-Suomen helteistä parhaillaan nauttivat. 

Japaninmagnoliani ensikukinta peräti neljän kukan voimin ei onneksi mennyt ohi sairastaessani. Saariston meri-ilmaston keväinen viileys on pitänyt kukat supussa ja vasta tänään kaksi viimeistä nuppua alkaa avautua – eikä ensimmäinenkään kukka ole vielä lakastunut.

Tähtimagnolian nuput olivat niin pienet, että pitkään en ollut varma, kukkiiko se ollenkaan. Tämän kanssa täytyy olla syksyllä nopea, jotta ehtii laittaa verkon puskan ympärille ennen kuin jänis käy nakertamassa oksat, sillä silloin kukkia ei ainakaan tule. 

Nuput kuitenkin ottivat loppusuoralla hurjan kirin ja paisuivat ennen puhkeamistaan selvästi.

Ja onhan minulla sisälläkin ihania valkoisia kukkia! Sitruunapuu nimittäin kukkii. Kukkia on kahdessa oksassa ja olen pariin otteeseen sutinut niitä pensselillä, jotta ne pölyttyvät. 

Tänään voisin kantaa pienen puun ulos, sillä aion lähiaikoina siirtää sen kasvamaan suurempaan ruukkuun, juurilla on varmasti jo kovin ahdasta. Isompi ruukku lisäksi pidättää kosteutta pidempään ja hedelmät jaksavat varmemmin kypsyä.

Täytyykin hankkia giniä ja tonicvettä!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Humala Humulus lupulus

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Luumu Prunus domestica

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rentukka Caltha palustris

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sitruuna Citrus × limon Sitruuna-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Kirjopikarit kevätniityllä

 Iloinen yllätys: kirjopikarililjoja on tänä vuonna taas vähän enemmän kostealla kevätniitylläni.

Ongelma saattaa olla se, että niittyni ei ole ihan riittävän kostea, oikeastaan se taitaa kesäisin olla melkoisen rutikuiva. Assyrianpikarililjat, kuvassa, viihtyvät selvästi paremmin. Mutta kuvassa taustalla häämöttää myös kirjopikarililja!

Ja se kirjopikarililja kasvaa niityn täällä päässä, jossa niitä ei aiemmin ole kukkinut. Istuttanut kyllä olen: tein jonakin vuonna strategisen päätöksen ostaa niitä kukkivana ruukussa, jotta saan sipulit varmasti maahan ilman, että ne kuivuvat. Kirjopikarililja kun kuuluu niihin sipulikukkiin, jotka ehdottomasti eivät halua kuivua pussissa kaupan hyllyssä.

Nyt tässä siis yksi kukkii! Ehkä seitsemän vuotta istuttamisesta tai jotakin semmoista. 

Alkukeväällä kostealla kevätniityllä kukkivat lumikellot ja persiansinililjat, sitten krookukset, posliinihyasintit, en nyt enää muistakaan mitä kaikkea. Narsissejakin olen istuttanut, mutta ne ovat taantuneet. Huomasin äskeisellä tarkistus- ja kuvauskierroksella vain kaksi narsissin nuppua, taitavat olla 'Thaliaa'. Iso tupas on kamassiaa, se on luotettava kukkija tässä, mutta kukkii vasta kesäkuussa.

Sellainenkin uutinen, että valkoisiakin kirjopikarililjoja löytyy! Niitä oli viimeksi kaksi vuotta sitten ja se oli toistaiseksi ainoa kukinta niiltä. Nyt kaikesta on kulunut niin pitkä aika, että en muista, olenko kylvänyt tai istuttanut niitäkin – luultavasti. Perustin kostean kevätniityn jo yli 15 vuotta sitten, joten kaikenlaista on siinä ajassa ehtinyt tehdä. 

Vuosikaudet tässä kukkivat samat kaksi punakukkaista kirjopikarililjaa. Nyt niitä on useita ja valkoisiakin kaksi. Aika mahtavaa!

Ruoho kasvaa kohisten, vaikka ihan vielä ei ole tavalliseen toukokuun tahtiin päästy. Vielä en ole leikannut nurmea niityn ympäriltä, mutta kohta täytyy, sillä niitty näyttää kivemmalta, kun se erottuu ympäröivästä nurmesta.

