Lisää myrkkylilja-asiaa

 Osa on lakastunut, uusia nousee tilalle.

Tänä syksynä viimeinkin kukkinut loistomyrkkylilja 'Atrorubens' ansaitsee lähempää tarkastelua. Sillä pitäisi olla erityisen hieno väritys, tumman purppurainen. Auringossa väristä on vaikea saada kunnon kuvaa.

Parin metrin päässä kasvaa myös upean värinen tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder'. Näillä kahdella tuntuu olevan vain hyvin vähän eroa. Enkä kutsuisi kumpaakaan purppuraiseksi, tai sitten 'Atrorubens' on tullut vääränä lajikkeena. Molemmat ovat tällaisia punertavia, todella kauniin värisiä kyllä.

Kunnollista eroa löytyy vasta, kun tarkastellaan kukkavarren väriä. 'Atrorubens' -lajikkeella se on todella tumma ja sen perusteella arvelenkin tämän olevan oikeaa väriä. Lisäksi tämä on tilattu luotettavasta paikasta, Nijsseniltä (linkki blogini oikeassa reunassa).

Eilen 'Atrorubens' näytti tältä. Meillä oli pari päivää oikein kova tuuli ja sadekertymä on yhteensä yli 40 mm ke–pe väliseltä ajalta. Sähkötkin olivat välillä poikki noin 14 tuntia. Todella upea purppurainen väri näköjään kehittyy vasta sitten, kun kukka lakastuu, heh.

Mutta siinä, missä yksi lakastuu, toinen versoo – ja saamme ihastella 'Lilac Wonder' -tarhamyrkkyliljaa vielä pitkään. Voi olla, että kukkavarsia nousee vielä lisää, tämä kun on tosiaan vasta aloittanut kukinnan. Tämäkin versoo haileampana ja kukkien väri tummenee vähitellen.

Kirkkaan väriset kukat ovat ihastuttavat syksyisen puutarhan sävyjen keskellä. Taustana myrkkiksellä on taikapähkinä. Viereinen vaaleajouluruusukin toisaalta sopii tummine lehtineen myrkkyliljan kaveriksi.

Laitetaan vielä laajempaa kuvaa, jotta saadaan enemmän syysvärejä mukaan. On tämä niin kaunista aikaa! Eilen tihkusateessa värit erottuivat hyvin. Nyt paistaa aurinko, mutta silloin eivät värit toistu kuviin niin mukavasti varjojen takia.

Sitten muotopuutarhaan. Valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' teki todella monta kukkavartta. Voi olla, että mukuloita on maassa jo useampiakin, mutta ylöskaivuu tarkoittaisi myös kurjenmiekan kaivamista. Luulen, että annan olla. Iso tupas myrkkyliljaa on yhtä kiva kuin monta pientä!

'William Dykes' -tarhamyrkkylilja kukkii pitkään. Ensimmäiset kukat lakastuivat jo ajat sitten ja yhä niitä nousee uusia tilalle. Tämän kaivoin ylös viime syksynä ja jaoin mukulat laajemmalle.

Tarhamyrkkylilja 'Waterlily' nousee aina myöhään, lisäksi se on ainakin tähän asti ollut aika kitukasvuinen. Sen joutuu jossain vaiheessa siirtämään, sillä se kasvaa liian lähellä puksipuuaitaa – tai tulevaa puksipuuaitaa: tällä puolella tätä penkkiä aitaa ei vielä juurikaan ole.

Pieni realismipläjäys paskan muodossa. Taannoisen karanneiden lehmien paimennuksen jälkeen kävin hakemassa läjät naapurin nurmikolta ja pläjäytin ne kukkapenkkeihini. Kirjoitin aiemmin 'Harlekijn' -myrkkyliljasta, joka ei vieläkään kukkinut. No, päättelin sen ehkä kaipaavan lannoitusta – siitä sai! Oikealla näkyy syyssahrami, niitäkin on jo hiljalleen alkanut nousta.

