Kukkakärpäset, nuo linssiluteet

 Onpa mukavaa, kun puutarha pörisee elämää!

Viikko sitten kuvasin syyskimikin lupaavan runsaita nuppuisia kukkavarsia.

Tänään ensimmäiset ovat ihanasti kukassa. Lajike on 'Atropurpurea'.

On ihan mahdoton saada siitä kuvaa ilman kukissa pörrääviä kukkakärpäsiä. 

Varsien lukumäärä on lupaava, toivon, että lämpimät kelit jatkuvat, jotta koko komeus tulee kukkaan.

Syyskimikin seurana Rohanissa on toinenkin kaunis valkokukkainen, nimittäin David Austin-ruusu Winchester Cathedral. Austinit ovat loistavia syyskukkijoita: kukkia ja/tai nuppuja on lähes kaikissa.

Myrkkyliljatkin ovat kukkakärpästen suosiossa. Tämä on syysmyrkkylilja subsp. pannonicum. Se elelee ruskopenkissä.

Ruskopenkin kuningatar on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', jonka kukissa käy jatkuva pörinä, vaikka sitä ei kuvasta näe.

Kasvimaalla ovat kehäkukat vedossa, niitä on paljon – ja kukkakärpäsiä.

David Austin -ruusu Bathsheba on aivan ihanan sävyinen oranssi. Tässäkin kuvassa on kolme kukkakärpästä (vähintään)! Jännää, sillä ei luulisi ötököiden edes pääsevän kymmenien terälehtien välistä mihinkään meteen tai siitepölyyn käsiksi. Tai siis kärsiksi. 

Bathsheban vieressä kukkii keltakukkainen The Poet's Wife. 

Taustalla näkyy valmistunut työmaa!

Minulla oli kaksi pussia kuivabetonia, ja toissa päivänä naapurit ottivat puheeksi puretun hiekkalaatikon hiekan, jolle eivät keksi mitään käyttöä. No minähän keksin sillä sekunnilla.

Ylärinteen köynnösmaja on odottanut kiveystä jo pari vuotta!

Kuvassa on mainiosti vastoin kaikkia odotuksia talvehtinut japaninsinisade f. multijuga. Siitä on tänä kesänä kasvanut oikein rehevä, vaikka se puhkesi lehteen niin myöhään, että oletin sen olevan kuollut.

Lähes kaikki kivet nousivat samalta paikalta, johon kiveys tuli, kun kaivoin siitä pintamaata pois. Näin kivistä täällä tosiaan on. Muutaman jouduin etsimään muualta. Onneksi kiviä löytyy lähes kaikkialta, minne lapion isken. Kivireunan keskellä on tiili, jossa on tekstileima – se on luullakseni 1800-luvun uunitiili.

Ransu auttoi kukkaruukkujen alusastioiden pesussa. 

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kehäkukka Calendula

Syyskimikki Actaea simplex

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Perhosbaari

 Puutarhassani ei ole taukoa perhosista niiden lepattelukaudella ollenkaan, mutta näin loppukesällä, kun uudet sukupolvet ovat syntyneet, on perhosten määrä suorastaan hurja.

Takuuvarma perhos- ja pörriäismagneetti on laidunkarstaohdake. Heti, kun siihen avautuu pikkuruisia liiloja kukkia, on niissä myös perhosia.

Harmaaminttu samoin. Se on muutenkin tavattoman kaunis. Tietenkin se leviää, kuten kaikki mintut, mutta nyhdän reunoilta leviävää kasvustoa – ja palkaksi saan ihanan mintuntuoksun nenään.

Neitoperhosten lisäksi amiraaleja on nyt erittäin paljon, kuten aina loppukesästä.

Tämä kokonaisuus sijaitsee muotopuutarhassa keittiön ikkunan alla ja ikkunasta, aamupalan äärestä, on mukava seurata liikettä kukilla. Oikealla on nukkasalkoruusu, siinäkin vieraillaan. Sen takana on vaaleankeltainen The Pilgrim -ruusu aloittanut kukinnan, tai aloitti elokuun alussa, jolloin nämä kuvatkin otin.