Olen suunnitellut kylväväni niitylle myös kevätesikkoa. Sitä kasvaa heti niityn takana ja kasvusto on runsastunut. Esikot kasvavat omalla pikkuisella niittylämpäreellään japaninlehtikuusen juurella, missä aiemmin keväällä oli lumikelloja. Täytyy muistaa kytätä kypsiä siemenkotia kesällä. Yksi kevätesikko kasvaa keskellä nurmikkoa muotopuutarhan vieressä, sen meinaan siirtää kokonaan tähän niitylle. 

Jauhoesikkoa olen kokeillut, sillä se olisi kosteiden niittyjen luonnonkasvi täältä päin Suomea, mutta se ei ole viihtynyt.

Otin kuvan vielä vastakkaisesta suunnasta, ylärinteestä käsin. Taustalla häämöttävät muotopuutarhan pöytä ja tuolit.

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Kamassia, tähtihyasintti Camassia

Kevätesikko Primula veris

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Kostean niityn kirjopikari-ylläri

 Jotain tässä keväässä on erilaista kuin ennen – jos tulppaanit kukkivat runsaammin kuin konsanaan (ja esim. se Rohanin seitsemän vuotta kukkimattomana viettänyt 'Royal Acres' kukkii jälleen) niin myös kirjopikarililjoille on tapahtunut jotakin.

Aiemmin keväällä katsoin, että kostealle kevätniitylle nousevat samat kaksi kirjopikarililjaa kuin aikaisempinakin vuosina. Sitten yhtäkkiä niitä nousikin enemmän, pari–kolme tupasta, ja kaksi valkoistakin!

Tämän kuvan otin toukokuun puolivälissä, kun viimeiset kerrotut puistolumikellot olivat yhä kukassa, varmaan ennätysmyöhään. Posliinihyasintitkin kukkivat vielä tuolloin.

Olen toki istuttanut valkoisia kirjopikarililjoja tähän, niistä ei vain koskaan aiemmin ole näkynyt mitään. 

Myös assyrianpikarililjat kukoistavat tänä vuonna. Tämä yksi erikoskorkea on varmaan hyötynyt viereisen keltalehtisen humalan saamasta paremmasta mullasta, muuten en pysty selittämään, miksi se on tuplasti korkeampi kuin muut.

Aika ihanaa!

Nyt alkavat mininiityn narsissit kukkia, mutta niitä on puolestaan hyvin vähän. Olisivatko viime vuosien rutikuivat kesät ottaneet veronsa. Kostean niityn luottonarsissi Narcissus moschatus ei näytä kukkivan lainkaan. 

Tämä on nunnannarsissi 'Regeneration', jolla on "värit väärinpäin", kuten Hiidenkiven puutarhan Minna ilmaisi tässä taannoin. Ihanan raikas kukka.

Ensimmäiset 'Thalia' -orkideanarsissitkin avautuivat, ja lisää tulossa, tai sitten nuo taemmat nuput kuuluvat 'Green Eyes' -narsissille. 

Sen pakkauksen kuva oli kyllä rankasti kuvakäsitelty, torvi oli siinä aivan vihreä, kun oikeasti kukka on valkoinen ja hyvin tarkasti katsomalla voi erottaa jonkinlaista kapeaa viherrystä torven tyvellä. Mutta hyvänä puolena se on kukkinut runsaasti ja luotettavasti jo reilusti yli kymmenen vuotta.

Voihan myös olla, että narsissit kasvavat osittain jo liian tiheästi, onhan niiden istuttamisesta jo vuosikausia aikaa.

Otin tämän havainnolliskuvan kostean niityn takana olevan kivipengermän edestä. Tässä on vuosikausia kasvanut hyvin kukkiva kauluskukkainen narsissi 'Cassata', jonka kukat ovat aivan ihana yhdistelmä sitruunasorbettia ja kermavaahtoa. 

Tänä keväänä ei tullut kukan kukkaa, sen sijaan lehtiä todella tiuhassa. On siis harventamisen aika. Osan aion istuttaa koivikkoon, osan takaisin tähän.

Ystävä, jolla on sama ongelma, kysyi, että syksylläkö. Mitä sitä suotta sinne asti odottelemaan. Narsissit eivät kuulu niihin sipuleihin, jotka haluavat kuivua kesällä. Ne tahtovat kasvattaa juuria syksyllä, mielellään heti alkusyksystä. Itse istutan ne saman tien takaisin maahan.