Ensimmäinen syyssahramien tiedustelija nousi jo viikko sitten herkkunurkkaan, jossa kerrotut valkoiset 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat ovat jo lakastuneet.

Syyssahrami ja syysmyrkkylilja ovat samantapaisia ja kumpikin on mukulakasvi, mutta kukan lähempi tarkastelu osoittaa, että ne eivät ole sukulaisia. Sahrameilla on kolme heteen vartta eli palhoa.

Myrkkyliljoilla heteitä on kuusi. Näinhän jo Linné aikoinaan määritteli kasvien sukulaisuussuhteita, ja vaikka ei nykytiedon valossa kaikessa ihan nappiin osunutkaan, on tämä merkittävä eroavaisuus. Krookukset kuuluvat yleiseen kurjenmiekkakasvien heimoon Iridaceae, kun myrkkyliljoilla on oma myrkkyliljakasvien heimonsa Colchicaceae.

Tässä kuvassa on Colchicum × agrippinum -myrkkylilja. Kaksi kukkaa oli ihan hyvä määrä ensikukinnaksi. 

Vaahteran alla on kerrottu valkoinen 'Alboplenum' -syysmyrkkylilja vasta nousemassa. Ensimmäinen kukkavarsi alkaa kaatua, mutta lisää nousee. Ja minä kun ehdin jo manata, että tällä on niin huono kasvupaikka.

Kasvupaikoilla ei ole kuin muutama metri eroa, siis herkkunurkan samalla lajikkeella ja tällä, ja silti kukinnassa on viikkojen ero. Tähän osuu vähemmän aurinkoa ja maanpeittokasvillisuus myös peittää nousevat varret. Maa on vaahteran takia myös kuivempi.

En edelleenkään tiedä, mikä saa myrkkyliljan viihtymään ja mikä ei. Olen istuttanut niitä paahteeseen ja varjoon, laihaan maahan ja saveen. Jotkut eivät ole nousseet, mutta alan yhä enemmän kallistua siihen, että ne ovat voineet olla näivettyneitä mukuloita.

Voi hitsi, kun en tajunnut taaskaan ottaa kameraa mukaan touhuihini. Äsken istutin Hollannista tulleet kaksi myrkkyliljaa (taas Nijsseniltä): 3 valtavaa mukulaa 'Purpureum' -turkinmyrkkyliljaa ja yhden Colchicum pannonicum -lajin, joka joskus luetaan syysmyrkkyliljan alalajiksi Colchicum autumnale ssp. pannonicum. On kiva, että sipulit ja mukulat tulevat pusseissa, johin on printattu kiinnostavaa tietoa ko. kasveista.

Istutin mukulat ruukkuihin – olisi pitänyt tehdä se heti alkuviikosta, kun hain paketin laivarannasta. Niissä oli nimittäin jo kunnon versot ja pannonicumissa myös kalpeat nuput, jotka olisivat varmasti hyötyneet istuttamisesta heti. 

Vaikka myrkkyliljojen lehdet ilmestyvät keväällä, kasvavat juuret nimenomaan syksyllä. Siksi aikainen istuttaminen on mitä tärkeintä. Pistin nyt niiden ruukut likoamaan veteen, jospa mukulat siitä saisivat ensiapua.

Joku saattoi huomata laatikossa myös vihreitä lehtiä. Ne kuuluvat valkokukkaiselle balkaninsyklaamille, joka myytiin kolmen kappaleen pakettina. Istutin kaksi niistä syklaamiruukkuun, jossa on entuudestaan kaksi murattisyklaamia. Nehän kukkivat syksyllä, balkaninsyklaami keväällä. Murattisyklaameista toinen on tehnyt kukan, mutta ei lehtiä, toinen puolestaan pelkkiä lehtiä, aika hauskaa. 

Lehtimuodoissa on iso ero: balkaninsyklaamin lehdet ovat pyöreät kuin taponlehdellä, murattisyklaamilla ne ovat muratinlehden muotoiset ja usein hienosti kuvioidut.

