Nurmeksen ihanassa kauppalassa oli lauantaina avointen ovien päivä. Minua oli pyydetty sinne luennoimaan – tehtävä, jonka otan aina vastaan ilomielin. Päivä alkoi upeana, mikä mahtava sää juuri tällaiseen tapahtumaan!
Nurmeksen kauppala sijaitsee järveen työntyvällä harjulla ja järvinäkymiä on siten harjun molemmin puolin. En tiedä, tunnenko toista kaupunkia, jossa lähes jokaisesta talosta on järvinäköala. Rinnepihoja onkin sitten melkoinen määrä. Nurmeksessa kaupunkipihat ovat lisäksi melko isoja.
Koen vahvasti tämän näkymän, jossa ollaan kaupungissa ja heti järven toisella puolella avautuu erämaa-vaaramaisema. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Se koskettaa sisintä, jopa kuvaa katsoessa. Ehkä 25 prosentin pohjoiskarjalaisosani silloin aktivoituu, mutta luulen, että tällainen näkymä sykähdyttää ketä hyvänsä.
Ehdin kierrellä muutaman pihan ennen päivän ensimmäistä luentoa, jonka halusin kuulla. Syysleimut ovat loistossaan joka puolella. Voi, jospa saisin oman syysleimuni näin reheväksi! Tässä on vasemmalla jotakin vanhaa kantaa ja oikealla uudempaa, nämä vanhat tuntuvat olevan korkeita ja komeita.
Viihtyisä kasvihuone-puutarhamaja.
Tutkin aina kiinnostuneena kasveja, en ollut käynyt Nurmeksessa elokuussa aiemmin. Kultapalloja näkyy monella pihalla. Tässä on mahtavat värit. Pyöryläpenkissä kukkii kanna samettikukkien ja tsinnioiden keskellä.
Monella pihalla on viljelylaatikoita. Ja katso, miten kaunis humalamaja!
Tuoksuva suopayrttikasvusto pihassa harjun juurella. Alhaalla rannassa kulkee rautatie. Muuten tästäkin pihasta avautuisi järvimaisema. Henkilöliikenne päättyy Nurmekseen, mutta puujunia kulkee tästä ohi.
Aseman lähellä on hieno veturitalli ja upeita vanhoja vetureita ja kunnostettuja sekä kunnostettavia vaunuja. Tällä kertaa en tutustunut niihin tarkemmin, sillä sain pari vuotta sitten näihin niin kattavan yksityisesittelyn, että olin vähällä myöhästyä junasta. Näitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan! Mikähän noissa vanhoissa laitteissa kiehtoo. Ymmärrän hyvin miestä, joka näitä kunnostaa.
Tuttavani ostivat rapistuneen rautatieläisten rivitalon reilu kymmenen vuotta sitten ja ovat kunnostaneet koko rakennuksen viihtyisiksi asunnoiksi. Tapahtuman aikaan yhdessä asunnoista oli kahvila.
Näkymä kiskojen yli järvelle.
Harjun päällä näyttää puolestaan tältä. Alamäki lähtee joka suuntaan.
Nurmeksen kauppala on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Ensimmäinen luento käsittelikin sitä. Sen jälkeen ja ennen omaa esitystäni tein lisää täsmäiskuja avoimiin taloihin ja pihoihin, onneksi päivän päätteeksi ehdin vielä pinkoa loputkin kohteet läpi.
Ooh, mikä syyshohdekukkien loisto! Kunpa saisin omani tällaisiksi, tai edes pysymään hengissä. Kasvuvyöhykekateus toimii toisinkin päin. Vaikka en pidä lumitöistä sitten yhtään, ottaisin mieluusti metrisen hangen suojaamaan kasvejani talvella. Harjulla ei myöskään ole talvimärkyysongelmia.
Pääsin myös tutustumaan Valtimoon elämäni ensimmäistä kertaa. Kirkko on harjulla komealla paikalla. Tämäkin kaupunki sijaitsee harjulla kahden järven välissä.
Valtimon vanhan koulun luokkahuoneista on niin hieno näkymä järvelle, että en tiedä, miten oppilaat ovat voineet keskittyä opetukseen!
Yövyin ystävän luona Petäiskylässä. Sain vielä tutustua pariin ihanaan pihaan lähiseudulla. Kyllä huomaa, ettei täällä ole valkohäntäpeuroja. Tuollaisia liljoja ja syysleimuja ei muuten olisi.
Kasvuvyöhykekateus...
Metsäkorte on satumaisen kaunista.
Saniaisfanille löytyy pohjoiskarjalaisessa metsässä paljon ihasteltavaa. Luulen, että tämä on metsäimarretta.
Mikä parasta, en joutunut viettämään viikonloppua ilman kissaa, siitä piti ystäväni Viiru huolen.
Suurkiitos ystävilleni Nurmeksessa ihanasta viikonlopusta!
Kultapallo – Rudbeckia laciniata 'Goldball'
Metsäimarre – Gymnocarpium dryopteris
Rohtosuopayrtti – Saponaria officinalis
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Syysleimu – Phlox paniculata
30-odd metaphors from Ross Macdonald
8 hours ago
