Näin ei ole vaaraa siitäkään, että sipulit unohtuisivat jonnekin kaapin uumeniin.

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Orkideanarsissi Narcissus Triandrus-Ryhmä

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Kostea kevätniitty kukkii vaan

 Vaan narsisseja saa odotella vielä pitkän tovin, paikka on niin kevätkylmä.

Näyttää silti oikein mukavalta. Posliinihyasintit jatkavat, kun samansäviset persiansinililjat lopettivat. Tässäkin kasvaa pystykiurunkannuksia, isänsinililjatkin ovat löytäneet tiensä jostain.

Kevätniityllä on myös entinen lipputanko, nykyinen humalasalko.

Sen vierellä viihtyvät assyrianpikarililjat. Niiden vihreitä kukkanuppuja nuokkuvissa varsissa tuskin erottaa, mutta kohta ne ovat kukassa.

Ransu saapuu esittelemään.

Älä unohda, että olen toukokuun kalenteripoika!

Viimeinen kerrottu puistolumikello vielä sinnittelee kirjopikarililjan nousevien kukkavarsien kannattelemana.

Kirjopikarililjoja on vihdoinkin enemmän – viimeiset kymmenen vuotta tästä on noussut vain kaksi, toki alussa ennen aitaa peurat kävivät syömässä niitä. Mutta nyt niitä on nousemassa tuplasti plus yksi niin vaalea, että arvelen sen olevan valkokukkainen. Olisivatko ne viimein asettuneet viihtymään, tai oliko viime talvessa jotain niiden elämää helpottavaa.

Krookukset ovat jo kuihtuneet, onneksi koko ajan nousee uusia kukkijoita. Tähtihyasintit kukkivat viimeisinä vasta kesäkuussa. Edessä herkkujen nurkassa on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'.

Sitäkin voi vielä ihailla, mutta tuskin ensi viikolla enää, jos lämpenee.

Herkkujen nurkan reunassa on komea puska keltakukkaista 'Lutea' -keisarinpikarililja, se ei ole vieläkään avannut kukkiaan. Varmaan liian viileää sillekin.

Vastakkaisella suunnalla kosteaa kevätniittyä reunustaa vetinen oja, jossa kerrottu rentukka 'Plena' on avannut ensimmäisen kukkansa.

Toisessa suunnassa kevätniittya reunustaa vaahteran alustan metsäpuutarhapenkki. Siellä kukkivat posliinihyasintit ja valkoiset idänsinililjat. Keltakukkaiset isommat koiranhampaat kasvattelevat kukkanuppujaan.

Ja viimeisellä sivulla on katajapenkki, jonka rusokoiranhammas avasi ensimmäisen kukkansa aamuauringossa – mutta kun iltapäivällä menin kuvaamaan sitä, oli se mennyt suppuun. Huomenna uusi yritys.

Aurinkoista viikonloppua!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Idänsinililja Scilla siberica

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rentukka Caltha palustris

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Kostea kevätniitty ja ensimmäiset narsissit

 Ikävä kyllä, istutin ensimmäiset lumikelloni juuri tälle paikalle, josta lumet sulavat hitaasti. 

Enää se ei harmita, sillä sittemmin älysin laittaa lumikelloja niillekin paikoille, joista lumi sulaa äkkiä. On hyväkin, että on myös näitä kylmempiä kohtia, joissa lumikellot aloittavat vähän myöhemmin ja näin saa lumikelloaikaa pidennettyä. Tässä kasvaa puistolumikelloja, yksinkertaisia ja kerrottua muotoa. 

Kerrottu ei tee siementaimia, mutta olen jakanut mättäitä silloin tällöin ja nyt lumikellotuppaita onkin jo siellä täällä.

Kostean kevätniityn ensikukkijoita ovat lumikellojen lisäksi krookukset ja persiansinililjat. Kohta avautuvat posliinihyasintit. Kirjo- ja assyrianpikarililjojen versot ovat jo nousussa. Narsissitkin puskevat maasta, mutta tuolla taustalla kivipengermän lämpimällä eteläseinustalla ne ovat jo pidemmällä.