Otin riskin ja istutin kolmannen taimen avomaalle saniaistarhaan kuusen alle, koska ruukkuun ei saanut mahtumaan enää melko isoa mukulapaakkua juuristoineen tuhoamatta siinä jo kasvavia syklaameja ja pikarililjan, krookuksen ja kai yhden narsissinkin sipuleita, vaikka en ole varma, onko narsissi enää elossa. Ruukku pääsee pakkasilla sisälle viileään paikkaan.

Rappuset märkänä päivänä. Rautainen kynnysmatto on nurmikolla, sillä Ransu oli oksentanut sen päälle.

Ostin Nauvon K-kaupasta kanervan, kun ne olivat niin kauniita ja tuuheita. Yritän istuttaa niitä maahan, mutta jostain syystä nämä Keski-Euroopasta tuodut jalosteet eivät suostu talvehtimaan ollenkaan hyvin, vaikka ovat periaatteessa aivan samaa kangaskanervaa kuin luonnonkanervamme.

Mutta niin vain tuokin päätyy ennen pitkää maahan vain todetakseni keväällä, että se on ruskea. Paitsi jos tulee lauha talvi!

Tarhamyrkkylilja 'The Giant' osoittaa, miksi on hyvä istuttaa myrkkisten mukulat saman tien. Hankin tämän elo–syyskuun vaihteessa ja istutin heti ruukkuun, kaupungissa kun olin. Nuppu alkoi pian nousta ja nyt niitä on noussut jo viisi!

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Kangaskanerva Calluna vulgaris

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Taikapähkinä Hamamelis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Onnea puskista

 Nyt on mistä iloita!

Ensinnäkin, jos aloitetaan ihan tontille saapumisjärjestyksessä siitä päästä, johon jätän auton, on onnenpensas viimein tänä vuonna kunnolla kukassa. Ilmeisesti se, etteivät valkohäntäpeurat ole käyneet enää pihallani talvisin lähes ollenkaan, on säästänyt oksien kärjet, joihin kukkia eniten muodostuu. Aiempina vuosina olen voinut laskea kukat kahden käden sormilla, nyt niitä on kymmeniä! Taustalla naapurin luumupuiden alla levittäytyvä kevätesikkomatto, täydellistä.

Kun nyt ollaan tällä reunalla, raportoidaan, että lehtokuusama on tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa. Nimi on harhaanjohtava, sillä tämä laji pärjää kuivassa. Tämä kukoistaa koivikossani, jossa ei totisesti kosteutta hövelisti jaella.

Mitäs ihanaa sitten kertoisi... kerrotaan vaikka pähkinäpensaista. Kumpikin punaruskealehtinen pähkinä, niin tämä isopähkinä kuin hedelmätarhan rinteen euroopanpähkinäkin, voi hyvin. Tällä tummalehtisellä isopähkinäpensaalla (Corylus maxima 'Purpurea') on oma nimi, veripähkinäpensas, mutta itse en pidä lajikkeille annettavista kansankielisistä nimistä, kun sitten ei enää nimestä näe, mistä lajista on kyse ja se on kumminkin todella tärkeä tieto.

Tälläkään ei ole kovin hyvä kasvupaikka sikäli, että tuo takana näkyvä runko kuuluu vaahteralle, joka tunnetusti vie maasta mehut eli veden ja ravinteet. Siihen nähden, että puuhun on välimatkaa vain kolmisen metriä, voi tämä puska hyvin. Toinen latva on kuivunut tai paleltunut. Yritän muistaa kastella tätä vieläkin, vaikka taimi on elänyt tässä jo kaksi kasvukautta. Luulisi juurten jo yltävän johonkin vettä saadakseen.

Pähkinästä vaahteraan. Japaninvaahtera 'Osakazuki' on hurmaava puhjetessaan limenvihreään lehteen ja kukkiessaan punaisin kukin. Kaksi muutakin japaninvaahteraa selvisi talvesta vailla mitään pakkassuojia.

Lupasin kuvia Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heidestä, kun se kukkii – ja nyt siihen on viimeiset hetket. Kukinta on kestänyt jo jonkin aikaa, mutta ei enää kauaa.