Taustalla on ruotsinköynnöskuusama 'Serotina', joka houkuttelee kiitäjiä illalla voimistuvalla tuoksullaan. Niitäkin pääsee tarkkailemaan ikkunasta käsin hämärtyvässä illassa.

Ihan vieressä kukkii keltakaunokki. On kiinnostavaa havaita, että se houkuttelee eri perhosia kuin esimerkiksi harmaaminttu. Etenkin kaaliperhosia ja sen sukuisia.

Muotopuutarhan kauimmaisessa penkissä kukkii preeriaväriminttu yhdessä hohtopiikkiputken kanssa, ja miten onnistuinkaan ottamaan parivaljakosta kuvan ilman yhtäkään perhosta. Tämäkin on nimittäin hyvin suosittu vierailukohde.

Ruskopenkin 'Prärienacht' -värimintussa ikuistin luullakseni keisarinviitan. Takasiivet ovat jo repaleiset, paljon on lennelty.

Sitten ovat kaikki tämän malliset kukat: ruusuruohot ja kuvan kaukasiankirahvinkukka, joissa on jatkuvaa liikettä. Törmäkukatkin ovat ihania, ne vain eivät ole suostuneet viihtymään puutarhassani. Onneksi on näitä muita, ja kirahvinkukan siementaimienkin suhteen olen täysin omavarainen.

Tänä sateisena kesänä ovat kirahvinkukat viimein venyneet nimensä mittoihin jopa kaksimetrisiksi tai ehkä ylikin.

Harmaaminttu Mentha longifolia

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Kuningattarien esiinmarssi

 Tänään löytyivät ensimmäiset kimalaiset! Vihdoinkin, olin jo ehtinyt niitä kaivata. Nämä ensimmäiset ovat aina kuningattaria, muut sukupuolet ja säädyt tulevat myöhemmin, kun kuningattaret saavat ne ensin aikaan.

Kevään kimalaiset ovat aina valtavia, sillä kuningatar on kookas. Syystäkin: sillä on koko seuraavan kimalaissukupolven tulevaisuus harteillaan.

Keväiset kurjenmiekat ovat takuuvarmoja kimalaismagneetteja ja se onkin hyvä syy istuttaa niitä. Tässä on huhtikurjenmiekka 'Katharine Hodgkin' ja oikealla lumikurjenmiekka.

Nyt kurjenmiekkoja on avautunut monessa värissä. Ne ovat niin kauniita!

Kevätkurjenmiekka 'Halkis' on saanut lajiketoverin! En ollenkaan huomannut sen nuppua tuolla taempana, mutta kevätkurjenmiekat ovat tällaisia. Kukkanuppu on kapea puikko maan pinnalla, ei sitä välttämättä huomaa.

Krookuksia on alkanut avautua tihenevällä tahdilla. Tämä on kevätsahrami 'Pickwick'.

Paikoin saa jo monta kukkaa samaan kuvaan! Vaaleat pienet kukat ovat persiansinililjaa, muut krookuksia. Tuossa on hyvät apajat pörriäisille ja perhosille. Eilen tapasin kevään ensimmäisen perhosen nimenomaan tässä kohdassa.

Mustin kopin edustalla on ryhmä 'Cream Beauty' -kultasahrameita (tai kultasahramin risteymiä). Oikealla on kirkkaankeltainen talventähti. Niissäkin käy kova pörinä.

Tämä sahrami on istutustietojen mukaan 'King of the Striped', mutta Erkkikään ei ota selvää aiemmassa kuvassa olleen 'Pickwickin' kanssa, kumpi on kumpaa vai ovatko kumpikin lopulta samaa. Joskus olen sitä yrittänyt selvittää, mutta vaikeaa se on.

Matkalla ruskopenkkiin on yksi sahrami tullut nurmikolle vastaan.