Kivipengermäpenkissä kukkii ensi kertaa tarhajouluruusu, jonka tilasin viime vuoden talvella Barnhavenilta Ranskasta nimellä 'Barnhaven hybrids' Anemone Strain - Red and Green Shades.

Ihan vielä ei ole kukka auki. Anemone- eli vuokkokukkaisissa pitäisi olla kukan keskustassa röyhelö lyhyempiä kehälehtiä. Vielä en niitä näe, mutta kukka on söpösti kerrottu ja todellakin vihreän ja punaisen sävyinen namupala. Mukava lisä jouluruusukokoelmaani, josta tosin suurin osa on omia, vallattoman suunnittelemattomasti syntyneitä siementaimia, ei mitään sen hienompaa.

Musti esittelee kostean kevätniityn aluetta. Tämä on ojan reunustama kevätkylmä paikka. 

Taustalla kivipengermän vierellä on lämpimämpää ja kuivempaa. Turkoosin puutarhatuolin alapuolella on minirinne herkkujen nurkka, se on vaahteran ja talon varjossa ja sopii puolivarjon kasveille.

Uusi jouluruusu elää Mustin yläpuolella näkyvän suojahäkkyrän alla (en kestäisi, että yli vuoden odotetun jouluruusun ensimmäinen kukkanuppu syötäisiin). Saman häkkyrän suojassa kukkii myös edellisessä jutussa esitelty keltakuvioinen puistolumikello 'Blonde Inge', sekin Barnhavenilta peräisin.

Kerron vähän näitä ostopaikkoja, jos jotakuta alkoi kiinnostaa.

Tuo on melko paahteinen kohta, mutta toivon, että maan kosteus kompensoi sitä ja paikka kelpaa harvinaisille jouluruusulle ja lumikellolle.

Puolivarjoisassa herkkujen nurkassa kukkii unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' täyttä häkää. Eilen huomasin rusokoiranhampaiden lehtien nousseen maasta, niiden välistä pilkottavat jo kukkanuput.

Yhtäkkiä kaikki kasvaa! Moskovan Kaunotar -syreenin juurella venyvät keltakukkaiset keisarinpikarililjat pituutta silmissä.

Ensimmäiset narsissit poksahtivat auki varkain viikonlopun aikana, kun olin Ahvenanmaalla. En tiedä, kumpi aloitti kukinnan. Oliko se tämä vaaleankeltainen miniatyyri 'Elka' ruusutarhassa...

... vai koivikon 'Tête-à-Tête', miniatyyri tämäkin. Kumpikin oli kukassa, kun palasin maanantaina kotiin. Ja nämä ovat siis maassa monta vuotta asuneita, ei mitään purkissa äsken ostettuja, heh. 

Ihan yhtäkkiä on narsissikausi alkanut ja tätä jatkuu sitten kesäkuun alkuun asti – niin ihanaa!

Nyt on kukkivien narsissien joukkoon liittynyt myös viime syksynä istutetusta isotorvisten sekoituspussista ensimmäinen rohkelikko.

Niinpä toivotan iloista narsissikautta!

Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kirjopikarililja Fritillaria meleagris

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis, kerrottu muoto = f. pleniflorus

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Kevätkukkaniitty kukoistaa

 Kostea kevätniitty on projekti, joka alkoi 2008. Silmissäni siinsi ihana sipulikukkien niitty. Alue on pieni, vain kymmenisen neliömetriä, jos sitäkään, entisen lipputangon ympärillä. Kesä–heinäkuun taitteessa niitän sen ja aloitan ruohonleikkuun, joka kestää syksyyn asti. Alue on siten niittynä vain alkukauden.

Tällä hetkellä niityllä kukkivat posliinihyasintit sankoin joukoin. Pari idänsinililjaakin on eksynyt joukkoon, tänään siirsin yhden kukkapenkistä löytyneen tänne.

Narsissit ovat nousussa.

Niityn narsissit eivät vielä kuki, mutta taustalla kivipengermän edustalla lämpimässä kukkii 'Cassata' jo täyttä häkää.

'Cassata' on huippukaunis, sitruunanvärinen kauluskukkainen narsissi.

Ransu sointuu keltaiseen hienosti, mutta sitä nyt ei juuri tästä kuvasta näe.