Dawnilla oli jonkin verran raakavillaa suojana, mutta kovin arka tämä ei voi olla, sillä kukkanuput muodostuvat jo syksyllä ja nekin ovat selvinneet. Kukissa on ihana tuoksu. Toivon, että tästä tulee sellainen kolmimetrinen puska kuin Britanniassa, mutta en uskalla sitä odottaa. Sitten ei kyllä mitään suojia enää pysty laittamaan.

Pensaan pohjoispuolella kukkii yhä vuokkoängelmä, vaikka se tuskin saa riittävästi varjoa paahteelta siinä. Se on kukkinut jo vaikka kuinka kauan!

Ihmeen ihana kukkanen tässä pensasjutun keskellä kevennyksenä.

Tarkennetaan vielä, että tämä ei ole vuokko eikä ängelmä, vaan Anemonella.

Seuraava ihana heisiuutinen on Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii', jonka löysin syksyllä. Näitä litteä lätty -kukintoisia heisiä voi ihastella mm. Britanniassa, nytkin ne olivat kukassa parhaillaan Etelä-Englannissa siellä käydessäni. 

Tämä löytyi alennuksella Plantagenista – siellä voi tulla vastaan joskus jotain todella yllättävää, jota ei muualta Suomesta löydä. Paitsi Vakka-Taimesta, josta aikoinaan ostin lähes saman heiden, mutta istutin sen liian kuivaan paikkaan ja se kuoli.

Tällä oli vain hyvin kevyt talvisuojaus, yksi vanha villanuttu löyhästi ympärillä, mutta paikka on tuulensuojaisa. Odotan ihanaa kukintaa ja lupaan raportoida!

Jos puistotaikapähkinä 'Diane' ei kukkinut tänäkään keväänä, on se elossa kuitenkin. Samoin on muutama vuosi sitten hyvin pienenä taimena istutettu amerikantaikapähkinä. Tämä ei liene vielä saanut yhtään palstatilaa, kun ei ole kukkinut tai ollut muuten erityisen erottuva – mutta hiljalleen se tuosta kasvaa ja alkaa erottua edukseen!

Lisää ihanaa: tähtimagnolia kukkii. Kukkia on kaksi; voisi olla enemmänkin, jos olisin huomannut laittaa tälle suojaverkon aiemmin syksyllä. Jänis kävi nakertamassa oksia.

Keltalehtinen pensaskanukka 'Aurea' on aivan ihana puhjetessaan lehteen. Lehdet myös pysyvät kellanvihreinä koko kasvukauden, mikä on huippua. Yhteensointuvuus vanhan valkonarsissin kanssa täydellinen.

Päästin ilonkiljahduksen, kun kirjavalehtinen jalohortensia Light-O-Day eli 'Bailday' versoo tunnistettavin valkokirjavin lehdin. Näin se teki viime vuonnakin; versoi vain tyveltä, kaikki korkeammat versot kuolivat talveen. Hyvä, että on elossa. Kukkia tulee sitten jonakin vuonna. 

Jännitin myös viime vuonna istutettua peikonpajua eli kiharakasvuista itkusalavaa. Tämä näytti pitkään kuolleelta kepiltä eikä asiaa auttanut se, että tämä kasvoi pitkän pätkän talvesta jäätiköllä, kun ojat reunoineen jäätyivät laajalti.

Ja nyt toissapäivänä huomasin, että lehdet alkavat nahistua. Ensin jäätikkö, sitten kuivuus! Voi itku-paju-parkaa. Kastelin, toivottavasti se riitti ensiavuksi.

Parrotian kanssa ei voi edes puhua jännittämisestä: olin lähes varma, että tämä kuoli, kun heti sen ensimmäisestä talvesta puutarhassani tuli oikea siperialainen versio. Nakkasin tämän päälle niin paksut villavällyt, että korkein oksa meni poikki – puska oli matala jo valmiiksi.