Armeniansahrami 'Bronze Beauty' on esiintynyt blogissa aiemminkin tänä keväänä, mutta nyt niitä on enemmän ja kukat ovat auki. Tämä on todella hienon värinen krookus.

'Orange Monarch' on upean värinen, mutta kukkii niin lyhellä varrella, että se on lähes hukuksissa kasvimassassa joka kevät. Onneksi se on näkyvän värinen!

Loppuun sellainen tieto, että olin arvannut punakukkaisen pystykiurunkannuksen tulevan kukkaan ruusu-heinätarhassa 13. huhtikuuta Koska kukkii -haasteessa. Tänään ensimmäinen kukka alkoi vähän raottua, joten lasken kukkimispäiväksi tämän päivän. Huti tuli taas, mutta vain kahdella päivällä.

Onneksi tämä kiurunkannus löytyi, sillä ruusu-heinätarhassa(kin) ovat myyrät myllertäneet perusteellisesti. Kaikki muut kiurunkannukset ovat hävinneet, paitsi tämä yksi.

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kevätsahrami Crocus vernus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Talventähti Eranthis

Kuvaa kimalainen

 ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.

Niinpä tässäkin on kuvia ihan vain viime päiviltä. Yksi parhaista perhos- ja pörriäiskasveista on laidunkarstaohdake. Kaksivuotinen hujoppi, joka siementää runsaasti, mutta kun se kukkii, on jokaisesta varresta iloinen. Sadat kukat yhdessä kukinnossa takaavat mettä ja siitepölyä monelle.

Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.

Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.

Kaukasiankirahvinkukka on myös perhosten ja pörriäisten suosiossa. Varret sojottavat tuulten ansiosta kaikkiin eri suuntiin. Kuvassa on lukemattomia pörriäisiä ja perhosia, mutta selkeänä näkyy vain ohdakeperhonen.

Ohdakeperhonen on hyvin kaunis! 

Kaukasiankirahvinkukat ovat lähteneet maailmanvalloitukseen muotopuutarhasta tänne niittyalueen ja sepelikasan puolelle, jossa myös karstaohdaketta kasvaa. Riippumatossa on oivallinen paikka tarkkailla pörriäisiä ja perhosia.

Muotopuutarha on otollinen perhospaikka, sillä se on aurinkoinen, talon eteläpuolella. Ikkunastakin voin ihastella perhosten lepatusta. Harmaaminttu on aina suosittu.

Paahdepenkistä on tullut villinpuoleinen; haluaisin taas jonakin vuonna sitä vähän perata. Mutta ainakin siinä on nyt runsaasti pörriäiskasveja: sikuria, karstaohdaketta ja pallo- ohdaketta. Pallo-ohdake on tullut aikoinaan puutarhatuttavalta enkä tiedä sen tarkempaa lajia. Kukat houkuttelevat sekä kimalaisia että perhosia, kuvassa näkyy vain jälkimmäisiä.

Ylärinteen nokkospöheikön tuntumassa on pelto-ohdaketta. Sekin on loistava perhos- ja pörriäiskasvi, vaikka on nk. rikkaruoho. Tai ehkä sen vuoksi. Tuossa näkyy lennossa nokkosperhonenkin, uusia runsaita sukupolvia on syntynyt, ehkä kiitos nokkospöheikön. Nokkonen on myös kuvan neitoperhosen toukkien ravintokasvi.

Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.

Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.

Yksi elokuun iloja on keltakaunokin tuleminen kukkaan. Se on varma kimalaismagneetti ja muutenkin valtavan hauska ja kaunis kukka. Kylvin taimet aikoinaan siemenistä, joka oli helppoa kuin heinänteko. Sittemmin on siementaimiakin syntynyt, mutta ei mitenkään holtittomasti. Siemeniä käyvät syömässä lukuisat pikkulinnut syksyllä ja talvella.

Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.