Kostealla niityllä nousee myös kirjopikarililjoja, vaikka ne eivät ole osoittautuneet niin viihtyviksi kuin oletin. Se kun olisi kevätkosteiden niittyjen laji. Onneksi sentään pari uskollista nousee vuodesta toiseen.

Kuvasta voi myös nähdä, että puistolumikello 'Flore Pleno' kukkii yhä, siis kaksi kuukautta kukassa! Se on huippusaavutus pikkuruiselle kevätkukalle. Välissä oli vieläpä se lämmin jakso.

Kirjopikarililjoilla on hassu tapa nousta. Ensin maasta nousee terävä piikki, sitten kukkanupun kehittyessä se taipuu kaksinkerroin. Tässä vaiheessa pelkäsin jo peurojen käyneen syömässä ne, kun piikit olivat hävinneet, mutta ne olivatkin vain taipuneet. Onneksi! Kirjopikarililjat on nimittäin syöty aika monena keväänä.

Yhtenä iltana näin keittiön ikkunasta valkoisen pehvan heti pihaporttini ulkopuolella. Hiivin katsomaan ja siellä oli kaksi metsäkaurista laiduntamassa intensiivisesti. Onneksi portin ulko- eikä sisäpuolella! Muuten olisin vääntänyt niiltä niskat nurin.

Ajoin ne pois, jolloin sain kuulla Suomen rumimman luontoäänen eli metsäkauriin rääkymisen. Se on aivan hirveää kuultavaa. 

Sitten menin tutkimaan, mitä ne oikein olivat syöneet. Heti portin ulkopuolella kukki pari idänsinililjaa, mutta eipä kuki enää. 

Tämä on takaisku, sillä tähän mennessä idänsinililjat ovat saaneet kasvaa ja kukkia rauhassa, niitä eivät ole verottaneet valkohäntäpeura eikä metsäjänis. Olen kyllä kuullut, että sitten, kun metsäkauris tulee pihaan, katoavat loputkin kasvit.

Kuvassa itsekseen kukkapenkistä levinneitä idänsinililjoja pystykiurunkannusten ja pikkukäenrieskan seurana. Toivottavasti metsäkauriit eivät löydä tietään pihalleni.

Muutaman metsäkauriin lisäksi meillä on lukuisia valkohäntäpeuroja, ylivoimaisesti kauriita enemmän. Joka päivä voin laskea kyläniityllä noin kymmenen peuran lauman. 

Tonttini on aidattu, mutta on vain ajan kysymys, koska ne hyppäävät yli, tunkeutuvat ali tai tulevat läpi. Korjailen, tihennän ja korotan aitaa aina sen mukaan, mistä ne milloinkin pääsevät. 

Vihollinen on näköetäisyyden päässä – pitävätkö linjat.

Ransu tuli mukaan portille, kun kuvasin peuroja, sen näköisenä, että hän osallistuu.

Öisin on edelleen pakkasta, varmaan teilläkin, kun täälläkin. Viime yö oli kylmin vähään aikaan: –4,8.

Nurmikkoni koostuu nyt mukulaleinikistä ja pikkukäenrieskasta, itse nurmiheinä ei vielä ole näin hyvässä kasvussa.

Tänä aamuna oli keisarinpikarililja 'Vivaldi' aivan kaksinkerroin kukinto maassa, tässä se on jo puolivälissä ylös. Ihmeen pakkasenkestävä, kun miettii, että edellisen jutun kommenteissa Hiidenkiven Minna kertoi, kuinka hänen keisarinsa kukat paleltuvat vähemmissäkin pakkasasteissa.

Loppuun vielä suloinen rypäs posliinihyasinttia vaahteran alta. Hyvin monenlaisissa paikoissa nämä pärjäävät; tämä on paikka, jossa ei moni kasvi selviä kuivuuden takia. Maakin on tässä köyhää ja kovaa savea.

Toivottavasti teillä ei ole yöpakkastuhoja! Taas taitaa tulla kylmä yö, ulkona on enää pari astetta lämmintä.

Idänsinililja – Scilla siberica

Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis

Mukulaleinikki – Ficaria verna

Pikkukäenrieska – Gagea minima

Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides

Puistolumikello – Galanthus nivalis

Pystykiurunkannus – Corydalis solida