Mutta mitä vielä. Ensin puhkesi lehtiä kaikkein alimpiin oksiin ja nyt ylempiinkin (jotka ovat nekin matalalla, kun onnistuin litistämään tämän villojen alle)! Raportoin tästä jo Vakka-Taimeen, josta harvinaisuuden löysin. 

Parrotian pointti on etenkin leiskuva syysväri, mutta kasvutapakin sillä on kaunis: oksat kasvavat melko vaakatasossa ja taipuvat vanhemmiten alas. Jos tästä koskaan tulee niin suuri. Latvan katkeaminen tekee tästä varmasti monirunkoisen, mutta se ei haittaa.

Pyökki 'Rohan Weeping' on varma nakki, sitä ei tarvitse enää jännittää yli kymmenen vuoden jälkeen. Salamana se puhkesi punaruskeaan lehteen. Sen edessä on purppurahappomarja 'Concorde', tai kolme rivissä, jotka pitäisi leikata, sillä niiden kuuluisi olla aita eikä rehotus.

Huomasin kuvasta, että siinä on kivoja punaisia värilänttejä tulppaaneista: vasemmalla ruusu-heinätarhan etureunassa pikkuinen 'Little Beauty', sitten pengermän päällä 'Merlot' ja kaukana auton edessä 'Palmyra', joista jouduin valitettavasti syksyllä siirtämään osan puutarhavajan tieltä. Jäljelle jääneet kukkivat tänä vuonna yhtä hyvin kuin vuosi sitten, siirretyt lienevät hävinneet myyrän mahaan.

Syreenit ovat tulossa kukkaan. Tämä on kukkimassa ensimmäistä kertaa ikinä: ehkä maailman kaunein syreeni, Talvipuutarhan kulmalla Helsingissä kasvava vaaleanpunakukkainen jalosyreeni – tai siis sen jälkeläinen. Kukkatertut ovat painavat ja nuokkuvat. Tässä pikku puskassani on nyt muutama ensimmäinen kukkaterttu. 

Vanhoja syreenilajikkeita on tutkittu ja tämä kulkee työnimellä K-17 tai "Talvipuutarha". DNA-tutkimuksilla on yritetty selvittää, mitä nämä vanhat lajikkeet ovat. Sata vuotta sitten Suomessa oli markkinoilla huomattavasti enemmän syreenilajikkeita kuin nyt. Osa saattaa olla jo poistunut taimituotannosta kokonaan. Tämä on niin kaunis, että onneksi Hongiston Taimisto otti tämän lisäykseen ja sitä kautta taimimyyntiin.

Lupaan palata kuvien kanssa heti, kun näen tämän kukassa. Nyt on hieman jännittävää, sillä jouduin työkeikan vuoksi viikonlopuksi pois kotoa.

Myös 'Andenken an Ludwig Späth' pullistelee nuppujaan. 

Niin ja tähän eivät mahtuneet edes kirsikat, joten lisää puskauutisia tulossa! Tuolla taustalla näkyykin vilaus kukkivaa kirsikkaluumua.

Amerikantaikapähkinä Hamamelis virginiana

Euroopanpähkinäpensas Corylus avellana

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kevätesikko Primula veris

Lehtokuusama Lonicera xylosteum

Onnenpensas Forsythia

Parrotia Parrotia persica

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa' 

Pensaskanukka Cornus alba

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Purppurahappomarja Berberis thunbergii f. atropurpurea

Pyökki Fagus sylvatica

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Vuokkoängelmä Anemonella thalictroides

Jalokivisyksy

 On topaasinkeltaista, smaragdinvihreää ja jopa maasta ponnistavia kukkia!

Kultatesma on yksi ihanimmista heinistä, vaikka siniheinää tuli juuri ylistettyä. Kultatesma on aivan eri tyyppinen: matala, pehmeälehtinen ja limenvihreä. Se ei taida saada syysväriä, sinnittelee vain vihreänä, kunnes talvi lopulta lannistaa sen. Kokonaan se ei silti lannistu, vaan nousee taas keväällä. 