Eilen sateisessa säässä kuvasin ruskopenkin ruskosormustinkukkia ja tiikerililjoja. Ruskosormustinkukassa käy jatkuvasti kimalaisia, satoi tai paistoi, aivan kuten rohtosormustinkukassakin.

Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.

Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.

Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.

Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.

En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.

Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.

Aitoristihämähäkki Araneus diadematus

Amiraali Vanessa atalanta

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum

Maakimalainen Bombus subterraneus

Neitoperhonen Inahcis io

Nokkosperhonen Aglais urticae

Ohdakeperhonen Vanessa cardui

Rantatädyke Veronica longifolia

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tiikerililja Lilium lancifolium

Kuvaa kimalainen

 Osallistun Hiidenkiven puutarhan haasteeseen, jossa säännöt ovat joustavat: tunnistaa ei tarvitse (mutta saa, jos intoa piisaa) ja kuviin kelpaavat myös muut pölyttäjät ja pörisijät.

Nyt pörisee ihan hirveästi ja joka puolella. Kukkakärpäsiäkin on paljon! Valitsin tähän haasteeseen nyt vain ihan viime päivien kuvia. Keväällä otettuja kimalais- & muu pörriäis -kuvia voi katsella myöhemmin, ja yritän ottaa myös lisää kimalaiskuvia pitkin kesää.

Parhaita kimalaismagneetteja on tällä hetkellä aika paljon. Yksi niistä on kultaherukka, joka on täynnä tuoksuvia keltaisia kukkia. Puskassa käyvät aterialla kyllä kaikki muutkin kuin kimalaiset!

Kun kävin avaamassa portin aamulla, huomasin portinpielen japaninhappomarjan täynnä pörinää. Kuvat pitäisi kyllä ottaa heti aamusta, sillä silloin kasveissa on paras pörinä. Iltapäivällä onnistuin saamaan kuvaan jonkin pistiäisen (tai jonkun muun). Puska, joka on täynnä pieniä kukkia, on näköjään takuuvarma pörriäismagneetti.

Moni perennakin houkuttelee. Tummakurjenpolvet ovat avanneet kukkansa ja niissä on sanoin joukoin pölyttäjiä. Meillä on täällä hurjasti erakkomehiläisiä. Keväällä tarkkailin tienposken kuivaa pengertä yhdessä aurinkoisessa metsänreunassa ja siinä lenteli ainakin sata, ellei useita satoja, erakkomehiläistä sopivaa pesäpaikkaa etsien. Moni niistä kaivaa pesänsä maahan. 

Aika hassua, että ovat erakoita, mutta pesivät kumminkin vieri vieressä! No, erakko tarkoittaa tietysti sitä, että kullakin on oma pieni pesä.

Särkynytsydän (punakukkainen lajike on Valentine) omaa erikoisen malliset kukat, mutta niin vain niissäkin käyvät kimalaiset.

Parhaita silti taitavat olla imikät. Nams nams slurps slurps...

*ryystämisen ääntä*

Raunioyrtti on kukassa, mutta en ole onnistunut saamaan siitä yhtään kuvaa kimalaisen kanssa, vaikka se on tavallisesti oikea kimalaismagneetti.

Nyt minulla on vähän kiireitä enkä ehdi paneutua kuvien kimalaislajeihin. Haluaisin kyllä ja minulla on siihen hyvä kirjakin, Suomen kimalaiset. Toivottavasti seuraavalla kerralla paremmalla ajalla! Kimalaisten kuvaaminen vain on niin kivaa, että tämän haasteen toteuttaminen näinkin on tosi mukavaa.

Loppuun ihan muunlainen ötökkä, kun sattui niin somasti 'Amethyst in Snow' -vuorikaunokin kukalle. Jokin sinisiipi se siellä kai.

Mukavia ötökkähetkiä ja toivottavasti sinäkin osallistut Kuvaa kimalainen -haasteeseen!

Imikkä Pulmonaria

Japaninhappomarja Berberis thunbergii

Kultaherukka Ribes aureum

Raunioyrtti Symphytum

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Vuorikaunokki Centaurea montana