Light drift of scent

Small-flowered cyclamen are my autumn favourites. So sweet, dainty, natural, and the leaves have gorgeous patterns. Here, I planted a Japanese painted fern to accompany them in a moss-covered wire basket. The flowers are there just as I open the door, often I feel the scent before realising what it is.

Syksyn pienet, tuoksuvat syklaamit pääsivät kotirappujen viereen japaninhiirenportaan (Athyricum nipponicum 'Purple Garden') kanssa. Metallikoreja myy mm. Elsan lempituoli -nettikauppa...

These guys I have to kneel to appreciate, but they too smell divine.

Suurempi yllätys on se, että keväällä puutarhamessujen hollantilaisilta myyjiltä epäileväisenä ostamani syklaamin mukula on tuottanut kukkia! Kaksi, ja kolmas on nupullaan. Saa nähdä tuleeko tästä kohdasta tulevina vuosina mitään ylös. Syklaamilaji jäi hieman epäselväksi, sillä käsin kirjoitetussa kyltissä luki yhtä, kuvallisessa tulosteessa toista. Enkä muista kumpaakaan.

Syklaamit asustavat kivimuurin vierellä, saarnen alla. Siellä on myös japaninvaahtera 'Osakazuki', jonka istutin jo ensimmäisenä kesänä 2006. En ole mitenkään suojannut talveksi. Ostettaessa se oli polvenkorkuinen ja sitä se on edelleen. Tuuheampi kuitenkin.


Eilen koin yllätyksen. Neidonhiuspuuni, jonka leikkasin viikatteella kymmensenttiseksi tapiksi viime kesänä, on hengissä! Siinä on tyvessä lehtiä. Raukka on kasvanut tämän kesän heinikossa, kun en vielä kesäkuussakaan nähnyt siinä mitään elon merkkiä. Nyt pitää niittää varovammin sen ympäriltä. Työtapaturma sattui typerästi, kun yritin nimenomaan niittää varovaisesti puun tyveltä. Varovaisesti! Puu on silmäteräni. Kylläpä sitä osaakin joskus olla huolimaton.

Sumakkimysteeri

Suomessa arka, Englannissa suosittu, Ranskassa rikkaruohoksikin nimetty. Sumakki, Rhus, kasvaa meillä ainakin joissakin puulajipuistoissa ja Ahvenanmaalla. Puutarhalehdistä olen sen bongannut menestyvän joissakin eteläisissä puutarhoissa mantereellakin, ei vain saaristossa.

Niinpä, kun kerran tilaisuus aukeni, nostin pari juurivesaa ahvenanmaalaisesta ystäväni puutarhasta ja istutin ne omaan pihaani. Se kesä meni ihan hyvin, ja varmuuden vuoksi suojasin taimen verkolla peurojen ja jänisten varalta.

Seuraavana kesänä ei sumakin karvaisesta olemuksesta ollut elossa haiventakaan.

Höh vaan, sanon, höh höh.
Aion yrittää uudestaan. Paikka oli kyllä nokkos- ja vadelmapöheikköä, mutta kitkin ja niitin taimen ympäriltä kylläkin säännöllisesti. Ja huom! EN edes niittänyt taimea poikki, niin kuin kävi ginkgon kanssa. Ehkä joku sittenkin söi juuret, ehkä taimi ei tykännyt saunan tuhkasta jota ripottelin tyvelle.

Tein pahan mokan

Neidonhiuspuun kummallinen lehti on oikeasti havunneulanen.

Leikkasin muutama viikko sitten viikatteella reippaasti heinikkoa pensaiden ympäriltä, etteivät ihan tukahtuisi korsiin. Siinä pihan länsilaidalla ovat mustaseljapensaat, helmipihlaja, sirotuomipihlaja ja - kaikkein suojaisimmassa paikassa - neidonhiuspuu, Ginkgo biloba.

Ginkgoa lähestyessäni otin huolellisen otteen, etten vain viiltäisi nuoreen puuhun. Se on ollut minulla vasta kaksi vuotta. Katsoin, että tuosta vedän nuo heinänkorret siististi puun vierestä. Naps.

Noin 70-senttiseksi kasvanut pikku puuni oli poikki viidentoista sentin korkeudelta. Kaksi lehteä jäi runkoon, koko viime kesänä kasvanut hieno pitkä verso oli mennyttä, ja paljon aiempinakin kesinä kasvanutta. Olipa hyvin teroitettu viikate, kun pikkusormen paksuinen piiska taittui tuosta vain.

Nyt jännään, kuten aiempinakin talvina, selviääkö pikku ginkgoni. En ole sitä koskaan vielä suojannut ja kaksi talvea se on jo selvinnyt. Ensimmäisenä talvena peura oli napsaissut latvan poikki, mutta ei sentään näin alhaalta!

Googletin, koska halusin tietää, onko toivoa. Löysin sieltä amerikkalaisherran kertomuksen. Vaimo oli ostanut hääpäivän kunniaksi kauniin neidonhiuspuun ruukussa, vaan puu alkoi olla liian suuri ja ruukku kaatuili tuulessa ja lopulta halkesi. Puu istutettiin puutarhamaahan. Siihen saakka se selvisi koettelemuksista hyvin.

Sitten kerran ruohoa leikatessaan mies unohti taimen ja ajoi sen yli. Siitäkin puu tokeni. Myöhemmin mies ajoi toistamiseen ruohonleikkurilla puun päältä. Ei se siihenkään vielä kuollut. Toivoa siis on. Mies ei kyllä kertonut miten kotisovun kävi.