Se tekee viihtyessään jonkin verran siementaimia, mikä on aivan ihanaa, kun tällaisia tuppaita nousee siellä täällä pienellä alueella. Juuristollaan ne eivät näytä leviävän; kasvi on kaiken kaikkiaan melko hento, ujonpuoleinen. Minulla sitä kasvaa katajapenkissä, etualalla on lehtotaponlehti.

Samassa penkissä on puistotaikapähkinä 'Diane'. Se ei ole kukkinut vuosikausiin, varmaan sen jälkeen, kun istutin sen ehkä kymmenen vuotta sitten. Ei se kyllä ole juuri kasvanutkaan, on edelleen polvenkorkuinen.

Viime talvena huomasin lumeen jääneistä käpälien ja takamuksen jäljistä, että jänis oli oikein istuutunut ruokailemaan pensasta. Tänä syksynä laitoin tälle verkon ensimmäisten kasvien joukossa. Jos vaikka tulisi lauha talvi, jos vaikka saataisiin nähdä tämän oransseja kukkia kevättalvella!

Afrikan tähti -pelistä opin, että topaasi on keltainen. Hämmästyin kovasti, kun aikuisena löysin tiedon, että topaaseja on vaikka minkä värisiä. 

Rubiininpunaista ei juurikaan löydy. Marjaomenapensas 'Marleena' taitaa pudottaa lehtensä ennen kuin ne muuttuvat sellaisiksi punaisiksi kuin muina syksyinä. Mutta siinä on silti erittäin koristeelliset punaiset marjat. Tällä pienellä puulla (kasvatan sitä yksirunkoisena) on suurta koristearvoa lähes vuoden ympäri!

Hapankirsikat ovat toistaiseksi pitäneet lehtensä, vaikka tänä aamuna maassa oli ohut valkoinen lumikerros. Se kyllä suli päivän mittaan pois, kun oltiin plussalla, nyt mittari keikkuu nollan molemmin puolin.

Kirsikan alla on metsätyräkki 'Chameleon' taas uudessa värissä. Varsinainen kameleontti tosiaan. Maasta noustessaan on pinkki, sitten purppurainen, kesän mittaan tummanvihreä viininpunaisella twistillä, ja nyt tämä kullankeltainen.

Ja sitten tuo smaragdisammal kallion päällä!

Vihreää on paljon muutenkin. Jossain aiemmassa jutussa erehdyin kuvailemaan näkymiä harmaiksi – kaukana siitä! Vihreä on märkyyden myötä aivan ihanan raikkaanvihreää, kuten tässä rohtosormustinkukan lehdissä. 

Hopeatäpläpeippi 'Aureum' on kellanvihreälehtinen, hurmaava lajike. Kaiken lisäksi se kukkii parhaillaan. Se on reipastunut todella paljon sitten kesän kuivuuskauden. Silloin se oli aivan minipieni kituuttelija.

Sinnikkyysmitalin voisi ojentaa myös 'Canon Went' -purppurakannusruohoille. Tämä ei suinkaan ole ainoa niistä, joka vielä yrittää jatkaa kukintaa. Aloitti heinäkuussa. 

Kun yksi lopettaa, toinen aloittaa! Huomasin alppipenkissä mikroskooppisen pienen myrkkyliljan Colchicum munzurense. Tämä kuuluu keväällä kukkiviin lajeihin: kotimaassaan Turkissa se kukkii heti talven loputtua. 

Raukka taitaa luulla, että talvi oli jo. Täytyy vähitellen laittaa tälle vällyjä ylle, tosin meille on luvassa pakkasta tällä viikolla vain torstaille. Toistaiseksi laitoin sen ympärille vain kaikenlaista estettä myyrien varalta, kun viime keväänä ne tekivät isoa tuhoa alppipenkin kukkanuppujen parissa.

Vettä on aivan valtavasti – ihme, että saari vielä kelluu, kun kaivotkin ovat lähes kukkuroillaan. 

On ollut hyvä sauma tutkia, mitkä ojat ja salaojat vetävät ja availla kasautuneita maakekoja virtauksen tieltä. Tästä vesi kulkeutuu kohti mutapuutarhaa, joka on taas lampi.

Tässä kuvassa näkyy, minkä väristä nyt on. Aivan ihanan väristä!

Edessä japaninlehtikuusi, taustalla ruskea pyökki 'Rohan Weeping'. Sen alla vaskivarjohiippa on kirkkaanvihreä.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lehtotaponlehti Asarum europaeum

Marjaomenapensas Malus toringo var. sargentii

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Pyökki Fagus sylvatica

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Ilostuttavat keltaheinät

 Ihme kyllä, puutarha-aiheet eivät vieläkään lopu, vaikka syksy kääntyi talveksi silmänräpäyksessä.

Olen nimittäin ihastellut paria heinää. Koko kesän ajan kyllä, mutta kun silloin huomion on vienyt kaikki kukkiva ja näyttävämpi. Vaikka tuli lumi ja pakkanen, ilostuttavat heinät yhä vain! Tämä on siemenestä kasvattamani isopiippo 'Solar Flair'. Ihan super! Kuten lajikenimestä voi päätellä, se on kellanvihreälehtinen.

Eilen kiertelin pihaa kameran kanssa lauhassa plussakelissä, jolloin tämäkin kohta näytti kivemmalta. Plussaa on toki tänäänkin, mutta yöllä satoi uusi kerros nuoskalunta.

Isopiiposta oikealle on Nilan viime vuonna lähettämistä siemenistä kasvatettu tellima, siitä oikealle pikkusormustinkukka. Kaikki kolme mitä parhaimpia syyskasveja: pysyvät vihreinä niin pitkään, kunnes pakkasjakso alkaa, eikä muutaman asteen pakkanen edes näitä lannista. 

Kolmikko asuu kiinanpunapuun juurella penkin alla. Kuvasin pikkusormustinkukan keskikesällä kukassa, mutta se ei tainnut saada tuolloin palstatilaa, kun ruusut ja kaikki muukin kukki tuolloin. Siinä oli muutama viimeinen kukka vielä lokakuussa.

Toinen paikka, jossa ihastelen kellanvihreitä heiniä, on katajapenkki. Siinä ovat kultatesmat yhä vain kauniina.

Epämääräinen lumikerros ei ole kyllä yhtään kaunis, mutta tuolla kultatesmat kumminkin näkyvät ihanan värisinä, jotenkin niin keväisinä! Ihan parasta on se, että ne ovat onnistuneet tekemään siementaimia tuonne katajapenkin reunalle, josta alkaa mutapuutarha. Siellä oli karmea jääkausi keväällä, kun mutapuutarhasta pois johtava salaoja oli jäätynyt tukkoon. Jäätynyt maa tappoi aika paljon, kalliita herkkujakin, mutta ei nyt muistella sitä. Katsotaan vaikka tuota vaaleajouluruusun itsekseen tuohon kylväytynyttä siementaimea, joka on aika reipas. Sen takana on risukasan näköinen nietospensas.

Nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2' on ihme kääpiö. Se kyllä kukkii pitkään, mutta kasvaa vain 20-senttiseksi, kukatkin ovat minimaalisia. Täällä minun puutarhassani siis, en tiedä, kuinka se muualla käyttäytyy. Viereisen akileijan lehden kanssa voi saada mittakaavaa.

Koska luulin kasvia metriseksi pensaaksi, se tuli aluksi istutettua paikkaan, jossa se ei edes näkynyt vierustovereiden seasta. Tässä katajapenkissä se näkyy onneksi.

Lajikkeissa on isoja eroja, tosin on perimässäkin, sillä nämä on risteytetty eri nietospensaslajeista. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' on sellainen metrinen lajike, jossa kaikki muukin on kookkaampaa; lehdet ja kukat. Viime kesänä se kukki hyvin hillitysti enkä tainnut ottaa kukinnasta kuin tämän yhden kuvan.

Mutta takaisin katajapenkin liepeille!

Piti jatkaa aiheesta vaaleajouluruusut, mutta juttu rönsyilee. Katajapenkin viereisessä mäntypenkissä on isoin vaaleajouluruusu jo raottamassa ensimmäisiä nuppujaan, otin kuvan eilen ennen uutta lunta.

Ransu esittelee. Mäntypenkki on vasemmalla, katajapenkki oikealla. Häntä osoittaa muotopuutarhan suuntaan. Kuva otettu pari viikkoa sitten.

Tuolloin otin kuvia kultatesmoista: siitä, kuinka kauniin värisiä ne ovat syyspuutarhassa. Etualalla näkyy ihan katajan juurella kasvavaa taponlehteä, jokunen puna-ailakki oli vielä kukassa.

Tuolla näkyy niitä mutapuutarhan partaalle kylväytyneitä – ihanaa, että kultatesma alkoi viivyttelemättä kansoittaa aluetta. Tummemman keltaisena hehkui puistotaikapähkinä 'Diane'. Muutama päivä sitten huomasin lumeen tallentuneen todistusaineiston, kuinka jänis oli oikein istunut pensaan äärellä sitä nakertamassa. En ollut muistanut laittaa tiheämpää verkkoa, oli vain tämä peuranestokartio. Eipä ihme, että puska ei oikein pysty kasvamaan!

Tässä keväisessä kuvassa Ransu esittelee katajapenkkiä. Nyt otetut kuvat vain eivät näytä näin kivoilta, puuttuu vihreys ja valo, enkä saanut Ransuakaan houkuteltua lumeen (mutta Mustin ystäville tiedoksi: tänään onnistui jo hillitty lumihepuli, vaikka lumi onkin nuoskaa).

Vanhat hirret toimivat mutapuutarhakuopan reunana ja heti niiden takana on parin neliömetrin alue, josta tuhoutui keväällä ihan kaikki kasvillisuus, kun siinä oli jääkenttä parin kuukauden ajan. Ihme, että oikealla oleva alppiruusupuska selvisi, vaikka ei se viihdy – ei ole kasvanut kymmenessä vuodessa oikeastaan yhtään. Kuvasta voi ehkä erottaa vihreitä kuusenoksia, joita olen pistänyt sen katteeksi toiveena happamoittaa maata rodolle mieleisemmäksi.

Tämän keväisen kuvan alareunassa näkyy heräilevää keltaista kultatesmaa, paksut versot kuuluvat marhanliljoille. En vielä tuossa vaiheessa ollut pätkinyt niiden edellisvuotisia kukkavarsia, ne sojottavat kohti taivaita. 

Kataja on rujo, sillä se ratkesi pahasti tykkylumen painon alla muutama vuosi sitten. Kaksi paksua, vinoon kasvavaa runkoa ratkesi alhaalta, jopa pystyyn kasvava latva meni poikki. Mutta tulipahan paljon istutustilaa katajan ympärille.

Eikös lopeteta keväisiin kuviin? Ransu esittelee katajapenkin aarretta, jonka päältä olen nostanut suojakartion kuvaamista varten. Taustalla näkyy Rohanissa kukkiva näsiä: se kukki melko myöhään, kuva on toukokuulta.

Aarre on rusokoiranhammas. Onko somempaa kevätkukkaa nähtykään?

Hankin tänä syksynä useita erilaisia koiranhampaita, ajatus oli varmasti istuttaa ainakin joku niistä katajapenkkiin, mutta miten minusta tuntuu, että tulin istuttaneeksi kaikki jonnekin muualle. Tuli vähän kiire saada sipulit ja mukulat maahan, eivätkä kuningasajatus ja istutushetki aina kohtaa. 

Mutta hei, ei se mitään – jostain ne keväällä toivottavasti nousevat ja sitten juhlitaan!

Alppiruusu Rhododendron

Isopiippo Luzula sylvatica

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Taponlehti Asarum

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Tellima Tellima grandiflora

Vaaleajouluruusu Helleborus niger